Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 10:

 

Mitä, täällä on meneillään!?” Huusi joku kissa.Koivutähti tipautti saaliinsa maahan, ja tuli kissajoukon läpi luoksemme. Säpsähdin rajusti, kun päälikkö hyppäsi vierelleni, suurkivelle. Onnekseni en joutunut itse puhumaan, sillä Tulisydän ehti ensin:

Kanelikäpälä, on nähnyt metsässä suden. Sinulla olikin onni, ettet saalistusreissullasi törmännyt siihen” Tulisydän naukaisi. Koivutähti nyökkäsi.

Toden totta, mistä ihmeestä susi on eksynyt metsään!” Ihmetteli vanha mestarini.

Koivutähti käänsi katseensa minuun.

Mene lepäämään!” Hän tokaisi minulle. Nyökkäsin ja kumarsin päälikölle.

Hyppäsin alas Suurkiveltä, ja Koivutähti järjesti partion, ja jäin vielä kuuntelemaan sinne lähtevät.

Partioon lähtee Hiiriturkki, Kirkassilmä, Saniaisturkki ja Tulisydän. Partioikaa Varjoklaanin rajat, ja sitten tulkaa takaisin, niin lähetän toisen partion samantien.” Hän neuvoi.

Ennen kuin käännyin, vaihdoin vielä pikaisesti katseita ystäväni Kirkassilmän kanssa.

Lähdin sotureiden pesälle, mutten todellakaan aikonut nukkua.

Täytyisi varoittaa Aurinkokarvaa. En voisi sallia, että hänelle kävisi jotain.

Pujahdin sisään, jossa ei ollut yhtään muuta soturia. Vilkuilin salaa, milloin partio olisi lähtenyt, kunnes pinkaisin juoksuun, kohti piikkihernetunnelia.

Onnekseni kukaan ei huomannut minua. Vaikka olin väsynyt ja tassujani särki, Aurinkokarvan henki oli tärkeämpi, kuin omat tassuni! Aloin juosta minkä jaloistani pääsin. Susi voisi hyökätä uudestaan, ja jopa tällä kertaa tappaa minut.. Otin siltin riskin. Päättäisimpä elämini hyvin, koska edes yritin pelastaa hänet.

En jaksanut lopulta juosta kovaa, ja hiljensin vauhtia. En nyt ainakaan haistanut sutta läheltä, jotten se-tai ne, olivat bvarmasti kauempana.

Pian olinkin jo saapunut joenrantaan, puulle missä Aurinkokarva oli. Minulla ei ollut kauaa aikaa, joten täytyi puhua nopeasti. Kiiruhdin sisään pesään.

Aurinkokarva!” Huusin. Naaras säpsähti rajusti, kun huomasi äkillisen tuloni.

Mikä nyt on hätänä?” Hän säikähti. Aloin sopertaa hänelle koko jutun.

Susiako!?” Hän kajahti. Nyökkäsin nopeasti.

Näin sellaisen itse, mutta nyt ei ole aikaa selittää, koska partiot tulevat tännepäin kokoajan!”

Selvä! Olen varovainen!” Naaras naukaisi hieman säikähtäneenä edelleen. Nyökkäsin. Lähdin kohti pientä aukkoa puussa, ja pujahdin ulos. Aurinkokarva tuli mukaani, ja Jäimme hetkeksi seisomaan maahan. Nuolaisin Aurinkokarvaa korvan vierestä.

Katseeni kiinnittyi tuon huolestuneisiin silmiin. Hänen vihreissä silmissään paloi epävarmuus.

Lupaa palata takaisin!” Hän naukaisi. Tuijotin hetken maata, mutta käänsin katseeni takaisin tuon vihreisiin silmiin.

Lupaan-” lauseeni keskeytyi, kun puskasta ilmestyi muutama kissa. He olivat partion jäseniä. Mukana oli Tomuturkki, Tulisydän, Pilvihäntä ja Hallaturkki. Tulisydän katsoi minua epäuskoisena.

Kappas, olet löytänyt vielä saastaisen kulkukissankin mailtamme” Hän sanoi tiukasti. Vilkaisin Aurinkokarvaan varoittavasti, kun Tulisydän ei huomannut sitä.

Hän ei ole mikään saasta!” sähähdin varapäälikölle. Hän katsoi minuun uhmaavasti.

Mitä teet hänen seurassaan!” Kysyi Tomuturkki. Nielaisin hiljaa, ja aloitin puheen.

Olen varoittamassa häntä susista” sanoin totuuden, mutta kynteni olivat esillä.

Hänelle.. Erakolle vai, miksi!” Varapäälikkö sähisi.

Koska.. Koska” Mutisin.

Koska mitä!” Hän sähisi. Astuin askeleen eteenpäin. Aurinkokarva oli paikoillaan, ja seisoi takanani. Tuijotin varapäälikköä uhmakkaasti, ja huusin hänelle aivan totta olevan asian.

Koska minä rakastan häntä Tulisydän, etkä sinä sitä voi kieltää!” Sähisin takaisin.

Vilkaisin takanani olevaa Aurinkokarvaa.

RAKASTAT? Hulluko olet, varmasti Koivutähti pettyy sinuun, koska olet tuonut Erakon maillemme, ja.. ja nyt olet rakastunut siihen. Sinut karkoitetaan klaanista!” Tulisydän sähähti korvat luimussa. Aurinkokarva astui rohkeasti vierelleni.

Minulla on aivan yhtä suuri oikeus olla täällä, kuin kokoa klaanillanne! Tämä metsä kuuluu myös muille eläimille, ja kissoille! Se on sillä selvä, ja olen valmis vaikka taistelemaan siitä, jäänkö metsään!” Aurinkokarva sähisi suoraan varapäälikölle. Tulisydän nyökkäsi. Hänen ilmeensä oli tiukka, niinkuin aimemminkin.

Taistele sitten raukka! Katsotaan kumpi voittaa, ja jää metsään!” Aurinkokarva sanoi uhmakkaasti, vihreissä silmissä palaen se sama liekki jonka näin ensimmäisenä päivänä kun tapasin hänet.

Ennen kuin Tulisydän ehti vastatakaan, niin puskasta syöksyi valtava punaruskea silmäinen, tummanharmaa otus.

SUSI!” Tomuturkki kajahti kauhuissaan. Susi alkoi murista uhkaavasti, ja paljasti terävien hampaiden rivistön. Sen tassuista valui verta.. Ei sen omaa verta, vaa kissan verta! Kun katsoin kauemmas, huomasin yhden oppilaan. Hän oli verinen, ja ei hengittänyt. Oppilas oli ollut pian soturikin, mutta hän oli kuollut. Naaraskissan nimi oli Simpukkatassu.

Hyökätkää!” Tulisydän huusi. Kaikki kissat kävivät joukolla suden kimppuun-myös Aurinkokarva.

Susi murahti, ja riuhtaisi pari kissaa kimpustaan. Hallaturkki roikkui suden niskassa.

Raapaisin sutta silmästä, ja se alkoi tihkua verta. Susi rimpuili, ja murisi uhkaavasti. Pois lentäneet Pilvihäntä ja Tomuturkki hyppäsivät suden jalkoihin.

Aurinkokarva puraisi sutta lavasta, ja susi ulvaisi kivusta.

Se riuhtoi Aurinkokarvan pois, ja raapaisi naarasta kyljestä, valtavilla kynsillään. Aurinkokarva lensi maahan, ja valui verta, paljon.

AURINKOKARVA!” Huusin ja irrottauduin sudesta. Juoksin kauniin oranssihtavan naaraan luokse. Hän hengitti raskaasti. Hänen silmissään oli tuskaa, mutta pystyin näkemään niissä yhä sitä samaa lempeyttä ja jääräpäisyyttä, kuin ennenkin.

Ka..nelikäpä..lä..” Hän sopersi kivuliaasti. Katsoin häntä paniikin iskiessä. Yhtäkkiä maailmassani ei ollut muuta. En kuullut enään suden raivoisaa karjuntaa, taikka kissojen huutoja, ja taistelua muutenkaan. Keskityin nyt vain häneen. Niinkuin aika olisi pysähtynyt ympärillämme. En saanut sanottua yhtikäs mitään, vaan tuijotin häntä kyynelten virratessa silmistäni.

Minun täytyy..kertoa sinulle jota..kin..” Hän sanoi kivuliaasti. Nyökkäsin heikosti. Tassuni vapisivat, kun tuijotin Aurinkokarvaa. Hänen kylkensä oli veren peitossa.

Minä..rakastan sinua paljon.. ja..” Hän piti taukoa puheestaan.

Odotan..meidän pentujamme...” Hän sai sanotuksi, ja huomasin hänen silmistään, että uusi kipuaalto valtasi hänet.

Älä kuole! Jää minun luokseni!” Kiljuin silmät kauhistuneina viiruina. Keltaiset silmäni olivat kosteat kyynelistä. Aurinkokarvan ilme oli tuskallinen. Hän ei vastannut. Hän tuijotti minua vihreillä silmillään.

Mi-Minä haen parantajan! Lupaa sinnitellä sen aikaa!” Sanoin, ja nuolaisin tuota otsasta ja pinkaisin juoksuun.

 

Nyt juoksin minkä jaloistani pääsin, enkä välittänyt enään haavoistani.

Aurinkokarva oli kluoleman partaalla, ja odotti vielä..MINUN pentujani!? Tajusin sen vasta nyt.

Hänen-ja pentujen henki riippuisi nyt vain minusta. Jos en ehtisi ajoissa, niin.. Ei, en edes halunnut ajatella sitä.

Tassuni rummuttivat maata vasten, kun ampaisin piikkihernetunnelista sisään. Huusin tuhkamarjaa, ja kiidätin pesään. Pelästynyt parantaja katsoi minuun ihmeissään.

Mitä on tapahtunut?” Hän kysyi.

Vauhtia, SUSI!” Kiljuin. Lähdimme peräkanaa kohti leiriaukkoa.

Muutama Soturi lähti mukaamme.

Juoksimme tunnelista ulos, ja säntäsimme metsään. Aikaa oli kulunut jo, ja pelkäsin vain pahinta.

Muulla ei ollut väliä. Ei edes vaikka Tulisydän olisi loukkaantunut. Välitin nyt vain Aurinkokarvan hengestä. Kirkassilmä juoksi perässämme, Hiekkamyrskyn ja Harmaraidan kanssa.

Pingoimme tuhatta ja sataa kohti Aurinkokiviä, jonka lähellä taistelu oli. Pian olimme enään pienen matkan päässä.

Hyppäsin suoraan puskan läpi, ja huomasin sen. Susi oli voitettu, ja makasi kuolleena maassa.

Mitä täällä oikein tapahtui?” Ystäväni Kirkassilmä kysyi kauhistuneena minulta.

En vastannut aluksi, vaain vilkaisin häneen päin, mutta olin hiljaa. Juoksin Aurinkokarvan ruumiin luo. Hän hengitti raskaasti.

Tuhkamarja!” Huusin Parantajalle. Painoin pääni naaraan turkkia vasten.

Parantaja kiiruhti luokseni.

Kuka hän on?!” Parantaja sähähti. En edes vastannut.

Älä kuole..” Kuiskasin Aurinkokarvalle. Naaras keräsi voimia ja kuiskasi takaisin jotain.

Ne-ne ovat syntyneet.. ne ovat pesässäni, jonne Hallaturkki..ja Pilvihäntä kuljettivat ne..” Hän sanoi. Tuhkamarja kiiruhti Aurinkokarvan viereen. Hän alkoi hoitaa naarasta. Minulla kesti kauan tajuta mistä Aurinkokarva oli puhunut. M-Minun pennuistaniko! Olivatko ne jo syntyneet!?

Tuhkamarja kääntyi surullisena puoleeni. Hän pudisti päätään.

Annoin hänelle jo yrttejä, mutta pelkään pahoin, että on jo liian myöhäistä..”Hän sanoi haikeana.

EI, AURINKOKARVA! ET SAA KUOLLA!” Parkaisin puoli huutaen ja painauduin naaraan oranssia turkkia vasten.

Katsoin tuskallisesti hänen vaaleanvihreisiin silmiin.

Älä jätä minua.. Rakastan sinua Aurinkokarva!” Sanoin, ja nuolaisin tuota lavasta. Kyynel tipahti Aurinkokarvan silmistä. Vapisin ja katsoin häntä.

Minun aikani on ohi..Tähtiklaani tuli hakemaan minua..” Kuiskasi Aurinkokarva. Hän katsoi minua suoraan silmiin, ja hymyili sen saman suloisen hymyn, jonka olin nähnyt silloin, kun ensimmäisen kerran hyvästelimme toisemme. Olin luvannut hänelle että tulen uudelleen katsomaan häntä..

Nyt hän olisi poissa. En näkisi Aurinkokarvaa enään ikinä. Enään en tulisi katsomaan häntä toista kertaa.

Huomasin, kuinka naaraan pää painui alemmas, ja hänen lihaksensa rentoutuivat. Hänen silmänsä jäivät auki, ja tuijottivat kaukaisuuteen.

EI!” Kiljuin. Niinkuin muu maailma olisi kadonnut. Hän ei enään palaisi takaisin. Tämä olisi jäänyt Aurinkokarvan viimeiseksi taisteluksi.

Itkin naaraan ruumiin vieressä. Pitkään aikaan en tehnyt mitään muuta.

Tuhkamarja tuli hitaasti kävellen luokseni.

Hän on poissa..” Kuiskasin. Tuhkamarja katsoi minuun lohduttavasti.

Tiedän.. Et voi siltin murehtia häntä ikuisesti. Sinun on nähtävä pentunne..” Sanoi Tuhkamarja. En aluksi nostanut päätäni minnekkään.

En edes tiennyt kuinka monta pentuja oli, minkä näköisiä, tai minkä värisiä..

Aloin nousta hiljalleen ylös, ja vilkaisin naaraan ruumista. Hänen kylkensä oli verestä punainen.

Käänsin pääni Aurinkokarvan pesää kohti, ja aloin kävellä hiljaa sitä kohti. Astelin sisään, tutusta aukosta, mistä olin aina ennenkin mennyt.

Huomasin Hallaturkin ja Pilvihännän, jotka olivat pesän sisällä. Pilvihäntä makasi maassa, ja tuijotti Hallaturkkia, joka lämmitti pieniä pentuja parhaansa mukaan. Pentuja oli kolme. Aloin varovasti kävellä niitä kohti.

Kolme karvamyttyä, liikkuivat vaivaloisesti ympäriinsä.

Niillö oli lyhyt pörröinen turkki, josta niiden värin pystyi erottamaan.

Yksi oli valkoturkkinen, musta- ja keltalaikukas, toinen oli valkoinen, suklaanruskea läikikäs, ja kolmas oli oranssihtava, tismalleen samannäköinen kuin kuollut emonsa.

Siinä ne ovat” Sanoi Hallaturkki minulle lempeästi. Katsoin naarasta kiitollisena ja nyökkäsin.

Ne-Ne täytyy varmaan viedä leiriin..” Mutisin.

Kyllä. Ne tarvitsevat sijaisemon samantien.” Neuvoi Hallaturkki.

Kävelin Hallaturkin vierelle, ja tuijotin pentuja hetken. Nostin oranssihtavan pennun suuhuni. Pidin siitä varovaisesti kiinni.

Tulisydän ja pari muuta kissaa olivat jo lähteneet raportoimaan päälikölle.

Jäljellä olimme nyt minä, Hallaturkki, Pilvihäntä ja Tuhkamarja.

Hallaturkki otti suuhunsa valkoruskean pennun, ja Tuhkamarja taas Kirjavan pennun. Lähdin mieli haikeana ulos pesästä.

Mitä jos jäisit hautaamaan hänet, niin Pilvihäntä voi viedä pennun leiriin” Tuhkamarja ehdotti, osoittaen Aurinkokarvaa.

Vilkaisin naaraaseen, ja nyökkäsin. Laskin pennun varovaisesti maahan, ja Pilvihäntä otti sen suuhunsa vuorostaan.

Nyökkäsin hänelle, ja kolme kissaa-ja pennut, lähtivät tallustelemaan kohti Myrskyklaanin leiriä.

Kun he olivat kadonneet puskien sekaan, kumarruin Aurinkokarvan ylle. Silmistäni valui vielä yksi ainut kyynel, naaraan veriselle turkille.

Lähdin raahaamaan tuon ruumista. Kuljetin sen joelle asti, ja aloin kaivaa kuoppaa. Vasta kun olin saanut kyllin ison kuopan kaivettua, laskin oranssihtavan naaraan ruumiin kuopan pohjalle. Nuolaisin tuota viimeisen kerran, ja peitin kuopan.

Istuin hetken tuijottamassa kuoppaa. Tuuli pörrötti ruskeaa turkkiani.

Nousin ylös, ja ryhdistäydyin.

Lähdin juoksemaan kohti leiriä. Kun saavuin sisään, olin törmätä eilen sotureiksi nimitettyihin Punasydämeen ja Ruskakarvaan.

Hui!” Punasydän sanoi säikähtäen.

Anteeksih..” Mutisin änkien noiden sivulta leiriin. Ruskakarva ja Punasydän vilkaisivat vielä taaksepäin, minua kohti.

Kiiruhdin suoraanpäätä päälikön pesään. Koivutähti katsoi minuun kysyvästi.

Kuka pentujen emo oikein on?” Hän tivasi minulta. Tuijotin vanhaa mestariani, sekä päälikköä.

Hän on Aurinkokarva. Tapasimme jo silloin, kun minusta piti tulla soturi. Olin metsällä silloin-Siis olin oppilas vielä..” Selitin päällikölle koko jutun. Jopa Aurinkokarvan menneisyyden.

Hän siis on Tuuliklaanista?” Päälikkö päätteli. Nyökkäsin.

Saavatko pennut jäädä? Jos eivät, niin lähden vaikka itse klaanista!” Sanoin päättäväisesti. Pennut olivat ainut muisto Aurinkokarvasta.

Saavat jäädä.. Pajuturkki suostui toimimaan niiden sijaisemona.” Koivutähti sanoi rauhoittavasti. Nyökkäsin kiitollisena päälikölle.

Entä nimet?” Koivutähti kysyi. Katsoin häneen hetken hiljaa. Pitikö minun keksiä niille nimet juuri NYT?

..Jos ne olisivat,..Täpläpentu, Simpukkapentu, ja..Aurinkopentu” Ehdotin. Kirjava voisi olla Täpläpentu, Ruskea läikällinen Simpukkapentu, ja Oranssihtava Aurinkopentu. Koivutähti näytti mietteliäältä.

Sopii hyvin.. Mutta älä luule että puolustan sinua jos jotkut välttelevät sinua. Jos vastaavaa tapahtuu vielä toiste, oletan sinun tietävän seuraukset.” Koivutähti naukaisi.

Selvä se. Menen nyt..” Mutisin päälikölle.

Lähdin pesästä. Huokaisin, ja lähdin kävelemään Sotureiden pesään.

Kirkassilmä oli syömässä Tuoresaalista joidenkin muiden sotureiden kanssa.

Minua alkoi surettaa. Hänenkin rakastamansa kissa oli kuollut. Hän ei halunnut kertoa edes Jäämyrskyn kuoleman syytä. Minua mietitytti, että olisikohan tuokin minulle vihainen.. Ei, en usko.. Ei luultavasti ainakaan Jäämyrskyn jälkeen, tai enhän minä sitä tiennyt, mutta aivan sama. Olihan minulla sitten edes pentuni..

Käperryin pehmeälle sammalpedilleni, ja kiedoin hännän ympärilleni. Nyt tavritsin vain lepoa, ja ajattelurauhaa. Ties kuinka kauan murehtisin Aurinkokarvan kuolemaa.. Hän ei palaisi enään koskaan luokseni. Ainut paikka jossa saatoin nähdä naaraan oli mielessäni.

Lupasin itselleni, että siellä hän tulisi nyt- ja aina säilymään.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com