Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 9:

 

Huomasin edessäni jotakin. Se ei ollut mikään tutun näköinen eläin, eikä kaksijalka. Se oli valtava, ja hopeanharmaa. Sillä oli Valvavat punaiset silmät ja terävät hampaat. Se katsoi minuun vaarallisesti, ja erittäin uhkaavan näköisenä. Se käveli hetken eteenpäin, ja murisi minulle. Lähdin juoksemaan kauhunvallassa, karkuun sitä, kunnes edessäni oli kaksijalkojen aita. Se oli niin pitkä, ettei sen yli voinut hypätä. Silloin olio nauroi sisällään, korviavihlovalla äänellä, minulle.

Painauduin aitaa vasten, suljin silmäni, ja kuulin murahduksen, ennen kuin olio iski terävät hampaansa minuun...

 

Havahduin hereille, ja huomasin edessäni seisovan kissan. Se oli Tomuturkki, joka katsoi minuun närkästyneesti. Oli oikeastaan erittäin aikaisen aamu, ja katsoin kollia kysyvästi.

Mau´ut unissasi, joten voisitko edes yrittää joskus olla hiljaa, senkin Hiirenaivoinen!” Hän murahti. Olin hämilläni.

Ööh..Selvä,..kai..” Mutisin ja käänsin kylkeäni. Odotin hiljaa hereillä, ennen kuin kuulin Tomuturkin tuhisevan vuoteellaan. Sitten nousin ylös, ja lähdin pesästä. Ulkona oli vilpoisaa, ja pilvet peittivät taivaan. Lähdin tassutelemaan kohti leiriaukkoa, kunnes kaksi kissaa rynnistivät takaani luokseni. Jäämyrsky ja Kirkssilmä tulivat eteeni.

Minne olet menossa?” Kysyi Jäämyrsky.

Ööh, saalistamaan” Keksin nopeasti Todellisuudessa olin taas menossa katsomaan Aurinkokarvaa.

Vilkuilin hermostuneesti ystäviäni. He vaihtoivat pikaisesti katseita.

Tulemme mukaan!” Ehdotti Kirkassilmä. Menin hetkeksi hiljaiseksi, ja mietin oikeita sanoja.

T-Taidan mennä yksin,...tarvitsen hetken omaa aikaa..” Mutisin. Kirkassilmä näytti hetken loukkaantuneelta mutta ei sanonut mitään.

Onko join vialla..?” Kysyi vuorostaan Jäämyrsky.

Äh, ei.. menen nyt.”Naukaisin ja käännyin lähteäkseni. Lähdin leiriaukolla ja huokaisin.

 

Hei Aurinkokarva.” Naukaisin, kun ahtauduin hänen pesäänsä. Naaras näytti yllättyneeltä, kun tulin tuosta vain. Hän käveli luokseni, ja nuolaisi korvaani. Tassujani kihelmöi.

Hei, miksi näin aikaisin ilmaannuit” Hän kysyi.

Muuten vain.. Ei ollut muutakaan tekemistä” Sanoin ja aloin nuolla turkkiani puhtaaksi.

Jaa, eikö sinun pitäisi saalistaa klaanille, kun tulee Lehtikadon aika” Sanoi Aurinkokarva.

En tiedä, kai...” Mutisin, ja lopetin peseytymisen.

No, niin hus hus, menehän ruokkimaan klaanisi” Kiusoitteli Aurinkokarva.

Äh, niin taidan, saalis on harventumassa” Sanoin miettien, kuinka vähän saalista oli Tuoresaaliskasassa aamulla.

Hei, vaan.” Ystäväni hymyisi, pilke silmäkulmasaa. Nyökkäsin ja lähdin ulos.

Huomasin taivasta peittävät pilvet. Oli tulossa myrsky.

Lähdin joelle päin. Aurinkokiviltä saattaisi löytyä jotakin.

Tallustelin ruohikkoa pitkin, ja vedin keuhkoihini raikasta ilmaa. Kuulin rapinaa, joka sai minut havahtumaan. Se kuului takaani. Käännähdin ympäri, ja hyppäsin lähestyvään hahmoon kiinni, kynnet esillä.

Sitten kauhistuin. Hahmo oli valtava. Se katsoi minua murhaavasti, punaruskeilla silmillään.

Hyppäsin pois sen selästä. Tunnistin sen salamannopeasti. Se oli sama, mikä oli minut tappanut unessani..

Otus murisi uhkaavasti, ja alkoi lähestyä minua hampaat esillä. Sen suupielistä valui kuolaa.

Katsoin sitä silmiin, vapisten rajusti. Peräännyin muutaman askeleen, ja otus seurasi.

Säsisin sille ja jäykistyin paikoilleni. Katsoin nyt itse, valtavaa otusta, silmät leimuten.

Joka ikinen karvani sojotti pystyssä, ja kynteni olivat esillä.

Otus, tai mikä lieneekään, oli myös jähmettynyt paikoilleen.

Sitten kuulin ulvontaa. Ensin ajattelin oliota koiraksi, koska ne ulvoivat myös, mutta tämä oli viisi kertaa isompi, ja räsyinen.

Se katsoi minua vielä hetken hampaat esillä, mutta lähti sitten kohti nelipuuta. Se murahti, ja hähti tassuttelemaan lujaa vauhtia kohti kaukaista maata, luultavasti korkokiviä, jos oikein arvasin.

Vasta, kun susi, eli otus jonka vasta äsken veikkasin olevan, klaaninvanhimpien saduissa oli lähtenyt, niin uskalsin hengittää kunnolla.

Olin yhä kauhusta kankea. Lähdin hoipertelemaan kohti leiriä. Nyt ei ehtisi saalistaa. Susilaumasta olisi kerrottava mitä pikimmin päälikölle.

Otin jalat alleni, ja aloin juosta. Tuuli puhalsi jäätävästi naamaani, mutta täytyi jatkaa. Kaikkien, joka ikisen puun lehdet lojuivat maassa.

Pian leiriaukko häämötti edessäpäin, ja kiisin sisään. Muutama kissa tuijotti minua ihmeissään, kun juoksin päälikön pesälle. Koivutähteä ei näkynyt missään.

Säikähdin, ja juoksin sotureidenpesälle. Tulisydädän nnukkui sikeästi sammalpedillään.

Tulisydän, Tulisydän, SUSIA!” Karjaisin Varapäälikölle. Hän nousi unisesti pystyyn.

mitäh, ihmet-” Keskeytin tuon lauseen.

Näin suden, se melkein tappoi minut, mutta sitten, s-sitt-” Vuorostaan hän keskeytti minut.

Tästä on paras kertoa suoraan klaanille, tulehan, saat kertoa kaiken, heti” Hän naukaisi, ja lähti ripeästi ulos.

Lähdin kauhuissani, hänen perässään. Ulkona oli entistä viileämpää. Juoksin varapäälikön perässä Suurkivelle.

Hyppäsimme sen päälle, ja Tulisydän huusi kokoushuudon kaikille.

Kissat tulivat huolestuneesti pesistään. Kaikki kokoontuivat Suurkiven eteen, ja mutisivat jotakin.

Myrskyklaanin, kissat. Eräs soturimme on nähnyt suden, reviirillämme. Se voi ennustaa pahaa, koska sudet eivät liiku yksin. Niitä on monta, ja jos sellaisia liikkuu reviirillämme, on syytä olla erityisen varovainen. Oppilaat eivät poistu leiristä, ja pennut pysyvät pentutarhassa. Kerro kaikki, joka ikinen liike ja kaikki” Tulisydän sanoi, vilkaisten minuun. Nielaisin, ja kävelin edemmäs, Tulisydämen viereen, ja aloitin:

Olin tavalliseentapaan metsästämässä-Aurinkokivillä.. Olin juuri päässyt joen työ, kunnes takanai olevasta puskasta kuului rapinaa. Luulin sen olevan vain joku tyhmä kotikisu joka eksyi kotoa..Tietenkin hyökkäsin otuksen kimppuun.Se murahti, ja sen jälkeen vasta huomasin sen olevan susi. Se-Se katsoi minua punaruskeilla silmillä, ja jähmetyin. Sittten k-kuului ulvontaa, ja se va-vaan lähti....”

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com