Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 8:

 

Oli kulunut noin kaksi päivää onnettomuudesta. Istuskelin nyt yksin, sotureiden pesän aukolla, kun muut nukkuivat. Katselin taivaalle. Kuu loisti kauniisti, ja tähdet tuikkivat valaisten taivaan.

Minun oli hyvä olla. Tänään olin päässyt takaisin sotureiden tehtävien pariin.

Ilma oli tyyni, ja ulkona oli hiljaista, kuoleman hiljaista. Lukuunottamatta tuhisevia kissoja.

Edes pieni tuulenvire ei käynyt ilmassa. Vilkaisin taakseni, ja huomasin jokaikisen kissan nukkuvan. Pujahdin hiirenhiljaa ulos. Aloin hiippailla kohti leiriaukkoa. Kuljin leirin läpi äänettömästi, ja pujahdin metsään. Ensin hiivin turvallisen matkan päähän, ja aloin juosta. Olisi hyvä aika, käydä Aurinkokarvan luona. Juoksin täyttä vauhtia kohti kaksijalkalaa.

Pian olinkin jo lähellä, ja lopetin juoksemisen. Tassuttelin suuren puun luo, ja livahdin pienestä puunkolosta sisään, ja huomasin Aurinkokarvan nukkuvan sikeästi sammalvuoteella.

Tassuttelin naaraan luo, ja nostin tassuani, ja aloin töniä häntä varovasti.

Aurinkokarva” Kuiskasin. Aurinkokarva alkoi mumista jotain kysyvästi ja avasi silmänsä. Aluksi hän säpsähti, mutta rauhoittui nopeasti.

Sinä vaan..” Hän mutisi, ja nousi unisesti pystyyn. Hän katsoi minua odottavasti. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että hän odotti, että alkaisin puhua.

Öh, minä ajattelin vain tulla käymään, kun nyt oli aikaa..” Mutisin. Käänsin katseeni Aurinkokarvaan, koska hän ei vastannut. Huomasin hänen tarkkailevan kehoani.

Mistä ihmeestä hankit tuollaiset haavat” Hän kysyi huolestuneesti.

Tuota, hirviö tönäisi minut ja jotain..” Soipersin. Aurinkokarva hiljeni.

Oletko nyt siis kunnossa” Hän kysyi varovasti. Nyökkäsin, ja selitin hänelle tapahtumat.

mennään ulos juttelemaan, ei siellä nyt voi ketään olla” Hän ehdotti.

Selvä” Vastasin ja lähdimme ulos pesästä. Kävelimme joen rantaan, ja istahdimme maahan. Joki näytti upealta kuunvalossa.

Kaunista” Naukaisi Aurinkokarva. Nyökkäsin, katsoen suuauki maisemaa.

Aurinkokarva hivuttautui lähemmäs, ja turkkiani kihelmöi, aivan uudenlaisella tavalla.

A-Aurinkokarva, minulla olisi, tai no unohda..” Mutisin.

Kerro pois” Sanoi Aurinkokarva. Hänen turkkinsa loisti kultaisena. Huokaisin.

Voisitko kertoa menneisyydestäsi..?” Kysyin häneltä. Aurinkokarva oli hetken hiljaa, mutta lopulta hän nyökkäsi.

Vain sinulle.” Hän aloitti. Nyökkäsin varovaisesti. Katsoin hänen vaaleanvihreisiin silmiinsä.

No, kun olin pentu.. niin synnyin Tuuliklaanissa. Oikeastaan, isäni oli Tuuliklaanista, ja emoni Varjoklaanista. He tappelivat minusta ja sitten eräs Varjoklaanilainen surmasi isäni..Emoni ei välittänyt enään minusta, ja en tahtonut palata klaaniin, joka oli surmannut oman isäni.. Kasvoin hetken Tuuliklaanissa, kunnes minusta tuli soturi, tai vasta muutama viikko sitten. Tuuli- ja Varjoklaani ryhtyivät taisteluun, ja pakenin, koska tiesin mistä taistelu johtui.. Minusta itsestäni..” Aurinkokarva sopersi hiljaa. Hänen äänensä tärisi, ja painauduin häntä vasten, lohduttavasti.

Turkkiani kihelmöi edelleen ja olin oikeastaan jännittynykin.

Katsoin vedestä, peilikuvaamme. Sitten käänsin katseeni taivaalle. Aurinkokarva teki samoin.

Ylihuomenna on täysikuu.” Naukaisin. Aurinkokarva nyökkäsi.

Katso, Hopeahäntä loistaa tänään todella kirkkaana.” Aurinkokarva naukaisi kehräten.

Niin..” Naukaisin vastauksen kehräten. Olisin voinut jäädä siihen, niin olisin ollut aina onnellinen, mutten vain voinut..

 

Aamulla palasin leiriin. Olin saalistanut jäniksen, etten olisi epäilyttävä. Sanoin muille, että olin ollut aikaisin saalistamassa. Oikeastaan olin umpiväsynyt. En ollut nukkunut, muuta kuin vähän aikaa joellä, jonne olin nukahtanut hetkeksi.

Kävelin tuoresaaliskasalle, ja tipautin saaliini siihen. Sitten nappasin kasasta hiiren, joka oli aika pienikokoinen. Kävelin sotureidenpesän edustalle, ja asetuin syömään sitä. Oli tulossa lehtikadon aika. Onneksi Aurinkokarvan pesä oli lämmin. Hänelle voisi tulla vaikeaa, koskä hän ei päässyt saalistamaan, kuin yöllä, jolloin klaannin kissat nukkuivat. Hotkin hiiren hetkessä, ja huomasin lähestyvät kissat. Kirkassilmä ja Jäämyrsky keskustelivat kiihkeästi, ja eivät meinanneet huomata minua.

En kiinnittänyt heihin itsekään huomiota, vaan livistin nukkumaan pesään. Siellä ei ollut erityisen lämmintä. Kävelin laiskasti pedilleni, ja asetuin kerälle. Painoin pääni tassujen varaan, ja aloin tuhista siinä, kunnes nukahdin oikeasti.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com