Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 7:

 

Valtava kipu tuntui sisälläni. En tiennyt missä olin, ja olinko ylipäätään vielä elossa. En saanut vielä silmiäni auki ja olisin kiljunut, jos olisin kyennyt. Tuntui kuin olisin tulessa, ja suoraan kuolemaisillani, muttei kuolema vain tullut.

Päässäni liikkui hämäriä muistikuvia. Muistin valtavan, tavallistakin isomman hirviön.(Rekka)

Se tuli minua kohti, ja ja sitten lensin sen tönäisystä, monen metrin päähän. Silloin kipu oli ollut yhtä voimakas, ehkä voimakkaampi.. En tiennyt kuinka kauan, olin ollut tajuttomana, ja kuinka paljon olin verta vuotanut. Vähitellen aloin kuulla ääniä, ympäriltäni. Jotkut olivat huolestuneita, ja toiset kuuluivat luultavasti Tuhkamarjalle, koska ääni oli niin kireä, ja äkkipikainen. Sitten kauhistuin, miten oli mahtanut käydä Myrskyklaanin ja Varjoklaanin neuvottelussa? Pian kipu hälveni hetkeksi, mutta palasi yhä voimakkaana takaisin. Kuulin heikosti äänet. Erotin ystävieni äänet, Jäämyrskyn ja Kirkassilmän. Tuhkamarjan, ja joidenkin muiden.

Oli kamalaa ajatella, kuolevansa. Ei itsensä tähden, vaan muiden. Jos joku nyt surisi edes minua..

Pian aloin tuntea maata allani. Tunsin makaavani, sammalpedillä. Äänet erottuivat nyt selvemmin.

Selviääköhän?” Kuului äkillinen, ääni. Sellainen, joka ei tässä aiemmin kuulunut. Se oli Koivutähti. Hän oli siis selvinnyt. Sittten jäykistyin. Olisiko hän minusta kamalan pettynyt, kun en ollut ylittänyt kunnolla polkua, vaan törmännyt hirviöön.. Aloin tuntea silmänikin, ja olisin saanut ne auki, jos olisin halunnut. Mietin vaan, että olisiko parempi jos kuolisin.

En olisi enään taakka klaanille. Mutta sitten mieleeni palasi eräs asia. Miten Aurinkokarvan kävisi? Olin hänen ainoa ystävänsä.. Minun oli taisteltava hänen vuokseen.

Avasin silmät, liiankin nopeasti, ja katsoin hätääntyneenä ympärilleni. Huomasin Tuhkamarjan voitonriemuisen ilmeen, ja sitten kolme muuta kissaa. Kirkassilmän, Koivutähden ja Jäämyrskyn. En tiennyt mitenpäin olisi pitänyt olla. Yritin liikkua, mutta en saanut liikuttua, siten ettei kipu tuntuisi järkyttävästi.

Elät!” Kuului Jäämyrskyn ja Kirkassilmän naukaisut. En kyennyt tekemään mitään, vaan katsoin kaikkiin, hieman hölmistynyt ilme naamallani.

Nyt sinun täytyy vain levätä, mutta syöhän nämä ensin.” Tuhkamarja naukui. Hän antoi minun eteeni, muutaman yrtin, ja liikutin vaivaloisesti päätäni. Nappasin yrtit varovasti suuhuni, ja nielin ne. Minua vapisutti edelleen.

Mi-Mitä minulle tapahtui” Kysyin muilta. Koivutähti ja Tuhkamarja vaihtoivat katseita pikaisesti.

Hirviö törmäsi sinuun, ja vuosit paljon verta. Onneksi Myrskyklaanin partio, löysi sinut. Saniaisturkki, Hallaturkki ja Valkomyrsky toivat sinut ajoissa tänne.. E-et olisi välttämättä selvinnyt” Sopersi Tuhkamarja.

Taidan olla heille kiitollisuudenvelassa..” Mutisin hiljaa. Vilkuilin Jäämyrskyyn ja Kirkassilmään, jotkä näyttivät huojentuneilta.

Nyt tarvitset vain lepoa” Sanoi Koivutähti. Nyökkäsin, ja aloin ensin tarkkailla kehoani. Se oli verentahrima, ja siinä oli arpia.

Painoin pääni takaisin sammaleeseen, ja aloin nukkua. Ensin se ei onnistunut, mutta lopulta sain unesta kiinni..

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com