Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 4:

 

Oli todella aikainen aamu. Heräsin, ja hyppäsin nopeasti pystyyn. Kävisin tapaamassa Aurinkokarvaa, ennen kuin lähtisin Korkokiville. Olin niin iloinen, että voisin vaikka hyppiä riemusta. Minusta tulisi soturi ihanaa. Kiiruhdin pesästä, ja jätin Jäätassun ja Kirkastassun nukkumaan, pesään. En voinut kertoa heille Aurinkokarvasta, ainakaan vielä.

Lähdin juoksemaan metsään, lähelle kaksijalkalaa, missä Aurinkokarva yleensä oli.

Seisahdin hendästyneenä, ja aloin kutsua naarasta nimeltä,

Aurinkokarva?” Naukaisin, ja pin kuuluikin rapinaa. Puskasta ilmestyi vaaleanoranssihtava, kaunis kissa.

Tulit sittenkin!” Aurinkokarva kiljaisi riemuissaan. Katsoin häntä hölmistyneen.

Miten niin, sittenkin..” Naukaisin kysyvästi naaraalle.

Ajattelin, että pitäisit minua vain saastana” Hän naukui ja katsoi maata.

Mi-Miksi muka pitäisin” Ihmettelin. Aurinkokarva huokaisi.

Se on pitkä juttu, mutta oliko sinulla jotain asiaa” Hän kysyi, ja muistin Korkokivet.

Minusta tulee soturi!” Naukaisin riemuissani. Aurinkokarva kuulemma tiesi klaanielämästä, ja niistä jutuista.

Mahtavaa, mikäköhän on nimesi” Aurinkokarva kehräsi. Hymyilin hänelle.

Sen näkee sitten, tulen luoksesi sen jälkeen, heti kun vain pääsen!” Naukaisin iloisena uudelle ystävälleni.

Nähdään siis silloin.” Hän hymyili sädehtivästi. Hänen hymynsä oli niin suloinen.

Joo, tulen vain kun pääsen” Naukaisin reippaasti, ja haukottelin.

Nyt pitää mennä” Naukaisin Aurinkokarvalle.

Nähdään pian!” Hän naukui ja lähti matkoihinsa, turkki kiiltäen auringonvalossa.

Lähdin juoksemaan kohti leiriä. Hyppelin kantojen yli, ja saavuinkin jo pian leiriin. Se oli lähes autio, kun livistin oppilaiden pesään. Pomppasin pedilleni, esittämään nukkuvaa. Parin minuutin kuluttua pesään tuli kissa. Hän alkoi tökkiä kylkeäni, ja nousin pirteästi pystyyn. Koivutähti hymyili ja kävi herättelemässä toisetkin opilaat.

Menkäähän Tuhkamarjan luo, hakemaan matkayrtit!” Koivutähti naukaisi.

Tottakai!” Naukaisi Jäätassu. Kirkastassun silmät säteilivät innostuneena. Oli mahtavaa kokea tämä, ystävien kanssa. Menisimme yhdessä Korkokiville, ja sitten vielä valvoisimme yhdessä.

Mahtavaa, meistä tulee sotureita!” Hihkuttaa Kirkastassu, ja lähdimme kolmisin pesästä. Juoksimme kilpaa Tuhkamarjan luo, ja hän alkoi sekoittaa yrttejä, jotka lopulta antoi meille. Nappasin ne suuhuni, ja olin oksentaa.

Kamalan makuisia” Naukaisin, ja viluväreet kulkivat selässäni. Jäätassu nyökkäsi.

Suorastaan äklöjä, lähdetään” Naukui Kirkastassu. Nyrpistin kuonoani.

Lähdimme pesästä, ja näimme Koivutähden, Harmaaraidan, ja Hiekkamyrskyn odottelevan meitä.

Juoksimme muiden luo.

Lähdetään matkaan” Naukaisi Koivutähti. Harmaaraita ja muut nyökkäsivät, ja sitten lähdimme.

 

Pian saavuimmekin jo joelle. Se virtasi hiljaisesti, mutta se oli nyt taas, melko suuri.

Minä menen ensin” Naukaisi Koivutähti. Nyökkäsimme. Katsoin, kun Koivutähti, pulahti veteen. Hän ui vaivaloisesti sen yli, ja nousi maalle. Päälikkö viittosi oppilaille, ja nyökkäsin. Päätinkin hypätä, niin pitkälle kuin pääsisin.

Mitä sinä aiot” Kysyi Harmaaraita. Hän katsoi minua ihmeissään, ja hymyilin. Lähdin juoksemaan, pienen matkan päähän, kunnes käännyin. Pisin katseeni joessä ja lähdin juoksemaan sitä kohi.

Kiihdytin ja ponnistin maasta. Sinkosin ilmaan, mahtavalla loikalla, eteenpäin.

Lensin ilmassa, kunnes olin aivan vedenrajassa, ja molskahdin veteen. Nousin sieltä nopeasti ylös, ja ravistin turkkini, kuivaksi.

Tuo, oli helpompaa kuin uiminen” Virnistin muille. Koivutähti hymyili päätä pudistaen.

Hiirenaivoinen..” Kuulin Hiekkamyrskyn mutisevan, juuri ennen kun Kirkastassu ja Jäätassu, sinkosivat vedenrajaan kiljuen. He nousivat pystyyn, ja ravistivat turkkejansa, nauraen.

Harmaaraita tuli uiden, ja lopulta Hiekkamyrskykin, käytti keksimääni ”Tekniikkaa.”

Jatkoimme matkaa. Jouduimme kiertämään Tuuliklaanin reviirin halki, että pääsisimme Korkokiville asti. Vaellus, alkoi jo tuntua tassuissa, kun saavuimme Ukkospolulle. Sain mennä Koivutähden perässä, sen yli. Hirviöitä ei ollut lähimaillakaan, joten selviydyin hienosti.

Sitten tuli Kirkastassu.

Hän juoksi sen yli lujaa. Sitten hän hyppäsi lopussa, kaarella kasvien sekaan. Viimeisenä tulikin Jäätassu. Hänkin juoksi sen yli. Jatkoimme matkaa Korkokiville. Tassujani särki.

Kesti vain hetki, kunnes lopulta taivalsimme Korkokiville. Suuni loksahti auki, kun katsoin valtavia ”Kiviä”. Koivutähti viittosi meitä luokseen.

Eli, minä ja oppilaat menemme pian sisään. Ja Hiekkamyrsky ja Harmaaraita jäävät vartioon.” Hän naukaisi.

Nyökkäsin innoissani. Odottelimme hetken ennen kuin tuli pimeää. Sitten lähdimme tunneliin, jota kutsuttiin emonsuuksi. Siellä oli pimeää, todella pimeää.

Menin viimeisenä sisään. Vilkaisn vielä taakseni hermostuneesti, ennwn kuin jatkoin kävelyä.

Tunneli oli kostea, ja säpsähtelin välillä, kun vesipisara osui maaha. Yhdessävaiheessa, meinasin liukastua, päin Jäätassua, kun maassa tuli liukas kohta. Lopulta aloin tuntea pehmeämpää maata, tassujeni alla. Sitten näin edessäni, suuren, hohtavan kiven. Silmäni pyöristyivat lautasen kokoisiksi.

Vautsi!” Kirkastassu naukaisi silmät säteillen innoikkaasti.

Aivan mahtava!” Naukaisi Jäätassu hiljaa. Nyökkäsin, tuijottaen lumoutuneena, kiveä

Koivutähti kävi makuulle, kiven viereen. Teimme samoin. Käperryin nukkumaan. Kiedoin häntäni tassujeni viereen, ja ajattelin kaikkea. Sinä yönä näin erittäin outoja unia.

Näin itseni mestarina. Näin itseni oppilasaikoina, nauramassa ystävieni kanssa, Tähtitaivaan. Ja, viimeiseksi näin jotain kaunista. Näin oranssin, naaraan.. Aurinkokarvan...

 

HERÄÄ, JO!!” Kiljui Jäätasssu korvaani. Mutisin jotain unenpöpperöisenä.

Et kai aio nukkua sentään auringonhuipunhetkeen asti” Naurahti Kirkastassu. Koivutähti hymyili. Nousin väsyneenä pystyyn, ja avasin suuni, valtavaan haukotukseen.

Mennään sitten” Naukaisin unisena. Lähdimme kipuamaan ylös tunnelia. Saavuimme auringonvaloon ja Lähdimmekin suoraan, kohti kotia.

 

Saavuimme pian leiriin. Oikeastaan oli kulunut kauan aikaa, mutta se vain tuntui lyhyeltä.

Olimme jutelleet Kirkastassun ja Jäätassun kanssa, unistamme. Minä olin paljastanut muut, paitsi sen Aurinkokarva kohdan.

Leirissä oli jo eko pimeää. Meistä tulisi sotureita. Olin sopinut Aurinkokarvan kanssa, että menisin tapaamaan häntä, mahdollisimman pian, kun minusta tulisi soturi.

Koivutähti lähti Suurkivelle, ja hyppäsi sen päälle.

Hän kajautti kutsuhuudon. Karvani nousivat jännittyneinä pystyyn, ja olisin voinut huutaa riemuissani.

Minusta tulisi soturi, minusta tulisi soturi, MAHTAVAA!! Ajattelin riemuissani, ja lähdin Jäätassun ja Kirkastassun kanssa, tallustelemaan suurkivelle. Nyt oli sen aika, ja lihakseni jännittyivät. Silmäni olivat innosta ammollaan, ja olisin voinut ruveta hyppimään kesken kaiken, en, liian noloa. Nyt olin jo todella lähellä suurkiveä. Minusta tulee Soturi!

Jatkuu...

 

jos luet tän oot homo XD
©2018 WarriorStories - suntuubi.com