Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 3:

 

Aloin heräillä oppilaiden pesästä. Venyttelin jäseniäni, ja haukottelin.

Nousin vaivaloisesti pystyyn, ja lähdin tallustelemaan, ulos. Kuivia syyslehtiä lojui maassa, ja ilma oli kosteaa. Äskettäin oli ollut tulva, jonka jäljilta leiriä kunnosteltiin vielä. Katselin kuinka Pajuturkki ja Kultakukka vaihtoivatkieliä varjossa. Pennut leikkivät riehakkaasti ja jäin katselemaan niitä kummastuneena. Sitten lähdin tuoresaaliskasalle, ja nappasin sieltä oravan. Kannoin sitä suussani, etsien katseellani Kirkastassua ja Jäätassua.

Meistä oli tullut hyvät ystävät. Tassuttelin eteenpäin, huomatessani heidät, lähellä klaaninvanhimpien pesää. He söivät tuoresaalista, ja juttelivat keskenään. Kiiruhdin iloisesti ystävieni luo, ja tiputin oravan maahan.

Huomenta!” Naukaisin, ja asetuin makuulle.

Huomenta...” Haukoitteli Kirkastassu. Jäätassukin oli väsyneen näköinen, ja mutisi vastauksen.

Huomenta vaan..”

Virnistin ja kävin kiinni oravaan. Sitten Koivutähti ilmestyi, kuin tyhjästä eteemme. Jäätassu säpsähti hieman ja näytti siltä kuin hänet oltaisiin vasta herätetty.

Tule pesääni, kun olet syönyt” Koivutähti naukaisi selvästikin minulle.

Selvä, Koivutähti” Mutisin suu täynnä ruokaa. Koivutähti nyökkäsi lähtien takaisin pesäänsä. Käänsin katseeni takaisin ystäviini ja nielaisin ruuan.

Mitäköhän hänellä on asiaa?” Pohti Jäätassu. Aloin syödä nopeammin ja kohautin lapojani.

Ei mitään käryä” Naukaisin, ja Kirkastassu virnisti. Nielin vielä viimeisetkin suupalat oravasta.

Menen nyt, nähdään myöhemmin!” Naukaisin ystävilleni.

Heippa” He naukaisivat samaanaikaan. Virnistin, ja kipitin kohti Koivutähden pesää.

Vedin henkeä jännittyneenä, ja astuin sisään. Siellä oli pimeää, mutta näin siltin hyvin. Koivutähti makasi pedillään, ja nousi istumaan.

Sinulla oli asiaa.” Naukaisin päälikölle. Hän hymyili.

Tänään tarkkailen, kun saalistat-” Keskeytin Hänen puheensa.

Joo, tiedän mitä tehdään, Kirkastassu kertoi.” Naukaisin innoissani.

Niin, voimmekin sitten aloittaa, jos tiedät säännöt. Mene Aurinkokokiville päin” Hän naukui.

Nyökkäsin, ja lähdin pesästä, hypellen riemuissani. Tulisiko minustakin pian soturi. Olin niin onnellinen. Kirkastassusta oli tulossa jo todella pian, sillä hän matkaisi Korkokiville, jo Huomenna. Uskoin, että Jäätassukin olisi pian soturi. Olisi sekin todella hienoa.

Aloin pohtia, että jos minusta joskus tuli päälikkö. Nimi kuulosti melko hölmöltä, Kanelitähti.

Olin niin tohkeissani, että olin meinannut unohtaa tehtäväni. Kiiruhdin metsään, ja haistelin raikkaan ilman tuoksuja. Olin saapunut lähelle aurinkokiviä, minne Koivutähti oli minut käskenyt.

Haistoin hiiren. Lähdin seuraamaan hajujälkeä, joka johti aurinkokiville. Huomasin pulskan hiiren, ja naamalleni levisi hymy.

Aloin lähestyä hiirtä hiljaa, ja hyppäsin sen kimppuun. Puraisin sen kuoliaaksi, ja hautasin sen lehtien alle. Sitten haistoin jotain. Se oli vieraasta klaanista.

Oikeastaan, ei edes klaanista. Se haisi oudolta, ei se voinut olla Kotikisu. Haju oli hieman vanhempi, joten annoin asian olla, ainakin toistaiseksi. Jatkoin saalistusta, kunnes olin saanut jo kaiken tarpeellisen maarän riistaa, jopa yli sen. Olin aika hyvä saalistamaan. Olin saanut jäniksen, kaksi hiirtä, oravan, ja kaksi lintua.

 

Lopulta saimme raahattua saaliit, Koivutähden kanssa leiriin. Veimme ne tuoresaalis kasaan.

Suoriuduit hyvin, ja voitkin laiskotella loppupäivän.” Koivutähti kehräsi.

Taidan mennä taas metsälle!” Naukaisin reippaasti. Koivutähti hymyili minulle ylpeästi.

Oletpas sinä tänään ahkera” Hän sanoi ja nyökkäsi. Hän lähti pesäänsä, musta turkki liehuten tuulessa. Nyt en voinut ottaa ystäviä mukaan. Oli selvitettävä hajun kissa. Yksin..

Juoksin metsälle, suuntana paikka, jossa olin kissan haistanut. Saavuin sinne läähättäen. Huomasin ilmassa jotain omituista. Haju oli voimakkaampi nyt. Haistelin ilmaa uudelleen, ja uudelleen. Muuta en saanut selville, kuin sen, että kissa oli naaras, ja ei kotikisu tai vieraasta klaanista.

Aloin katsella ympärilleni varovaisesti, ja yhtäkkiä jokin hypähti selkääni. Se oli minusta hieman pienempi, naaraskissa. Kissa upotti terävät kyntensä, niskaani. Rääkäisin, ja ravistin kissan pois. Vasta silloin erotin sen. Se oli vaalean oranssihtava, ja sillä oli haaleita, tummempia raitoja. Sen silmät loimusivat vaaleanvihreinä, ja se sähähti, paljastaen terävät hampaat. Hyppäsin naaraan kimppuun, ja kaadoin tuon maahan.

Se sähähti, ja alkoi kynsiä vatsaani. Kierimme sähisten ja rääkyen maassa, kunnes sain pidettyä kissaa maata vasten.

Se ei päässyt rimpuilemaan, vaan sähisi lujaa. Minua vapisutti, kuka kissa oikein oli. Sen valkoinen läntti kaulassa, oli verentahrima, ja valkoiset tassut, olivat kynnet esillä.

Päästä irti!” Se sähähti. Mietin hetken, ja nousin lopulta, pitelemästä kissaa.

Kuka olet, ja mitä teet Myrskyklaanin reviirillä!” Sähisin naaraalle.

Olen missä huvittaa!” Hän sähähti. Katsoin tuota vihaisena. Naaras ei päässyt pakoon, sillä hänen takanaan oli kivi, valtava kivi.

Kerro vain, kuka olet ja mikä olet, senkin saasta!” Rääkäisin pienelle naaraalle.

En ole SAASTA! Ettäs kehtaatkin senkin ketunläjä.. Olen kulkukissa, oikeastaan voisi sanoa erakko nimeltä, Aurinkokarva.. Saanko nyt mennä” Kissa sähisi ivallisena.

Oikeastaan et, tehdään sopimus” Naukaisin Aurinkokarvalle.

Kerro” Tuo naukaisi kärsimättömästi.

Sinä saat asua täällä reviirillä, kunhan et paljasta itseäsi muille kissoille. JA et aiheuta ongelmia.” Naukaisin Aurinkokarvalle.

No sopii, ja en joudu kertomaan menneisyydestäni mitään” Hän naukaisi. Nyökkäsin, ja asetuin, pois tuon edestä. Aurinkokarva näytti paljon iloisemmalta, ja jopa hymyili minulle.

Voit mennä” Naukaisin, ja väänsin kömpelön hymyn.

Aurinkokarva käveli luokseni ja seisoi edessäni.

Voidaanko olla vaikka ystäviä, ei siinä pitäisi olla ongelmia” Hän naukaisi ja katsoi minua kysyvästi.

Sopii, mutta sinun on lähdettävä.” Naukaisin Aurinkokarvalle, jonka turkki kimalsi auringossa kauniisti. Hän hymyisi yhä vain leveämmin, ja nuolaisi minua korvan vierestä.

Hyvästi, ensimmäinen ystävä!” Hän naukui pirteästi ja katosi saniaisten sekaan.

Nähdään!” Huikkasin tuon perään, ja jäin hetkeksi kyyhöttämään paikoillni.

Olin saanut uuden ystävän. Tosin vähän oudomman..

 

Lähdin leiriin, ja nappasin matkalla jäniksen. Nuolin vielä huolella turkkini, ennen kuin menin leiriin. Vein jäniksen klaaninvanhimmille, ja kiiruhdin oppilaiden pesään. Olin päättänyt pitää tapaamiseni Aurinkokarvan kanssa salassa, muilta oppilailta, ainakin toistaiseksi.

Huomasin Kirkastassun ja Jäätassun, ja menin heidän kanssaan juttelemaan. Juttelimme myöhään, kunnes oli aika mennä nukkumaan.

Käperryin pedilleni, ja suljin silmäni. Mietin Aurinkokarvaa. Hän oli niin suloinen. Toivoin, että tapaisin hänet pian uudelleen..

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com