Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 2:

 

 

Istuskelin yksin oppilaiden pesän edessä. Tuuli puhalteli kasvoihini. Kuu porotti taivaalta, ja maisema oli kaunis. Odotin sitä, että päälikkömme, Koivutähti kuuluttaisi kokoontumiseen lähtevät kissat. Toivoin, että pääsisin mukaan.

Pian kuuluikin askelia ja Koivutähti pujahti päälikönpesästä ulos. Hän oli melko huomaamaton mustan turkkinsa ansiosta. Koivutähti kiirehti suurkivelle ja kajautti kokoushuudon.

Kissat kiirehtivät aukiolle, ja lähdin innoissani sinne. Turkkiani kihelmöi. Olisi mahtavaa päästä kokoontumiseen. Tassuttelin aukiolle ja istahdin muiden oppilaiden viereen.

Pian kaikki kissat olivat paikalla ja Koivutähti alkoi puhua.

Tänään on kokoontuminen ja kerron nyt mukaan lähtevät kissat.” Koivutähti aloitti. Lihakseni jännittyivät.

Mukaan lähtevät Harmaaraita, Tulisydän, Hiekkamyrsky, Saniaisturkki, Kirkastassu, Jäätassu ja Kanelitassu!” Koivutähti naukui ja olin haljeta ylpeydestä. Pääsisin ensimmäiseen kokoontumiseeni. Mahtavaa!

Vilkaisin kahta muuta kokoontumiseen pääsevää oppilasta. En tuntenut heitä vielä hirveän hyvin.

Jäätassu oli punertavanoranssi kolli, ja Kirkastassu taas vaaleanharmaa raidallinen naaras.

Kissat alkoivat kerääntyä Koivutähden luo ja toiset lähtivätkin jo takaisin nukkumaan.

Hyppelin Jäätassun ja Kirkastassun kanssa, muiden kissojen luokse.

Lähdetäämpäs!” Varapäälikkömme Tulisydän kajautti. Kävelimme vierekkäin Jäätassun kanssa. Jäätassu käveli minun ja Kirkastassun välissä, ja jutteli Kirkastassun kanssa.

Minä vain keskityin katselemaan edelläni tallustelevia sotureita. Kuu porotti taivaalta, ja sai metsän varjot, näyttämään vähän karmivilta. En tahtonut pelätä.

Tahdoin, että minusta tulisi vielä mahtava ja hyvä soturi. Täytyisi vain keskittyä oppimiseen sekä tavallisiin oppilaiden tehtäviin.

Soturit kävelivät todella nopeasti ja heidän perässään oli vaikeaa pysyä. Täytyi jo oikeastaan juosta, että pysyi vauhdissa.

Pian en jaksanut enään katsella ympärilleni vaan aloin keskustella Jäätassun ja Kirkastassun kanssa.

Juttelimme tulevasta kokoontumisesta, ja korkokiville matkaamisesta. Sanoin, että olisi aika vaikeaa, varmaan pysyä hereillä, kun palasi takaisin kokoontumisesta, koska oli yö.

 

Kohta olivat puut alkaneet harveta ja joki tuli näkyviin. Pian tulisi lehtisateen aika. Silloin vesi oli melko matalaa, joten sen voisin kahlata yli.

Tulkaa perässä. Tässä kohdassa vesi ei ole syvää joten säästymme uimiselta.” Rohkaisi Koivutähti joukon kärjestä.

Hrh, vihaan vettä” Valitti Hiekkamyrsky, mutta meni kuitenkin muiden perässä veteen.

Katsoin vettä hetken epäröivästi, mutta lopulta uskalsin laittaa tassuni veteen. Se oli hyytävän kylmää ja viluväreet kulkivat selässäni. Rohkenin kuitenkin veteen kunnolla.

Vatsakarvani hipaisivat vettä, kun ylitin joen. Kirkastassu tuli seuraavana ja Jäätassu hänen kintereillään. Lopulta kaikki olivat ylittäneet joen. Nelipuu häämotti vain pienen matkan päässä ja aloimme juosta.

Saavuimme ajoissa ja menimme muiden luo.

Vielä puuttui Tuuliklaani ja sitten kaikki olisivat paikalla. Koivutähti meni juttelemaan siskolleen, Apilatähdelle.

Päätin etsiä käsiini muita oppilaita jotka olivat eriklaanista. Näin erään Jokiklaanilaisen kissan. Juttelimme hetken kunnes Tuuliklaani saapui. Menin muiden Myrskyklaanilaisten luo ja istahdin kuuntelemaan. Katselin Jännittyneenä, kun Pajutähti hyppäsi muiden pääliköiden luokse.

Hei kaikkien klaanien kissat!” Kajautti Veritähti, Varjoklaanin päälikkö. En tiennyt miksi, mutta suustani pääsi ulos tervehdys, vaikken sitä olisi missään nimessä tahtonut päästää.

Hei!” Naukaisin, ja kaikkien päät kääntyivät minuun. Muutuin tulipunaiseksi nolostuksesta.

Siinä vaiheessä tahdoin vajota maan alle, todella syvälle. Kaikki, jopa pääliköt tuijottivat minua painostavasti.

Suljin silmäni nolostuneena, ja vasta kun Pikitähti jatkoi puhetta, niin uskalsin avata ne. Vieläkin muutama kissa mulkoili minua. Minua hävetti kamalasti ja en kuunnellut mitään pääliköiden puheita. Olin vain hiljaa ja kauempana muista minne olin kiiruhtanut. Kuinka typerä olin taas oikein ollut..

 

Lopulta, onnekseni kokoontuminen loppui. Lähdimme kohti leiriä. Lähtiessämme muutama kissa naurahti minulle. Vetäydyin jopa matkalla leiriin kauemmaksi muista.

Toivoin, että nuo unohtaisivat asian pian. Matka ei tuntunut pitkältä. Pian leiriaukko häämötti jo edessämme. Kissoja tuli vastaan muutama. Pujahdin nopeastin oppilaiden pesään ja huokaisin.

Sinitassu ja Ruskatassu nukkuivat sikeästi pedeillään toisella puolella pesää. Onneksi he eivät olleet hereillä. Kävelin hiljaisesti sammalpetini luo, ja käperryin siihen. Se tuntui mukavan lämpimältä. Makasin kerällä, ja pian vajosinkin, jo syvään uneen, jossa minulle ei onneksi tapahtunut mitään noloa.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com