Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 1:

 

Mahtavaa, minut oltiin eilen nimitetty oppilaaksi ja mestarini oli itse päälikkömme Koivutähti.

Juoksimme tällä hetkellä kohti hiekkakuoppaa. Koivutähti oli luvannut opettaa tänään saalistusta, mutta ensin harjoiteltaisiin taistelua.. Pian saavuimmekin jo Hiekkakuopalle. Taivas oli pilvessä, joten hiekka ei tuntunut kuumalta tassuissa.

Vedin jännittyneenä henkeä. Koivutähti käveli vielä pienen matkan päähän siitä mihin olin pysähtynyt.

Hän kääntyi minuun päin ja katsoi minua haastavasti. Nielaisin asettuen tukevammin seisomaan.

Näyttäisitkö, miten hyökkäisit?” Hän naukaisi tietävästi.

Selvä..” Mutisin ja tarkkailin hänen vatsaansa. Emoni Hanhisulka joka kuoli hetki sitten viheryskään, oli sanonut, että ei kannata katsoa sinne mihin olet hyökkäämässä. Muistin senkin, kun tuo oli sanonut minusta tulevan mahtava soturi.

Hanhisulka oli ollut Koivutähden kumppanin, Kaislakäpälän sisko.

Kaislakäpäläkin oli kuollut.

Minulla kova ikävä emoani, sillä isääni en tuntenut. Pudistin surulliset muistot päästäni ja aloin vihdoinkin keskittyä.

Päälikkö seurasi tarkasti, jokaista liikettäni. Astuin lähemmäs. Ponnistin maasta vauhdit ja olin menossa hänen vatsaansa kohti, mutta ihan läheltä. Kiepähdin ympäri ja hyppäsin tuon selkään.

Kaadoin mestarini maahan, ja hyppäsin sivummalle. Koivutähti nousi reippaasti pystyyn, ja käänsi katseensa takaisin minuun. Sitten hän kehräsi.

Näköjään voimmekin jättäää taistelun huomiseksi, sillä se näyttää sinulta sujuvan melko hyvin jo!” Hän sanoi minulle ylpeästi. Aloin kehrätä, ja väänsin kömpelön hymyn.

Kiitos, Koivutähti!” Naukaisin mestarilleni. Hän nyökkäsi, ja lähdimme kävelemään, pois hiekkakuopalta.

Suuntasimme Aurinkokiville. Ruoho tuntui pehmeältä tassujen alla, kun juoksimme joen luo.

Aurinko paistoi lämpimästi, ja ilmassa tuoksui viherlehdenaika.Silloin oli runsaasti saalista.

Pomppasin varovasti kivelle.

Muista aina, että hiiri tuntee ja jänis kuulee!” Koivutähti sanoi.

Joo, muistetaan!” Vastasin innostuneena. Minun täyutyi olla ahkera oppilas, sillä silloin, kun edistyi nopeasti, pääsisi myös soturiksi nopeammin.

Loikkasin kivelta alas ja aloin haistella ilman tuoksuja. Koivutähti näytti asennon, jolla hiiriä kuului pyydystää. Löysin ilman tuoksuista hiiren hajun ja aloin seurata sitä.

Se jatkui Korkeamännyille asti ja silloin näin hiiren. Havahduin nopeasti vaanimis asentoon ja aloin seurata riistaeläintä.

Pomppasin sen kimppuun ja sain sen hengiltä. Se oli jo kolmas saaliini, sillä pentuna minun oli tapana karata leiristä seikkailemaan ja joskus sain saalista. Muistot saivat minut hymähtämään itsekseni.

Nappasin hiiren suuhuni, ja haistoin sen houkuttelevaa tuoksua. Aloin kävellä kohti Aurinkokiviä.

Erotin saaliin seasta toisen vieraan tuoksun. Olin juuri astumassa Koivutähdelle näkyvään paikkaan mutta peräännyin. Asetuin matalaksi maahan puskan taakse.

Näin kasvillisuuden seasta kuinka Koivutähti jutteli jollekkin kissalle.

Kissa oli valkoinen naaras, jolla oli ruskeita ja vaaleita läiskiä.

Se oli melko pieni mutta siltin vieras. Mika kamalinta, se vieras haju oli Jokiklaani..!

Vedin jännittyneenä henkeä.

En ollut nähnyt muiden klaanien kissoja ennen. Olihan tämä vasta ensimmäinen päiväni oppilaana, joten en ollut käynyt kokoontumisessa.

Katselin tarkasti miten kissat hyvästelivät.

Naaras puski Koivutähteä leuasta, ja sanoi hyvästit. Sitten naaras ui yllättävän ketterästi joen yli. Katselin vielä, kuinka Jokiklaanin kissa juoksi nopeasti pois näkyvistä.

Minua kauhistutti. Seurustelisiko Koivutähti jokiklaanilaisen kanssa?

Päätin ottaa asiasta selvää ja hyppäsin pois piilostani. Tiputin hiiren suustani.

Deittailetko Jokiklaanilaista?!” Kiljaisin mestarilleni uhmakkaan kysyvästi.

Oikeastaan, en!” Koivutähti naukui ja katsoi minua, kasvot ilmeettömänä.

Mutta... MUTTA! Miksi sitten tapasit hänet, kuka hän on? Kerro heti!!” Väitin vastaan. Nyt Koivutähden ilme muuttui tiukemmaksi.

Hän on siskoni, senkin hiirenaivoinen tolvana!” Koivutähti sanoi kärsimättömästi.

Jokiklaanin soturiko..” Mutisin ällistyneenä. Miten ihmeessä he voisivat olla sisaruksia. Tosin, miksi Koivutähti valehtelisi minulle..

Itseasiassa päälikkö, Apilatähti.” Hän naukui, ja katsoi minuun tuimasti.

Ja tastä ei sitten puhuta enempää!” Koivutähti päätti puheensa. Nyökkäsin ihmeissäni, ja nostin hiiren takaisin suuhuni. Nyt minä olin aivan punainen nolostuksesta.

Katselin vielä sivusta kuinka päälikkö nuoli itsestään Jokiklaanin hajua ja kieri maassa.

Sitten tuo nousi ja lähdimme leiriin. Matkalla emme puhuneet yhtään ainuttakaan sanaa.

 

Saavuttuamme leiriin Koivutähti kiiruhti pesäänsä ja minä kävelin klaaninvanhimpien pesän luo. Astuin sisään ja tipautin hiiren Kirjohännän eteen.

Siinä ruokasi.” Naukaisin, ja kumarsin syvään klaaninvanhimmalle. Hän katsoi minuun lempeästi.

Kiitos, Kanelitassu.” Tuo maukui käheällä äänellään. Hymyilin vanhalle naaraalle, ja poistun pesästä.

Aurinko oli vihdoin alkanut paistaa. Se hohti kauniisti taivaalta. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja otin siitä vesimyyrän. Kannoin sen kannon luo, missä oppilaat söivät. Asetuin syömään ja pian seuraani liittyi väsynyt Kirkastassu.

Hän alkoi näykkiä jänistä.

Mitä teit tänään Tulisydämän kanssa?” Kysyin häneltä. Kirkastassu nieläisi suussaan olevan ruuan ja vasta sitten alkoi puhua.

Menimme kiertämään klaanien rajat, entä sinä?” Kirkastassu naukaisi, ja haukkasi uuden palan jänistä.

Kävimme saalistamassa.” Sanoin totuutta peitellen. En saanut puhua Jokiklaanin pääliköstä, Apilatähdestä. Muuten saisin kuonooni Koivutähdeltä. Kirkastassu nyökkäsi.

Nielin vesimyyrästä vielä viimeiset suupalat ja sitten lähdin nukkumaan.

Asetuin pedilleni. Venyttelin vielä vähän ja asetuin kerälle. Aloin miettiä kaikenlaista. Nukahdin äkkiä, ja aloin tuhista vuoteellani. Huomenna olisi uusi päivä.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com