Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 15- Jokiklaanin kangstat:

 

Olimme keskellä leiriä, nokkospensaan vieressä syömässä.

Minä ja Tihkuviiksi olimme olleet juuri partiokierroksella. Nokiturkki, Minttulehti ja heidän oppilaansa olivat taas olleet harjoitustuokiolla. Ja myös Tammilehti, joka oli ollut etsimässä yrttejä.

Saa nähdä mitä tästä seuraa.” Tammilehti sanoi katsoen meitä kaikkia vuorotellen.

Minä ainakin tahdon ensimmäiseksi tietää sen, mitä Saniaistähti oikein puuhailee.” Tihkuviiksi mumisi syöden luisevaa jänistä.

Ei luultavasti mitään hyvää. Olisitte nähneet kuinka hän suorastaan raivostui minun ehdottaessani, että muille klaaneille kerrottaisiin.” Sanoin vaisusti. Kurkkuani kuivasi.

Tunnelma oli jännittynyt, ja olimme pitkän ajan hiljaa.

Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin luoksemme kipittävät oppilaat.

Joko pian jatkamme koulutustuokiota?” Karpalotassu vaati tietää. Huomioni kiinnittyi taas hänen silmiinsä. Nielaisin. Mieleeni tupsahti taas kysymys Stormista. Palaisiko hän?

Ja entäpä Jäkälä. Jos he olivat sukua, niin millä puolella Karpalotassu tulisi olemaan?

Hulluko olet? Olemme harjoitelleet taistelua ihan KOKO päivän.” Minttulehti huudahti. Karpalotassu vain virnisti, ja vilkaisi sen jälkeen Aamutassua.

Mutta Aamutassu ei ole.” Hän intti sarkastisesti.

Enkä minä!” Lukkitassu kiljaisi karvat pystyssä. Hänen äänessään ei siltin ollut lainkaan uhmaa, tosin kuin Karpalotassun. Pyöritin silmiäni.

No menkää seuraavaan partioon. Kysykää Sadekukalta milloin se lähtee ja että pääsettekö mukaan.” Maukaisin.

Kuka vapaaehtoisesti menee partiokierrokselle? Taisteluharjoitukset ovat paljon mielenkiintoisempia ja haastavampia.” Pihkatassu maukaisi väliinpitämättömästi, ehkä jopa hieman halveksivasti.

Me, jotka tahdomme soturiksi.” Aamutassu vastasi. Nelikko lähti kiihkeästi keskustellen paikalta.

Nokiturkki tuijotti heidän peräänsä.

Ja ne joita ylipäätään kiinostaa..” Hän murahti puoliksi itselleen. Sen jälkeen Nokiturkki selitti Pihkatassun olevan täysin kajahtanut.

Hän ei tunnu kunnioittavan soturilakia sitten häntäkarvan vertaa.” Nokiturkki mumisi.

Älä vain sano tuota Saniaistähdelle.” Minttulehti tärkeili. Nokiturkki kohotti kulmiaan.

Ai miksi en?” Hän ihmetteli. Minttulehti virnisti.

Koska mitä nopeammin hänestä tulee soturi, sitä nopeammin pääset hänestä eroon. Sitä kutsutaan juonimiseksi.” Minttulehti sanoi hymyillen tyytyväisenä.

Tottapuhuen oli hyvä, että puheenaihe vaihtui hetkeksi pois Huomisesta, Saniaistähdestä, tai jostain muusta vastaavasta. Se rauhoitti hieman, muttei peittänyt kenenkään jännittyneisyyttä ja pelkoa.

 

Oletko varma tästä. Voit mennä myös Tuuliklaaniin. Voisi olla helpompi jutella omalle emollesi, kuin Jokiklaanille.” Tammilehti maukaisi.

Oli kulunut kaksi päivää Tammilehden unesta. Olimme valinneet tämän päivän lähtöömme, sillä aikaisin aamulla Saniaistähti oli lähtenyt taas salaperäisesti leiristä. Nokiturkki ja Tihkuviiksi olivat lähteneet hänen peräänsä, ja me viemään viestiä muille klaaneille.

Minttulehti oli jo lähtenyt Varjoklaania kohti, mutta minä ja Tammilehti sen sijaan seisoimme vielä omalla puolellamme rajaa, Nelipuun lähistöllä.

Olen. Täysin varma, tahdon mennä Jokiklaaniin.” Vakuutin veljelleni. Tammilehti näytti itse hetken vastahakoiselta, mutta tyytyi nyökkäämään.

Selvä.. Onnea matkaan.” Hän sanoi. Kohautin lapojani.

Kiitos. Nähdään sitten illalla.” Maukaisin hiukan epäröiden. Tammilehti käänsi selkänsä, ja lähti ylittämään jokea kivien päältä. Kauaa ei kestänyt, kun hän olikin jo toisen klaanin reviirillä.

Huokaisin ja lähdin kävelemään alavirtaa kohti. Sieltä olisi parasta ylittää joki.

Aurinko oli vasta nousemassa. Olimme lähteneet hyviin aikoihin, ettei muu klaani saisi tietää.

Tassuttelin rivakkaa tahtia aina aurinkokiville asti. Upposin matkallani melkein kaulaani myöden lumeen. Onneksi Jokiklaanin puolella näytti olevan hiukan vähemmän lunta.

Aurinkokiville päästessäni vilkaisin epäilevästi jäätä, joka peitti jokea.

En tiennyt kestäisikö se painoani.

Hätääntyneenä mietin toista vaihtoehtoa ylittää jäinen joki. Parin metrin päässä oli kiviä joita pitkin voisin hyppiä Jokiklaanin puolelle.

Kivet olivat lumen paitossa, joka ei ainakaan helpottanut asiaa yhtään..

Astelin lähemmäs, ja ponkaisin maasta vauhtia. Helpotus valtasi minut päästessäni turvallisesti ensimmäiselle kivelle.

Sitten loikkasin varovasti toiselle kivelle ja horjahdin hiukan sivulle, liukkaalla kivellä. Viimetipassa sain kuitenkin tasapainoni kuriin. Sydämeni hakkasi kauhusta. Nyt ei oikein ollut oikea aika kokeilla uimista...

Ponnistin taas vauhtia ja lensin komeassa kaaressa neljännelle kivelle. Jotenkin oli ironista, että juuri sillä samaisella kivellä liukastuin kuin Tihkuviiksi aikaisemmin tulipalon jälkeen.

Kiljaisin kauhusta ja lensin pääedellä jäätä kohden. Tunsin osuvani lujaa jään pintaan. Vapisten yritin nousta pystyyn puristaen jäätä kysilläni, etten kaatuisi.

Kuului räsähdys, ja jää allani hajosi pieniksi sirpaleiksi. Hyytävän kylmä vesi tuntui samalta kuin sata neulaa pistäisi yhtä tassuani.

Huidoin tassuillani jokailmansuuntaan yrittäessäni vimmatusti pysyä pinnalla.

Tarrasin jäähän kynsilläni niin, että vain alavartaloni oli vedessä. Hengitin katkonaisesti pakokauhun vallatessa minut.

Yritin koota ajatukseni ja päätin olla huutamatta apua. Jos joku tulisi auttamaan minua, tehtävä epäonnistuisi.

Kiskoin itseni kaikin voimin ylös joesta, takaisin jäälle. Hivuttauduin hiljalleen Jokiklaanin puolelle jokea.

Kapusin pystyyn ja ravistelin märkää turkkiani.

Hitto..” Sihahdin yksikseni. Minulla oli kylmä ja turkkini oli liimautunut ihoa vasten.

Että pitikin mennä kokeilemaan kivillä loikkimista.

Olisihan minun pitänyt arvata niiden olevan jäässä tälläisellä kelillä.

Jää olisi saattanut kestää kissan painoa, ja olisin säästynyt kastumiselta.

Päivä ei ainakaan ollut alkanut hyvin. Saisi nähdä miten se päättyisi..

 

Jokiklaanin reviiri näytti talvella erilaiselta kuin viimeksi. Johtui varmaan siitä, että silloin koko metsä oli ollut liekeissä ja ei ollut oikein paljoa aikaa ihailla maisemia..

Katselin hermostuneena ympärilleni.

Suostuisikohan Jokiklaani kuuntelemaan minua? En ollut edes ajatellut aikaisemmin, mitä minun heille pitäisi sanoa. Toivoin hartaasti, että Apilatähden- tai Apilakukan, ja Usvatähden sukujuuret Myrskyklaanissa auttaisivat minua..

Etsin ilmasta Jokiklaanin tuoksuja. Siellä missä haju oli voimakkain, olisi myös luultavasti leiri. Tunsin houkutusta ruveta saalistamaan, oravan vilistäessä ohitseni. Hillitsin kuitenkin itseni ja annoin oravan olla.

Valpastuin kuullessani oksan räsähtävän. Joku oli lähellä. Tarkkaavaisena katsoin hitaasti puolelta toiselle, jatkaen siltin kävelyä. Joku lähestyi minua. Kauempaa näkyi kaksi minua kohti juoksevaa kissaa. Toisella oli vitivalkoinen turkki ja toisella taas valko-harmaa läikikäs. Kaksikko näytti hurjistuneelta.

Olin jo aikeissa lähteä juoksemaan karkuun, mutta keskityin pitämään itseni mahdollisimman rauhallisen näköisenä ja seisoin ryhdikkäästi paikoillani.

Lopulta kaksi kissaa piirittivät minut.

MYRSKYKLAANILAINEN?” Sähähti pienempi harmaavalkoinen naaras epäuskoisena. Molemmat pysähtyivät. Ikäluokaltaan he olivat aika samaa kuin minä.

Valkoinen kissa mittaili minua katseellaan, ja hänen kyntensä olivat esillä ja karvat pystyssä.

Hän on varmasti vakooja.. tai riistavaras!” Kissa kiljaisi korvat luimussa. Hän hyppäsi odottamattani kimppuuni kynnet ojossa. Sähähdin äänekkäästi, ja kävin kamppailuun, tosin kynnet piilossa.

Etkö osaa taistella vai?” Harmaavalkoinen kissa maukaisi ivallisesti vierestämme. Mulkaisin tuota ärtyneenä.

Läimäisin tassullani valkoista naarasta naamaan.

Minä en tullut taistelemaan!” Kivahdin. Valkoinen naaras ei tuntunut kuuntelevan mitä sanoin, vaan jatkoi taistelua kuin mkielipuoli. Minulla taas oli ongelmia väistellä iskuja.

En ollut koskaan ollut mikään mestaritaistelija. Painimme maassa kuin mitkäkin sekopäät.

Lähde ennen kuin sinun käy kalpaten! Uskoisin Usvatähden olevan oikein iloinen saadessaan sinut kynsiinsä.” Valkoinen naaras sähisi omahyväisesti virnistäen. Hän oli juuri raapaisemassa minua naamasta, mutta väistin vikkelästi. Kiepahdin tuon tassujen välistä, hypäten sitten kissan kimppuun edestäpäin. Kaadoin tuon maahan, niin että lumi pöllysi ja paljastin kynteni.

Kissa näytti säikähtäneen äkillisestä hyökkäyksestä. Hengästyneenä painoin etutassuillani kiemurtelevaa kissaa maata vasten.

Hän tuijotti minua murhanhimoisesti vaaleanvihreillä silmillään.

Sirpaletassu! Hae apuvoimia! Jos tämä karvaton rääpäle ei ole teidän tullessanne jo luikkinut karkuun, vangitsemme hänet. Silloin ei Myrskyklaanille kunnian kukko laulaisi.” Valkoinen naaras murahti toiselle jokiklaanilaiselle.

Sirpaletassuksi kutsuttu oppilas nyökkäsi, mutta katsoi valkoista kissaa hetken epäröiden.

Yritän tulla mahdollisimman nopeasti!” Hän huikkasi ja katosi juosten aluskasvillisuuden sekaan.

Katsoimme molemmat oppilaan menoa.

 

Kesti pitkän tovin, ennen kuin Sirpaletassu saapui kahden suuremman kollin kanssa. Olin oikeastaan helpottunut, sillä tassuni olivatkin jo väsyneet pitämään valkoista naarasta paikoillaan maata vasten. Kaksi voimakkaan näköistä soturia lähestyi minua hitaasti, niskakarvat pystyssä. Kohautin lapojani väliinpitämättömästi ja nostin tassuani niin, että valkoinen kissa pääsisi pakenemaan.

Naaras rämpi pystyyn ja sähähti minulle äänekkäästi. Sitten hän hyppeli muiden soturien- ja yhden oppilaan luo.

Katsoin Jokiklaanilaisia hymyillen viattomasti.

Toinen kolli oli valkoinen, mutta sen tassu, korvanpäät ja hännänpää olivat tummanharmaat. Ja toinen taas oli musta ja...

Päästin ärtyneen voihkaisun, tunnistaessani mustan kissan Pimeävirraksi.

Hemmetti.. Lyön vaikka vetoa etten ole koskaan nähnyt Jokiklaanilaisia ilman että sinä olet paikalla.” Murahdin Jokiklaanin varapäälikölle.

Pimeävirta mumisi jotain, ja molemmat soturit katsoivat minua varoittavasti. He alkoivat lähestyä minua kohden uhkaavasti muristen.

Mitä haluat Myrskyklaanilainen?” Pimeävirta kysyi tiukkana.

Ei varmasti muista klaaninrajoja.” valkoinen naaras heitti väliin ärtyneesti. Pimeävirta katsahti valkoista kissaa ja pyöritti silmiään.

Turpa tukkoon Joutsensulka! Olisit edes joskus hiljaa, kuin on tarve..” Hän jupisi. Joutsensulka kohautti lapojaan ja oli inttää vastaan, mutta tyytyi olemaan hiljaa.

Hermostuneena poljin maata kynsilläni. Nielaisin huomaamattomasti, ja astuin askeleen lähemmäs.

Tahdon jutella Apilatähdelle.” Mau'uin. Harmaatassuinen kolli siristi silmiään.

Mitä tahdot emostani?” Hän murisi. Hymyilin.

Jutella.” Maukaisin lyhyesti.

Mutta miksi?” Kolli kysyi.

Ei se sinulle kuulu!” Kivahdin. Kissan täytyi olla minulle sukua, jos hänen emonsa oli Apilatähti. Silloin hän olisi serkkuni.

Muut olivat hiljaa. Tuhahdin yksinäni. Eiväthän nuo karvapallot tuntuneet ymmärtävän puhetta. Helpompikin tapa olisi olemassa. Karjaisin sotahuudon, ja hyökkäsin raivoisasti serkkuni kimppuun.

Hän tuntui yllättyneen äkillisestä hyökkäyksestä, ja riuhtoi kynsillään ilmaa.

Olin keksinyt oivallisen- ehkä vähän vammaisenkin suunnitelman päästä Jokiklaanin leiriin. Jos hyökkäisin soturin kimppuun, heidän olisi pakko vangita minut.. Virnuilin yksinäni, kuin olisin mikäkin neropatti.

Lopulta suunnitelmani eteni melkein niinkuin pitikin.

Minun kamppaillessani puolta isomman kollin kanssa, Pimeävirta tuli klaanitoverinsa avuksi ja paiskasi minut lujalla voimalla päin puuta, pois soturin kimpusta.. Oikeassa suunnitelmassa minun oli tarkoitus jäädä vangiksi, mutta nyt en tiennyt mitä tapahtuisi.

Liu'uin alas puuta pitkin ja jäseneni velttoutuivat. Päässä vippasi kovan iskun jäljiltä.

Luminen maisema alkoi haalistua pikkuhiljaa ympäriltäni ja minulta lähti taju.

 

Näin unta:

 

Heräsin jostain kylmästä, kosteasta ja pimeästä paikasta.

Räpyttelin pöllähtäneenä silmiäni erottaakseni paikan paremmin. Olin jonkinnäköisessä luolassa- tai niin ainakin luulin. Kapusin vaivaloisesti itseni ylös, ja katselin ympärilleni. Jokapuolella oli kiveä. Ainoastaan pienestä aukosta tuli vähäsen valoa luolaan.

Minulta kesti hetken tajuta, että se aukko oli monen metrin päässä minusta, ja se johti ulos.

Haloo?” Huusin kysyvällä äänellä. Vastausta ei kuulunut.

Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan missä mahdoin olla..

Aloin kulkea varovasti kohti noin viidentoista metrin päässä olevaa aukkoa.

Päästessäni ulos katselin hämilläni paikkaa jossa olin.

Täällä lumi oli harmaata ja puut olivat lehdettömiä ja mustia. Missään ei näkynyt ristin sieluakaan.

Täällä oli kylmempää kuin omalla tutulla Myrskyklaanin reviirillä. Ilmassa ujelsi tuuli ja oli aavemaisen hiljaista. Huomaamattani karvani olivat nousseet pystyyn.

Edessäpäin näkyi tumma varjo. Se lähestyi minua hitaasti, ja joka askeleelta sen tassuista tipahtelivat veripisarat.

Sen takana metsä katosi ja muuttui vain mustemmaksi. Se katosi, niinkuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Aloin perääntyä joustakseni takaisin luolan turviin, mutta aukko oli ummessa. Edessäni oli nyt vain harmaa kallio.

Kääntyessäni kissa oli enään ketunmitan päässä minusta. Se hymyili, mutta hymyssä ei ollut mitään hyvää. Katseeni siirtyi vaistomaisina verisiin tassuihin. Huomatessani, ettei tassuissa ollut naarmun naarmua, tajusin ettei veri ollut tämän kissan.

Henkäisin kauhistuneena. Etsin kiireesti pakotietä, muttei ympärillämme ollut kuin mustaa tyhjyyttä.

Ja kun katsoin kissan kasvoja kauhun vallassa näin tuon pahaenteisen hymyn keskeltä silmät, jotka olivat niin oranssit, että se sai minut tuntemaan itseni kymmenien liekkien keskelle. Seuraavaksi tunsin kynsien iskeytyvän kaulaani.

 

Seuraavaksi heräsin omaan kiljaisuuni. Katsoin säikähtäneenä ympärilleni.

Tällä kertaa en ollut suuressa luolassa, vaan makasin sammalilla vieraassa paikassa.

Ympärilläni oli kissoja. Kolme.

Yksi oli Jokiklaanin päälikkö, Usvatähti, yksi oli joku soturi jonka olin nähnyt aikaisemminkin jossain mutten muistanut nimeä, ja yksi oli Jokiklaanin parantaja, Apilaloimu.

Oletko kunnossa..?” Parantaja kysyi varovasti.

En vastannut.

Kaikki tuijottuvat minua. Usvatähden ilme oli kireä, Apilaloimu näytti ihan tyyneltä, ja kermanvaalean naarassoturin ilme taas oli hiukan oudoksuva.

Jäseniä koski, mutta siitä huolimatta hypähsin pystyyn salamana.

Missä oikein olen?” Kiljaisin katsoen pakokauhuisena ympärilleni. Hetken ajateltuani, tajusin kuinka tyhmältä kysymys varmasti kuulosti. No missä muuallakaan olisin kuin Jokiklaanijn leirillä, jos makasin sammalilla ja ympärilläni oli Jokiklaanilaisia..

Usvatähti tarkkaili jokaista liikettäni.

Olet päälikön pesässä. Tahdomme kovasti tietää mitä tahdon edellisestä pääliköstämme ja meistä?” Usvatähti maukaisi siristäen silmiään.

Suuni loksahti auki.

Ömmm......” Mumisin. En ollut valmis puhumaan kaikille noille. Minun oli määrä puhua ensimmäiseksi Apilatähdelle, tai Apilaloimulle.

Mutta kaiken tämän jälkeen en voinut olettaa jokiklaanilaisten edes harkitsevan jättävänsä minut kahden parantajan kanssa.

He varmasti olettaisivat minun syövän hänet elävältä tai jotain sinnepäin..

Tahdon vain ja ainoastaan jutella. Se on tärkeää..” Mau'uin. Usvatähti murahti äänekkäästi.

Ja pitäisikö meidän uskoa sinua? Jos olisit tullut juttelemaan, et varmastikaan olisi hyökännyt kahden soturimme kimppuun.” Usvatähti sähähti. Tuhahdin.

YHDEN. Joutsensulka hyökkäsi minun kimppuuni ensin.” Jupisin.

Ei hänen teoriansa mukaan.” Usvahtähti ärähti.

No eipä tietenkään. Hän on niin hiirenaivoinen kalkkuna, ettei mistään hinnasta varmasti myöntäisi hävinneensä Myrskyklaanilaiselle.” Maukaisin väliinpitämättömästi.

Etkä sinä tuolla asenteella myöntäisi itse häviäväsi JOKIKLAANILAISELLE.” Usvahtähti tuhahti. Päälikön häntä heilui puolelta toiselle.

No en takuulla, mutta en myöskään valehtelisi hävinneeni. Toisen kimppuun hyökkäsin vain päästäkseni leiriinne.” Virnistin haastavasti. Täällä ei pääsisi pelkästään nätisti pyytämällä. Jokiklaanin itsevarmojen kissojen kanssa täytyi olla itse vielä varmempi..

Sinulla ei ole mitään asiaa leiriimme myrskyklaanilainen!” Usvatähti sähisi.

Minähän sanoin jo, että tulin vain puhumaan.” Murahdin.

Ja mikä on niin tärkeää ettei se voisi odottaa kokoontumiseen asti?” Vaaleaturkkinen naaras kysyi.

Usvatähti katsoi minuun tiukasti. Hän ei ainakaan näyttänyt olavan mikään pehmo. Hermot olivat silkkaa terästä...

Kohotin päätäni uhmakkaasti.

Tähtiklaani. Se lähetti ennustuksen parantajallemme, ja kolme kissaamme vaaransi henkensä kertoakseen muille klaaneille vaarasta joka uhkaa metsää.” Sähisin.

Apilaloimun korvat värähtivät. Parantaja näytti tietävän jotain asiasta.

Usvatähden mielenkiinto näytti heräävän.

Mikset ole maininnut ennustusta aikaisemmin.. Kerro nyt heti.” Usvatähti maukaisi.

Hän näytti yllättyneeltä kun pudistin päätäni.

Suostun puhumaan vain Apilatähdelle tai parantajalle.” Maukaisin. Usvatähden karvat pörhistyivät.

Mikset voi puhua PÄÄLIKÖLLE?” Hän murisi. Kohautin lapojani.

Minulla on syyni..” Mumisin vilkaisten merkitsevästi Apilaloimua.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com