Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 14- Suunnitelmia:

 

Kulkukissako?” Saniaistähti näytti epäilevältä. Tuliturkki nyökkäsi. Seisoin vanhan mestarini kanssa päälikön pesässä, ja olimme juuri kertoneet Saniaistähdelle kissasta jonka olimme nähneet metsällä muutama tunti sitten.

Saniaistähti kuljeskeli hermostuneena pesässään.

Aioitko kertoa Myrskyklaanille uudesta lähetistä?” Kysyin varovasti. Saniaistähti kohditsi viileän katseen minua kohti. Sekä minun, että Tuliturkin ihmetykseksi, päälikkö pudisti päätään.

En.” Hän vastasi. ”Tahdon nähdä onko Jäkälä tosiaan olemassa.. Kutsun ainoastaan pari kokenutta soturia mukaani, ja Mimin. Tarkistamme tilanteen. Vasta jos se on paha, kerron klaanille.” Hän jatkoi päättäväisesti.

Vaihdoin Tuliturkin kanssa tyrmistyneinä katseita.

Mutta entäs muut klaanit? Heille täytyy kertoa lähetistä!” Huudahdin. Saniaistähti vilkaisi minua kiukkuisena.

Ei mitään muttia! Heille ei tarvitse kertoa. Ei ole meidän ongelmamme, jos HEILLE ei ole lähetetty viestintuojaa. Te kaksikin pidätte sitten kuononne kiinni, ettekä juorua koko klaanille.” Saniaistähti sähähti. Jokin päälikön ilmeessä sai minut epäileväksi.

Voimme olla kaikki suuressa vaarassa! Heidän on saatava tietää!” Tuliturkki intti.

Saniaistähti paljasti raivostuneena kyntensä. Värähdin.

EI!” Hän sähähti.

 

Kävelin Minttulehden ja Tammilehden kanssa metsässä. Aurinko oli laskemassa ja pian tulisi yö. Metsä oli harmaa, pilvisen taivaan takia. Potkaisin ärtyneenä käpyä, joka sattui tulemaan tielleni. Käpy kimposi parin metrin päähän.

En voi uskoa Saniaistähden sanoneen niin. Onko hän sekaisin!” Maukaisin. Minttulehti nyökkäsi myötätuntoisena.

Mikä häneen on mennyt? Luulin Saniaistähden olleen edes hiukan lojaalimpi muille klaaneille..” hän maukui.

Samat sanat. Viimeaikoina hän on ollut tosi kummallinen. Hän katoilee leiristä sillointällöin.” Tammilehti jatkoi. Huokaisin. Mielessäni pyöri ajatus kauhistuneista kissoista, jonka leiriin tunkeutui yhtäkkiä satapäinen kissalauma. Niin saattaisi käydä jos muut klaanit eivät saisi tietää asiasta.

Jotakin on varmasti tekeillä. Tammilehti, oletko saanut unia viimeaikoina?” Kysyin.

Parantaja pudisti päätänsä. Minttulehti näytti vaivaantuneelta.

Minä olen nähnyt liikaakin painajaisia. Viimeaikoina samantyylinen uni on pyörinyt päässäni jatkuvasti. Siinä on iso musta kissa jolla on oranssit silmät.” Minttulehti maukui. Katsahdin pitkäksi aikaa Minttulehteen, mutta pysyin hiljaa.

Tiesin varsin hyvin kissan, jolla oli oranssit silmät.

Minusta tuntuu, että unenne liittyvät jotenkin toisiinsa.” Tammilehti sanoi mietteliäänä. Minttulehden silmät suurenivat.

Oletko sinäkin nähnyt unia!” Hän huudahti katsoen minua silmät suurina. Nyökkäsin. Pysähdyimme vaistomaisina läheisen koivun vierelle seisomaan.

Minun unessani on Koivutähti. Hän varoittaa kissasta jossa on pahaa verta.. Mutta aina kun hän on sanomassa nimen, kuuluu salamanisku ja herään. Sama on toistunut varmaan yli viikon.” sanoin hiljaa.

Jokun mättää.” Tammilehti sanoi siristäen silmiään.

Karpalotassu.” Vastaus tuli suustani automaattisesti.

Miksi ihmeessä? Mitä KARPALOTASSU on tehnyt?” Minttulehti huudahti kummastuneena.

Eikö ole outoa, että Karpalotassun historiasta ei tiedetä tipan vertaa, ja hän sattuu tietämään että Mimi valehtelisi. Epäilen ettei hän ole koskaan edes nähnyt Mimiä. Sitäpaitsi. Eikö unesi kissalla ollut oranssit silmät?” Kysyin Minttulehdeltä.

Minttulehti kurtisti kulmiaan.

Tarkoitatko, että Karpalotassu olisi uneni paha kissa? Satun näet tietämään erään toisenkin jolla on oranssit silmät..” Minttulehti sanoi hieman pisteliäästi. Jouduin hillitsemään itseni, etten olisi motannut Minttulehteä ärtymykseltäni.

Ei vaan JÄKÄLÄ!” Puuskahdin. Nyt oli Tammilehden vuoro ihmetellä.

Tarkoitatko, että se kulkukissa olisi sukua Karpalotassulle?” Tammilehti tuntui puhuvan puoliksi itselleen. Minttulehdellä näytti välähtävän jotain. Kermanvaalea naaras siristi silmiään katsoessaan minua.

Mutta entäpä Storm? Hänenkään perheestä ei tiedetä mitään. Ja hänen silmänsä ovat saman-” Keskeytin Minttulehden lauseen.

No tuota noin.... Storm on Karpalotassun veli.” Irvistin. Minttulehti ja Tammilehti näyttivät ällikältä lyödyiltä.

MITÄ!? M...Mutta miten?” Minttulehti änkytti.

Se olisi ihan järkeenkäyvää. Heillä ei tunnu olevan ainakaan enempää kuin kuukausi ikä-eroa.” Tammilehti järkeili. Katsoin tassujani.

Unohditte nyt tärkeimmän asian. Jos Karpalotassu on sukua Jäkälälle, se tarkoittaa myös sitä, että Stormkin on Jäkälälle sukua!” Maukaisin.

Molemmat katsoivat minua, mutta pysyivät hiljaa.

Se on totta.” Tammilehti maukaisi. ”Mutta meidän on jätettävä asia jollekin toiselle päivälle. Saniaistähti saa raivarin jos emme pian palaa leiriin.”

Siitä kaikki olivat samaa mieltä, joten lähdimme kävelemään kohti leiriä.

 

Makasin sammalilla tuijottaen luolan kattoa. Sammalissa oli edelleen Stormin tuttu tuoksu, joka oli tarttunut niihin viikko takaperin.

Palaisiko hän enään? Saattaisin joutua odottamaan kauaun- todella kauan, ennen kun näkisin Stormin uudelleen.

Jos Storm tosiaan oli sukua Jäkälälle, se voisi selittää myös uneni. Siinähän käskettiin varomaan kissaa jossa oli pahaa verta. Se tosin saattoi tarkoittaa Stormin lisäksi myös Karpalotassua ja Jäkälää. Minä uskoin ainakin vahvasti Jäkälän olemassa oloon, vaikka Saniaistähti olikin sitä vastaan.

Kierähdin ympäri ja pohdiskelin missä Storm mahtoi olla. Mietin hänen sisaruksiaan. Mistä he oikeasti olisivat kotoisin?

Nousin istumaan.

Luolassa oli aavemaisen hiljaista. Kylmä tuulenvire tuli luolan suuaukosta sisään, ja heilutteli kevyesti turkkiani. Viluväreet kulkivat selkäpiissäni.

Silmissäni välähti jotain hopeista.

Jouduin räpyttelemään pari kertaa silmiäni, että olin varmistunut ettei luolassa ollut mitään. Värähdin tuntiessani kevyen kosketuksen kyljessäni.

Se oli vähän kuin lumi, yhtä kylmä, mutta turkki kuului kissalle.

Ole varuillasi. Älä luota kaikkeen mitä näet, sillä kaikki ei ole sitä mitä luulet, kaikki ei ole hyvää. Pidä silmäsi auki.”

Rauhoituin huomattavasti, tunnistaessani äänen. Se kuului Koivutähdelle. Luulisi paniikin iskevän siinä vaiheessa kun huomaa tuntevansa Tähtiklaanin kissan läsnäolon, mutta minun paniikkini ennemminkin laantui.

Kiitos isä. Pidän tuon mielessä.” Kuiskasin. Saatoin puhua itsekseni, mutta tiesin Tähtiklaanin kuuntelevan aina.

 

Seuraavana päivänä palatessani harjoitustuokiolta Aamutassun kanssa, koko leiri oli täynnä järkyttyneitä kissoja. Kaikki olivat kerääntyneet suurkiven lähelle ja he tuntuivat olevan kerääntyneet jonkin ympärille. Orava tipahti suustani, kun huomasin Hiekkamyrskyn ja muutaman muun kissan itkevän.

Vaistomaisena juoksin paikalle katsomaan mitä oli tapahtunut.

Äänähdin järkyttyneenä. Kissajoukon keskellä makasi Harmaaraita. Turkki veressä ja silmät lasistuneina. Kuolleena.

Missä Saniaistähti on?” Joku kissoista huusi. Huomasin Hiiriturkin kynnet esillä Hiekkamyrskyn vierellä.

Häntä ei ole näkynyt sitten aamupartion lähdettyä. Ehkä hän on metsästämässä..” Tuliturkki vastasi tylysti. Karvani nousivat pystyyn. Taasko hän oli poissa leiristä? Paljonko Saniaistähti ”omaa-aikaa” oikein tarvitsi..

Päälikkö vain hyppii metsässä perhosten kanssa, kun sotureitamme murhataan yksi kerrallaan!” Tomuturkki tuhahti.

Hieman kunnioitusta. Hän on sentään päälikkösi..” Saniaisturkki jupisi.

Tomuturkki ei vastannut, vaan tuijotti Harmaaraitaa.

Minulle selvisi, että Harmaaraita löydettiin metsästä kkurkku viillettynä. Tekijä oli kisa, joka herätti klaanin keskellä paljon epäilyksiä.

Silloin minulle valkeni asia. Tämän oli PAKKO olla Jäkälän kulkukissalauman tekosia. Ainoastaan minä, Tammilehti, Aamutassu, Tuliturkki ja Minttulehti tiesimme toisesta lähetistä.

 

Taivastuuli, herätyyys!” Joku töni minua kyljestä. Silmäni revähtivät auki. Katsoin paniikissa ympärilleni, etsien hyökkäävää kulkukissalaumaa joka tahtoi repiä meidät kappaleiksi. Helpotuksen huokaisu pääsi suustani, huomatessani minun herättäneen kissan olevan vain Nokiturkki.

Täääh??” Mumisin pällistellessäni nukkuvia kissoja ympärilläni. Pesäaukosta näkyi ulos, jossa oli pilkkopimeää. Loin ärtyneen katseen Nokiturkkiin.

Tule ensin ulos. En halua muiden kuulevan.” Nokiturkki kuiski.

Mitä asiaa sinulla on keskellä yötä? Onko se jotain tärkeää? Jotain kahdenkeskeisiä juttuja?” Kyselin kiinnostuneena.

Joku repesi taustalla. Minttulehti ja Tihkuviiksi hihittivät Nokiturkin takana. Olin ollut liian pihalla huomataksen heitä aikaisemmin.

Kahdenkeskeisiä jänniä juttuja...” Minttulehti hekotti. Mulkaisin närkästyneenä ystävääni.

Ole hiljaa hiirenaivo.” Nokiturkki kivahti Minttulehdelle. Tihkuviiksi virnisti Minttulehden vierestä. Kapusin pystyyn turkki pystyssä.

Hämmästelin, miksen ollut huomannut herätessäni Tihkuviiksen puuttuvan viereiseltä sammalpediltä. Ja miksi mahdoin nukkua Tihkuviiksen vierellä, Nokiturkin sijasta..

Noniin, ulos ja sassiin. Tuo kikatuksenne herättää koko leirin.” Maukaisin.

Kaikki kolme kiirehtivät ulos.

Kuu valaisi koko leiriaukion. Tähdet hohtivat kirkkaina mustalla taivaalla.

Lumi kimmelsi tassujemme alla, ja oli niin kylmä että hengityksemme höyrysivät.

Mitä asia siis koski?” Kysyin kohottaen kulmiani.

Tammilehti sai unen. Hän herätti meidät kolme ensin, ja sitten kertoi minulle ja Nokiturkille teidän unistanne, ja Karpalotassusta. Hän haluaa jutella unestaan pesässään.” Tihkuviiksi maukaisi. Hetken ajan tunsin loukkaantuneeni, koska Tammilehti oli herättänyt kaikki muut, paitsi minut.

Tunne vaihtui pian epäuskoksi ja kiukkuisuudeksi, hoksatessani yhden jutun.

Okei.” Maukaisin. Lähdimme kävelemään parantajanpesää kohti Nokiturkki ja Tihkuviiksi edellämme. Vilkaisin Minttulehteen murhanhimoisesti silmiäni siristäen.

Jos kerroitte heille Stormista, hirtän sinut häntäkarvoistasi.” Kuiskasin hänen korvaansa. Minttulehti pudisti pikaisesti päätään.

Sanoimme vain Karpalotassusta.” Hän maukaisi hiljaa.

Hyvä niin.” Vastasin hiukan piristyneemmin.

Astelimme sisään parantajanpesään. Tammilehti odottikin meitä jo pesässä.

Veljeni näytti säikähtäneeltä. Hänen keltaisissa silmissään oli tyhjä katse.

Istuimme pehmeille sammalille.

Kerro siitä unestasi.” Maukaisin. Tammilehti huokaisi syvään, ennen kuin alkoi puhumaan.

Unessani oli neljä Tähtiklaanin kissaa. En ole varma keitä he olivat- he ikäänkuin hohtivat hopeisina. He antoivat minulle viestin: >>Uuden sukupolven on aika astua valtaan ja pelastaa klaanit tuholta. Soturilakia, Tähtiklaanin tahtoa on kohdeltu väärin. Tähtiklaani ei kunnioita enään näitä kissoja. Suuri-arvoiset kissat ovat valinneet pimeän polun. Nämä kissat ovat siis vastuussa pimeästä uhasta joka rannkaisee joka klaania yksi kerrallaan.<< Sitten viestin jälkeen näin verta kaikkialla.” Tammilehti maukaisi.

Joukko hiljeni pitkäksi toviksi.

Mitä se metkitsee..?” Tihkuviiksi kysyi lopulta. Tammilehti huokaisi.

Ei varmasti mitään hyvää.. Sen tiedän, että joku on rikkonut soturilakia- ja paljon.. En aio kertoa Saniaistähdelle unesta ainakaan vielä. Minusta tuntuu, että hän puuhaa jotain hämärää, ja en oikein luota häneen juurikaan tällähetkellä..”

Jep..” Nokiturkki mumisi. Tammilehti näytti totiselta. Hän empi hetken ennen kun alkoi puhua.

Minusta meidän pitäisi kertoa muille klaaneille jakälästä. Ja kysyä muilta parantajilta, ovako he nähneet mitään samankaltaisia unia..” Hän maukaisi.
”Mutta Saniaistähti kielsi puhumasta lähetistä kenellekään Jäkälästä! Hän ei ikinä päästäisi meitä menemään!” Intin. Minttulehti nyökkäsi.

Hän onkin seonnut karvapallo. Tottakai meidän pitäisi kertoa- emme vain kertoisi hänelle. Jos vaikka kulkukissalauma hyökkää metsään ja ainoastaan Myrskyklaanin päälikkö tietäisi asiasta, niin meillä ei luultavasti olisi toivoakaan heidän satapäisen karvakasa-armeijansa voittamisessa vaikka osaammekin taistella.” Nokiturkki maukaisi ennen kuin kukaan muu ehti edes ajatella asiaa sen tarkemmin.

Kohautin lapojani.

Mutta miten me heille puhuisimme? Hyppimällä leiriin kuin aivokääpiöt myyrät..” Tuhahdin. Tammilehden silmät kirkastuivat.

Taivastuuli! Tuo oli mahtava idea!” Hän huudahti. Katsoin epäilevästi veljeäni.

Ai miten muka?” Ihmettelin.

Ei meitä kyllä muiden klaanien reviireille huolita tuosta vaan. Ja mikä syy heillä olisi uskoa meitä?” Minttulehti järkeili asiallisesti. Tihkuviiksi kohautti lapojaan.

Tuossa oli kyllä perää. Mikä syy muilla klaaneilla olisi uskoa meitä, jos menisimme isolla joukolla heidän reviirillensä, ja sanoisimme että metsä on vaarassa. Hyökkäysjoukoiksi meitä luultaisiin..” Hän jatkoi. Nokiturkki vain nyökkäsi ja vilkuili kärsimättömästi ulos pesäaukosta leiriä. Tammilehti näytti siltä että sai joka toisen sanan kohdalla loisto-idean.

Hän hymyili ovelan näköisenä. Tammilehti nousi seisomaan ja pörhisti turkkia.

Sukujuuret. Siinä on vastauksemme!” Hän huudahti.

Minulta taisi mennä jotain ohi..” Nokiturkki jupisi kulmat kurtussa. Tammilehti mulkaisi häntä ärtyneesti.

Eikun tarkoitan sitä oikeasti. Miettikää nyt asiaa-” Minttulehti keskeytti Tammilehden puheen.

Tammilehti! Sinähän olet oikea nero!” Minttulehti kiljaisi loikaten pystyyn innostuneena. Nokiturkki puuskahti pitkästyneenä ja irvisti.

Kertokaa nyt jo mitä tarkoitatte. Minä en totaallisesti ole tajunnut vielä..” Hän maukui. Tihkuviiksi mottasi veljeään päähän.

Pääkiinni painajainen, ja anna Tammilehden puhua.” Tihkuviiksi käski.

Vihdoin ja viimein kaikki muut olivat hiljaa, ja Tammilehti sai puheenvuoron.

Varjoklaanihan tietää Minttulehden olevan Varjoklaanista kotoisin, joten he varmasti usovat hänen sanaansa, jos on kyse vaarasta. Ja jos eivät, Minttulehden ei tarvitse muuta kuin puhua Keltaturkille- hän uskoo meitä. Tuuliklaanin kissat eivät tosin tiedä minun ja Taivastuulen olevan heidän varapäälikkönsä pentuja, mutta he saattaisivat uskoa parantajaa. Ja jos he eivät usko, Katajahäntä varmasti yrittää puhua päälikölleen järkeä, koska tietää etten valehtele.

Sitten taas Jokiklaani. Taivastuuli voisi kertoa olevansa Koivutähden pentu. Se ei olisi vale, jos hän ei vain mainitsisi Katajahäntää.. Klaaninvanhimmissahan on Jokiklaanin entinen päälikkö, Apilatähti. Hän voisi uskoa sinua jos olet hänen veljensä tytär..” Tammilehti selitti. Suuni oli loksahtanut auki.

Hiirenpapanat! Tammilehti, en uskonut sinun olevan NOIN fiksu!” Huusin silmät selällään.

Tuo on kerrassaan loistava idea!” Minttulehti maukaisi. Tihkuviiksi ja Nokiturkki vaihtoivat katseita.

Entä mitä ME sitten teemme?” Nokiturkki kysyi pisteliäästi.

Ööm... Katsotte Saniaistähden perään. Jos hän lähtee leiristä, seuratkaa.” Tammilehti maukaisi. Nokiturkki katsoi meitä epäileväisenä.

Mitä jos hän huomaa poissaolonne. Mitä sanomme?” Hän kysyi. Tammilehti näytti mietteliäältä.

Yksinkertaisesti sen, ettette tiedä.” Tammilehti mumisi. Tihkuviiksi ja Nokiturkki nyökkäsivät hiukan. ”Tehdään niin”, Tihkuviiksi maukaisi.

Huokaisin.

Tästä ei tule helppoa.” Sanoin yrittäen ryhdistäytyä hiukan.

Ei totisesti. Jokatapauksessa joutuisimme ongelmiin.” Minttulehti maukui.

Se on tullut tutuksi.” Nokiturkki virnisti, yrittäen keventää tunnelmaa.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com