Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Yö oli kylmä ja musta. Niin kylmä, että meinasin jäätyä paikoilleni ja niin musta, että mustuus oli niellä minut mustuuteensa. Olin sillä samaisella aukiolla kuin Taivastuuli kuoli. Kivi jonka päällä musta kissa oli seisyt kohosi edessäni yhtä tummana kuin yö.
Kiven juurella tumma kissa avasi silmänsä. Silmät olivat kuin liekit. Kissa käveli luokseni ja jähmeyin paikoilleni. Tunnistin heti kissan hajun.
- Minä tunnen teidät, hän sanoi karhealla äänellä.
Olin hiljaa ja katsoin kissan silmiä.
- Minä tunnen myös kuolleet, ääni jatkoi, - Minä tunnen heidät hyvin, ja he auttavat minua.
Tuijotin vain leimuaviin silmiin ja seisoin. Kissa avasi taas suunsa, mutta nyt ei tullut puhetta vaan suusta alkoi valumaan verta. Veri tipahteli valkoiselle lumelle.
- He auttavat minua tappamaan teidät kaikki.
 
Heräsin haukkoen henkeäni. Nousin seisomaan ja katsoin pelokkaasti ulos yöhön. Hopeahäntä tuikki rauhoittavasti taivaalla, mutta aukiolla seisoi kissa. Tuuli toi Tammilehden hajun sieraimiini ja lähdin vapisten ulos.
- Tammilehti, kähisin hiljaa ja pelästyin jopa omaa ääntäni.
- Minttulehti? Oletko sairas? Tai siis, ei, älä käsitä väärin, vaan äänesi on todella käheä.
Istahdin parantajan viereen ja katsahdin tähtiin. Veren haju tuntui edelleen leijailevan ilmassa. Pudistin sitten päätäni.
- Minä näin unta. En mitä tahansa unta, vaan niin todentuntuisen, etten meinaa saada henkeä. Ja tämä on jo toinen kerta.
Tammilehti näytti hämmentyneeltä, mutta kehoitti kertomaan unet. Hän kuunteli  tarkkaavaisesti molemmat tarinat ja mietti niitä hetkisen. Pureva pakkasilma sai minut vapisemaan kylmästä, mutta ei sen väliä. Halusin vastauksen.
- Miksi sinäkin? kysyi Tammilehti.
- Täh? Minäkin? Oletko sinäkin nähnyt unta? kysyin uteliaana.
- Kyllä... Ja... Taivastuuli.
- Taivastuuli? kysyin ja silmäni laajenivat hämmästyksestä.
Tammilehti kertoi varoituksista mitä parasystäväni oli saanut ja kertoi omista unistaan joissa oli myös niin musta kissa, kuin Tähtiklaanin kissoja jotka varoitti pettureista ja pahasta verestä.
- Kissa sanoi minulle unessaan tuntevan kuolleet, ja heidän olevan hänen puolellaan... Ei Tähtiklaani voisi, henkäisin.
- Ei ei ei... Hän ei voi tarkoittaa Tähtiklaania... 
- Keitä sitten? kysyin hiljaa ja kuiskaukseni katosi tuulen joukkoon.
- Voi, minä en tiedä, Tammilehti sanoi ja laski katseensa, - tiedän vain, että vaikeat ajat ovat tassuillamme, ja joku valehtelee.
 
Olin auttanut Tammilehteä hänen pesällään, loppu yön, mutta unista emme puhuneet, emme oikeastaan mistään. Kerroin Taivastuulelle heti kun hän heräsi unistani ja sanoin myös tietäväni hänen. Hän näytti vilpittömän surulliselta ja puisteli päätään.
- Tämä ei saa jatkua näin, hän maukaisi samalla hetkellä, kun huomasin Saniaistähden hiippailevan kohti piikkihernetunnelia.
- Mihin hän lähtee? kysyin ja Taivastuuli hätkähti.
- Jaa kuka?
- Saniaistähti, sanoin ja heilautin päätäni, - kai hänellä on syynsä.
- Tiedätkös... Epäilen Karpalotassun valehtelevan, hän tietää enemmän kuin kertoo ja kertookin sen siasta puppua, Taivastuuli naukaisi.
- Miten niin?
- Juttu kusee nyt jossain... Kolme kissaa saa varoituksia uhkasta, mutta yksi pieni oppilas, jonka history on hämärä kertoo, että kissa joka voisi kertoa meille vastauksia valehtelee, Taivastuuli mutisi, - ja Karpalotassu on muuten Stromin veli.
- TÄÄÄÄÄÄÄHHH?!?!??!?! huusin ja kissat sihahtivat kiukkuisina, - siis mitä? kuiskasin.
Taivastuuli kertoi jutun ja hätkähdin. Toden totta ne silmät olivat kuin Stromin... Stromin... MUSTAN KISSAN UNESSANI!!
- Voi ei, miukaisin ja käperryin kokoon.
- Mitä Minttulehti? kerro, Taivastuuli vaati huolissaan.
- Jäkälä... Jäkälä, kuiskasin ja sitten vintti pimeni enkä muista enempää.
 
Tää näky on tuttu.
1. Herään.
2. Olen parantajanpesässä.
3. Kaikki tapittavat minua ympärilläni.
4. Karjun etten ole sentään kuollut.
5. Nokiturkki tuhahtaa.
- Epäilemme, ettet ole nukkunut ja syönyt tarpeeksi, Tihkuviiksi sanoi aidon huolestuneelta.
- Kyllä hän tavallisen kissan verran on, mutta hänhän joutuu nukkumaan ja syömään kolminkertaisesti, Nokiturkki nauroi.
- Tuo ei ollut kivasti sanottu, Taivastuuli huudahti ja löi kollia naamaan.
Kaikki muut mutisivat huojentuneita sanoja mutta Karpalotassua, Lukkitassua ja Pihkatassua ei näkynyt.
Nousin ylös ja katsoin ystäviäni hiljaa.
- Ei se johdu puutteesta, mutisin ja kaikki repesivät, minä punastuin.
- No jos johtuu niin kyllä sä Tihkuviikseltä saat! Nokiturkki räkätti.
- EIIHH!!! huusin, - tarkoitan, että tajusin yhden asian!
Kaikki rauhoittuvat ja vilkaisin Nokiturkkia, Tihkuviistä ja Aamutassua.
- Tuota...
- Just, Nokiturkki murahti ja häipyi ulos, kaksi muuta seurasi esimerkkiä.
 
Selitin, että epäilin jäkälää Stromin ja Karpalotassun sukulaiseksi. Silmät ja haju oli niin sama ettei ollut erehtymistä. Taivastuulen kasvot vääntyivät outoihin ilmeisiin ja sitten hän nyökkäsi. Tammilehti katsoi vain miettivästi sinistä taivasta.
- On aika toimia, hän ehti sanomaan, mutta aukiolla kuului äkkiä ulvaisu.
Riensimme yhdessä katsomaan mitä aukiolla tapahtui. Kaikki kissat näyttivät pakokauhuisilta ja koko kissa joukon keskellä seisoi valtavan kokoinen vaaleahko kissa, jonka tassujen juuressä lepäsi yksi kokenein soturimme, Harmaaraita... kuolleena.
Seisoimme järkyttyneenä ja katsoimme vaaleaa kissaa.
- Tässä näette mitä tulee tapahtumaan, jos ette lähde metsästä... kissa naukui.
Tässä vaiheessa en todellakaan tiedä mikä minuun meni. Tajusin vain kolme asiaa: 1. Karpalotassu valehteli minulle 2. Harmaaraita oli delannut 3. Unemme olivat totta ja oli toimittava. 
Niin minä hyökkäsin... Loikkasin vain suoraan kissan kimppuun ja sitä hän ei tiennyt odottaa. En saanut hampaita, ´puhumattakaan kynsistä, upotettua kivikovaan nahkaan ja kissa paiskasi minut maahan. Se sattui jo tarpeeksi mutta näin kun hän väläytti hampaitaan ja oli iskemässä ne kurkkuuni, kun jokin kaappasi minut pois tulilinjalta ja kissan hampaat halkoivat ilmaa. Kaappaajani oli... TIHKUVIIKSI!
 
Kissa oli lähtenyt ja kaikki oli toistaiseksi hyvin. Saniaistähti käyttäytyy kylläkin hyin oudosti, mutta sanoo surevansa soturin menetystä. Hän katoilee ja pälyilee ympärillensä. Minulla menee Tihkuviiksen kanssa todella hyvin. Niin hyvin, että pelkään meidän menneen hieman liian pitkälle ;3
 
jos luet tän oot homo XD
©2018 WarriorStories - suntuubi.com