Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 13- Kummallisuutta kerrakseen:

 

 

Makasin lähellä nokkospensasta Nokiturkki vierelläni. Olimme juuri syömässä tuoresaalista, pitkän partiokierroksen jälkeen. Nokiturkki selitti jotain, mikä meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

En edes yrittänyt keskittyä kuuntelemaan, sillä huomioni oli kiinnittynyt kolmen oppilaan joukkoon, joka telmi riehakkaasti suurkiven luona. Oli kulunut viikko Stormin lähdöstä.

Karpalotassun silmät olivat kiinnittäneet huomioni, siitä saakka kun olin nähnyt hänet ensimmäisen kerran. Omituinen jännittyneen, huojentuneen, kauhistuneen ja surullisen sekainen tunne valtasi minut aina kun katsoin häntä päin.

Ei siten, että Minttulehden uudessa oppilaassa olisi ollut mitään vikaa. Itseasiassa hän tuntui harjoittelevan ahkerasto soturiksi, että saavuttaisi samanlaisen arvon kun klaanisyntyisetkin.

Pikkuhiljaa kaikki oli alkanut selvitä minulle. Se oli vähän kuin vaikea palapeli. Kun tarpeeksi mietti, palat kyllä hahmottuivat yhdeksi kokonaiseksi kuvaksi. Tämä muistutti hyvin paljon sitä.

Olin jo tehnyt ensisilmäyksellä sen johtopäätöksen, että Karpalotassu oli Stormin veli.

Kaikki osui kohdalleen. Storm oli sanonut, että hänen perheensä asuisi luultavasti täälläpäin. Karpalotassu ei ollut kotoisin Jokiklaanista, mutta hänen siskonsa oli jäänyt sinne. Stormhan oli kierrellyt klaanien reviireillä kyselemässä kissoilta uusista kissoista, mutta ainoastaan Jokiklaani oli ajanut hänet pois.

Muuten Storm olisi luultavasti saanut asian selville.

Eniten kuitenkin tunsin katuvani. Storm oli luottanut minun sanaani, ettei Myrskyklaaniin ole tullut vieraita kissoja. Olin ollut huolimaton ja käyttäytynyt ajattelemattomasti ja typerästi viettämällä koko aikani Stormin kanssa.

Jos olisin omistautunut soturin tehtäville silloin paremmin, Storm ei olisi lähtenyt, ja hän olisi löytänyt perheensä täältä, hännänheilautuksella. Hän olisi jopa saattanut jäädä Myrskyklaaniin..

Nyt epävarmuuteni vain kasvoi ja kasvoi, palaisiko hän enään sittenkään? Hänen sisaruksensa olivat täällä, joten hän oli tavallaan turhalla reissulla. Stormhan sanoi palaavansa löydettyään perheensä..

 

Huhuu.. Taivastuuli! Elätkö sinä?” Nokiturkki maukui kutsuvasti. Säpsähdin tajutessa hänen puhuvan minulle. Tuijotin Nokiturkkia hetken hämmentyneen.

Ai.. Joo. Olin vain ajatuksissani.” Mumisin vastaukseksi, Nokiturkki pyöritteli silmiään.

Taas. Sinun pitäisi lakata haaveksimasta, ja elää jonkin aikaa todellisuudessa. Ehkä täällä on kivempaa kuin pääsi sisällä sijaitsevalla Taivastuuli-planeetalla jolla tunnut viettävän liikaakin aikaa.” Nokiturkki väänsi vitsiä.

Kokeillaan.” vastasin vaisusti. Nokiturkki näytti kummastuneelta. Se varmasti johtui siitä, kuinka tyly olin ollut koko viikon.

No olihan siihen omat syynsäkin. Osittain se johtui Stormista, välillä jostain muusta, ja joskus taas unestani. Koivutähti oli ilmestynyt uneeni monesti viikon aikana. Myös entinen parantajamme, Tuhkamarja oli joskus unessa.

En siltikään tajunnut mitä uni merkitsi. Koivutähti varoitti minua jostain.

Itseasiassa. Minun täytyy jutella hetki Tammilehden kanssa.” Maukaisin Nokiturkille, nousten seisomaan. Nokiturkki vilkaisi puoliksi syötyä vesimyyrääni.

Etkö syö loppuun?” Hän ihmetteli. Kohautin lapojani.

Ei ole kovinkaan nälkä.. Saat syödä sen.” Sanoin. Nokiturkki virnisti.

Kiitos.” Hän maukaisi jatkaen syömistä.

Palaan pian.” Huikkasin rynnätessäni kohti parantajanpesää.

 

Astelin sisään pimeään pesään. Tammilehti tervehti minua hännänheilautuksella.

Miten voin olla avuksi?” Hän kysyi sarkastisesti. Istahdin sammalille.

Tahdon puhua yhdestä unesta.” Sanoin hiukan vaivautuneena. Tammilehti näytti kiinnostuneelta, ja istui eteeni, ja kietoi paksun häntänsä tassujensa ympärille.

Näetkö painajaisia?” Hän kysyi. Pudistin päätäni. Katsoin hermostuneena sivulle.

Itseasiassa, unissani on Tähtiklaanin kissoja.” Sanoin hiljaa. Tammilehden keltaiset silmät suurenivat.

Selitin hänelle nopeasti unesta, ja lopetettuani tarinan, Tammilehti oli hiljentynyt.

Tammilehti näytti miettivän jotain.

Omituista.. Yleensä vain parantajat, pääliköt, tai parantajan oppilaat näkevät unia Tähtiklaanista.” Tammilehti maukaisi. Nyökkäsin.

Sitä olen ihmetellytkin. Olisi eri asia jos olisi nähnyt unen vain kerran, mutta se tuntuu kummittelevan ajatuksissani joka yö..” Mau'uin. Tammilehdellä näytti välähtävän.

ENTÄ jos pystyt näkemään niitä unia sukulaistesi takia.. Saattaa kuulostaa hullulta mutta se voisi olla ihan järkeenkäyvä syy. Isäsi oli päälikkö, veljesi parantaja, tätisikin oli päälikkö. Ja ainiin. Olemme sukua vielä Jokiklaaninkin parantajalle.” Tammilehti maukui. Kohotin kulmiani.

Tarkoitat kai parantajanOPPILAALLE. Eihän Mutaturkki meille mitään sukua ole..”

Korjasin. Tammilehti huokaisi ja katsoi tassujaan.

Mutaturkki on kuollut.. Edellispäivänä oli parantajien kokoontuminen kuukivellä. Apilaloimusta oli tullut parantaja, Mutaturkin kuoltua noin kaksi neljäsosakuuta sitten. Hän oli kuulemma saanut pahan viheryskän.” Tammilehti maukui murheissaan.

Jokiklaanissa ollaan varmaankin surullisia..” Sanoin hiljaisella äänellä.

Jep.” Tammilehti sanoi.

 

Kissat alkoivat kokoontua uteliaina suurkivelle. Saniaistähti oli äsken kutsunut klaanin koolle. Tammilehti tassutteli edelläni joukon eturiviin. Istuin veljeni viereen.

Myrskyklaanilaiset supisivat jotain toisilleen, ja osa kissoista vaihtoi epäuskoisena katseita. Etsin katseellani hämmennyksen aiheuttajaa.

Suuni loksahti auki. Suurkivellä, Saniaistähden vieressä seisoi kotikisu!

Kuka tuo on?” Tomuturkki huudahti korvat luimussa.

Miksi leirissämme on kotikissa? Eivätkö niille riitä kaksijalkojen pannukakut, vaan tarvitsevat meidänkin riistamme!” Murahti Nokiturkki takarivistä.

Minttulehti katsoi kiinnostuneena kotikissaa.

Luultavasti aamupartion mukana se olisi tullut. Ja aamupartiota johti..- Minttulehti!

Saniaistähti pyysi kissajoukkoa hiljentymään hännänheilautuksella.

Kissat hiljenivät vastahakoisina.

Tänään partiossa olleet kissat löysivät tunkeilijan reviiriltämme.” Saniaistähti vilkaisi pelokkaan näköiseen ruskeaan rääpäleeseen.

Kissan nimi on Mimi” päälikkö jatkoi. Repesin hihitykseen. Tuliturkin ärtynyt mulkaisu sai minut kuitenkin vaikenemaan.

Mimi vilkuili klaanikissoja hermostuneena, ja silmät suurina. Saniaistähti pyysi Mimiä kertomaan meille sen, minkä tuo oli kertonut partiolle. Uteliaisuuteni heräsi.

Mimi asteli epäröiden lähemmäs kiven reunaa, niin että oli paremmin näkyvissä. Sitten hän aloitti juttunsa.

Minut lähetettiin tuomaan viestiä. Kissa nimeltä Jäkälä asuu kaupungissa, kaksijalkalan takana. Hänen aikeinaan on valloittaa metsä. Hänellä on ainakin satapäinen kulkukissalauma jossa on sekä luopioita, kulkukissoja ja kotikisuja. Kaikki jotka vastustavat häntä, tapetaan..” Mimi vinkui pelokkaana.

Kissat alkoivat jälleen jutella hämmentyneinä.

Jos se syö meidät!?” Kiljui pieni oranssiraidallinen naaraspentu huudahti. Pennun veli alkoi kiljua hsyteerisenä siskonsa mukana. Lehväpilvi alkoi rauhoitella pentujaan.

Entä jos tuo valehtelee?” Vatukkakynsi kysyi painostaen piikikkäästi tuo-sanaa.

Saniaistähti mietti hetken.

Mitä vielä? Hyökkäävätkö siilitkin seuraavaksi klaaniin?” Hiiriturkki huudahti ivallisesti. Kissat osoittivat mieltään äkäisin huudahduksin.

Saniaistähti näytti hiukan kummalliselta, joksenkin liiankin rauhalliselta.

Pidämme Mimiä täällä vankina. Jos tänne ei saavu toista lähettiä, vaaraa ei luultavasti ole. Jos kuitenkin joku saapuu tänne, Mimi saa viedä meidät sen lauman luo. Tarkistamme tilanteen ja jos vaaraa oikeasti on, on tartuttava tosi toimiin.”

 

 

Astelin metsässä muutama päivä Mimin tulon jälkeen. Minttulehti oli sitä mieltä, että Mimi valehtelisi. Karpalotassu oli kertonut hänelle Mimin käyneen Jokiklaanissa silloin kun hän oli ollut siellä. Mimi oli kuulemma esittäytynyt Kikiksi, ja sanonut että metsää uhkaa Sammal niminen kissa.

Mimi oli kuitenkin näyttänyt olevan aika poissa tolaltaan tullessaan, joten en ollut varma mihin uskoa.

Saavuin lähelle käärmekiviä. Lunta satoi kokoajan lisää, ja se sai paksun lumikerroksen kasvamaan entiseltään. Puiden latvatkin olivat jo aivan valkeat.

Havaitsin Jäniksen lähettyvillä. Lähdin seuraamaan sen tuoksua ukkospolulle päin. Yleensä riista liikkui toisellapuolella metsää.

Pian huomasinkin parin ketunmitan päässä seisoskelevan saaliseläimen. Kyyristyin saalistusasentoon ja loikkasin hiirtä kohden. Kuitenkaan kynteni eivät osuneet siihen, sillä sen sijaan tunsin kynnet selässäni, ja ne heittivät minut voimakkaalla iskulla taaksepäin, suoraan läheistä koivua päin. Tunsin ilmojen puristuvan minusta ulos, kuin vesi pesusienestä.

Voihkaisin hämmentyneenä. Päähäni tulisi varmasti kuhmu..

Avasin pöllähtäneenä, ja kiukkuisena silmäni, ja katsoin ympärilleni. Edeessäni seisoi valtava harmaa kissa. Säpsähdin hiukan.

En ollut vihainen kollin tyytyväisestä katseesta, vaan siitä, että sillä oli MINUN saaliini hampaissaan.

Nopeammin ensikerralla.” Vieras kissa sanoi ilmeettömänä. Kapusin pystyyn.

Mitä oikein haluat ja kuka olet?” Sähähdin hurjistuneena.

Voit kutsua minua... Nimettömäksi. Ja toistaiseksi haluan että te idiootit ymmärrätte että-”

Ymmärrämme mitä?” Tuliturkki kysyi häntä heiluen. Hetken ehdin ihmetellä, mistä hän oli siihen tupsahtanut, kunnes metsästyspartion muut kissat astelivat karvat pystyssä paikalle. Harmaa kissa katsoi meitä ivallisena.

Että täältä olisi parempi lähteä, ja HETI.” Kissa maukui.

Kuinka niin?” Minttulehti tivasi. Vieraan kissan silmät kiiluivat vaarallisen näköisinä.

Me tulemme ennemmin tai myöhemmin. Jos olette järkeviä, lähdette samantien ja jätätte paikan taaksenne. Silloin kellekkään ei käyn huonosti. Toistaiseksi.” Nimetön maukui.

Emme luovuta ilman taistelua!” Tuliturkki julisti pörhistäen rintaansa. Nimetön hymyili voitonriemuista, karmaisevaa hymyä.

Sitten olette tyhmiä.” Suuri harmaa kolli sanoi. Sitten hän katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Ja pysykin poissa senkin mokoma hiirenpapana!” Karpalotassu huusi hänen peräänsä.

Partiossa olevat kissat- Minä, Tuliturkki, Minttulehti ja Karpalotassu, olimme hiljentyneet hetkeksi. Katsoimme Nimettömän perään.

Kynteni polkivat hermostuneena lumista maata.Tuliturkki viittoi meitä seuraamaan.

Meidän täytyy kertoa Saniaistähdelle tästä. Haetaan saaliit myöhemmin, tämä on tärkeämpää.” Tuliturkki maukui vakavana.

Minttulehti tarjoitui kuitenkin jäämään vielä saalistamaan. Hän kouluttaisi oppilastaan samalla. Tuliturkki suostui, sillä riistasta oli muutenkin pulaa. Sanoin hyvästit Minttulehdelle ja Karpalotassulle. Katseeni pysähtyi taas kerran Karpalotassun silmiin, ja viluväreet kulkivat selästä aina hännänpäähän asti.

Mustavalkoinen oppilas tuijotti kuitenkin kysyvästi takaisin silmät viiruina. Myös Minttulehti näytti kummastuneeta. Näytti varmaan kummalliselta kun pällitimme toisiamme ainakin tovin.

Käännyin vihdoin ja viimein, ja lähdin Tuliturkin kanssa matkaan.

 

Saapuessamme leiriin, Saniaistähti ei kuitenkaan ollut pesässään.
”Oletteko nähneet Saniaistähteä? Meillä olisi asiaa.” Mau'uin Nokiturkille ja Tihkuviikselle, jotka vaihtoivat kieliä soturienpesän edustalla. He vaihtoivat katseita.

Hän lähti salamyhkäisen näköisenä pari tuntia sitten leiristä.” Nokiturkki ilmoitti. Tihkuviiksi kohautti lapoja ja vilkaisi leiriaukolla.

Ja sanoi tarvitsevansa hetken omaa aikaa..” Tihkuviiksi jatkoi veljensä puhetta.

Katsoin epäilevästi kaksikkoa.

Omituista.” Jupisin. Tihkuviiksi nyökkäsi.

Mitä asiaa sinulla on klaanipäälikölle?” Aamutassu tepasteli uteliaana paikalle.

Myös Nokiturkki ja Tihkuviiksi näyttivät kiinnostuneen asiasta enemmän. Kaikki kolme odottivat jännittyneinä vastaustani.

Päätin tehdä vaihteeksi jotain huvittavaa. En viitsinyt kertoa vielä heille Nimettömästä. Muuten tieto leviäisi klaaniin nopeasti kuin salamanisku.

En jaksanut juurikaan vastata uteliaisiin ja järkyttyneisiin kysymyksiin Jäkälän laumasta.

Ja niitä varmasti kerääntyisi jos kertoisin Aamutassulle asiasta. Oppilaat olivat aika lörpösuita.

Katsoin dramaattisen surullinen ilme kasvoillani maata.

Mitä on tapahtunut?” Nokiturkki huolestui. Katsoin häneen tuskaisin silmin.

Se... Se koskee Minttulehteä..” Sanoin hiljaa, ja annoin lopun lauseesta vaivuta muminaksi. Tihkuviiksi, Nokiturkki ja Aamutassu tulivat lähemmäs odottaen lisätietoja.

Onko hänelle sattunut jotain?” Tihkuviiksi kauhisteli. Vilkaisin Tihkuviikseen lasistunein silmin, ja nyökkäsin vaisusti. Tihkuviiksen silmät olivat selällään järkytuksestä.

Aamutassu näytti halkeavan uteliaisuudesta, ja Nokiturkki taas pysyi hiljaa, mutta hän näytti siltin hiukan huolestuneelta ystävänsä puolesta.

Kohotin päätäni niin teatraalisen dramaattisesti kuin vain osasin, ja irvistin surullisena.

Hän.. ” Mau'uin ikäänkuin olisi sattunut valtava onnettumuus ja en tahtoisi puhua siitä.

Niin? Kerro meille.” Tihkuviiksi maukui rohkaisevasti.

Hän.... SÖI SAIPPUAA JA HALKESI!” Kiljaisin hysteerisenä ja tein vaikuttavan tekopyörtymisen katuen lumihankeen. Sitten repesin yksinäni ja jäin hekottamaan maahan. Tihkuviiksi äänähti närköstyneen murahduksen.

Senkin kaaliaivo! Vedätit meitä!” Nokiturkki huudahti. Loin kolliin ilkikurisen katseen.

Ja olin aika hyvä siinä, vai mitä?” Nauroin kippurassa.

M-MINÄ TIESIN KOKOAJAN ETTÄ VALEHTELIT!” Aamutassu yritti pelastaa itsensä.

Joo- ihan varmasti.” Nokiturkki jupisi. Tihkuviiksen silmissä välähti ovela pilkahdus. Se merkitsi vain yhtä asiaa; Hän oli keksinyt oivallisen juonen.

Tämä on sotaa!” Tihkuviiksi julisti ritarilliseen ääneen, ja alkoi kasata päälleni lunta.

KÄÄKS!” Kiljaisin yrittäen nousta pystyyn, mutta liukastuin samalla takaisin kumoon. Myös Nokiturkki ja Aamutassu alkoivat haudata minua lumeen nauraen.

 

Makasin yhä lumessa. Ainoastaan pääni oli esillä. Vaikka minulla olikin kylmä, päälläni oli niin iso lumikasa ettei sen alta pahemmin päässyt liikkumaan. Oli kulunut jo aika kauan siitä, kun minut oltiin haudattu lumeen, mutta minä nauroin yhä.

Lopulta Minttulehti tepasteli paikalle. Hän oli juuri palannut leiriin Karpalotassun kanssa. Minttulehden naama vääntyi kummastuneeksi virneeksi, hänen huomatessaan minut. Kohautin kulmiani ja vilkaisin syyttävästi kolmeen kissaan, joka istui tyytyväisenä vierelläni.

Ai kukas meillä siinä on? Minttulehti, etkö haljennutkaan?” Nokiturkki esitti ihmettelevää. Minttulehti näytti vielä kummastuneemmalta.

Olemme niin iloisia että olet sittenkin elossa!” Tihkuviiksi jatkoi sarkastisesti. Molemmat vaihtoivat katseita ja myhäilivät tosi hämäävän ”huomaamattomasti”.

Oookei......” Minttulehti vastasi pöllähtäneenä. Minä vain kikatin taukoamatta lumi-linnoitukseni keskellä.

Hiiriturkki ja Tomuturkki kävelivät ohitsemme, ja pällittivät meitä silmät suurina.

Ja minä luulin heidän olevan sotureita.” Hiiriturkki kuiskasi kovaan ääneen, että mekin kuulisimme varmasti.

Minä myös..” Tomuturkki jupisi kaksikon kadotessa soturienpesään. Sitten me kaikki purskahdimme nauruun.

 

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com