Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Luku 11:

 

Kävelin metsällä Teerisulka rinnallani. Soturi oli suostunut vapaaehtoisesti tulemaan kanssani etsimään katajanmarjoja. Aamuaurinko valaisi metsää, mutta ilma oli viileä. Syyslehdet tipahtelivat puista, ja aamukasteen pisarat kimmelsivät ruskaisilla lehdillä. Hymyilin hieman, ja vilkaisin Teerisulkaan.

Missä päin katajat kasvavat?” Teerisulka kysyi hieman kyllästyneellä äänellä. Vilkaisin pilviselle taivaalle. Pilvet eivät onneksi olleet vielä peittäneet aurinkoa. Pieni, kevyt tuulenvire sai turkkimme pörröisiksi tuulessa.

Oikeastaan ne kasvavat aivan Myrskyklaanin reviirin viereisen kaksijalkalan lähistöillä. Ajattelin etsiä samalla kerralla kissanminttua. Yhdellä klaaninvanhimmista on valkoyskä, joten pitää varautua viheryskään.” Sanoin huolestunut sävy äänessäni.

Teerisulan korvat värähtivät epäuskoisina.

Menemmekö MYRSKYKLAANIN reviirille!” Hän kiljaisi.

Vilkaisin pikaisesti sivuilleni.

Jep..” Totesin huuliani nuolaisten. Teerisulka näytti vastahakoiselta.

Entä jos törmäämme partioihin? Tai jäämme kiinni?”, Naaras vastusteli.

Pysähdyin paikoilleni, ja Teerisulka teki myös niin. Teerisulan ilme oli vaativa.

Hmh.. Se on sen hetken ongelma. Kissanminttua ja katajanmarjoja ei kuitenkaan kasva Jokiklaanin reviirillä, ja sitä täytyy varastoida paljon ennen lehtikadon ajan tuloa, muuten meillä on huonot mahdollisuudet. Ainakin kun Viheryskä liikkuu silloin useasti, joten kissanminttua tarvitaan runsaasti.” Naukaisin topakasti.

No hyvä on.. Mennään sitten.” Teerisulka puuskahti. Hymyilin tönäisten soturia hellästi lapaan.

Kiitos.” sanoin helpottuneesti kehräten. Teerisulka oli ainakin kissa, johon voi luottaa.

 

Jatkoimma matkaa joelle. Vilkuilin mietteliäänä ympärilleni, ja etsin katseellani sopivaa ylityspaikkaa. Joki virtasi melko tyynesti, joten uiminen saattaisi olla meille helppoa, koska olimme Jokiklaanista. Siltin olisi parempi etsiä ylitys paikka jossa pysyi kuivana, sillä yrttejä kantaessa saattaisi olla vaikea uida.

Teerisulan katse kirkastui, ja hän vaihtoi suuntaa, ja seurasi jokea yläjuoksua kohden. Seurasin soturia lapoja kohauttaen.

Tuolla on kiviä! Voimme loikkia niiden ylitse!” Teerisulka ehdotti hilpeästi. Hymyilin.

Mahtavaa..” Mumisin haukotellen kesken lauseen.

Teerisulka loikkasi ensimmäiselle kivelle, ja seurasin aivan hänen kintereillään. Toinen kivi oli liukkaampi, ja Teerisulka oli tipahtaa jokeen huojahtaessaan, mutta sai tasapainonsa takaisin viimehetkellä.

 

Lopulta saimme itsemme toiselle puolelle. Aistini olivat valpastuneina, ja jännittynyt tunne valtasi minut. Olimme nyt kaksi tunkeilijaa Myrskyklaanin reviirillä.

Kävelimme varuillamme kaksijalkalaa kohti. Hajusta päätellen se olisi tuolla päin. Itse en ollut koskaan edes käynyt täällä, joten reviiri oli aivan vierasta.

Myrskyklaanin reviiri oli toisaalta aika kaunista metsää. Havupuut ympäröivät mietä, kun hiiviskelimme saniaisten seassa.

Säpsähdin rajusti kun edestäni vilisti hiiri. Jopa kynteni olivat esillä. Hiiri sai nälän kurnimaan vatsassani. En kuitenkaan voinut saalistaa nyt, oli parempaakin tekemistä – ja en ainakaan voisi saalistaa Myrskyklaanin reviirillä.

Rikkoisin silloin soturilakia, vaikka enhän minä paljon soturilakia ole noudattanut kaveeraamalla Tuuliklaanilaisen kanssa ja rakastumalla Varjoklaanin soturiin. Havukynnen ruskea hahmo tunkeutui mieleeni, ja sai minut kehräämään.

Emmekö me hitaammin voisi kävellä?” Teerisulka valitti. Havahduin taas, ja jatkoin matkaa rivakammin. Kummallakaan ei ollut hajuakaan siitä, missäpäin nyt oltiin.

Olimme vain keskellä metsää, jossa Myrskyklaani tuoksui voimakkaasti.

Kaiken lisäksi se ei ollut ainoa ongelma. Teerisulan lihakset jännittyivät, ja tuo jähmettyi paikoillensa silmät suuriksi muuttuen.

Joku lähestyy!” Naaras sihahti. Haistelin ilmaa nopeasti. Teerisulka oli oikeassa. Joukko Myrskyklaanin kissoja lähestyi meitä. Painauduimma mataliksi vaistonaisina.

Rukoilin Tähtiklaanilta, etteivät he vaan löytäisi meitä.

Se oli kuitenkin turhaa. Kissat olivat haistaneet meidät äänien kannalta.

Jokiklaanilaisia! Meidän reviirillämme!” Joku huudahti puolisähisten. Teersulan karvat nousivat pystyyn. Olimme niin kyyryssä, että kuonomme melkein koskettivat maata.

Meidän on juostava..” Kuiskasin hiljaa. Teerisulan ilme kireni.

He saisivat meidät kiinni, tai ajaisivat leirin luokse. He tuntevat rajat paremmin.” Hän huomautti. Purin hammasta. Oli vain toivottava etteivät he löytäisi meitä. Kuitenkin siinä samassa eteemme loikkasi kaksi kissaa.

Löysimme heidät!” Musta naaras karjaisi silmät loimuten. Minun ja Teerisulan lihakset olivat jännittyneet, ja silmät ammollaan. Mustan naaraan vieressä oli vaalean oranssi kolli, ja heidän takaansa loikki vielä yksi kissa, jonka tunnistin Harmaaraidaksi.

Paljastimme kyntemme.

Vakoojia!” Oranssihtava kolli sihahti.

Emme ole vakoojia! Tulemme-” Sähisin, mutta Harmaaraita keskeytti lauseeni.

Tunkeuduitte Myrskyklaanin reviirille, ja saatte maksaa!” Hän sähisi. Sähisin takaisin karvat pystyssä.

Tiesin että heillä oli suuri ylivoima, mutta meidän oli taisteltava.

Kolme Myrskyklaanin soturia, vastaan parantaja ja soturi. Meillä ei mennyt hyvin.

Enempää en ehtinyt ajatella, kun yksi kissoista loikkasi kynnet esillä kimppuuni. Musta naaras painoi minut maata vasten, mutta potkaisin häntä takajaloillani, ja sain hänet lentämään muutaman metrin päähän.

Tiesin että tätä taistelua emme voittaisi.

Musta naaras loikkasi minua kohti uudelleen, ja sai raapaistua kaulani viereen verta tihkuvan haavan. Ulvaisin kivusta. Loikkasin mustaa kissaa kohden, puraisten tuota etutassusta. Kissa ravisti tassuaan heittäen minut kauemmas. Laskeuduin maahan niin että hiekka pöllysi raahautuessani hieman kauemmas.

Säilytin tasapainoni upoyttamalla kynteni maahan. Teerisulka karjaisi sähisten, kamppaillessaan oranssia kollia vastaan. Loikkasin ystäväni avuksi tönäisten kollin kauemmas Teerisulasta. Sen seurauksena kissa loikkasi kiinni minuun, ja raapi kylkeäni. Kiljaisin riuhtaisten tuon irti, ja loikkimalla muutamien metrien päähän.

Sillä välin Harmaaraita taisteli raivokkaasti Teerisulkaa vastaan.

Kauhu kuvastui silmistäni, ja päästin kurkustani syvää murinaa.

Musta naaras hypähti uudelleen kimppuuni, ja oranssihtava kolli syöksyi auttamaan Harmaaraitaa. Kissa painoi minut maata vasten voitonriemuisena, ja oli iskemäisillään kyntensä minuun. Suljin silmäni valmiina iskuun.

#Anteeksi Mutaturkki, petin luottamuksesi..#, Ajattelin kivun vallatessa kehoni. Harmaaraidan karjaisu sai kuitenkin kissat lopettamaan taistelun. Kaikki hiljenivät. Avasin vetiset silmäni kauhusta jäykkänä, ja nousin varovasti istumaan mulkoillen Myrskyklaanilaisia.

Viemme heidät leiriin.” Harmaaraita ilmoitti tiukka ilme kasvoillaan.

Mitä? Miksi ihmeessä!” Musta naaras huudahti varapäälikölle. Teerisulka istahti viereeni hitaasti. Harmaaraidan katse kiersi meissä.

Päälikkö päättää mitä heille tehdään.” Harmaaraita sanoi keltaiset silmät viiruina.

Kissat vaihtoivat katseita, ja nyökkäsivät lopulta. Kolmikko piiritti meidät.

Viha kuvastui erivärisistä silmistäni raivokkaana aaltona.

Lähdimme joukon piirittämänä kävelemään Myrskyklaanin leiriä kohden- tai niin ainakin luulisin. Myrskyklaanin jäsenet mulkoilivat meitä vähän väliä epäuskoisina. Pidin ilmeeni kireänä, ja häntäni viskoi sivuille ärtyneenä. Tunsin Teerisulan kehon lämmön, koska jouduimme kävelemään aivan kiinni toisissamme. Myrskyklaanin kissat kävelivät niin tiiviisti lähellämme, ettemme putkahtaisi pakoon.

 

Myrskyklaanin leiri alkoi häämöttää edessäpäin. Jalkani ontui, ja lavastani vuosi kirkkaanpunaista verta. Senkin hiirenaivoiset Myrskyklaanilaiset. Miten nyt saisin hommattua Kissanminttua ja Katajanmarjoja?

Irvistin kivusta. Kävelin siltin muiden vauhdissa sisään leiriaukosta. Jännittynyt tunne valtasi minut. Astellessamme sisään, jokaisen Myrskyklaanilaisen katseet kääntyivät meitä kohden. Muutama kissa päästi närkästyneen sähähdyksen ja murinan.

Jokiklaanilaisia?” Joku kissoista huudahti ihmeissään. Katsoin suoraa maata kohden. Yhtäkkiä pysähdyin siihen paikkaan, puristaen kynsilläni maata. Takanani kävelevä kissa törmäsi minuun, ja vastasin potkaisemalla naarasta etutassuun sähisten. Nostin pääni päättäväisenä pystyyn.

Liiku tolvana!” Musta naaras murisi. Kissat kerääntyivät ympärillemme, mutta ilmeeni oli ärhäkkä.

Tahdon jutella Tuhkamarjalle. Vain hänelle.” Ilmoitin tiukalla äänensävyllä.

Miksi, juttelet meille etkä kellekkään muulle hiirenaivo!” Eräs soturi huusi kissajoukon keskeltä. Tunnistin kollin Tomuturkiksi, ja loin häneen terävän katseen.

Jos jollekin puhun niin viimeisenä sinulle.” Murahdin karvat pystyssä.

Päästäkää meidät tai saatte maksaa!” Teerisulka huudahti kynnet maata raapien.

Kaikki hiljenivät kun suurkiveltä päin asteli suuri tulenpunainen kolli, jolla oli vihreät silmät. Hän käveli ylväästi eteemme, ja seisoi siinä liikahtamattakaan. Myös Tuhkamarja tallusteli paikalle, huomaamatta minua.

Mitä kaksi Jokiklaanin soturia tekee Myrskyklaanin reviirillä? Oletteko riistavarkaissa. Teillä pitäisi olla joki josta saa kalaa.” Tulitähti naukui. Nielasin äänekkäästi.

Emme ole riistavarkaita emmekä vakooji-” Taas yksi kissoista keskeytti meidät.

Valetta!” Se oli sama musta naaras. Tulitähti käänsi katseensa soturia kohden.

Hiljaa nyt Yösydän. Tämä ei koske sinua.”, Tulitähti sanoi pisteliäästi. Yösydän vaikeni. Tulitähden vihreät silmät kiersivät minussa ja Teerisulassa.

Olen Jokiklaanin parantaja, ja me EMME ole riistavarkaita. Tulimme vain etsimään kissanminttua ja katajanmarjoja, ja tietääkseni Tuhkamarja on antanut Mutaturkille luvan etsiä niitä täältä, koska meidän reviirillämme niitä ei kasva.” Maukaisin terävästi. Tuhkamarjan korvat liikahtivat. Tulitähti siristi silmiään.

Missä Mutaturkki sitten on?” Pälikkö kysyi happamasti. Puristin kynsilläni maata.

Kuollut.” Tokaisin ivallisesti. Mutaturkista puhuisin normaalisti kaikella muulla kuin ivallisella äänellä. Tämä oli kuitenkin toinen tapaus.

Eikö Tuhkamarja kertonut sinulle mitään!” Teerisulka sähisi Tulitähdelle.

Päälikö loi hämmästyneen katseen Tuhkamarjaan joka esitti tuijottavansa Teerisulkaa.

Ei. Ei kertonut..” Tulitähti heilautti häntäänsä vilkaisten minuun ja parantajaan vuoron perään. Vetäisin henkeä.

Hän jäi hirviön alle noin kaksi neljännesosakuuta sitten.” Kerroin nuolaisten tassuani, ja silmissä kiihtynyt pilke. ”Ainiin, piti kysyä. Pääsisimmekö nyt menemään?” Sanoin silmät viiruina. Teeisulka oli hiljaa, mutta pystyin aistimaan hänen jännityksensä.

Tulitähden vihreät silmät näyttivät päättäväisiltä.

Saatte lähteä..” Hän sanoi. ”Mutta partio tulee valvomaan, että keräätte vain yrttejä, ja saattaa teidät joelle.” Päälikkö sanoi viileästi. Teerisulka heilutti häntäänsä ärsyyntyneenä.

Murahdin hiljaa itsekseni. Tulitähti viittoi kissajoukosta kolme kissaa joukosta. Kaikkien katseet olivat kiinnittyneet meihin. Joukosta käveli Hiiriturkki, Tuhkamarja ja Pilvihäntä.

 

Kaksijalkalaan päästyämme, ärtymykseni vain lisääntyi. Tuhkamarja ei ollut puhunut matkalla sanaakaan, hän oli kuin shokkiin vajonnut. Myös Pilvihäntä ei ollut jutellut minulle erityisemmin. Hiiriturkki keskittyi vaan kävelemään Tuhkamarjan perässä. Teerisulka kantoi katajanmarjoja suussaan.

Kissanminttua löytyy täältä..” Tuhkamarja naukui etäisesti viitoten hännällään kaksijalkojen pesää kohden. Nyökkäsin kummastuneena parantajalle.

Kävelin aidan luokse, ja loikkasin ketterästi sen päälle. Ilma tuoksui kissanmintulle vahvasti- siis ainakin kissan kuonossa. Hypähdin aidalta puutarhaan. Ennen kun tajusinkaan, tuijotin lihaksikasta harmaata kollia suoraan kylmiin, uhkaaviin jäänsinisiin silmiin. Värähdin kauhusta, ja jähmetyin paikoilleni. Sydämeni jätti yhden lyönnin välistä. Tunsin tuon kissan..

Älä näytä noin säikähtäneeltä.” Hän sanoi viileästi. Kynteni puristuivat maata vasten, ja olin suorastaan lamaantunut kauhusta. Avasin suuni huutaakseni apua, mutta kolli hiljensi minut tunkemalla tassunsa suuni eteen. Yritin hengittää rauhallisemmin.

Kolli viittoi minua seuraamaan.

Olen saanut tietää sinusta jotain erikoista. Seuraa.” Hän kuiski. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, mutta nylkkäsin hitaasti, korvat luimussa.

En edes tiedä miksi tein niin, mutta vaistomaisena seurasin Varjokynttä, kollia joka oli yrittänyt tappaa minut, kaksijalkojen pesän toiselle puolelle. Varjokynsi istahti eteeni, ja kietoi häntänsä tassujensa eteen, pitäen jäänsinisen katseensa tiukasti minussa.

Pilvitassu, eikö se nimesi ollut?”

Pilvitaivas.” Korjasin. Suuni tuntui kuivalta. Silmäni repsottivat ammollaan, ikäänkuin pelkäisin kissan iskevän kyntensä minuun millä hetkellä hyvänsä.

Sanon tämän nyt aivan suoraan, mutta..” Hän sanoi silmiä rapäyttämättä.

Minun täytyy tappaa sinut.” Hän maukaisi hievahtamattakaan. Hän ei kuitenkaan edes liikahtanut, ja alkoi tuntua että hän odotti minun sanovan jotain.

Olin jo valmiiksi lamaantunut kauhusta, mutta silmissäni oli järkyttynyt pilke.

Tappaa MINUT?” Sähähdin niskakarvojeni noustessa pystyyn. Kolli nyökkäsi hitaasti.

Kuulet siitä joku toinen kerta. Ystäväsi alkavat etsiä sinua pian.” Hän mumisi, ja hetkessä kolli oli ehtinyt loikkia pois näkökentästäni.

Huojentuneena palasin puutarhaan, napaten nopeasti kissanminttua suuhuni. Sen pystyi haistamaan huumaavasta tuoksustaan. Siis joku tolvana tahtoi tappaa minut?

Puikkelehdin takaisin muiden luokse.

Mikä ihme sinulla kesti?” Hiiriturkki kysyi. En vastannut. Jatkoin vain kävelyä lihakset jäykkinä. Silmäni olivat pelkät viirut, ja askeleeni raskaita. Katseeni pysyi maassa.

 

Vasta päästessämme joelle, nostin kastseeni vasta pois maasta. Miksi kolli tahtoi tappaa minut? Teerisulka käveli rinnalleni.

Hyvästelimme Myrskyklaanilaiset, ja loikimme kiviä pitkin Jokiklaanin puolelle rajaa.

Matka kului nopeasti, ja pian leiriaukko alkoi häämöttää edessäpäin.

Onko kaikki hyvin?” Teerisulka kysyi varovasti. Kohotin katseeni oranssiruskeaan naaraaseen, ja nyökkäsin hajamielisenä.

On.. Kaikki on aivan kunnossa..” Valehtelin lujentaen vauhtiani. Astelin sisään leiriin, ja suunnistin parantajanpesälle, laskien yrtit maahan.

Huokaisin syvään, istahtaen sammalpedilleni. Tunsin kivuliaan pistoksen vatsassani. Irvistin. Vatsakivut olivatkin mahtava lisäys tähän päivään.

Onneksi Teerisulka oli lupautunut selittämään asian Leoparditähdelle. Vatsani kipu tuntui vain hetkellisinä reaktioina.

Aloin etsiä yrttien joukosta katajanmarjoja.

Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Tajusin, etten ollut ottanut marjoja pesääni, vaan ne lojuivat Teerisulan jäljiltä vielä puhujankiven juurilla. Kipitin hakemaan ne takaisin. Kissat juttelivat rauhallisina keskenään, mutta minulla. Minulla ei ollut mitään rauhoittavaa tai rauhallista asiaa josta keskustella. Olin aivan paniikissa ja huojentunut. Laahustin takaisin parantajanpesälle, syöden hieman katajanmarjoja. Sitten lösähdin pedilleni umpiväsyneenä makaamaan. En edes tahtonut ajatella, että huomenna pitäisi herätä suoraan työntekoon. Minulla oli suurempiakin murheita.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com