Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 7:

 


 

Oli keskiyö, ja kissat matkasivat kokoontumiseen nelipuulla, siis ne ketkä sinne ylipäätään pääsivät. Joukkoa johti Hunajatähti, Jäämyrsky kintereillään.

Minä taas olin jättäytynyt hieman jälkeen muista.

Tunsin itseni avuttomaksi, sillä olin ollut parantajanoppilas vasta noin neljännesosakuun, mutta tuntui etten osannut mitään. Oli myös kiusallista, silloin kun Mutaturkki pyysi minua tunnistamaan jonkun yrtin. Olin siinä aika huono, mutta muistin kyllä tärkeitä asioita mitä pitää tehdä pahoissa tilanteissa.

Tunnistinhan minä siltin jo kuolonmarjat ja kissanmintun mutta siihen se sitten jäi.. Olihan sekin jotain.

Lisäksi minulla oli kamala ikävä ystäviäni. Toivoin hartaasti, että Havutassu ja Kirjotassu pääsisivät kokoontumiseen. Muuten olisin aivan yksinäinen.

Saavuimme pian nelipuulle. Henkäisin ihastuneena. Olinhan minä käynyt täällä päiväsaikaan, mutta nyt se näytti vielä upeammalta. Täysikuu valaisi nelipuunlaakson, ja en voinut olla ihastelematta sen luomavan kaunista hopaista pintaa.

Saapuessamme paikalle, muut klaanit olivat jo paikalla.

Kissat juttelivat keskenään. Katseeni kiresi jokaisessa kissassa.

Silmäni suurenivat kun huomasin Havutassun VARJOKLAANILAISTEN kanssa, eikä Kirjotassun ja muun Tuuliklaanin. Jopa Kirjotassu oli päässyt kokoontumiseen.

Mustaoranssi kirjava naaras istuskeli yksikseen Tuuliklaanilaisten joukossa, masentuneen näköisenä, ja mulkoili välillä Havutassua.

En jäänyt ihmettelemään muiden Jokiklaanilaisten luokse, vaan kipitin suoraan Kirjotassun luo.

Naaraan ilme kirkastui nähdessä minut. Kirjotassun naamalle levisi iloinen hymy.

Pilvitassu! Voi Jukra en ole nähnyt sinua viikkoihin!” Kirjotassu naukui. Kehräsin.

Hienoa nähdä sinua Kirjotassu! Mitä Tuuliklaanille kuuluu?” Kysyin vilkaisten sen perään Havutassua.

Itseasiassa Kirjoturkki! Sain soturinimeni edellispäivänä.”, Hän kehräsi. Hymyilin.

Onnea!” Hihkaisin. Sitten ilmeeni tiukentui, ja siirryin lähemmäs Kirjoturkkia.

Miksi Havutassu oikein on Varjoklaanin joukossa. Ettekö enään ole ystäviä?” Kuiskin ihmeissäni. Kirjotassun hymy katosi.

Hän muutti Varjoklaaniin..” Naaras huokaisi. Karvani nousivat pystyyn.

Ja Miksi ihmeessä!” Sihisin. Kirjoturkki kohautti surullisena lapojaan.

En tiedä..” Hän sanoi huokaisten. Painoin pääni lohduttavasti Kirjoturkin lavalle.

Kaikki järjestyy. Menen puhumaan hänelle.”, Naukaisin. Nousin seisomaan, ja lähdin tiukka ilme kasvoillani kävelemään kohti Havutassua.

Kollin ystävien katseet kääntyivät jo minua kohti, ja se sai minuun selkäpäin olevan Havutassunkin kääntymään. Juuri silloin Puhujankiveltä kuului kokoontumisen aloittaan Pitkätähden ääni. Havutassu käänsi katseensa päälikköä kohti ikäänkuin ei huomaisikaan minua. Minä en edes pyshtynyt, vaan kävelin ripeästi kollin viereeen istumaan ja tönäisin tuota voimakkaasti tassullani.

Miksi ihmeessä muutit Varjoklaaniin tolvana!” Sihahdin ärtyneenä.

Mitä se sinulle kuuluu.” Kolli murahti väliinpitämättömänä. Mikä ihme häneen oli oikein mennyt!

Luulin että ystävät kertovat asioita toisilleen.” Sihisin kuuntelematta tippaakaan Pitkätähden puheesta. Havutassu katsahti minuun, ja tuijotti minua suoraan silmiin.

Koska sain tietää Tuuliklaanin kaapanneen minut pienenä, kun heillä oli oppilaspula. Isäni on sitäpaitsi ylhäisessä arvossa ja tuolla minua kunnioitetaankin enemmän.” Havutassu maukui hiljaa. Vilkuilin välillä päälikköä kohti, mutta he eivät nähneet jutteluamme.

Onko Mustatähti isäsi!” hämmästyin. Havutassu nyökkäsi ylpeän näköisenä.

Olin hiljaa hetken. Tuijotimme toisiamme.

Jäät siis sinne?” Kysyin haikeana.

Jep..” Havutassu vastasi. Hän näytti hieman vaivaantuneelta, ja ei katsonut minua silmiin.

Emmehän me sitten näe koskaan!” Vimmastuin. Kolli kohotti kulmiaan.

Kuinka niin?”

Huokaisin syvään. Varjoklaani olisi aivan liian kaukana Jokiklaanista, joten yöllisetkin tapaamiset jäisivät varmaan siihen.

Heilautin häntääni, ja tuijotin Havutassun ruskeaa turkkia.

Koska valitsit Varjoklaanin etkä ystäviä.” Sähähdin. Havutassu avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta käänsin selkäni.

Pilvitassu älä viitsi, olemme ystäviä edelleen, vaikka olenkin nykyään Varjoklaanissa.” Hän maukaisi tuskaisa katse silmissään. Mulkaisin häntä loukkaantuneena.

Älä itse viitsi. Painu hiiteen, takaisin VARJOKLAANIN ystäviesi kanssa. Kuule, et tarvitse minua!” Sähisin kääntyen ja juoksin pois. Havutassu huusi jotain perääni, mutten jäänyt kuuntelemaan. Juoksin takaisin muiden Jokiklaanin kissojen luo, ja istahdin takaisin alkuperäiselle paikalleni.

Minua harmitti. Tuijotin eteenpäin, katsomatta siltin tavallaan mitään. Havutassun kuva pyöri päässäni. Hänen katseensa, se ei ollut normaali katse. Siinä oli näkynyt välittäminen. Hän tosiaan piti minua tärkeänä ystävänä, mutta katseessa oli ollut jotain muutakin.. Silloin mieleeni tulvahti vain suuri EI!

Olin parantajanoppilas, en saanut ajatella mitään tuollaista. Kohotin katseeni Hunajatähteen, joka tallustelu Jokiklaanin joukon luokse.

On aika palata, tulkaahan.” Päälikkö maukui. En edes ollut huomannut ajankulua jutustellessani. Kipitin Mutaturkin vierelle.

Päässäni kaikui etten edes vilkaisisi taakse, jossa muut klaanit tekivät lähtöä. Kuitenkin vilkaisin vielä viimeisen kerran taakseni, kunnes pingoin muiden mukana juoksuun.

 

Näytät apealta, onko jokin hätänä?” Mutaturkki kysyi kulmiaan kohottaen. Vilkaisin mestariani. Eilen oli ollut kokoontuminen, joka ei mennyt millään tavoin hyvin. Mutaturkin ääni oli käheä, ja parantaja näytti vanhalta, kuten varmasti myös oli.

Ei, kaikki kunnossa.. Olen vain väsähtänyt eilisestä.” Valehtelin esittäen haukottelua. Mutaturkki virnisti, ja yskäisi äkisti.

Onko sitten sinulla jokin hätänä?” Kysyin huolestuneena. Parantaja pudisteli päätään.

Vanhuus, eipä muuta.” Hän hymyili. ”Tulehan, opetan sinut sekoittamaan matkayrtit. Kyyneltassu lähtee Hunajatähden ja Sulkahännän kanssa Korkokiville. Kyyneltassusta tulee siis huomenna soturi.” Mutaturkki kehräsi. Hymähdin. Eilinen painoi mieltäni, mutten antanut sen näkyä.

Kävelin Mutaturkin johdolla pesän reunalle. Mutaturkki nappasi yrttien seasta yttejä, joista tunnistin kolme: Suolaheinä, Luppio, ja Päivänkakkara.

Muistatko vielä näiden nimet?” Mutaturkki kysyi. Irvistin.

Muiden paitsi tuon.” osoitin kukkasta.

Se on Kamomilla. Muuten vaikea erottaa päivänkakkarasta, mutta se on pienempi.” mestarini opasti. Nyökkäsin, tahdoin oppia ihan kaiken tullakseni hyväksi parantajaksi.

Mutaturkinkin oli tärkeää kouluttaa minua, koska itse hän oli jo vanhenemassa.

Nämä sekoitetaan näin.” Mutaturkki laittoi tassunsa yrttien sekaan ja sekoitti niistä jonkun ”mömmön” näköistä juttua, joka haisi pahalle.

Pian pesään tunkeutui Hunjatähti kahden muun kissan kanssa. Kumarsin päälikölle kunnioittavasti. Hunajatähti vilkasi takanaan olevia kissoja, Sulkahäntää ja Kyyneltassua.

Joko on valmista?” Päälikkö kysyi. Hymähdin säteilevästi.

Valmista on.” naukaisin. Kyyneltassu ja Sulkahäntä tunkeutuivat pesään kunnolla, ja asettuivat syömään yrttejään. Myös Hunajatähti asettui yrttikasan eteen.

Kyyneltassu irvisti epämielyttävän maun maistaessaan. Hänen silmissään näkyi kuvotus.

Hirveitä..” Hän jupisi Sulkahännälle. Vaihdoimme Mutaturkin kanssa ilkikurisina katseita. Mutaturkilta löytyi huumoriakin. Sekin kuului hänen hyviin puoliinsa,

Eiköhän lähdetä jo, tulkaahan.” Hunajatähti maukaisi. Sulkahäntä nyökkäsi.

Tule Kyyneltassu, saat huomenna soturinimesi!” Sulkahäntä kehräsi oppilaalleen.

Tullaan..” Kyyneltassu naukui hilpeästi. Hymyilin ajatukselle, jolloin minusta tulisi parantaja, pääsisin tapaamaan kaikkien klaanien parantajat kuukivelle, ja vaihtamaan unia Tähtiklaanin kanssa, mahtavaa.

Minusta ei siltin voisi tullä vielä hetkeen parantajaa, sillä minulla oli paljon oppimista.

Jäimme kahden Mutaturkin kanssa. Ruskean kollin silmissä näkyi väsymys.

Menen etsimään metsästä unikon siemeniä, tuletko mukaan?” Hän kysyi. Pudistin päätäni.

Ei sinun tarvitse, voin mennä yksin. Yritän tuoda niitä niin paljon kun vain löydän!” Mau'uin. Mutaturkki kehräsi kiitollisena. Kolli virnisti.

Muistatko varmasti miltä ne näyttävät?”, Mutaturkki kysyi huvittunut ilme naamallaan.

Enköhän.” Maukaisin leikkisästi. Juoksin ulos pesästä. Lähdin kävelemään metsää kohti, ja matkalla naukaisin tervehdyksen Kurnumahalle, entiselle mestarilleni.

Sitten suuntasin metsään. Olisi etsittävä paljon Unikonsiemeniä.

Tuulenvire pörrötti valkoharmaata turkkiani. Aurinko paistoi, mutta ilma oli juuri sopivan viileä. Haukottelin hieman. Eilinen pyöri päässäni. Havutassu, hän taisi olla ihastunut minuun.. kai hän nyt sentään tiesi että parantajanoppilaalla ei saa olla kumppania, lisäksi vielä eri klaanista. Silmäni tuijottivat tyhjinä eteenpäin kävellessäni sinne minne tassut johdattivat. Sitten minulle välähti. Pääni syöksähti pystyyn salamana. En hiirenaivoisena ollut kertonut ystävilleni, että olin parantajanoppilas!

Voihan nyt etana..”, Murahdin yksinäni, saapuessani vieraalle paikalle. Tätä paikkaa Kurnumaha ei aiemmin ollut näyttänyt.

Paikassa oli kaksijalkojen pesiä, joiden ympärystä oli aidattu matalalla, puhtaanvalkoisella puuaidalla. Edessäni oleva pesä oli punainen, ja sen pihalla komeili valtava tammi. Kohotin katseeni sen latvaa kohden, ja huomasin haalean vaaleanharmaan kissan. Katseemme kohtasivat.

Kissa oli kiivennyt aivan puun latvaan asti, ja se seisoi siellä kaula kaaressa, tuijottaen minua omahyväisenä, jäänsinisillä silmillään.

Kolli juoksi puunrunkoa alas taidokkaasti, ja suuren rungon puolivälissä kissa loikkasi mahtavan matkan minua kohti, potkaisten minua etutassuillaan. Lennähdin noin ketunmitan päähän, laskeutuen kaaressa tassuilleni, ja hiekka pöllysi raahautuessani vielä hieman eteen.

Kuka olet?” Kissa sähisi. Kohotin kulmiani kävellen lähemmäs.

Kuuluuko se sinulle kotikisu?” Sylkäisin sanat suustani. Kolli virnisti omahyväinen hymy kasvoillaan.

Enhän minä mikään kotikisu ole, eli kuuluu. Olet reviirilläni tyttö.” Hän irvaili. Jäänsinisten silmien katse porautui syvälle silmiini. Kohautin lapojani.

Enpä nyt tiedä, miksi joku muu kiipeilisi kaksijalkojen pesän edustan puussa?”, Pyöritin silmiäni.

Kunhan harjoitan kiipeilyä, onko siitä jotain pahaa. Yksi meistä tulee vielä hallitsemaan, ja se aon olla minä.”, Kolli virnisti. Oli siinäkin hiirenaivoinen.

Ihan miten vain, minä taidankin häipyä tuollaisten kajahtaneiden seurasta.”, Sähähdin.

Kolli asetti tassunsa eteeni, ja päämme lähes koskettivat toisiaan.

Sinä et mene minnekään.”, Hän sanoi kylmästi, silmissään uhkaava katse..

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com