Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 5:

 

 

Heilutin häntääni turhautuneena pentutarhan sammalvuoteella.

Ilmeeni oli kireä ja ärsyyntynyt. Tuijotin pesäaukosta ulos, josta viileä tuulenvire tavoitti tassuni. Kohotin katseeni uloskäyntiä kohden.

Ulkoa erottui vain hieman valoa, jota kuu loi puiden yläpuolella. Perhostassu ja Sammalturkki pentuineen tuhisivat jo pedeillään, tosin kun minä. Nöyryyttävää nukkua pentutarhassa. Mulkaisin valkoturkkista Perhostassua.

Kaikki oli sen mokoman nirppanokan syytä!

Vaikka kuinka yritin, en saanut nukuttua. Nousin seisomaan, ja lähdin hiippailemaan ulos. Tuulenvire pörrötti valkoharmaata turkkiani. Lähdin kävelemään kohti leiriaukkoa. Kuunvalaisema leiri oli kaunis. Pysähdyin hetkeksi kääntäen katseeni taivaalle. Yhtäkkiä minut valtasi omituinen tunne, katsoessani tähtiä.

Ei, se ei ollut pelkästään Tähtiklaanin läsnäolon tunne. Minua alkoi huipata, ja näin silmissäni kahden hopeisina hohtavan kissan hahmot. Ne kuiskivat jotain, kunnes katosivat näkyvistäni. Lösähdin maahan istuvalteen. Tuijotin säikähtäneenä eteenpäin. Turkkiani kylmäsi. Olinko nähnyt Tähtiklaanin?

Vahva tunne valtasi minut. En ollut nähnyt sitä, se oli näyttäytynyt minulle.. Minun pitäisi kertoa äskeisestä Mutaturkille. Tosin vasta huomenna, sillä oli jo myöhä. En tiennyt enään halusinko lähteä metsään yökävelylle, sillä oloni oli huojentunut.

Jospa minut oltaisiin tarkoitettu seuraavaksi parantajaksi.. Ei, en tahtonut parantajanoppilaaksi.. Miten sitten pääsisin tapaamaan ystäviäni Tuuliklaanissa?

Suutani kuivasi, ja nousin hitaasti seisomaan tuijottaen taivaalle silmät suurina. Vasta lähtiessäni tassuttelemaan metsää kohden päättäväisenä, tajusin väriseväni. Mutta entä jos Tähtiklaani oli määrännyt kohtalokseni tulla parantajaoppilaaksi? Tähtiklaanin tahtoa ei voinut vastustaa.. Se oli laki.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com