Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 3:

 

Voin jo ihan hyvin!” Tiuskaisin Kaarnakasvolle, joka väkipakolla olisi tahtonut pitää minut vielä yhden päivän toipilaana. En kuitenkaan tahtonut viipyä täällä kauaakaan, vaikka ainoat ystäväni täällä asuivatkin.

Jokiklaanissa minulla sen sijaan ei ollut mitenkään erityisesti ystäviä. Teeritassunkin kanssa olin jutellut vain pari kertaa.

Oletko aivan varma?” Kaarnakasvo varmisti. Pyöritin silmiäni.

Joo-o, lähden huomen aamulla kotiin, vaikka väkisin.” vakuutin jääräpäisenä.

Kaarnakasvo pudisteli päätään. Pystyin jo kävelemään, ja päätin mennä saalistamaan, vaikka tämä olikin vierasta reviiriä.

Nousin pystyyn tuhahtaen äänekkäästi, ja poistuin pesästä. Samalla kun astuin ulos, törmäsin Havutassuun, ja päämme kolahtivat yhteen. Lensin tyylikkään ilmalennon tuon ylitse selälteni maahan.

Äh, aina sinun syytäsi jos minulle sattuu jotain.” mumisin loikaten pystyyn. Havutassu naurahti. Hymyilin.

Minne olet menossa?” Kolli kysyi. Kohotin lapojani.

Saalistamaan, tuletko sinä?” Kysyin pirteänä. Havutassu nyökkäsi.

Minä myös!” Kuului tutunkuuloinen huudahdus, se oli Kirjotassu. Naaras kipitti Tuuliklaanin leirin halki luoksemme häntä pystyssä.

Hienoa, saatte opastaa minua!” Hymähdin.

Kunhan ette näytä hänelle kaikkea. Jokiklaanilla olisi hyvät hyökkäysmahdollisuudet..” Murahti Viimakäpälä katkerasti.

Vilkaisin varapäälikköä ja tunsin kutistuvani pieneksi.

Kirjotassu vilkaisi häntä väliinpitämättömästi, ja viittoi meitä seuraamaan.

Lähdimme kolmistaan juoksemaan leiriaukosta ulos. Lämmin tuulenvire pörrötti valkoharmaata turkkiani, kuten myös Havutassun ruskeaa turkkia, ja Kirjotassun oranssi-musta kirjavaa turkkia.

Tahdoin saalistaa tänään paljon, osittain kiittääkseni Tuuliklaania.

 

Olimme metsällä varmaan neljä tuntia, kunnes palasimme uupuneina leiriin. Olin saanut saalistettua kaksi pulua, jäniksen ja kaksi hiirtä. Saaliseläimiä suorastaan kuhisi metsässä. Kehräsin viedessäni saaliit kasalle. Tunsin itseni klaanin jäseneksi, vaikka tiesin tämän olevan viimeinen päiväni Tuuliklaanissa. Huokaisin.

Huomenna tosin palaisin Jokiklaaniin, joka oli sitten ihan mukava juttu, vaikka Tuuliklaanissa olikin hauskaa.

Tiesin etten voisi jäädä tänne kauemmaksi, etten kiintyisi paikkaan liikaa.

Menimme ystävieni kanssa nukkumaan Tuuliklaanin oppilaidenpesälle.

Huomenna pitää lähteä..” Sanoin haikeana. Kirjotassu nyökkäsi masentuneena.

Etkö voisi jäädä tänne?” Hän kysyi. Pudistin päätäni hieman yllättyneen näköisenä.

En, kotini on Jokiklaanissa..” mutisin.

Toivottavasti tapaamme aina joskus.” Havutassu naukui kehräten hiljaa. Hymähdin ilmeettömänä, sillä tiesin varsin hyvin sen rikkovan soturilakia. Olimme siltin ystäviä, ja ystävät pitivät aina yhtä.

Aivan varmasti tapaamme. Karkaan vaikka yöllä tapaamaan teitä.” naurahdin. Hymyilimme, ja käperryimme vieretysten nukkumaan, vielä viimeisen kerran.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com