Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Sade piiskäsi turkkiani ja katsoin kuuta. Yö oli tumma ja taivas oli pilvien peittämä. Hopeahäntä oli kadonnut sumuverkon taakse ja vain kuu näkyi pilvien lomasta. Kuulin pläsähdyksiä takaani ja käännyin. Näin tumman hahmon joka tuli minua kohti. Tuuli vei hänen hajunsa muualle enkä tunnistanut kissaa. Upotin kynnet maahan ja päästin taistelu rääkäyksen.
-APUAAAAA!!!!!!! Kuului kissan suusta kun olin hypännyt sen kimppuun.
Tunnistin heti äänen Tammilehdelle ja loikkasin pois kissan päältä. Tammilehti nousi pystyyn ja ravisteli hieman kuraa turkistaan. 
- Hulluko olet? Tammiturkki sihahti ja nuolaisi selkäänsä.
- A-Anteeksi en tiennyt kuka olit ja… olen hieman sekaisin… Naukaisin hiljaa sateen ropistessa selkääni.
Istahdin kuraiseen maahan ja katsoin lohduttomana klaanin parantajaa. Hän kehoitti minua kertomaan mikä oli hätänä ja istahti aivan viereeni. Aloitin kertomaan. Kerroin aivan kaiken. Minun ja Taivastuulen riidasta, siitä etten tiennyt perheestäni ja siitä miten tunsin itseni yksinäiseksi.
- Hmm… Sinun ja Taivastuulen riita on selvennyt, ja et ole nyt yksin... Mitä perheeseesi tulee… Siitä minulla olikin asiaa, Tammiturkki maukui, - Näin nimittäin näyn.

Aamulla kun heräsin olin aivan pyörällä päästä. Nousin seisomaan ja venyttelin hieman. Paikat olivat aivan jumissa eilisestä seikkailusta sateessa. Niin… Ilta oli saanut aivan uuden käänteen kun Tammilehti oli kertonut näystä joka koski perhettäni. En tiedä miksi hän oli sellaisen nähnyt, mutta näki kuitenkin.
Käpsyttelin ulos aurinkoiseen ja kosteaan ilmaan. Lehtisateen aika oli kauneinta mitä tiesin. Puissa jäljellä olevat lehdet olivat hyvin värikkäitä ja maata koristi miljoonat lehdet. Mutta kylmähkö ilma muistutti, että pian pitäisi alkaa kärsimään taas vähäisestä riistasta.
Etsin katseellani Aamutassua. Minulla olisi hänelle hirveästi kerrottavaa. Myös Taivastuulen seura kelpaisi.
Äkkäsin oppilaan ja hänen mestarinsa ja olin juuri lähdössä heidän luokseen kun Saniaistähti tuli luokseni. Pysähdyin ja kumarsin hätäisesti päällikölle.
- Kuule Minttulehti. Olen miettinyt että olen valmis ottamaan oman oppilaan! hän tokaisi ihan suora sanaisesti.
Loikkasin varmaan ketunmitan ilmaan ja tuijotin häntä hämilläni.
- Niin.. Myrskyklaani kukoistaa ja Karpalopentu tarvitsee mestarin. Ajattelin heti sinua!
- To…Tottakai! Tottakai minä otan oppilaan! KIITOS! Hihkaisin.
- Niin minäkin ajattelin! Muista myös että tänään on klaanien kokous!
Sitten hän lähti. En katsonutkaan minne. Juokin vain suoraan ystäväni ja Aamutassun luokse. 
- SAAN OPPILAAN! huusin… varmaan liian kovaa koska molemmat pelästyivät.
- HIENOA! Taivastuuli naukaisi ja puski minua.
Katsahdin Aamutassuun ja muistin asiani. Miten minä selittäisin kaiken? Miten voin kertoa sen kaiken… Taivastuuli äkkäsi Nokiturkin ja Tihkuviiksen.
- Hetkinen vain! Odottakaa tässä niin haen nuo kaksi mukaan metsästys partioon, Taivastuuli maukaisi ja juoksi veljesten luokse.
- Kuule Aamutassu, naukaisin ja kurkkuni oli aivan kuiva.
- Niin? hän visersi.
- Minulla olisi kerrottavaa. Paljon.
Silloin juuri kaverukseni palasi ja oli aika lähteä metsästämään.

Kuljin metsässä hyvin sekaisissa tunteissa. Miksi minulle ei suotu aikaa kertoa Aamutassulle? 
Loikkasin kiven yli ja kun olin valmis ottamaan oman painoni etutassuilla vastaan olinkin ja rämähtänyt maahan. Näin ruohon korsia ja pikkuisia ötököitä silmieni edessä. Ja sitten se kaikki sumeni. Sumeni niin sumeaksi että minun oli pakko painaa silmät kiinni.
Avasin silmäni ja näin istuvani isolla aukiolla. Aukion toisella puolella oli kaksi suurta kiveä aivan vierekkäin niin, että niiden väliin jäi pieni rako. Nousin seisomaan ruoholla ja kävelin vaistomaisesti kohti kahta kiveä. Kun olin aivan lähellä kuulin pienen vinkaisun. Katsahdin luolaan ja näin vaalean kissan. Kauniin kermanvaalean kissan jonka edessä kyyhötti pieni kissanpentu. Saman värinen kuin emonsa mutta sillä oli myös valkoisia laikkuja. Aivan kuin kissanpentu olisi tiennyt minun olevan sen takana, se kääntyi katsomaan minua silmiin. Sillä oli raikkaan ruohonvihreän väriset silmät ja… 
Juuri kun olin tunnistanut kissan hirvittävä kipu levisi kehooni ja aloin ulvomaan. Maisema katosi ja minä olin hetkessä ukkospolun reunalla. Oli sateinen lehtikadon ajan ilta ja hirviöitä ei näkynyt missään. Mutta näin kolme kissaa. Näin vaalean kissaemon, myrskyklaanin soturin ja… itseni.

Raotin silmiäni ja näin tuttuja kasvoja ympärilläni. Siinä olivat Taivastuuli, Aamutassu, Nokiturkki, Tihkuviiksi ja Tammilehti. Koitin nousta seisomaan mutta Tammilehti työnsi minut lempeästi takaisin makuulle.
- Otas nyt ihan rauhassa, Taivastuuli maukui aika hätääntyneenä.
Huokaisin ja katsoin ystäviäni. Kaikki olivat todella vakavan näköisiä. Kohtasin Aamutassun katseen ja näin siinä jotain uutta. 
- Minä tiedän, hän kuiskasi hiljaa ja katsoi minua lempeästi.
Nyökkäsin hiljaa ja painoin silmäni kiinni ja nukahdin. Näin tällä kertaa unta varpusista joilla oli kissojen päitä, enkä näkyjä.

Illalla Taivastuuli herätti minut.
- Okei unikeko! Selitän nyt nopeasti: Ensinnäkin sinä ja Aamutassu molemmat pyörryitte samaan aikaan metikössä. Toisekseen sinusta tulee juuri mestari, hän maukui.
Loikkasin pystyyn ja suin nopeasti turkkiani. Katsahdin parhaaseen ystävääni ja hän nyökkäsi merkiksi, että kertoisi myöhemmin enemmän. Sitten me molemmat menimme ulos hyiseen iltaan. Saniaistähti kutsui kaikki koolle ja sitten muistankin vain pieniä pätkiä rituaalista.
Minä sain siis oppilaakseni Karpalotassun ja samalla Nokiturkki Pihkatassun. Kaikki olimme innoissamme ja päätimme katsastaa huomenna reviirimme rajat.
Saniaistähti käveli luokseni jo toisen kerran tänään.
- Ajattelin määrätä sinutkin mukaan kokoukseen mutta ajattelin ensin kysyä jaksatko?
- Todellakin! En jäisi mistään hinnasta pois, naukaisin iloisesti ja hän nyökkäsi.

Kuljin klaani rinnallani yössä ja täysikuu hohti kirkkaalla taivaalla. Olin niin onnellinen. Minä olin mestari, minulla oli ystäviä ja minulla oli perhe! Emoni ja isäni ovat ilmeisesti varjoklaanissa ja siskoni oli minun vierelläni aina! Se tuntui järjettömän hyvältä. Ehkä tapaankin minun ja Aamutassun emon kokouksessa. Tai ehkä vaikka isämme! Sen näkee pian!

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com