Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Haistelin mantelin tuoksuista ilmaa ja haukottelin makeasti. Ympärilläni kasvoi jänniä kukkia ja puita joita en tunnistanut. Maa oli kostea, mutta miellyttävä kuitenkin kävellessäni. Tassujeni lomassa kulki suuri hyönteisiä jotka oli kummallisen värisiä. 
- Njauh! Minttulehti! Kuului tuttu karhea ääni eräästä puusta.
Vilkaisin ylös suureen siniseen puuhun ja näin… KASVOTTOMAN!
- MJAA! Mitä sinä siellä teet?! huusin ylös ja loikkasin yhdellä hypyllä suoraan mustan, kasvottoman ja sumuisen kissan viereen.
Kasvoton nuolaisi poskeani ja istahdin leveälle märälle oksalle hänen viereensä. Edessämme aukeni hulppeat näkymät vihreille, keltaisille, punaisille ja sinisille kaksijalkojen viljelysmaille. Yhdellä keltaisella tilkulla käyskenteli suuripunainen jänis. Suurella tarkoitan vuoren kokoista.
- Tulin tapaamaan tietysti sinua! maukaisi Kasvoton iloisesti ja katseli myöskin jänistä.
- Luulin, että sinä lähdit… Ikuisesti pois, sanoin ja katsahdin surullisesti kuviteltuun ystävääni.
- Ethän sinäkään lähtenyt höpsö! Minä tulen mukanasi aina kanalaan asti ja siellä voimme yhdessä pitää puheen Taivastuulen papanoista, Kasvoton naukui ja yhtäkkiä hänellä oli rumat ja iljettävät kasvot!

-MINTTULEHTIIIIIIIIIIIIIIH!!!!!! 
Hyppäsin seisomaan ja katsahdin Taivastuuleen pelästyneenä.
-HULLU! Minä pelästyin! naukaisin ja koitin tasata hengitystä.
- Unikeko sinä olet, Nokiturkki maukui Taivastuulen vieressä.
- Mä olin hereillä, mutisin, -silmät oli vaan kiinni! 
Nuolaisin nopeasti turkkiani ja mulkoilin ystäviäni. Lähdimme sitten ulos, jossa aurinko paistoi jo taivaalla. Hento tuuli leikki turkillani ja ilmassa tanssiva kellastunut lehti muistutti minua siitä, että viherlehden aika ei jatkuisi ikuisesti. Huokaisin hiljaa ja kävelin tuoresaaliskasalle josta valitsin hiiren. Tihkuviiksi, Nokiturkki ja Taivastuuli odottivat edessäni kärsivällisenä, kun hotkaisin maukkaan riistan suihini.
- Okei mitäs tänään tehdään? kysyin ja nuolaisin suupieleni puhtaiksi.
- Mennään rajapartioon, ilmoitti tihkuviiksi iloisesti.
Aamutassu juoksi luoksemme ja hyppi ja pomppi edessämme.
- Mitä nyt? Taivastuuli tiuskaisi.
- MÄÄ TULEN MUKAAN! Aamutassu naukui iloisena ja pomppi edelleen.
Huokaisimme alistuneina ja lähdimme pois leiristä. 

Ilma oli mitä parhain saalistukseen, eikä edes Tihkuviiksi vastustanut pientä metsästys taukoa. Pikkuinen Aamutassu ei kylläkään saanut yhtään riistaa, joten annoin puolet peipostani. Olin muutenkin niin täynnä, että tulin ähkyyn sen puolikkaankin syötyäni. Vilkaisin Taivastuuleen kannustavasti kun hän aterioi aivan Nokiturkin kyljessä kiinni. Nokiturkki vilkuili innokkaana Taivastuulen persettä, mutta Taivastuuli itse näytti hieman vaivautuneelta.
- Okei! Aika jatkaa, ilmoitti Tihkuviiksi ja nousin maasta.
Jatkoimme kulkuamme kohti Aurinkokiviä ja aurinko porotti taivaalla. Pari pilveä seilaili ylhäällä ja kellastuneet puut loi suojaavan katon yllemme.
- Edelleenköhän hän miettii sitä… mietin vahingossa ääneen.
Tihkuviiksi jättäytyi hieman jälkeen vierelleni. Katsahdin häntä kysyvästi.
- Mitä? kysyin.
- Mitä mitä? Tihkuviiksi maukui.
- Oliko asiaa? kysyin.
- Haittaako sinua noin paljon, että olen vieressäsi?! Jos kerran niin ei sitten! Tihkuviiksi tiuskaisi ja nopeutti askeliaan takaisin veljensä ja ystävättäreni viereen.
- Eikun… sönkkäsin ja laukkasin heidän luokseen.

Kun olimme tulleet leiriin olin aika allapäin. Kaiken lisäksi Taivastuuli oli jäänyt metsään, muka saalistamaan. Tiesin hänen menevän tapaamaan sitä Storimia mitälie kollia. Olisipa edes hän täällä… Tihkuviiksi ei halua puhua minulle ja Nokiturkki alkoi yhtäkkiä oksentelemaan, eli hän on Tammilehden hoivissa. 
Lähdin kuljeskelemaan mietteissäni kuljeskelemaan ja pian löysin itseni leirin ulkopuolelta. Taivas oli alkanut hämärtymään ja tuuli voimistui. Puristin silmäni kiinni ja tunsin pari kyyneltä poskikarvoissani. Puistelin hieman päätäni ja katsoin ylös puitten oksistoon.
Miksi minä olen minä? Törppö pieni unikeko jolla on kaksi ystävää, yksi rakastamani kissa joka vihaa minua ja joka ei tunne edes omaa perhettään. Pieni kissa jota vain unessa oleva kasvoton hahmo ymmärtää?

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com