Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Haukottelin makeasti. Olin kerrankin herännyt ilman, että joku olisi pomppinut häntäni päällä.
Kävelin ulos aamuiseen leiriin. Vatukkakynttä ei näkynyt missään. Lähdin etsimään mestariani. Kurkistin sotureidenpesään ja siellä ei ollut ketään. Missä ihmeessä kaikki oli? 
Nokitassu ja Taivastassu tuli luokseni.
- Oletteko nähneet Vatukkakynttä missään? kysyin.
- Ei… Eikä myöskään Tuliturkkia ja Okakynttä… Kaikki soturit ovat kadonneet…
Haistelin hieman ilmaa. Leirissä oli aika mahdoton jäljittää vain yhtä ainutta henkilöä. Siirryin piikkihernetunnelille ja seurasin Vatukkakynnen hajua. 

Juoksimme kolmisin kohti suurta vuorivaahteraa jonka sotureiden hajujäljet johdattivat. Pysähdyimme kun näimme kaikkien Myrskyklaanin sotureiden seisovan vuorivaahteran ympärillä kuin se olisi suurikin ihme ollut.
- Se on Pihlajakynsi! naukui Taivastassu.
- Mistä SINÄ sen tiedät? kysyin.
- Hän oli viime kokoontumisessa… Niin kuin minäkin!
Katsoimme oksalle käpertynyttä kollia. Kaikki soturit paitsi Päällikkömme, Saniaistähti, oli puun ympärillä katsomassa toisen klaanin kissaa. Pihlajakynsi sähisi hädissään ja pörhisti karvojaan.
- Mitä se täällä tekee? kysyi Nokitassu ihmeissään.
- Eikö ole hieman riskialtista jättää leiri vain oppilaiden ja päällikön vastuulle? karjaisin aika kovaa…
Kaikki kääntyivät katsomaan minuun ja Pihlajakynsi loikkasi hienosti alas puusta ja pakeni omaa reviiriään kohti.
- Ö… Anteeksi! huudahdin ja painoin korvani päätäni myöten.
Kaikki alkoivat laahustaa kohti leiriä ja mestarini jäi viereeni kävelemään.
- Sinun ei kuulu pyytää anteeksi. Olit oikeassa. Olimme vastuuttomia ja jätimme leirin suojelematta. Mutta nyt meidän pitäisi harjoitella… 

Juoksimme pian Vatukkakynnen kanssa hiekkakuoppaa päin. Loikimme upeassa viherlehden ajan metsässä. Kapusimme alas hiekkakuoppaan.
- Tänään sinulla on tärkeä päivä! Tänään arvostelen sinun saalistus- ja taistelemistaidon. Kyselen myös paria asiaa. Ensiksi sinun pitää metsästää. Lähde puroa kohti. Minä tarkkailen sinua koko ajan huomaamattomasti!
Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Sitten Vatukkakynsi antoi luvan lähteä liikkeelle.

Haistoin jäniksen. Minulla oli mennyt tähän asti hyvin saalistus tehtävässä. Olin saanut kiinni jo yhden peipon, parisen hiirtä ja myyrän. 
Jäljitin Jänistä maastossa. Annoin hajuaistini viedä minua eteenpäin. Annoin kaikille aisteilleni vallan. Hiivin äänettömästi aluskasvillisuudessa. Olin saalistaja ja jänis saaliseläimeni. Olin upea kissa ja jänis ruokani. Olin aivan sen lähellä. Jännitin lihakseni valmiina hyppyyn joka jäisi jäniksen surmaksi. 
Nuolaisin vielä kerran huuliani. Jännitin, kuin jousta, vielä vähän ja sitten, päästin jousen laukeamaan ja hyppäsin upeaan loikkaan jäniksen päälle. Otin pari takaa-ajo askelta, mutta ei kauaakaan kun upotin hampaani kohtalokkaaseen puraisuun, sen kurkkuun. 
Tiputin saaliini maahan. Katselin hetken aikaa ympärilleni metsään. Oli auringonhuipunhetki ja metsä oli kauneimmillaan. 
En jäänyt tällä kertaa ihailemaan maisemia. Otin jäniksen hennosti hampaitten väliin ja lähdin kohti paikkaa, mihin olin myyräni piilottanut. 
Kaivoin myyrän esiin ja otin senkin hampaisiini. Lähdin puikkelehtimaan metsän läpi hiirten ja peipon olin paikkaa kohti.
RÄKS! Minulta kyllä lensi myyrät ja jänikset minne sattui.
- TAIVASTASSU! HULLU! huudahdin pelästyneenä.
- Ai minäkö? Taivastassu naurahti. –Anteeksi jos säikytin!
- Todellakin! Mutta ei tässä mitään… Minun tarvitsee jatkaa matkaa nopeasti… Vatukkakynsi tarkkailee minua! 
En jäänyt kuuntelemaan Taivastassun vastausta vaan keräsin saaliini ja kiiruhdin uudestaan matkaan.
Keräsin kaikki saaliini ja juoksin hiekkakuoppaa kohti. Siellä Vatukkakynsi jo odottikin minua. Tiputin saaliit hänen eteensä, muttei hän sanonut mitään.

Kohta hyökkäilinkin jo Vatukkakynttä kohti. Olin harjoitellut sitä ’hidas hyppy viereen nopea hyppy kohti’ –tekniikkaa. Se oli aika hauskaakin. Tein ensimmäiseksi kunnon iskuja Vatukkakynttä kohti ja sitten esitän jo voimien hiipumista. Oikeastaan kerään voimia viimeiseen iskuuni.
Hyppäsin juuri Vatukkakynnen viereen. Nyt pölläytin hieman hiekkaa mestarini silmiä kohti ja ponnistin kaikin voimin hänen kylkeään päin.
- Hienoa! Pyht… Vatukkakynsi sylki suustaan hiekkaa.
- Haluatko uusinta ottelun? kysyin huvittuneena.
- Ei kiitos, naurahti Vatukkakynsi.
Istahdimme molemmat hieman siistiytymään.
- Sinun piti kysellä minulta jotain! Nau’uin kärsimättömästi.
- Niin piti… Odota nyt hetki että saan nämä hiekat pois suustani!
Katsoin kun mestarini sylki edelleen hiekkaa maahan ja minua huvitti. Katsahdin pilvistä taivasta.
- En jaksaisi tuhlata koko päivääni istumassa katsomassa herra Vatukkakynttä joka sylkee suustaan hiekkaa! 
- Juujuu… Siis tämä kysymys on helppo, mutta vakava asia… Miten puolustat klaaniasi?
- Jopa hengelläni, vastasin heti.
- Hienoa… Miten tämän nyt muotoilisi… Hmm.. Jatka lauseeni loppuun: Saalista tapetaan vain…
- ömm… Vain ruuaksi? kysyi n hieman arasti.
- Kyllä… Koska kokoontuminen pidetään? Ja mitä silloin ei saa tehdä?
- Täyden kuun aikaan. Silloin ei saa tapella, naukaisin.
Siinä istuimme hetken aikaa ja Vatukkakynsi kyseli ja minä vastailin. 

Kävelimme hiekkakuopalta leiriä kohti, minulla suussani saaliini. Olin aika väsynyt, mutta päätin tehdä tänään muutakin kuin vain maleksia leirissä. 
Astelimme aukiolle yhdessä ja pysähdyin katselemaan kissoja. Jotkut juoksivat kiireisesti leirin poikki, jotkut taas nukkuivat leirin reunalla ja jotkut juttelivat nauraen keskenään. Oppilaidenpesän edustalla jotkut oppilaat telmivät innoissaan ja jotkut nuokkuivat. Pentutarhan edessä pari pentua leikkivät kömpelösti kaksistaan. 
Kävelin oppilaiden pesän lähellä olevalle kannolle ja laskin pääni siihen uupuneena. Nokitassu tuli luokseni ja alkoi suu vaahdossa kertomaan, kun oli mennyt metsästämään käärmettä.
- Se oli aivan kamalan iso! Ainakin kolme kertaa sinun pituisesi! Ihan oikeasti!
- En usko… naukaisin huvittuneena ja nostin päätäni.
- Ihan oikeasti! 
- Aivan sama… Tiedätkö missä Taivastassu on?
- Eikö minun seurani vai kelpaa senkin hiiren pipana? Nokitassu tiuskaisee.
- Itse olet! huudan suuttuneena, - Ei tyttöjä saa haukkua!
- Aina te tytöt olette tuollaisia pehmoja! 
- Itse olet pehmo! huudan ja hyppään tuon kimppuun, vaikka olen todella uupunut.
- Noniin! Taivastassu-tädinkö pitää tulla teidän väliin. senkin tohelot! Taivastassu sähähtää leikkisästi.
-TAIVASTASSU! minä ja Nokitassu huudamme ja ponkaisemme pystyyn. 
Juoksimme ystäväämme kohden ja tönimme toisiamme että ehtisimme ensimmäiseksi hänen luokseen. Kaadoin Nokitassun kumoon ja hän tarttui tassustani niin että minäkin kaaduin. 
Taivastassu tuli luoksemme ja auttoi meidät pystyyn.
- Koska musta noin suosittu on tullut? Taivastassu naukui huvittuneena.
- Juuri nyt!
Katsoin ystäviäni iloisena. Pian myös Tihkuviiksi juoksi luoksemme. 
- Kuka lähtee kanssani partioon? Aijaa joo tehän! hän julisti. 
Myös Tuliturkki liittyi joukkoomme ja lähdimme yhdessä partioon.
jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com