Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Nukuin sikeästi oppilaidenpesässä omalla paikallani. Näin unta saalistuksesta. Juoksin jäniksen perässä todella nopeasti, vähän kuin Tuuliklaanilaiset. En saanut kumminkaan saalistani kiinni.
- Herätys Minttutassu! Kuului Taivastassun närkästynyt ääni jäniksen suusta.
Jäniksen suusta? Mihin tämä maailma oli menossa. Sitten joku alkoi pomppimaan minun häntäni päällä ja heräsin välittömästi.
- Auauau! Älä pompi häntäni päällä! nau’uin ja pomppasin pystyyn.
- Älä sinä nuku auringonhuipun hetkeen asti! Vatukkakynsi aikoo pitää sinulle ja Alientassulle yhteisen taistelutekniikka – harjoituksen. Koitas heräillä jo! Taivastassu paasasi minulle.
Huokaisin ja laahustin ulos oppilaidenpesästä Taivastassu kannoillani. Näin Alientassun ja Vatukkakynnen jo odottelevan minua piikkihernetunnelin edustalla. Juoksin heidän luokseen.
- Anteeksi kun kesti! Naukaisin anteeksipyytävästi.
Mestarini ja Alientassu naurahtivat. – Siihen me olemme jo tottuneet!

Hiekkakuopalla oli tukahduttavan kuuma! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Alientassu sai juuri istua katsomassa kun hyökkäilin Vatukkakynttä kohti.
- Ihan hyvin. Vähän nopeammin ! Jopa rampa mäyrä ehtisi väistämään sinua, Vatukkakynsi maukui minulle.
- Just joo! Et sinäkään ehdi, Alientassu nauroi Vatukkakynnelle.
Hyppäsin Vatukkakynttä kohti todella hitaasti. Se oli tarkoituksenikin. Kun hän väisti sivullepäin, tein nopean syöksähdyksen hänen kylkeään päin ja kaaduimme molemmat hiekkaiseen maahan.
- Tuossa oli jo yritystä! Alientassu sinun vuorosi! Vatukkakynsi naukui. – Älä jää hopealle Minttutassulle.
- Selvä! Alientassu naukui ja hyppelin minun tilalleni hiomaan taitojaan.
Istahdin hieman kauemmas varjoon ja annoin vain hennon tuulen leikkiä karvoillani. Harjotusten jälkeen tekisin taas jotain jännää Taivastassun ja Nokitassun kanssa.

Etsin Taivastassu oppilaiden pesästä, tuoresaaliskasalta, vaikka mistä! Sitten sain kuulla Nokitassulta, että Taivastassu oli partiossa. 
- Kun hän tulee sieltä näytän teille jotain jännää! Nokitassu naukui ja istumme odottamaan. 
Istuimme hiljaa vaikka kuinka kauan! Okei ei kamalan kauaa mutta hetken ainakin. Sitten näimme Taivastassun tulevan piikkihernetunnelista.
- Taivastassu! odotimme sinua! Nokitassu naukui ja pomppasi pystyyn.
Taivastassu vei saaliinsa tuoresaaliskasaan ja otti itselleen oravan jonka kantoi luoksemme.
- Jäin vielä hetkeksi saalistamaan! Taivastassu kertoi ja alkoi syömään.
Odotimme että ystävämme söisi ja kun hän nousi istumaan nuolemaan huuliaan ja peseytymään Nokitassu huudahti: - Nyt ei ole aikaa kaunistautua! Nyt näytän teille jotain hurjaa!

Juoksimme metsässä todella nopeasti ja koitin pysyä kaksikon perässä. Hyppelimme purojen yli ja kiipesimme kiville tähystämään. 
- Tuolla! Tuolla! Nokitassu hihkaisi yhtäkkiä ja pomppasi alas kiveltä. 
Minä ja Taivastassu tehtiin samoin ja Taivastassu hyppäsi vahingossa suoraan Nokitassun päälle! he molemmat kaatuivat saniaisten joukkoon ja minä hihitin vieressä.
- Senkin kömpelys! Nokitassu raakkui ja nousi nolostuneena ylös.
- Itse olit tiellä senkin isomaha! 
Oppilaat alkoivat riidellä asiasta ja minä katsoin vierestä.
- Näytä nyt se sinun upea juttusi! sanoi lopulta Taivastassu joka oli hävinnyt taistelun.
Lähdimme taas juoksemaan, nyt vain hieman hiljempaa.

-Vauuuu! huusimme Taivastassun kanssa yhtä aikaa – Mikä paikka tämä on?
- Epäilisin että karhunpesä, Nokitassu naukui, - Okakynsi sanoi, että jos se on karunpesä karhu on jo lähtenyt!
Tuijotimme Taivastassun kanssa suurta maahan kaivettua onkaloa.
- Voiko sinne sisälle mennä? kysyin innoissani.
- Kai… varo ettei se romahda päällesi! Nokitassu naukui.
- Minäkin tulen! Taivastassu huusi ja juoksimme sisälle. 
Siellä oli pilkkopimeää ja haisi ihan oudolle. Olin näkevinäni jonkun punertavan vilauksen, mutta ajattelin sen olevan vain mielikuvituksen temppuja.
- Haisee ihan… ketulta, Taivastassu sanoi ja haistelin paremmin ilmaa.
- Olet oikeassa… Jos kettu otti Karhun jälkeen pesän itselleen? ehdotin varovaisesti ja Nokitassukin juoksi luoksemme.
- Haistoin ketun ulkopuolella! Nokitassu varoitti.
- Ja me täällä sisällä… Taivastassu parahti.
Painauduimme toisiamme vasten ja katsoimme ympärillemme.
- Onko tämä loppumme? kysyin arasti.
- Minä olen täällä… Ei mitään hätää, Nokitassu sanoi ääni väristen.
- Juostaan nopeasti ulos! Taivastassu maukui hädissään. 
Me kaikki keräsimme rohkeutemme ja lähdimme suuaukkoa kohti. Juuri kun olin pääsemässä ulos kirkkaaseen säähän, tunsin kun upotti kyntensä selkääni. Lensin selälleni pesän pohjalle ja näin punaruskean ilkikurisen naaman edessäni. 
- KETTU! kiljaisin ja rimpuilin pakoon.
Juuri kun kettu oli iskemässä kyntensä uudelleen minuun, loikkasivat ystäväni auttamaan. He kaatoivat ketun ja auttoivat minut nopeasti pystyyn. Myös kettu oli vikkelä ja nousi pystyyn hampaitaan näyttäen. Ketulla oli tuuhea häntä ja lyhyet jalat. Se oli myös todella pitkä selkäinen. 
Juoksimme kaikki kolme ulos ja pysähdyimme vasta yhdelle korkealle kivelle jonka päälle kapusimme turvaan. Haukoimme henkeämme ja katselimme pesän suunnalle, ettei kettu tulisi jahtaamaan meitä.
- Hui kun säikähdin! parkaisin ja katsoin ystäviäni kauhuissani.
- Et ollut ainoa! Nokitassu naukui.
- Ei kai sinuun sattunut pahemmin? Taivastassu kysyi.
Tunkin kylkeni ja selkäni. Verta tihkui vähän harmaalle kivelle, mutta ei haavoihin pahemmin sattunut.
- Veljeni voi katsoa haavoja, Taivastassu lupasi.
- Hienoa, nau’uin ja loikkasimme alas kiveltä.

Tammilehti paineli viimeisen kerran hämähäkinseittiä selässä olevaan haavaani. Taas kerran koko konkkaronkka oli paikalla: Vatukkakynsi, Tuliturkki , Okakynsi ja myös Alientassu oli paikalla.
- Noniin, eiköhän se siitä, Tammilehti sanoi ja nousin seisomaan. Taivastassu ja Noki tassu oli kertonut mestareille juurta jaksaen koko tarinan.
- Omituista että kettu oli ottanut karhun pesän omakseen… Pitää sanoa Saniaistähdelle asiasta.
Joukko hajaantui ja minä, Nokitassu ja Taivastassu jäimme Tammilehden kanssa nelistään.
- Se oli aivan kamalaa, Taivastassu puuskahti.
- Jep... Jopa minä olin kauhuissani, Nokitassu sanoi.
- Noniin… Ei muistella menneitä… Mennään syömään! huusin iloisesti.
- Tuoko on ainoa asia joku sinulla on mielessäsi tuollaisen kokemuksen jälkeen?! 
Lähdimme kolmistaan tuoresaaliskasaa kohti ja otin itselleni pienen jäniksen. Menimme kannon luokse ja aloimme syömään hiljaisina.
- Ei mennä enää koskaan sinne! Nokitassu mumisi suu täynnä myyrää
Nyökkäsimme Taivastassun kanssa yhtä aikaa.

Syömisen jälkeen aloimme painimaan oppilaidenpesän edessä. Lensin selälleni maahan ja nousin pystyyn. Voih… Mitä teen kun heistä tulee sotureita… On Alientassukin ihan kiva kaveri, mutta ei se ole sama asia kuin he… ajattelin.
- Laiskuri! Taivastassu huusi ja hyppäsi kimppuuni. 
Aloimme telmiä siinä, kunnes meitä jokaista alkoi väsyttämään ja menimme oppilaidenpesään. Asetuimme vierekkäisille paikoille ja aloimme nukkumaan.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com