Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

-HERÄTYS UNIKEKO! kuulin uuden ystäväni karjuvan korvaani.
- Mi… Mitä? kysyin kauhistuneena.
Taivastassu katsoi minua ilkikurisesti Nokitassu vierellään. Haukottelin ja nousin seisomaan. Joka lihastani särki eilisen jäljiltä.
- Et opi koskaan heräämään ajoissa, Nokitassu naukaisi.
- Ei opi ei, Taivastassu naukaisi.
En jaksanut kuunnella kaksikon leikkimielistä irvailua vaan huiskaisin hännälläni välinpitämättömästi. Tänään kävisimme Vatukkakynnen kanssa Kaksijalkalan rajalla! 
- Minulla ei ole nyt aikaa kuunnella teitä! naukaisin. – Lähden Vatukkakynnen kanssa kaksijalkalan rajalle!
Kaksi oppilasta vilkaisivat toisiaan huvittuneena. Joo kai tämä oli hauskaa heidän mielestään… Kaksi päivää ollut oppilas käy vielä rajoja läpi…
- Heippa kumminkin… sanoin ja juoksin ulos.
Päivä oli lämmin, mutta kosteahko. Oli todella hiostava sää, mutten välittänyt siitä vaan lähdin uudella tarmolla kohti Vatukkakynttä. Kuulin juoksu askelia takanani ja sitten Taivastassu törmäsi minuun. 
- Auts! Lensin mukkelismakkelin Taivastassun kanssa.
- Etkai suuttunut siitä mitä sanoimme? hän kysyi hätääntyneenä ja auttoi minut pystyyn.
- Höpsö… En tietystikkään! Mutta mene sinä nyt hoitamaan kokeneen oppilaan juttuja niin minä lähden Vatukkakynnen kanssa matkaan!

Pian juoksimmekin Vatukkakynnen kanssa havuisessa maastossa.
- Tämä paikka on siis korkea männyt! Vatukkakynsi kertoi innoissaan.
- Selvä pyy! sanoin iloisena.

Hidastimme vauhtiamme ja kuljimme jutellen. Sitten Vatukkakynsi pysähtyi ja viittilöi hännällä minuakin tekemään samoin.
- Tuolla noin, on kaksijalkala! Siellä asuu kaksijalkoja ja kotikisuja. Kotikisut ovat pilalle hemmoteltuja kissoja joilla ei ole jäljellä enää oikeiden kissojen vaistoja!
- Selvä… nau’uin ihmeissäni.
Jatkoimme matkaa kohti leiriä.
- Huomenna aloitamme kunnollisen koulutuksen! Vatukkakynsi lupasi
- Okei, nau’uin innoissani.

Istuin taas syömässä tuoresaalista Taivastassun ja Nokitassun kanssa.
- Onko sinulla tekemistä täksi päiväksi? kysyi Taivastassu ja minulla oli mennä hiiri väärään kurkkuun.
- E..Ei. Ei kai sinulla ole taas hulluja suunnitelmia?! huudahdin kauhuissani.
- Ei toki. Ajattelin jos haluat opetella minun ja Nokitassun kanssa metsästämään?
Olin kuin puulla päähän lyöty ja nielaisin viimeisetkin hiiren rippeet.
- Olisihan se kivaa! Mikä ettei? naukaisin ilahtuneena. –Mennäänkö heti?
- Mennään vain, kehräsi Nokitassu ja me kaikki kolme nousimme ylös.

Lähdimme suoraan eteenpäin piikkihernetunnelilta. Juoksimme kaikki kolme metsässä ja tuuli pörrötti pitkää turkkiani. 
Takaamme kuului juoksuaskelia ja kiepsahdimme kaikki kolme ympäri. Tihkuviiksi! Olin säikähtänyt kovasti että sieltä tulee jokin Varjoklaanihirviö! Ystävykset alkoivat juttelemaan ja paljastui että Tihkuviiksen piti johtaa metsästys partio mihin Taivastassu ja Nokitassu kuuluivat. Jäin hieman ulkopuoliseksi mutta Taivastassu sanoi että voisi harjoitella siinä ohessa. 

Jäimme kaksistaan Taivastassun kanssa. Hän lupasi opettaa minua ensimmäiseksi. Hän neuvoi haistelemaan ilmaa. Ja niin tein. Haistoin myyrän. 
- Mistä suunnasta haju tulee? Taivastassu kysyi.
Haistelin ilmaa ja haju tuli jostain puskasta. Viittilöin hännällä sinne päin ja Taivastassu nyökkäsi. Laskeuduin matalaksi niin kuin olin nähnyt Taivastassun tekevän äsken. Sitten kuljin aika kömpelösti puskaa kohti. Jännitin lihakseni, ja sitten kuin nuoli ponkaisin puskaan ja upotin kynteni saaliiseen. Puraisin myyrää vielä kerran, niin että se kuolisi.
- Ensimmäinen saaliini! hihkuin.
- Säikytät jopa kuurotkin jänikset täältä Tuuliklaaniin asti! Taivastassu nauroi.
- Anteeksi! Olen vain innoissani! Huomenna näytän Vatukkatassulle kuinka hyvin osaa jo saalistaa!
- Haiseeko täällä omakehu? Taivastassu kehräsi ja hyppäsi leikkisästi kimppuuni.
- Kuka täällä nyt karkoittaa saaliin? naukaisin ja läpsäsin tuota naamaan.

Seuraavaksi minun kuului harjoitella Nokitassun kanssa. Kipitin reippaasti hänen kanssaan ja muistin tarkasti mihin olin haudannut myyräni.
- Noniin. Täällä haisee vaikka mitkä eläimet! Nokitassu naukaisi.
- Olet oikeassa. Esimerkiksi sinä, naukaisin ilkikurisesti.
- Noniin… Ei ole aikaa pelleilyyn… Tai on… Mutta nyt ei leikisti ole. Alas haistella!
Raotin suutani hieman ja annoin metsän raikkaan tuoksun tulvahtaa suuhuni. Haistoin Myyrän, hiiren, jäniksen ja taas myyrän! Valitsin helpoimman saaliin eli myyrän. tai päättelin sen olevan helpoin. Suunnistin myyrää kohti ja laskeuduin vaanimis asentoon ja kuljin hajua kohti. Myyrä havaitsi minut ennen kuin olin edes lähellä sitä! 
- Muista, sinun tulee olla tuulen alapuolella ettei saalis haista sinua! Nyt se haistoi ja lähti karkuun. Kokeile uudelleen! Nokitassu kannusti.
Haistelin taas ilmaa. Haistoin hiiren lähettyvillä. Laskeuduin matalaksi. Nyt olin tuulen alapuolella. Kuljin saalistani kohti ja sitten pomppasin ilmaan ja iskin terävät kynteni pikkuruiseen hiireen. Tapoin eläimen nopeasti.
- Toinen saalis! Olen aika hyvä? kysyin kehräten.
- Toki. Et yhtä hyvä kuin minä! Nokitassu naukui ja passitti minut Tihkuviiksen luokse.

Nyt minua jännitti. Sain saalistaa oikean soturin kanssa! Tihkuviiksi oli kumminkin tosi ystävällinen. 
- Noniin. Nyt osaat kai jo melkein itsekin? hän kysyi minulta ja nyökkäsin.
Haistelin taas kerran ilmaa. Myyrä. Laskeuduin ja vaanin. Hyökkäsin ja tapoin!
- Loistavaa! Sinusta tulee loisto saalistaja jos vielä harjoittelet vähän! Tihkuviiksi kehui. 

Kuljimme nelistään kohti leiriä. minulla oli kolme saalista ja muilla paljon enemmän, mutta ei se minua lannistanut. Olin saanut tänään kolme ensimmäistä saalistani! Huomenna näyttäisin taidot myös mestarilleni. 
Tipautimme saaliimme tuoresaalis kasaan kun Vatukkakynsi hölkkäsi luoksemme. Kolmikko katosi johonkin ja jäin kaksi Vatukkakynnen kanssa. 
- Sinähän olet saanut saalista! Vatukkakynsi kehaisi minua.
- Taivastassu, Nokitassu ja Tihkuviiksi auttoivat minua! Se oli tosi hauskaa. Olen kuulemma kamala vaappuja vaaniessani! 
- No et ole vielä harjoitellutkaan vaanimista niin ei ihme! Vatukkakynsi naurahti.
- No huomenna harjoittelen. Eikö niin? kysyin
- Juuri niin! Vie tästä klaaninvanhimmille tuoresaalista, Vatukkakynsi pyysi.
Noukin saalistamani hiiren ja lähdin kohti klaaninvanhimpien pesiä. Astuin sisään ja katselin ympärilleni. Yksisilmällä ei ollut vielä riistaa nenänsä edessä joten kannoin hiiren hänelle.
- Saalistin sen ihan itse, nau’uin mutten saanut tällä kertaa kehumisia.

Kävelin ympyrää oppilaidenpesän edustalla. Taivastassu laukkasi luokseni.
- Hei! hän hihkaisi.
- Hei vain! kehräsin takaisin.
- Onko sinulla tylsää kun vain kehää kävelet? 
- No hieman… miten niin? kysyin.
Taivastassu heilautti häntäänsä välinpitämättömästi. Hän kysyi minua syömään ja nyökkäsin iloisesti. Me molemmat otimme tuoresaalis kasasta itsellemme myyrät ja menimme kannon luokse jossa Nokitassu hotki omaa pääskystään.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com