Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 18:

 

 

Kaarsimme lumisen metsän ohitse Joelle, jonka jäisen pinnan aurinko valaisi. Lehtikadonaika ei kestäisi enään kovinkaan kauaa, mutta vielä kauan menisi ennen kun tulisi Hiirenkorvanaika. Minun puolestani Hiirenkorvan aika olisi saanut tulla paljon aikaisemmin. Silloin ei olisi niin kylmäkään.

Lainetassu kulki jonon perällä, kun taas minä Ukkossydämen rinnalla edessä.

Kylmä tuuli puhalsi suoraan kasvoilleni, kun kävelimme joen rantaan.

Onkohan jää yhä yhtä paksua..” Mutisin ja varovasti törkkäsin sitä tassullani. Jää “heilahti” hieman. Hymähdin.

Se ei kestäisi kissojen painoa, joten Myrskyklaanista ei ole vaaraa, elleivät he aio ruveta harjoittelemaan uintia.” Totesin hymyillen.

Olisi huvittavaa nähdä joukko Myrskyklaanilaisia uimassa..

Minä en pelkäisi niitä, repisin kappaleeksi joka ikisen!” Lainetassu uhitteli pörhistäen rintaansa. Ukkossydän kohotti kulmiaan.

Olisi syytä pelätä. Muissakin klaaneissa on vahvoja kissoja.” Ukkossydän naukui. “Niin, muttei yhtä vahvoja kun Jokiklaani”, lisäsin mielessäni.

Toivottavasti Hiirenkorvanaika tulisi nopeammin jos jää on alkanut jo nyt sulaa.” Nau'uin. Ukkossydän nyökkäsi.

Silloin ainakin ei olisi näin kylmä.” Hän totesi.

Niin, ja nappaisin klaanin isoimman kalan kautta aikojen!” Lainetassu vitsaili.

Minusta tuntuu, että siskosi taitaa oppia paljon nopeammin koska jaksaa kuunnella.” Sanoin ilkikurisesti.

Ei varmana!” Lainetassu kauhistui. Nauroin Ukkossydämen kanssa.

Se oli vain vitsi.” Ukkossydän naurahti. Lainetassu katsoi meitä nyrpeänä.

Kuonooni kantautui yhtäkkiä omituinen haju. Myrskyklaanilaisia! Se oli varmasti rajapartio myös. Olimme ainakin omalla puolellamme, joten heillä ei olisi valittamista.

Parempi että lähdetään. Minua ei oikein huvita nähdä Myrskyklaanilaisia.” Murahdin. Muut nyökkäsivät.

Lähdimme pikaisesti joen rannasta kävelemään kohti Tuuliklaanin reviiriä.

Tuuli pörrötti turkkiani, ja sai sen liehumaan.

Tuuliklaanin rajalla pysähdyimme vasta. Olin hieman hengästynyt, sillä olimme juosseet myös osan matkasta.

Tuuliklaanin rajalla taas tuoksui jotain. Olin juuri avaamassa suutani, mutta Ukkossydän ehti ennen minua;

Tuuliklaani, se on käynyt puolellamme!” Hän räivostui. “Ja katso, tassunjälkiä. Hmph, ja väittää Myrskyklaani minua riistavarkaaksi.” Tuhahdin Ukkossydämen lauseen perään.

Painuisivat hiiteen täältä! Mennäänkö me ilmoittamaan Leoparditähdelle?” Lainetassu puuskutti innostunut pilke silmissään.

Mennään.. Mutta ensin tarkistetaan että he ovat jo kaukana. Tuoksujälki on tuore.” Ukkossydän maukui. Nyökkäsin.

Menen sillan toiselle puolelle seisomaan niin jos he olisivat vielä täällä, niin ne hyökkäisivät kimppuuni.” Kuiskasin.

Just, eikö olisin vain parempi häipyä paikalta ja ilmoittaa suoraan Leoparditähdelle. Me hyökkäisimme Tuuliklaaniin varmasti!” Lainetassu rehenteli. Katsahdin Lainetassua.

Meidän on varmistettava ensin etteivät Tuuliklaanilaiset vie lisää riistaa. Jos häivymme tuosta vaan he saattavat palata.” Naukaisin.

Tehdään molemmat. Minä menen istumaan sillalle ja lainetassu väijyy puskissa. Sinä taas palaat leiriin kertomaan Leoparditähdelle tästä. Et saa loukata itseäsi koska olet Kuningatar.” Ukkossydän järkeili. Tyydyin vain nyökkäämään vastaukseksi.

Lähdin laahustamaan pää pystyssä leiriä kohden. Miksen muka saisi tehdä mitään jännää jos olin Kuningatar? Ei Tuuliklaanin partion hyökkäämisestä nyt niin pahasti voinut loukkaantua että ei pystyisi pennuista huolehtimaan.

Ja lisäksi jos mukana oli minua suojeleva Ukkossydän.

Kehräsin hiljaa astuessani sisään leiriin. Muutamien kissojen päät kääntyivät hetkeksi minuun.

Usvajalka kipitti luokseni vikkelästi. Hän katsahti minua ihmeissään.

Missä muut ovat? Jäivätkö he metsästämään?” Usvajalka kyseli hieman huolestuneena. Pudistin päätäni.

Tuuliklaani oli taas varastanut riistaamme! He jäivät varmistamaan, että oliko Tuuliklaanilaisia vielä havaittavissa. Tämä ei lisäksi ole ensimmäinen kerta jolloin he vievät riistaamme.” Selostin varapäälikölle.

Sanopa muuta.. Menen ilmoittamaan Leoparditähdelle. Tämä saa olla viimeinen kerta kun mokomat astuvat käpälillään Jokiklaaniin!” Usvajalka murahti ja lähti juoksemaan päälikön pesälle.

Minä taas palasin pentutarhalle. Huojentunut tunne valtasi minut taas ajatellessani että olin nyt emo. Kaksi suloista pentua nukkuivat vieretysten sammalpedillä. Kävelin niiden luo ja kehräsin.

Mantelipennun silmät aukenivat suuriksi ja hän heräsi toteellisesti. Pirteästi pentu hyppeli luokseni ja tarrasi tassunsa jalkaani.

Emo!” Hän kehräsi. Aaltopentu aivasti unissaan ja käänsi vain pöllähtäneenä kylkeään. Hän mumisi jotain unissaan.

Annetaan hänen nukkua. Tänään pitäisi olla suuri päivä Varjoturkille. Toivottavasti teistä tulee ystäviä hänen pentujensa kanssa.” Kehräsin nuolaisten Mantelipennun otsaa hellästi.

Mitä ne ystävät ovat??” Mantelipentu ihmetteli. Naurahdin hiljaa.

Ne ovat kissoja joiden kanssa vietät paljon aikaa ja koet kaikkea hauskaa. Vähän kuin minä ja Sulkahäntä.” Kuiskasin pojalleni.

Hmm, kai meistä ystäviä tulee.. Nyt kuitenkin menen nukkumaan.. Muuten kuolen varmasti unen puutteeseen.” Pentu naukui unisena ja avasi suunsa valtavaan haukotukseen.

Unikeko.” Maukaisin hymyillen ja kävelin pentujen vierelle.

Mantelipentu käpertyi siskonsa vierelle ja minäkin kävin makuulle pentujen viereen. Kehräsin hetken onnellisena kunnes nukahdin sikeään uneen.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com