Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 16:

 

 

Pilvet peittivät kuuta, ja istuin keskellä korkokivien huippua. Taivaalta tuskin pilkisti pikkiriikkisen valoa. Tuuli hulmutti turkkiani, ja kylmyys valtasi minut. Yhtäkkiä taivaalta alkoi suorastaan tulvia valoa niin, että jouduin ummistamaan silmiäni. Kirkkaasti hohtavat kkissojen hahmot kävelivät minun luokseni tähdistä tehdystä polusta pitkin. Yhden silmät hohtivat vaaleansinisinä, kun erittäin vaaleanharmaa kissa käveli luokseni ja kosketti kuonollaan otsaani. Kumarsin nöyrästi. Kissa oli entinen Jokiklaanin päälikkö.

Kuulin hiljaisia kuiskauksia. Kissat olivat valkeita, ja niiden hahmot vain erottuivat-kuin aaveita.

Se on tehtävä.” Kuului supinan keskeltä. Se oli enemmänkin kaikuvaa puhetta, joka täytti pääni. “Vain yksi voi tehdä sen.” Kuului kähisevä ääni, ja erotin kuolleen entisen kuningattaren Harmaaläiskän. Vaikkei kissojen ääniä, tai hahmoja voinut erottaa, tiesin vain jostain, että tunsin heidät.

Kuuntelin heidän jutteluaan, ja samalla kun jouduin räpäyttelemään kovasti valon takia. Yhtäkkiä kaikki muuttui. Pilvet muuttuivat lähes mustiksi, ja ukosen uhkaava jyrinä alkoi voimistua. Tähtiklaanin kissojen hahmot alkoivat hävitä ympäriltäni. Supina muuttui hiljaisemmaksi, ja pian koko korkokivien vuoristo alkoi rajusti heilua, ja se sortui tassujeni alta. Väärätähden hahmo alkoi himmetä, kunnes kuulin viimeiset sanat, samalla kun tunsin putoavani kivien mukaan. “Muista tämä; Vain valon voimalla, pystyy kukistamaat pohjattoman pimeyden!” Kuulin voimakasäänisen kuiskausäänen, ennen kun tuli suuri valon ja tuulen puuska, ja silmäni sulkeutuivat.

 

Tunsin herääväni rajusti säpsähtäen, hikisenä ja kivuissani. Vatsaani koski, ja unen jälkeen olini oli omituinen. En tiennyt mitä tekisin, kunnes tajusin huutaa.

Mutaturkki!” Kiljaisin ja suljin hetkeksi silmäni kivusta. Parantaja kiirehti salamannopeasti paikalla mukanaan unikon siemeniä.

Ne syntyvät juuei NYT!” Voihkaisin äänessäni kuitenkin pieni ilahtunut pilkahdus.

Syö nämä, ne helpottavat oloasi.” Hän rauhoitteli ja tunki naamani eteen unikonsiemenet. Hotkaisin ne nopeasti suuhuni, ja hetken tunsin vapisevani ja teki mieli kiljua, mutta sitten tuli kipuaalto, jonka jälkeen kaikki oli ohi. Huohotin hetken. Mutaturkin naamalle levisi leveä hymy.

Sait kaksi aivan tervettä pentua!” Hän julistin. Hymyilin hieman, ja kummissani “siirsin” tassullani ne hieman lähemmäs. Turkkien värit erottuivat vain himmeästi. Aloin sukia vuorotellen molempien pentujen turkkeja.

Pesässä makaava Varjoturkki oli hereillä. Hän katsoi pentujani lempeä ilme naamallaan. Hän odotti itse myös pentuja, ja niiden syntymään ei menisi kauaa. Hetken vain tuijotin pentuja lumoissani. Olivathan ne suloisia.

Pesään säntäsi kolme kissaa; Kielokukka, Sulkahäntä, ja viimeisenä hämmentyneen näköinen Ukkossydän. Kolmikko säntäsi luokseni.

Voi kuinka söpöjä!” Sulkahäntä hihkaisi. Ukkossydän ahtautui hänen viereensä. Hän katseli pentuja hymyillen.

Pentusi ovat ihania.” Hän sanoi hiljaa.

Tarkoitat kai meidän pentumme.” Korjasin ja nuolaisin Ukkossydäntä.

Ovatkohan ne kolleja vai naaraita?” Kielokukka pohti. Pudistin päätäni.

En tiedä.” Sanoin ja kehräsin.

Keksitään niille nimet!” Ystäväni intoili. Hymyilin, ja nyökkäsin.

Mietitään..Tuo ruskeaan vilahtava voisi olla Mantelipentu.” Ukkossydän ehdotti katsellen ruskeaa pienokaista.

Entä sitten vaaleanoranssi?” Kysyin. Sulkahäntä tai Kielokukka saisi keksiä sille nimen.

Pentujen pörröiset turkit olivat pystyssä sojottavan näköisiä. Mantelipennulla oli ruskea turkki jossa näkyi haaleasti raitoja, jotka näkyisivät paremmin vanhempana. Toisella taas oli erittäin vaaleanoranssihtava turkki, joka muistutti vaaleaa hiekkaa. En malttanut odottaakkaan millaiset silmät niillä olisi.

Jos tuo olisi Aaltopentu.” Sulkahäntä kehräisi.

Mantelipentu ja Aaltopentu.” Naukaisin hymyillen. Ne olisivat mahtavat nimet, ja tällä hetkellä maailman ihanimmat nimet, koska ne olivat pentujeni.

Osaatkohan edes hoitaa niitä!” Nauroi Ukkossydän. Katsoin tuota nyrpeänä.

Voithan sinä itsekin alkaa kuningattareksi ja yrittää hoitaa pentuja niin nähdään kumpi on parempi.” Kiusoittelin. Kielokukka nauroi Sulkahännän kanssa.

Ehkä jätän sen sinulle.” Ukkossydän virnisti.

Parempi olisi.” Naurahdin. Juttelimme vielä hetken ennen kun Mutaturkkituli hätistelemään heidät pois pesästä, että saisin levätä. Penut olivat käpertyneitä vierelleni, ja en voinut kun ihailla niitä. Ne olivat niin suloisia. Yksi asia kuitenkin piinasi minua. Mistä valosta unessani oli kyse. Tähtiklaani ei näyttäytynyt missä tahansa unessa..

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com