Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 13:

 

 

Muutaman päivän kuluttua, pakkasmäärä oli jo valtava. Lunta pyytti jatkuvasti, ja oli vähällä etteivät nuorimmat pennut paleltuneet.

Koko Leiri oli aivan lumen peitossa.

Lisäksi olin varmastikin tulossa kipeäksi, sillä vatsaani koski. Liiasta syömisestä se ei ainakaan johtunut, sillä hyvä että jokaiselle riitti edes yksi riistanpala päiväksi. Mutta ei se kyllä nälkäkään ollut, sillä se tuntui aivan erillaiselta. Päätin mennä Mutaturkin luokse käymään. Nousin venytellen pystyyn ja lähdin pesästä. Ulos mennessäni näky oli järkyttävä.

Pentutarhan pesäaukko oli aivan lumen peittämä, ja sisään ei näkynyt. Mustakynsi ja Varjoturkki yrittivät kaivaa lumen läpi aukkoa, mikä näytti olevan työläistä. Suurinosa kissoista oli lähtenyt metsöstämään.

Minne matka?” Ääni kysyi takaani. Säpsähdin hieman ja käänsin päätäni.

Parantajan pesälle..Vatsani on hieman kipeä..” Mutisin Ukkossydämmelle. Kolli nyökkäsi haukotellen perään.

Menen johtamaan partiota ja varastan Hunajatassun ja Lainetassun mukaani, koska muut ovat jo saalistamassa.” Tuo naukaisi leikkisästi.

Ihan rauhassa, taidan itsekin mennä saalistamaan myöhemmin, riista on harvassa.” Maukaisin Ukkossydämmelle.

Nähdään täällä.” Tuo huikkasi ja nuolaisi korvaani. Sitten kolli lähti tepastelemaan oppilaiden pesälle, joka myös oli puoliksi lumen peittämä.

Minä kävelin leirin halki suoraan Mutaturkin pesälle, ja pujahdin sisään. Parantaja ei kääntänyt katsettaan puuhistaan, mutta tervehti minua.

Huomenta, oliko sinulla asiaa?”

Tassuttelin lähemmäs Mutaturkkia ja katselin tuon touhuja.

Ajattelin kysyä, että onko sinulla jotain vatsakipuun..” Naukaisin. Mutaturkki käänsi katseensa minuun ja kohotti kulmiaan.

Tarkistetaan vatsakivun syy ensin, etten anna sinulle unikonsiemeniä turhaan. Ne ovat aika harvassa.” Parantaja sanoi ja käveli lähemmäs.

 

Tutkittuaan minua hetken, parantaja ei aluksi sanonut mitään, mutta hymyili leveästi. Katsoin tuota tiedonjanoisesti.

Minulla on iloisia uutisia!” Tuo naukaisi.

...Kerro...?” Mutisin varovasti ja tuojotin tuota vihreillä silmilläni. Hän ei aluksi puhunut mitään, mutta hymähti salaperäisesti.

Onnea, odotat pentuja!” Parantaja naukaisi juhlallisesti. Suuni loksahti auki ja silmäni olivat muuttuneet niin suuriksi, että ne varmaan tipahtaisivat pian päästäni.

Mutta, MUTTA! Eihän se voi pitää paikkaansa...Minulla on oppilaskin...TÄHTIKLAANI SENTÄÄN!” Panikoin. En tietänyt miten olisin suhtautunut uutiseen. Kertasin asioita päässäni pitkän tovin tuijottaen ihmeissäni eteenpäin. Minä siis odotin PENTUJA, ja samalla olin MESTARI, ja samalla oli ankarin näkemäni lehtikadon aika. Suljin silmäni pitkäksi hetkeksi, ja avasin ne taas.

Tämä ei käy päinsä...” Mutisin. Mutaturkki katsoi minuun juhlallisesti.”E-E-E-Entäpä Hunajatassu sitten? Minustahan juuri tuli mestari, ja sitten saan...Pentuja. Voinhan minä häntä kouluttaa silloinkin!” Naukaisin puoliksi itselleni. Lähdin mietteliäänä ja panikoituneena pesästä. Tuijotin lumiseen maahan vaaleanvihreät silmät huojentuneina ammollaan. Varmaan kuka tahansa muu olisi hihkunut riemusta, paitsi minä.. Olin vain ja ainoastaan hämilläni.

Odotin siis minun ja Ukkossydämmen pentuja. Se oli outoa-enemmän kuin outoa.. Huokaisin.

Miten ihmeessä kertoisin sen hänelle. Lisäksi juuri kun olin saanut ihka ensimmäisen oppilaani, niin mestarina olo tilaisuus meni hukkaan.

Kouluttaisin Hunajatassua jopa kuningattarena sitten ajallani..!

 

 

Laahustin lumen läpi kohti jokea täysin vajonneina ajatuksiini. Saisinpahan muuta ajateltavaa mennessäni saalistamaan. Lumi tipahteli turkilleni.

Haistelin raikasta ilmaa hetken. Täytyisi jatkaa pidemmälle kohti jokea, sillä täällä riistasta ei näkynyt elonmerkkiäkään. Tunkeuduin saniaismättäiden läpi joenrannalle, jossa minua onnisti. Jäisen joen päällä kyyhötti jänis, joka tutkaili pakkoja. Se ein ollut mikään pullukka mutta olihan sillä edes jonkin verran lihaa luidensa päällä. Pienikin saalis oli nyt tarpeen. Lähdin vaanimaan hiljaa jänistä kohden. Jään pitäisi kestää, sillä se vaikutti paksulta. Jänis kääntyi minua kohti yhtäkkiä ja säpsähti, se riensi loikkimaan karkuun Myrskyklaanin reviiriä kohden, ja pinkaisin epäröimättä sen perään. Tuota jänistä Myrskyklaanilaiset eivät saisi käpäliinsä!

Kiihdytin joen liukkaanpinnan yli kynnet esillä ja ylitin sen. Loikkasin valtavan hypyn kiinni jänikseen, ja puraisin sen kuoliaaksi. Noin sekunnin murto-osan jälkeen tajusin kuulevani lähestyvän partion ääniä. Jäykistyin ja nappasin jäniksen hampaisiini, ja olin juuri säntäämässä kohti jokea, kunnes kaksi soturia loikkasivat aivan kuononi eteen.

Toinen oli kullanruskea raidallinen soturi; Saniaisturkki, ja toinen oli Myrskyklaanin uusi soturi Liekkiturkki, jonka olin tavannut kokoontumisessa. Karvani nousivat pystyyn.

Riistavaras!” Saniasturkki sähähti. Vielä yksi soturi ilmestyi puskan lävitse oppilas kintereillään. Myrskyklaanin varapäälikkö katsoi minuun tiukasti.

Yritättekö te haaskat varastaa meidänkin riistamme, eikö itsellänne ole tarpeeksi?” Harmaaraita murisi.

Jänis kuuluu Jokiklaanille! Saalistin sen aivan omalta reviiriltämme, vaikka se nyt sattuikin juoksemaan teidän reviirillenne!” Sähisin karvat pystyssä. Harmaaraita katsoi minuun väliinpitämättömänä.

Selitykset sikseen, tulet mukaamme! Katsotaan mitä PÄÄLIKKÖMME sanoo asiasta!” Varapäälikkö naukaisi terävästi. Sähähdin.

Senkun, matkaan vaikka kuuhun mutta mieltäni en muuta tästä asiasta!” Tuhahdin äreästi. Kissat kerääntyivät ympärilleni ja mutisivat keskenään. He kuljettivat minua metsän halki kohti Myrskyklaanin reviiriä.

 

 

Astuessani saniaistunnelin läpi leiriin, kissat tulivat hämmästyneinä katsomaan minua, ja osa huusi jotain pilkallista. Kävelin pää ja häntä pystyssä minua ympäröivien kissojen keskellä.

Saniaisturkki ja Liekkiturkki; Voitte palata soturien pesään. Selviän tään kanssa yksin.” Harmaaraita naukaisi murahtaen. Minua ärsytti. Mokoma Myrskyklaani! Harmaaraidallinen varapäälikkö, työntyi perässäni päälikön pesään, jossa Myrskyklaanin Päälikkö nukkui sikeästi. Istahdin nyrpeänä pesän alussammalien päälle.

Hiutaletähti?” Harmaaraita naukaisi. Päälikkö avasi sillä silmäyksellä silmänsä, ja en ollut varma oliko hän edes nukkunut.

Niin? ..-Kuka hiirenaivo tuo on?” Hän sähähti. Hänen ilmeensä oli tyynii ja hänen silmänsä tarkkailivat minua.

Jokiklaanin riistavaras.” Harmaaraita sylki sanat suustaan. Katsahdin tuota vihaisesti.

Itse asiassa vain KIUKKUINEN KUNINGATAR !” karjaisin varapäälikölle, välittämättä edes päälikön läsnäolosta. Oikeastaan Kuningatar kuulosti kiehtovalta hetken ajatellen. Olin vihainen, sillä Harmaaraita oli käskenyt oppilaansa viedä jänis omaan tuoresaaliskasaan, vaikka MINÄ sen olin saanut. Muutenkin Myrskyklaanilla oli varmaan eniten riistaa metsässään. Meillä ei riittäisi varmaan pian edes raatoja koska joki oli aivan umpi jäässä.

Ja pah, tuo ketunläjä saalisti meidänpuolellamme jokea! Väittää vielä jänistä oman klaaninsa riistaksi!” Harmaaraita sanoi halveksuvalla äänellä.

Ei tuollainen ketunraato tajua järkipuhetta, sitäpaitsi se jänis oli Jokiklaanin reviiriltä niinkuin jo sanoin! ONKO KORVISSASI VIKAA SENKIN HIIRENAIVOINEN LÄSKI!” Tiuskin silmät vihaisesti loimuten Harmaaraidalle. Mulkoilin varapäälikköä.

HILJAA!” Hiutaletähti karjaisi meille. Ilmeeni oli väliinpitämätön ja istuin häntä tassujen ympärille kiedottuna paikoillani mulkoillen Harmaaraitaa.

Tämä asia selvitetään myöhemmin. Te kaksi pysytte erossa toisistanne koska suunne ei pysy kiinni oikeaan aikaan. Minulla on nyt erittäin tärkeä enne Tuhkamarjalle, joten vie tuo soturi sinne puunrungon luokse, missä pidetään joskus sairastuneita kissoja. Laita joku sotureista vartioimaan sinne. Keskustelen hänen kanssaan myöhemmin.” Hiutaletähti naukaisi terävästi ja kipitti ulos pesästä taakseen katsomatta.

Harmaaraita lähti edeltäni, ja viittoi minua seuraamaan häntä. En minä nyt minnekkään päälikön pesäänkään jäänyt, joten lähdin tuon perään.

 

 

Kissat vilkuilivat minua, kun kuljin Harmaaraidan perässä hitaasti. Etsin katseellani kuumeisesti pakotietä. Saniaistunneli ei ollut kaukana meistä, ja ainakin voisin yrittää. Juoksisin vaikka Varjoklaanin reviirille asti kunhan pääsisin täältä pois!

Kun Harmaaraidan silmä vältti hetkeksikin, otin jalat alleni. Pinkaisin niin lujaa juoksuun, ettei kukaan kissa tajunnut minun karkaavan ennen kun syöksyin tunneliin.

Hän karkaa!” Kuului Hiekkamyrskyn karjaisu. En jäänyt kuuntelemaan mitä he huutelivat, vaan juoksin kohti Nelipuuta kuumeisesti. Jokiklaanin reviirille he voisivat seurata minua, sillä joki oli jäässä, mutta jos menisin Nelipuun ohi uiden ylävirran yli Tuuliklaanin reviirille, he eivät pääsisi seuraamaan. Nopeimmat kissat huohottivat muutaman ketunmitan takanani. Lujensin vauhtiani, ja lumi tassujeni alla pöllysi.

Ottakaa se kiinni!” Huusi joku kissoista joukon takimmaisina.

Hiekkamyrskyn hahmo lähestyi minua, mutta en pysähtynyt. Olin hengästynyt ja sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa.

Puut alkoivat onneksi harveta ympärilläni, ja virtaavan joen äänet kantautuivat korviini.

Täältä joki ei myöskään jäätynyt. Hiekkamyrskyn terävät kynnet lähes osuivat takajalkaani, ennen kuin olin aivan joen reunalla, ja loikkasin valtavan hypyn suoraan jäätävänkylmään veteen.

Virta kiskoi minua mukaansa, mutta ponnistelin pysyäkseni pinnalla. Turkkini oli liimautunut kehoani vasten, ja minun oli niin kylmä että tassuni vapisivat. Pian sainkin tukea vastarannan kivestä, ja kipusin vaivaloisesti ylös. Pudistin turkkiani, ja vilkaisin vielä joen toisella puolella kyyhöttäviin Myrskyklaanilaisiin.

Hah, minua ette saa käpäliinne unissannekaan! Heippa vaan Hiirenaivot!” Huusin pilkallisen voitonriemuisesti näyttäen heille kieltä. Hetken siinä tuuletettuani voittoa, käännyin ympäri. Kissat sähisivät minulle ja huusivat pilkkanimillä, mutta mikään ei pilannut vahingoniloani siitä, etteivät Myrskyklaanin kissat osanneet uida. Nyt ainut mitä enään piti varoa, oli Tuuliklaanin partio, ja siitä ei olisi ongelmaa.

 

 

Väsyneenä ja turkki märkänä palasin leiriin. Näytin varmaam myrskyn keskeltä tulleelta.

Mitä pirskattia sinulle on käynyt!?” Leoparditähti huudahti hämmästyneenä.

Ääh, se on pitkä juttu.. Menen nukkumaan ennen kun simahdan pystyyn..” Mumisin haukotellen.

Mene näyttäytymään Mutaturkille, saatat olla vilustunut. Lisäksi satun muistuttamaan sinua siitä, ettei lehtikadonaikana kannata mennä uimaan.” Leoparditähti naukaisi. Nyökkäsin vaan uupuneena ja laahustin parantajan pesälle. Mutaturkkia ei näkynyt missään, mutta Pyörretassu istuskeli pesässä.

Missä Mutaturkki on?” Kysyin hieman hengästyneenä.

Hän meni etsimään Unikonsiemeniä, minä voin tuurata häntä!” Parantajaoppilas maukaisi. Katsahdin tuota kiitollisena.

Kiitos, se olisi hienoa. Leoparditähti käski tulla varmistamaan etten ole vilustunut.” sanoin oppilaalle. Pyörretassu nyökkäsi ja teki jotain juttuja. Lopulta hän totesi että olen täysin terve. Kun kipitin pesästä ulos, lähdin laahustamaan Soturien pesään. Myrskyturkki jutusteli Sulkahännän kanssa pesän nurkassa, jonne minäkin menin. Myös Kielokukka haaveili jotain yksin, heidän vierellään.

Tähtiklaani sentään! Oletko sinä uimaan mennyt?” Myrskyturkki vitsaili.

Vai päätitko kalastaa jääpalikoita?” Kielokukka jatkoi hymyillen.

..Kerron myöhemmin. Kerron vain että taidan inhota isäänne.” Maukaisin Myrskyturkille ja Sulkahännälle pilke silmäkulmassani.

Ja miksi? Mitä hän on sinulle tehnyt” Sulkahäntä ihmetteli vaaleansiniset silmät ammollaan. Kävelin sammalpedilleni ja lösähdin siihen.

Sen saatte kuulla huomenna, sillä nyt aion nukkua koko kuun!”

Kielokukka maukui olevansa samaa mieltä ja käpertyi viereeni nukkumaan.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com