Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 11:

 

 

Kaikki oman ristansa metsästämään kykenevät saapukoon Suurkivelle klaanikokoukseen!” Kuului tuttu huuto Soturienpesän ulkopuolelta. Kohotin päätäni hieman, ja nousin pystyyn.

Tule, mennään jo!” Sulkahäntä hoputti kärsimättömänä. Kohotin kulmiani.

Milloin sinusta noin energinen on tullut..” Mutisin haukotellen ja kävelin ystäväni rinnalla ulos. Lumi narskui tassujemme alla, kun kissat joka ilmansuunnasta säntäsivät kokoukseen. Istahdimme Sulkahännän kanssa muiden Jokiklaanilaisten sekaan. Leoparditähti odoteli hieman ärtyneenä kiven päällä seisoen. Pentutarhasta puikkelehti paikalle Sammalturkki pentuinensa.

Pienten pentujen ilmeet olivat kirkkaat ja jännittyneet. Hunajankeltainen ja tummanharmaa pentu juoksivat suurkivelle, ja kapusivat sen ylle. Sammalturkki katseli ylpeänä pienokaisiaan ja hymyili lempeästi.

Olemme kokoontuneet nimittämään kaksi pentua oppilaiksi. Hunajapentu ja Lainepentu ovat nut kuusi kuuta vanhoja, ja valmiita oppilaiksi nousuun. Leinepentu, sinut tunnetaan tästä päivästä lähtien, aina siihenpäivään kun saat soturinimesi; Lainetassuksi.” Päälikkö naukui, ja oppilas nuolaisi hänen lapaansa.

Tämän jälkeen päälikkö kääntyi Mustakynnen puoleen.

Mustakynsi, olet palvellut klaania hyvin, ja nimitän sinut Lainetassun mestariksi. Siirrä jalot taitosi tälle oppilaalle.” Leoparditähti naukaisi, ja Mustakynsi nyökkäsi kunnioittavasti, ja lähti kävelemään kivelle, koskettaien Lainetassun kuonoa omallaan. Hunajapentu seisoi päälikön vieressä odottaen kärsimättömänä.

 

Hunajapentu, olet myös kuusikuuta vanha, ja valmis oppilaaksi kuten veljesi. Hunajapentu, sinua kutsutaan täten Hunajatassuksi.” Leoparditähti siirsi katseensa minun puoleeni. Niskakarvani nousivat jännityksestä pystyyn.

Kirjoturkki, olet uskollinen ja taitava soturi. Nimitän sinut Hunajatassun mestariksi. Pidäthän huolen että opetat samat taidot myös Hunajatassulle!” Leoparditähti naukaisi.

Kumarsin ja lähdin jokainen lihas jännittyneenä tassuttelemaan kohti Suurkiveä. Oloni oli hieman kiusallinen, koska jokainen kissa tuijotti minua. Kävelin aivan kiven juurelle, ennen kuin loikkasin sen päälle, ja katsahdin Hunajatassua hymähtäen rohkaisevasti.

Näytin varmasti yhtä ylpeältä kun oppilaaksi päässyt Hunajatassu. Kosketimme kuonojamme, ja opastin sen jälkeen kellertävänvaalen oppilaan pois suurkiven luota.

 

 

Kokous oli nyt loppu. Hunajatassu kipitti vierelläni kuin mikäkin pentu emonsa kintereillä. Tuo höpisi jotan kysymyksiä, jotka menivät toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Lopulta vaivauduin katsahtamaan oppilasta.

Mitä teemme tänään??” Tuo uteli katsoen minua kullankeltaiset silmät suurina ja kysyvinä.

Harjoitellaan jotain, tule perässä.” Naukaisin hölmistyneenä. Tämä mestarina olo oli kummallista, ja olin ihan pihalla vielä. Toisinaan säteilin ylpeydestä. MINULLE oltiin annettu oppilas monen muun sijaan.

 

Minne menemme?” Oppilas uteli seuraten minua kintereilläni.

Joelle.” Sanoin lyhyesti ja Hunajatassu juoksi vierelleni, ja yritti kovasti pysyä ripeässä kävelytahdissani.

Mitä me siellä teemme?” Hunajatassu kysyi. Huokaisin itsekseni. Tämä oppilas saattaisi olla hyvinkin rasittava tapaus kysymyksineen. Utelias naaras oli kompastua kun ei katsonut eteensä tassutellen vieressäni lumella.

Näet pian!” Sanoin hymyillen.

 

 

Saapuessamme joelle, pääni oli täynnä kysymyksiä joita Hunajatassu naukui jatkuvasti.

Olihan hän suloinen suurine silmineen, mutta totta puhuen hieman suurisuinen, joten mitään salaisuuksia hänelle ei voisi kertoa jos ei halunnut että koko klaani kuulee niistä.

Noniin, opetan sinua haistamaan klaanien tuoksut, ja tunnistamaan ne. Silloin sinun on helppo havaita minkä klaanin tuoksumerkit ovat missäkin, tai vaikka jos joku on hyökkäämässä leiriin.” Opastin oppilastani. Hunajatassu nyökkäsi innostuneena ja seisoi jännittyneenä vierelläni.

Haista ilmaa oikeeeeein tarkasti. ” Lisäsin puheeseeni. Oppilas veti kylmää ilmaa kuonoonsa ja nyrpisti kuonoaan.

Eipä ole parhaita tuoksuja, onko se Myrskyklaani?” Hunajatassu kysyi. En ollutkaan haistanut itse aluksi mitään, mutta nyt kun tunnistin ilmassa leijuvan tukalan tuoksun, joka ikinen karvani nousi pystyyn.

Ei, tuo ei ole Myrskyklaani, vaan kulkikissoja!” Sähähdin. Hunajatassun silmät levisivät ammolleen ja hän katsoi minua ihmeissään.

Mitä ne täällä tekevät?” Hän kysyi varovasti, ennen kuin alkoi tajuta asian.”Hyökkäävätkö ne!” Oppilas kiljaisi.

Nyökkäsin ripeästi.

Seuraa minua! Vaikkemme ole harjoitelleet taistelua, nyt on luvassa pahemman kaltainen vastus. Annan vinkin, älä hylökkää edestäpäin, tai katso kohtaa johon hyökkäät. Vihollinen voi ennakoida iskusi.” Sanoin nielaisten äänettömästi, sillä tiesin varsin hyvin keitä kissat olivat..

Hunajatassun silmistä kuvastui hieman pelkoa, mutta oppilas yritti esittää mahdollisimman urheaa.

Juostaan, meillä ei ole aikaa hukattavana!” Tuo naukaisi lopulta, ja pinkaisi juoksuun. Säntäsin oppilaani perään, ja kehräsin äänettömästi, vaikka vaaratilanne oli alkamassa. Hunajatassun rohkeus oli kuitenkin vakuuttanut minut.

 

Luminen maa pöllysi tassujemme alla, kun kiihdytimme leiriaukosta sisään. Rähinä ja taisteluhuudot olivat vallanneet koko leirin, ja muutama vahvaa soturia vartioivat pentutarhaa jossa klaaninvanhimmatkin majailivat nyt.

Hunajatassu seisoi hieman säikähtäneenä vierelläni.

Muista kaikki leikkitappelut veljesi kanssa, niin saatat pärjätä edes pikkuisen. Tästä saattaa tulla raaka taistelu!” Naukaisin varoittavasti, ja katsahdin Hunajatassua. Oppilas pudisti päätään.

Pärjään kyllä” Hän sanoi ja syöksyi taisteluun. Katsoin tuon perään hyväksyvästi, ennen kun tunsin viillon selässäni. Kiljaisin ja käännyin sähähtäen ympäri.

 

Kohtasin siinä samassa tummanharmaan naaraskissa, joka hypähti niskaani. Ulvaisin ja raapaisin naarasta päähän, ja upotin kynteni tuon korvien eteen.

Kissa ulvaisi ja säntäsi tiehensä kivusta kiljuen. Naaras hävisi puskien sekaan.

Huohotin hetken, ja katselin taistelua ympärilläni.

Senkin petturi!” Kuulin raivostuneen karjaisun takaani. ”Saat kohdata kuoleman uhmatessasi meitä!” Kissä sähisi, ja erotin hänet. Liekkiloimu katsoi Ukkossydäntä raivostunein silmin, ja lähestyi tuota vaarallisesti muristen. Liekkuloimun silmät kiiluivat vaarallisen näköisinä.

Suorastaan syöksyin tuota kohti sydän hakaten.

Varo Ukkossydän, minä hoidan hänet!” Kiljaisin loikaten suoraan suuren kollin eteen. Ukkossydän empi hetken, mutta nyökkäsi juosten jonnekin toiseen osaan leiriä taistelemaan. Tuo oli haavoittunut melko pahasti. Liekkiloimu katsoi minua halveksuvasti.

Sinäkö olet hänen pikku tyttökaverinsa. Sama se minulle, kuolette kuitenkin kaikki!” Hän naukui mielipuolisesti. Katsoin tuota uhkaavasti, kynnet esillä.

Sinä se tässä kuolet variksenruoka!” Sähisin ja syöksyin tuon ylitse kollin selkään. Tuo käännähti ja riuhtaisi minut irti. Lensin suoraan päin suurkiveä, ja tunsin kivun viiltävän kurkkuani, kun Liekkiloimu upotti hampaansa kaulaani. Yritin rimpuilla, mutta se ei onnistunut. Sain kuitenkin raapaistua Liekkiloimua vatsasta takatassullani. Tuo ulvaisi kun viilsin hänen vatsasta kaulaan asti haavan. Kolli irroitti väliaikaisesti otteensa, ja silloin käytin tilaisuutta hyväkseni.

Raapaisin kollia poskeen, ja sitten syöksähdin tuon lapaan kiinni, purren sitä niin lujaa ja niin kauan, että tunsin hampaideni osuvan yhteen. Liekkiloimu kiljui kivusta, ja irroittaessani otteensa, hän sai minuun viimeisen osuman, ja upotti tervät kuntensä aivan silmäni viereen. Sähähdin kivusta ja tunsin veren vuotavan silmilleni, joten suljin toisen. Sitten karjaisin ja raapaisin tuota kaulaan niin pahasti, että veri suorastaan lensi. Liekkiloimu ulvoi tuskasta, ja viimeisen kerran hän katsoi minuun kylmästi vihreissä silmissä pelkkää raivoa. Hän kaatui maahan ja jäi siihen makaamaan. Kylmät väreet kulkivat selkäpiirissäni kun tuijotin lihakset jäykkinä, kuinka liekinoranssihtava kissa vaipui syvälle tiedottomuuteen, ja hänen kehonsa muuttui veltoksi. Hän tuijotti tyhjyyteen. Liekkiloimu oli kuollut..

 

 

Katsoin näkyä lasistunein silmin ja tunsin vapisevani. Olin tappanut toisen kissan.. Liekkiloimun vihaiset silmät tuijottivat nyt kauas tyhjyyteen, ja niissä ei näkynyt enään yhtään eloa. En enään kuullut ympärilläni taistelevien kissojen ääniä, vaan keskityin vain katsomaan kauhusta kankeana kissaa.

Yhtäkkiä kipuaalto valtasi minut, ja tunsin kyljessäni valtavien kynsien raapaisun. Karjaisin kivusta ja hyökkäsin ruskean kissan kimppuun, katsomatta edes kuka se on. Olin täysin shokissa ja paniikissa. Raapaisin kissaa otsaan, ja tein siihen suuret kynnenjäljet, mutta kissa oli myös ovela. Hän loikkasi minua kohti, ja tönäisi minut kumoon valtavalla voimalla. Ei epäilystäkään, etteikö tämä kissa olisi kulkukissojen yksi parhaista taistelijoista! Se oli valtavan suuri, ja sen punaoranssihtavat silmät katsoivat minuun mielipuolisesti, samalla kun se puri kurkkuuni. Ulvaisin tuskasta, mutta pian kipu hellitti. Pikimusta kolli syöksähti ruskean kissan kimppuun, ja sähisi vihaisesti. Ukkossydän!

 

En saanut liikuttua, kun makasin uupuneena maassa, keskellä Jokiklaanin leiriä. Hunajatassu oli taistelemassa veljensä rinnalla, ja he saivat yhteisvoimin häädettyä oranssihtavan kissan leiristä.

Ukkossydän oli Myrskytassun auttaessa, saanut voitettua valkoruskean kissan, joka luikki karkuun metsään. Hengitin raskaasi ja tuijotin eteenpäin. Huolestuneet äänet kuuluivat ympärilläni, mutten kiinnittänyt niihin huomiota. Minut autettiin lopulta pystyyn, ja autettiin parantajan pesälle. Turkkini oli täynnä haavoja, ja onnuin tassustani. Tunsin yhä luissani kuinka Liekkiloimu oli puraissut minua kaulaan.

Hetki kului, ennen kun sain kunnolla tajuntani tähän hetkeen. Katselin epätoivoisena ympärilleni, sillä minua oltiin kielletty liikkumasta paljoakaan. Pitäisi nukkua parantajanpeässä muutaman muun kissan seurassa tänään.

Yö oli saapumaisillaan, kun Mutaturkki poistui pesästä juttelemaan päälikölle, ja jäin yksin pesään. Huokaisin väsyneesti.

Pesään asteli Ukkossydän. Hän käveli vierelleni, ja nuolaisi lempeästi otsaani.

Taistelit mahtavasti!” Hän naukaisi lempeästi. En vastannut. Nyökkäsin vain hiljaa, sillä en tahtonut juur nyt puhua..

Katselimme Ukkossydämmen kanssa toisiamme hetken, kunnes painoin väsyneesti pääni tassujen varaan. Musta kolli painautui minua vasten ja sulki silmänsä. Minulla oli paljon parempi olo nyt. Hiljainen kehräys valtasi minut, ennen kun suljin silmäni, ja vajosin unien maailmaan..

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com