Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 9:

 

 

Seuraavat päivät olivat menneet mukavasti. Soturinelämä oli aika hienoa, mutta minulla oli ikävä oppilaiden pesän tuttuja tuoksuja, ja ystäviäni. Olihan sentään Sulkahäntä samassa pesässä, mutta Myrskytassu ja Kielotassu olivat edelleen oppilaita. Lehtikadonaika oli käynyt entistä rankemmaksi, ja lumimyrskyjä tuli jatkuvasti. Kissat joutuivat tekemään paljon lumitöitä leirissä, ja riista oli harvassa. Joki oli paksun jään peittämä, joten kalaakaan ei saanut. Itsekin vain makasin lämpimässä pesässä laiskottelemassa vaikka pitäisi paiskia töitä. Pesässä ei ollut muita kuin minä, Ukkossydän ja Sulkahäntä. Katsoin eteenpäin mietteliäänä ja en nukkunut. Pesään käveli ärtyneen näköinen tummanharmaa naaras. Usvajalan turkki oli aivan lumen peitossa. Hän katsoi meitä ankarana ja tuhahti.

Ja mitäs täällä laiskotellaan! Saatte mennä patioon kolmestaan kun ette mitään muuta hyödyllistä näytä keksivän!” Sanoi varapäälikkö ja tallusteli pois pesästä taakseen vilkaisematta.

Taas partioon..” Mumisi Sulkahäntä joka oli ollut pari tuntia sitten aamupartiossa. Lumiseen metsään ei oikein huvittanut mennä kompuroimaan, mutta jonkun se oli tehtävä.

Koskaan ei saa levätä..” Murahti Ukkossydän ja nousi pystyyn venytellen. Haukottelin hieman ja nousin ylös unenpöpperöisenä, vaikken nukkunut ollutkaan. Minua ei oikein huvittanut juuri mennä minnekään, mutta nyt oli pakko. Lähdin kahden muun soturin kanssa pesästä, ja kävelimme paksussa lumessa leiriaukolle. Tassuttelimme saniaistunnelin läpi ulos, kaikki hieman ärsyyntyneinä.

Kävellessämme kohti Myrskyklaanin rajaa, Sulkahäntä kaatui lumen peitossa olevaan puunjuureen. Ystäväni lennähti pää edellä lumihankeen, ja kaatui rähmälleen lumeen. Pysähdyin katsomaan hänen touhujaan, kun ystäväni sylki lunta suustaan nyrpeän näköisenä. Ukkossydän sai naurukohtauksen, ja minä hymähdin. Sulkahäntä näytti melkoisen hölmötä ilmalentonsa aikana.

Tulehan jo.. Ennen kuin Usvajalka näkee meidät. Hän vain suuttuisi enemmän.” Sanoin ja katsoin leikkisästi Sulkahäntään. Tiesin varsin hyvin että Sulkahännän vanha mestari, Usvajalka, osasi kyllä olla melkoisen tiukka. Ystäväni ravisti turkistaan lumet ja sitten jatkoimme matkaa.

 

 

Matkalla joelle emme puhuneet sanaakaan. Lumessa oli vaikea liikkua, sillä sinne upposi tassuja myöden. Ilma oli myös tuulinen.

Saapuessamme joelle, menimme vaistonaisesti joen luo.

Uskalsikin jäätyä tuo mokoma joki!” Sihahti Sulkahäntä. Hän vilkuili jään peittämää jokea. Laskin toisen etutassuni jäälle ja painoin sitä vähän.

Tämä on älyttömän paksua.. Saammekohan kalaa koko talvena!” naukaisin kauhuissani.

Kai sitä muutakin riistaa on..” Totesi Ukkossydän. Katselimme jäätynyttä jokea. Pitäisiköhän ilmoittaa tästä Leoparditähdelle. Sen voisimme tehdä leirissä. Ukkossydän oli harmivaisen hyvällä tuulella. Hän jopa puhui ystävällisemmin, eikä tiuskinut. Päätimme pian lähteä jatkamaan matkaa. Kävelimme pehmeää lumista maata pitkin Tuuliklaanin reviirin luokse.

Katsokaa tuota kasvia!” Se on yrttikasvi jota Mutaturkilla on yleensä harvoin, koska normaalisti se kasvaa VAIN Varjoklaanin reviirillä! Se on kyllä joen toisella puolella..” Sulkahäntä naukaisi. Käänsimme katseen siniseen kukkaan. Miten joku kasvi voisi kasvaa talvella.. Tuo oli muutenkin erikoinen.

Minä haen sen.” Naukaisin päättäväisesti.

Miksi, eikai se nyt niin harvinainen ole, sipäpaitsi miten aiot päästä tuonne alas..” Ukkossydän sanoi epäröiden. Yrtti oli aivan virtaavan kosken juurella, Tuuliklaanin reviirin puolella. Joki oli oikeastaan vähän kuin rotkossa, mutta sinne pääsisi liukumalla lunta pitkin, mutta se oli vaarallista.

Hyppään sinne. En menisi Tuuliklaanin reviirille tavallaan. Tuon on pakko olla tärkeä yrti jos joskus Leoparditähti hyökkää Varjoklaaniin saadakseen noita!” Sanoin.

Milloin sinusta on parantaja tullut, entä jos tiput?” Sulkahäntä sanoi järkeilevästi. Vilkaisin ystävääni ja pudistin päätäni.

Se nähdään sitten.. Toivon tosiaan että tästä on hyötyä Mutaturkille..” Nau'uin ja lähdin tepastelemaan lähemmäs joen reunaa. Tiesin sen olevan uhkarohkea teko, ja nyt en enään jäänyt kuuntelemaan Ukkossydämen ja Sulkahännän varoituksia.

Oletko aivan hiirenaivoinen! Sinähän voit kuolla!” Kuulin viimeiseksi Ukkossydämen äänen, kun ponnistin vauhtia maasta.

Loikkasin valtavan matkan joen yli, ja tömähdin tassuilleni lumeen. Huohotin siinä hetken, ja vilkuilin ympärilleni. Olin tehnyt sen, mahtavaa.

 

Noin yksinkertaista. Otan vain tuon ja tulen takaisin.” Sanoin itsevarmasti, ja kävelin varovasti yrtin luokse. Joki virtasi aivan vieressäni ja en kuullut sen kohinan läpi mitään puhetta jota toiset varoittelivat. Täältä kohtaa joki ei jäätynyt koskaa, koska se virtasi niin lujaa putouksen lähettyvillä, missä nyt olimme.

Aloin kiskoa kukkaa tai mitä lineekin maasta, mutta se oli vaikeaa. Kasvi oli tiukasti kiinni maassa. Joki tuoksui vierelläni, kun sain vihdoin kiskottua yrtin irti maasta.

Kehräsin ylpeänä ja kävelin aivan joen reunalle. Huomasin Sulkahännän ja Ukkossydämen epävarmat katseet jotka kohdistuivat minuun. Yrttikasvi suussani yritin ponnistaa maasta vauhteja, mutta tunsin lumisen maan pettävän altani. Kiljaisin ja yrtti irtosi suustani.

Se tapahtui niin äkkiä etten meinannut uskoa sitä.

Upposin suoraan jäätävänkylmään ja virtaavaan koskeen. Uiminen oli vaikeaa, ja vettä meni suuhunkin.

Jouduin ponnistelemaan päästäkseni haukkomaaan happea. Huohotin vedessä näkemättä kunnolla mitään kunnes pääni upposi uudelleen veteen. Silloin tunsin vain kylmät väreet ja sen, kuinka liiikuin nopeaa tahtia virran mukana.

Kylmyys valtasi minut, ja en nähnyt vedessä mitään. Kerran vielä pääsin pinnalle ja sain hengitettyä raskaasti. Sitten näin himmeästi henkeään hakkovan kissan, kunnes pääni painui puoliksi veteen, ja tunsin kivuliaan törmäyksen kovaan kiveen. Silloin vettä meni keuhkoihinikin, ja tunsin tajuni lähtevän. Maailma katosi ympäriltäni ja upposin armottoman jokiveden syvyyksiin..

 

 

Tunsin turkkini kosteuden, kylmyyden ja kivun. Makasin jossain pehmeällä. Silmäni olivat kiinni, ja en ollut varma olinko edes elossa.. Jokapuolella oli vain pimeää.

Päässäni pyöri, ja hengitykseni oli raskasta ja karheaa. Ympäriltäni kuului tuttuja ääniä. En muistanut mitään kunnolla, vaan heikosti. Oloni oli suorastaan hirvittävä.

Pienen tovin jälkeen sain avattua kirkkaanvihreät silmäni. Näin heti ensimmäiseksi neljä silmäparia, jotka tuijottivat minuun. En saanut puhuttua, koska minut valtasi äkillinen yskäkohtaus. Yskin niin että tuskin sain henkeä. Suustani tuli vettä hieman ja yskimisen lopetettua kaaduin heikosti takaisin sammaleelle.

Selviäähän hän?” Kysyi huolestunut ääni. Se kuului Kielotassulle. Pian kaikki alkoi vierelläni erottua paremmin.

Mutaturkki katseli vierelläni minuun. Myös Sulkahäntä, Kielotassu ja Myrskytassu olivat siinä.

Hän selviää pienen levon jälkeen aivan maniosti. Kunhan ei enään mene loikkimaan jokiin.” Mutaturkki naukaisi lempeällä äänellä. Hän ojensi eteeni muuatamn yrtin, ja kehotti syömään ne. Vastahakoisena tungin ne kuitenkin suuhun, ja nielaisin epämiellyttävän makuiset yrtit. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni.

Kuka minut auttoi ylös vedestä..?” Kysyin nieltyäni yrtit. Sulkahäntä tarkkaili minua katseellaan hetken ennen kuin alkoi puhua.

Ukkossydän loikkasi veteen ja sukelsi pelastamaan sinua. Olisit kiitollinen. Hän pelasti sentään henkesi.” Sulkahäntä naukaisi. Katsoin ystävääni silmät suurina.

Ai HÄN pelasti muka MINUN henkeni!?” Ihmettelin karvat pystyssä. Varmasti hän olisi tullut hulluksi. Juuri pari päivää sitten olin tuon verivihollinen ja nyt hän jo pelasteli henkeni. Tämä oli täysin kahjoa.

Joop, kuulostaa hullulta,mutta totta se on..” Myrskytassu sanoi vilkaisten minua. Nousin pystyyn ja ravistin turkkiani. Mutaturkki ei huomannut, kun livistin parantajan pesästä, vasta sitten kun olin jo melkein sotureiden pesällä.

Kiiruhdin sisään ja huomasinkin Ukkossydämen ja Liekkiloimun keskustelevan.

Äh, HULLUKO olet! Hyppäät nyt jokeen auttamaan jotain hiirenaivoa joka ei kuuntele yhtään mitään varoituksia! Itsemurhaako yritit!” Karjuin raivokkaasti Ukkossydämelle. Kolli kääntyi katsomaan minua kylmä katse silmissään.

Ja olisiko minun pitänyt antaa sinun kuolla?” Hän naukaisi väliinpitämättömästi. Oli selvää että Ukkossydän oli ystävällinen vain silloin, kun ei ollut Liekkiloimun kanssa.. Katsoin tuota raivoisasti.

Olisit ennemmin, kuin hypännyt itse sinne. Olisimme voineet molemmat kuolla!” Sähähdin. Ukkosmyrsky pyöritti silmiään.

No tässä ollaan kuitenkin.” Ukkossydän maukui vilkaisematta minuun. Tuhahdin ja lähdin tepastelemaan pesästä.

No kiitos kovasti!” Sihahdin mulkaisten mustaa kollia pesäaukolla, ennen kun kipitin takaisin parantajan pesään.

 

Missä sinä kävit?” Kysyi Mutaturkki närkästyneenä.

Vain ulkona. Onko minun pakko nukkua täällä, sotureiden pesässä on lämpimämpää..” Mumisin. Mutaturkki huokaisi mutta suostui.

Ihan rauhassa, kunhat muistat levätä hyvin.” Parantaja naukaisi ja jatkoi puuhiaan. Oli tullut jo ilta ja ajattelin mennä nukkumaan. Löntystelin pesästä ulos ja menin suoraan soturien pesään. En edes jaksanut muita vilkaista vaan lösähdin väsyneenä sammalpedilleni ja aloin nukkua.

 

Yöllä heräsin johonkin. Joku tökkäisi minua varovasti tassullaan. Avasin nyrpeänä silmäni, ja mulkaisin ympärilleni, etsien katseellani herättäkjääni. Huomasin pimeässä kiiluvat siniset silmät.

Ja mitä sinä haluat?” Sihahdin Ukkossydämelle. Nousin pystyyn katsoen tuota vaativana. Hän viittoi minua seuraamaan.

Jutellaan ulkona..” Hän kuiskasi. Mutisin jotain ärsyyntynyttä ja seurasin mustaa kissaa. Minulla ei ollut mielenkiintoa kuunnella hänen valheitaan enään yhtään!

Ulkona vain kuu oli valona, kun kävelimme leiriaukosta ulos, ennen kun Ukkossydän pysähtyi.

Meidän täytyy puhua yhdestä asiasta.” Hän sanoi lyhyesti. Kohotin kulmiani.

Nytkö sitten puhut minulle taas. Olet sinäkin outo..” Naukaisin ivallisesti ja irvistin. Tuo pyöräytti silmiään.

Kerron sinulle nyt sen jutun. Ensinäkin kaikki mitä se kissa siellä kertoi on valetta. En oikeastaan ole Liekkiloimun ystävä, vaan niinsanottu 'alamainen'. Hänen ystäviään ovat ne kissat siellä ladossa. Minut he ovat pakottaneet mukaan kun sain heidät kiinni itseteossa.

He suunnittelevat metsän valtaamista, ja klaanien tuhoamista.

Liekkiloimu ei anna minun edes puhua kellekään, ja käskee minun olla ilkeä kaikille että he eivät alkaisi ystävystyä kanssani.. Hänen mukaan voisin muuten kertoa heille.

Kerran kun yritin jutella muille oppilaille, niin myöhemmin metsässä Liekkiloimu teki tämän arven otsaani. Hän sanoi että jos pettäisin heidät, hän tappaisi minut omin käpälin.. Tahdoin että tiedät etten MINÄ tahdo tehdä sitä. Jos hyökkäämme niiden kanssa, aioin vaihtaa puolta ja taistella Jokiklaanin rinnalla.” Ukkossydän naukui huokaisten. Katsoimme toisiamme pitkän tovin, ennen kun avasinkaan suutani.

Ja miksi kerrot tämän juuri MINULLE? Onko miestä jossain vaiheessa tullut sitten ystäviä, ei ainakaan sinun kannaltasi siltä näyttänyt!” Sanoin topakasti. Katsoin Ukkossydäntä etäisesti, ja seisoin täysin hievahtamattakaan.

Ukkossydän huokaisi ja katsoi minua silmiin.

En tiedä...Taidan..” Hän naukui hiljentäen itsensä lopussa.

Taidat mitä?” Uteliaisuuteni heräsi, ja lihakseni olivat jännittyneet. Tuijotimme siinä toisiamme.

 

..Taidan olla hieman... ihastunut sinuun..” Hän myönsi ja katsoi hetken tassujaan. Jäykistyin hieman. Istuimme paikoillamme, hievahtamattakaan, pitkän tovin. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään.

Mmh...Minäkin pidän sinusta hieeman..” Sanoin kimeästi ja ujona. Tassujani kihelmöi. Jännittyneenä katsoin Ukkossydäntä. Piei hymy levisi kasvoilleni.

Äh..Mennään nukkumaan...Sinähän et saa vilustua..” Mumisi Ukkossydän lopulta. Nyökkäsin, ja lähdimme kävelemään kohti sotureiden pesää. Miten olin voinut ihastua minua AINA kiusanneeseen kissaan, joka oli vielä jossain pahis-jengissä tai jotain sinnepäin simppeliä. Aivan uudenlainen tunne oli vallannut minut, rakastuminen.. Ja en oikeastaan tiennyt mihin se johtaisi, vai olisiko se vielä suuri ongelma..

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com