Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 8:

 

 

Herätys Kirjotassu!” Karjui joku korvaani. Mumisin, ja avasin silmäni väsyneesti. Olin väsynyt eilisen yö reissun jäljiltä. Kesti hetki ennen kun erotin edessäni seisovan, hopeanharmaan kissan. Räpyttelin silmiäni ja haukottelin.

Mitä ihmeen asiaa sinulla on tähänaikaan aamulla..” Mutisin, ja nousin pystyyn. Sitten ravistin kirjavaa turkkiani. Sulkatassun silmät suorastaan säteilivät.

Me kaksi, ja mestarimme matkaamme tänään Korkokiville!” Hän hihkaisi. Hymy levisi väkisinkin naamalleni, ja äkkiä suorastaan pursuin energiaa. Minusta ja Sulkatassusta tulisi sotureita! Mahtavaa!

Lähdemmekö me heti!” Ihmettelin. Ystäväni nyökkäsi.

Jooh, tulehan. Meidän pitää mennä hakemaan yrttejä Mutaturkilta!” Sulkatassu naukaisi.

Lähdimme rinnatusten ulos pesästä, ja kiidätimme parantajan pesään. Mutaturkki säpsähti kun rynnistimme sisään, koska ei aluksi huomannut tuloamme. Kiiruhdimme hänen vierelleen.

Huomenta!” Mutaturkki naukui.

Onko sinulla niitä matkayrttejä?” Kysyin parantajalta. Mutaturkki nyökkäsi vain hieman, ja antoi meidän eteemme kaksi kasaa yrttejä.

Siirsin tassullani toista kasaa lähemmäs, ja Sulkatassu teki samoin. Sitten otin suuhuni yrttejä, ja yritin nielaista ne. Ne kuitenkin maistuivat niin kamalilta, että meinasin oksentaa samantien. Kyökkäsinkin, ja nielin ne vain pakon edestä.

Uargh, kamalia!” Valitti Sulkatassu naama nyrpeänä. Minä vain nyökytin päätäni.

Mennäänhän nyt jo..” Mumisin paha maku suussani. Minun kävi hieman sääliksi Kielotassua. Parasystäväni oli ollut minua kauemmin oppilas, ja ei päässyt itse soturiksi vielä. Ehkä hänenkin aikansa vielä tulisi.. Olihan Kielotassu tavallaan kasvattisisareni, koska hänen emonsa oli Sammalturkki.

 

 

Kiiruhdimme kohti saniaistunnelia, jossa Leoparditähti, Usvajalka ja Kurnumaha odottelivat. Klaanilaisilla oli valpas ilme kasvoillaan.

Lähdetään hetipaikalla. Tulkaa!” Leoparditähti sanoi ja lähti puolijuoksua ulos leiristä. Minä ja Sulkatassu kiidätimme äkkiä perään, ettemme jäisi jälkeen.

Juoksimme metsän halki, ja saavuimme kaksijalkojen sillalle, joka johti virtaavan joen yli, suoraan Tuuliklaanin reviirille. Ylitettyämme sillan, emme hidastaneet tippaakaan. Tassujakin alkoi jo särkeä, mutten viitsinyt valittaa, juostessani Sulkatassun vierellä. Olisi kestettävä, niinkuin urhea soturi.

Leoparditähden solakka ruumis oli kuin luotu juoksemiseen, kun päälikkö juoksi joukon johdossa. Heti hänen perässään kulkivat Kurnumaha ja Usvajalka, eli minun sekä Sulkatassun mestarit.

Hidastetaanko vähän.” Usvajalka ehdotti. Leoparditähti pysähtyi äkillisesti, ja samoin Usvajalka ja Kurnumaha. Pysähdys oli niin nopea, että olin vähällä törmätä Usvajalkaan. Onneksi ehdin pysähtyä juuri ennen sitä.

Ettekö jaksa, parantakaas kuntoa!” Leoparditähti vitsaili hyväntuulisena. Kurnumaha virnisti itsekseen, ja minä ja Sulkatassu vain vaihdoimme iloisia katseita.

 

 

Leoparditähti suostui hidastamaan vauhtia vähän, mikä taas edellytti sitä, että menimme nopeaa kävelyä. Pilvet peittivät taivasta, kun kiirehdimme lumista maata pitkin halki Tuuliklaanin reviiriä.

Tassut tuntuivat yhdiltä jääkalikoilta, kun ne upposivat toinen toisensa jälkeen lumeen. Lunta oli paksu kerros, ja siinä oli vaikea kompuroida.

Uppoan tänne pian häntää myöden!” Sulkatassu mumisi vierestäni, ja raivasi tietään lumen läpi.

Sama täällä!” Mau'uin. Kurnumaha, Usvajalka tai Leoparditähti eivät näyttäneet olevan vaikauksissa lumessa liikkukumisen kanssa.

Täytyisi jaksaa tätä vielä hetki. Ukkospolku tuli jo näkyviin kauenpana, ja sitten siellä olisi Korkokivet!

 

 

Vau, Ne ovat niin suuret!” Kiljaisin, kun saavuimme Korkokiville. Sulkatassun suu oli loksahatanut auki, kun tuijotimme Korkokiviä, ja Emonsuuta silmät suurina. Kurnumaha naurahti hyväntuulisesti.

No luulitko niitä sitten pieniksi!” Hän kiusoitteli. Katsahdin häntä ja esitin loukkaantunutta. Sulkatassu naurahti.

Mennäänhän sisään. Usvajalka ja Kurnumaha, jääkäähän tänne vartioon.” Leoparditähti sanoi rauhallisella äänellä. Vilkaisin Sulkatassuun, joka oli jännittynyt. Leoparditähti lähti kohti emonsuuta, ja astui tunneliin. Seurasin päälikköä Sulkatassun perässä, ja pujahdimme pimeään aukkoon.

 

Oli kylmää ja kosteaa. Jopa pieni vesipisara säikäytti minut, tipahtaessaan maahan tunnelissa. Lisäksi oli ahdasta, ja hankalaa liikkua. Muutenkin oli ulkona tarpeeksi kylmä. Luminen metsä oli kyllä kaunis, mutta ilma olin hirveän kylmää. Joskus teki mieli muuttaa turkkinsa niin pörröiseksi, että se laahaisi oikein maata. Kylmä ei ainakaan tulisi..

Tassuissani tuntui epämukavalta, kun kävelin kovaa maata pitkin. Olin törmätä Sulkatassuun, kun tuo hidasti tahtia. Yhtäkkiä silmissäni sumeni hetkeksi, ja niihin kirveli. Valo suorastaan tulvi luolassa. Räpyttelin silmiä ettän ne tottuisivat valoon.

Katso, se on upea!” Henkäisin. Sulkatassu nyökkäsi. Leoparditähti istahti pehmeämmälle maalle. Hän meni makuulle, ja sulki silmänsä. Hän oli varmaankin Tähtiklaanissa.

Nukutaan mekin. Pitäähän meidän valvoa ensi yö leirissä!” Sulkatassu naukaisi hiljaa.

Jooh..” Mumisin. Käperryimme nukkumaan vieretysten. Olin yhä huojentunut, koska olin nähnyt Kuukiven. Aivan mahtavaa. Suljin silmäni, ja sukelsin unen maailmaan.

 

 

Yöllä näin omituista unta. Kaikki oli jotenkin todellisen tuntuista. Näin aluksi kuvia hauskoista hetkistäni ystävieni kanssa, kuin pikakelauksena. Unessa esiintyi paljon henkilöitä, ja yhdessä kohdassa unta näin jotain hyvin omituista.

Valkoinen kollikissa, jolla oli hiukan oransseja kuvioita turkissaan. Se oli suunnilleen minun kokoinen, ja jollain tavalla tutun näköinen. Enempää vilauksia en nähnyt kissasta. Uni oli aivan sekava. Kuin vaihtaisin paikasta toiseen pikakelauksella, ja näkisin outoja asioita.

Seuraavaksi unessa näin vaaleanharmaan naaraan, sekä kaksi pentua. Toinen oli kirjava, ja toinen oli se sama kissa joka oli ollut aiemmin unessani. Vaaleanharmaan kissan vieressä olevat pennutkin näyttivät tutuilta. Minä ja veljenikö! Kummallista.. luulin hänen kuolleen, tai niin hän varmaan olikin..

 

Uni loppui mielestäni liian äkkiä. Viimeinen vilaus, mitä olin ehtinyt nähdä, oli kaksi kissanpentua.

Avatessani silmäni, näin silmäparin, joka tuijotti minuun pimeässä. Siniset silmät kiiluivat, ja katsoin niitä hetken unenpöpperöisenä.

Ajattelitko jäädä tänne?” Sulkatassu kiusoitteli pirteänä. Mumisin jotain epämääräistä, ja nousin pystyyn. Innokkuus kuvastui kasvoiltani. Olisin pian soturi!

Aika lähteä!” Leoparditähti naukaisi. Vaihdoimme katseita, ja nyökkäsimme.

 

 

Matka kesti kauan. Vasta illankoitteessa saavuimme perille. Matka oli oikeastaan sujunut ihan hyvin, lukuun ottamatta meihin törmännyttä Tuuliklaanin partiota. Yksiviiksi ei olisi tahtonut päästää meitä läpi, mutta oli se onnistunut lopulta.

Leiriin saapuessamme, kissoja tuli meitä vastaan. Minä ja Sulkatassu emme meinannteet pysyä karvoissamme. Nyt Leoparditähti nimittäisi meidät sotureiksi. Aloin miettiä soturinimeä ja tepastelin ystäväni vierellä.

Leoparditähti käveli nyt edellemme, ja riensi Suurkivelle. Hän istahti sen päälle.

Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä, saapukoon Suurkivelle klaani kokoukseen!” Päälikkö kajautti. Istahdimme Sulkatassun kanssa kiven edustalle, jännittyneinä. Kissoja säntäsi pesistä ja suorastaan jokapuolelta. Jokiklaanilaiset istuivat kaikki siististi suurkiven eteen.

Tänään koittaa suuri päivä kähdelle oppilaalle!” Aloitti Leoparditähti. Silloin minä ja Sulkatassu nousimme seisomaan, ja loikkasimme kivelle. Tassujani kihelmöi jännityksestä. Kaikki kissat tuijottivat meitä.

Pyydän Tähtiklaania kääntämään näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleen ahkerasti, ja heistä on aika tulla sotureita. Sulkatassu, sinut tunnetaan täten Sulkahäntänä, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi jäseneksi!” Naukui Leoparditähti. Sulkatassu nuolaisi päälikön lapaa, ja loikkasi alas kiveltä.

Kirjotassu, sinut tunnetaan täten Kirjoturkkina, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi jäseneksi!” Leoparditähti naukaisi, ja tein sanoin kuin Sulkatassu, eli nuolaisin päälikön lapaa kunnioittavasti. Loikkasin myös alas kiveltä lumiselle maalle Sulkahännän viereen. Kissat alkoivat huutaa uusia nimieääme.

Sulkahäntä, Kirjoturkki, Sulkahäntä, Kirjoturkki!” Kuului huudot. Sammalturkki kehräsi kissojen joukossa, ja näytti ylpeältä. Hymyilin kasvattiemolleni. Nyt vihdoin olimme sotureita! Vielä pitäisi valvoa yksi yö leirissä hiljaa.

 

 

Kissat olivat nyt kadonneet ympäriltämme ja olimme jääneet kahdestaan. Kylmä tuuli pörrötti turkkiamme, kun kuu antoi ainutta valoa leiriin.

Hetken päästä olisi täysikuu ja silloin pidettäisiin kokoontuminen nelipuulla.

Vilkuilin ympärilleni. Oli kylmä, ja aivan äänetöntä. Oli hassua valvoa pimeässä leirissä, edes puhumatta. Varmaan nukahtaisin siihen paikkaan, jos Sulkahäntä ei olisi tuossa varmistamassa etten nukahda. Pitäisi pysyä hereillä, tässä samassa paikassa kököttäen KOKO yö! Vilkaisin vieressäni istuskelevaan Sulkahäntään, joka katsoi ylös, hopeahäntään.

Osaisin suunnilleen arvata, että hän varmaankin ajatteli kuollutta emoaan, Hopeavirtaa. Hän kuulemma oli kuollut synnyttäessään Myrskytassua ja Sulkahäntää.

Samassa muistin uneni, jossa oli emoni ja veljeni. Taivaalle katsoessani, kyynel vierähti poskelleni. Varmasti myös minun emoni olisin tuolla jossain. Hän olisi yksi taivaan kauniista tähdistä, joka valaisi maailmaa tuolta ylhäältä, vaikkei hän klaanikissa ollutkaan.

Minulla oli häntä hirvittävä ikävä, ja muistin yhä hänen harmaan, pehmeän turkkinsa. Olisikohan hän minusta ylpeä?

Hymy levisi hieman naamalleni, ja annoin kyyneleen tipahtaa lumeen. Minulla oli hyvä elämä, jonka Tähtiklaani oli suonut.

Olin tyytyväinen siihen, ja en päättänyt muistella menneitä. Elämä kuului elää täysillä, koska se tilaisuus tulisi kaikille, vain yhden kerran.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com