Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 5:

 

Seuraavana aamuna, Kurnumaha käski minun mennä saalistamaan ystävieni kanssa. Hänellä olisi kuulemma muuta tekemistä. Nurmikko oli huurteen peitossa, kun kävelimme Kielotassun kanssa ulos. Sulkatassu ja Myrskytassu olivat touhuamassa jotakin mestareidensa kanssa, joten menimme kahdestaan Kielotassun kanssa.

Mennäänkö lähelle Tuuliklaanin rajaa?” Kielotassu ehdotti.

Jooh, siellä liikkuu varmasti paljon jäniksiä!” Naukaisin innoissani.

Astelimme ulos leiriaukosta. Metsässä oli niin kylmä, että karvani nousivat pystyyn.

Kävelimme vähänmatkaa vielä, kunnes aloimme taas jutella.

Juostaan kilpaa!” Ehdotin leikkisästi. Kielotassu hymähti, ja pinkaisimme juoksuun.

Juoksimme kylmän nurmikon pitkin kohti Tuuliklaanin rajaa.

Oli ihanaa, kun tuuli piiskasi kasvoja. Maa tömisi tassujemme alla, kun kiidätimme metsän halki. Saapuessamme rajalle, jäimme hengästyneinä istumaan.

Olipas siinä matka!” Kielotassu sanoi. Nyökkäsin läähättäen.

Taisi tulla tasapeli.” Naukaisin iloisena. Kielotassu nyökkäsi. Yhtäkkiä kuonolleni tipahti jotain. Silloin silmäni suurenivat. Kuonollani tuntui ensin jotain kylmää, joka haihtui kuin ilmaan.

Katso, lunta!” Hihkaisi Kielotassu riemastuneena.

Vauutsi, en ole ennen nähnyt lunta!” Kiljaisin ihaillen. Se oli kylmää valkoista ainetta.

Taivaalta alkoi tipahdella lisää lumihiutaleita.

Minä nappaan ne kaikki!” Naukaisin innoissani, ja pomppasin kohti tipahtelevia lumihiutaleita. Pamautin yhden tassujeni väliin nauraen.

Kylmää!” Kiljui Kielotassu joka nappasi myös lumihiutaleita tassuihinsa minkä ehti.

 

Nappailimme lumihiutaleita tassuihimme vielä kauan. Meillä oli hauskaa. Ainakin ennen kuin havaitsin jotain.

Katso! Mitä he tuolla tekevät!” Sihahdin Kielotassulle, kun kolme kissaa kävelivät kaksijalkojen sillallepäin. He tulivat Tuuliklaanin reviiriltä. Kielotassu ei vastannut, vaan pinkaisi puskaan piiloon.

Loikkasin ystäväni perään nopeasti. Puskien keskellä oksa raapaisi otsaani, mutta se ei haitannut. Jäimme puskien sekaan tarkkailemaan kissoja.

Tämä on epäilyttävää.. Mitä ihmettä Liekkitassu ja Ukkostassu tekevät Tuuliklaanin reviirillä!” Sähähti Kielotassu vierestäni. En vastannut. Keskityin tuijottamaan kissoja.

Mutta kuka tuo kolmas on?” Kuiskasin ystävälleni. Vaihdoimme katseita.

Liekkitassun ja Ukkostassun lisäksi, heidän kanssaan käveli tummanharmaa kissa.

He juttelivat kiihkeästi jostain. Oli selvää että heillä oli kiire.

Liekkitassu ja Ukkostassu vaihtoivat kissan kannssa vielä pari sanaa. Sitten oppilaat kiirehtivät sillan yli, ja pinkaisivat kohti jokea, ja Myrskyklaanin rajaa.

Tässä on jotain epäilyttävää!” Sähähdin. Harmaa kissa ei todellakaan ollut Tuuliklaanista. Se oli suuri, ja sen silmän yli kulki iso arpi.

Seurataan heitä ennen kun he aiheuttavat vaikeuksia..” Kielotassu naukaisi hiljaa..

 

Pingoimme Liekkitassun ja Ukkostassun perässä, aina joelle saakka. Emme tienneet mitä he aikoivat, mutta siitä oli otettava selvää. He eivät olleet huomanneet meitä, sillä seurasimme heitä puskien joukossa. Saapuessamme joelle, he pysähtyivät. Joki oli edelleen mustan liejun peitossa. Jos oikein muistin, niin liejua kutsuttiin Öljyksi.

Liekkitassu käveli Ukkostassun perässä, kohti kaksijalkojen taloa. Vaihdoimme kummastuneina katseita Kielotassun kanssa.

Minne ne kuvittelevat menevänsä..” Kuiskasin. Kielotassu pudisti päätään.

Ei mitään tietoa..Seurataan.” Ystäväni naukaisi.

 

Kävelimme heidän perässään hiirenhiljaa. Olimme jo päässeet seuraamaan heitä aika pitkän matkan. Paikka jossa nyt olimme, oli meille vieras. Ympärille katsottuamme, huomasimme lisää muukalaisia. Kaksi ruskeaa kissaa, sekä yksi täplikäs.

Kaikki olivat noin meidän ikäisiämme.. Kissat istuivat kaareen maahan.

Mitä IHMETTÄ Jokiklaanin kaksi oppilasta, tekivät erakkojen, kotikisujen, tai sitten luopioiden kasnsa. En oikein uskonut, että kolme vierasta, lukuunottaen harmaan kissan Tuuliklaanin reviirillä, olisivat klaanikissoja. Eihän sitä voinut tietää.

Soturilakia Liekkitassu ja Ukkostassu ainakin rikkoivat, siitä olin varma.

Pelkästään vieraiden kissojen kanssa olo rikkoi soturilakia osittain.

Vakoilimme kissoja, joidenkin tynnyreiden takaa. Kissat juttelivat nopeasti.

Heillä oli varmasti kiire. Katsellessani tarkemmin kissoja, oivalsin yhden jutun.

Kissat jotka näin joella öljyn tulon aikaan, olivat varmasti Liekkitassu ja Ukkostassu.

Jos he olivat sekaantuneet johonkin tälläiseen, niin varmasti ei olisi syytä epäillä asian varmuutta. Tynnyreiden takaa ei kuullut oikeastaan mitään kissojen puheesta.

Menen lähemmäs..” Naukaisin Kielotassulle hiljaa. Ystäväni kohotti kulmiaan, ja katsoi hetken minua epävarmana. Lopulta hän kuitenkin nyökkäsi.

Vedin henkeä jännittyneenä. Kissat eivät saisi nähdä minua. Hiivin läheisen hirviön taakse. Se oli vanha ja romu. Varmaan yksikään kaksijalka ei käyttänyt sitä. Toinen sen silmäkin oli rikki.

Nyt olin paremmalla kuuloetäisyydellä muihin. Kuuntelin heidän jutusteluaan korvat höröllä. Ne puhuivat jostain oudosta..

Jos joku saa tietää tästä niin nirhaan sinut!” Uhkasi Ruskea kolli Liekkitassua. Liekkitassu vaan virnisti.

Voit olla varma, ettei niin tule käymään. Huomenna matkaan korkokiville, ja minusta ja Ukkostassusta nimitetään sotureita!” Liekkitassu rehenteli. Minä jäykistyin.

Heistä tulisi sotureita, mikä vaikeuttaisi heidän tarkkailuaan.

Emme voineet nyt kertoa Leoparditähdelle, koska Liekkitassu oli hänen oppilaansa.

Se ei kuitenkaan ollut se syy. Syy oli nimittäin se, että meillä ei olisi MITÄÄN todisteita.

Leoparditähti ja Liekkitassu olivat vielä aika läheisiä, tai no sillai, miten voisi olla läheinen mestarinsa kanssa. Päälikkö ei varmasti uskoisi, jos menisimme tuosta vain möläyttämään, että hänen klaaninsa kissat olisivat pettureita!

Meidän täytyy lähteä ennen kun joku huomaa poissaolomme.” Naukaisi Ukkostassu hiljaisuuden jälkeen. Katselin hirviön renkaan takaa, kun kissat naukuivat hyvästit.

Liekkitassu ja Ukkostassu pinkaisivat juoksuun.

En edes liikahtanut ennen, kun näin kissojen poistuvan. Ruskeat kissat, sekä kirjava kissa menivät kaikki kaksijalkojen taloja kohti. En siltin oikein uskonut heidän olevan kotikisuja.

 

Kun he olivat kadonneet näkyvistä, pomppasin Kielotassun eteen.

Saitko mitään selville?” Ystäväni kysyi toiveliaasti. Pudistin päätäni toivottomana.

En sitten yhtään mitään, mutta luulisin juuri heidän kaataneen öljyä jokeen!” Sähähdin. Kielotassu näytti mietteliäältä.

Meidän on otettava heidät joskus kiinni itse teossa..Mutta se saa odottaa.” Kielotassu sanoi. Minä nyökkäsin, Meillä ei todellakaan olisi aikaa ottaa heitä enään kiinni, koska he ehtisivät kuitenkin jo juoksemaan leiriin saakka. Minä ja Kielotassu lähdimme tassuttelemaan kohti kotia. Olimme kulkeneet pitkän matkan. Tosin se kyllä oli hyödyksi.

Meistä varmasti tulisi sankareita klaanin keskuudessa. Täytyisi vain paljastaa Ukkostassu ja Liekkitassu, niin ehkä silloin saattaisimme pelastaa koko jokiklaanin, ties minkälaiselta vaaralta. Tai no...Jos vaara edes uhkasi klaaniamme, Ottaisimme takuulla asiasta selvää, keinolla millä hyvänsä!

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com