Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 2:

 

Tassuttelin Kurnumahan perässä metsälle. Nyt hän pitäisi ensimmäisen koulutustuokioni, ja minua jännitti hirveästi.

 

Kurnumaha käveli edelläni. Pian saapuisimme metsän keskelle suurinpiirtein, ja saisin harjoitella saalistusta. Tepastelin mestarini perässä vielä vähän matkaa, kunnes hän pysähtyi. Kurnumaha kääntyi minun puoleeni.

Elikkä tänään opetan sinulle saalistusta” Kurnumaha naukaisin rauhallisesti. Nyökkäsin mestarilleni. Tuuli pörrötti turkkiani, ja oli hieman viileä ilma. Pilvet peittivät auringon.

Katsoin tarkkaan Kurnumahan liikkeitä. Hän kyyristyi melkein maata vasten.

Tässä asennossa kuuluu vaania hiiriä. Niitä saalistaessa on tärkeä muistaa, että hiiret tuntevat maan töminän helposti, joten niitä on lähestyttävä hiljaa,” Kurnumaha opasti. Nyökkäilin samalla, kun mestarini kertoi lisää tietoa hiirien saalistuksesta.

Voinko minä nyt kokeilla?” Kysyin innoissani. Kurnumaha nyökkäsi ja hymyili samalla.

Kyllä, yritä ensin etsiä hiiren haju” Hän sanoi.

 

Aloin nuuhkia viileää ilmaa. Aluksi en oikeastaan erottanut ilmassa mitään sen kummempaa kuin ennen.Avasin suuni, että haistaisin paremmin. Hetken kuluttua haistoin ilmassa jotain. Se oli saaliseläin! Luultavasti hiiri, koska Kurnumaha oli kertonut, että täällä olisi paljon hiiriä.

Tepastelin hajua kohti hiljaa. Nuuskin ilmaa yhä enemmän ja enemmän, kunnes se oli helpompi erottaa. Lähestyin hajua. Pian näin vilahduksen jostain. Se oli pieni, ruskeaharmaa. Se olisi varmaankin hiiri.

Kiinnostuin enemmän saalistuksesta, ja aloin kiirehtiä hiljaa sen perään. Pian se pysähtyi, ja jäi haistelemaan maata. Nyt olisi tilaisuuteni!so

Tassuttelin lähemmäs, ja kyyristyin Kurnumahan näyttämään asentoon.

Lähestyin hiirtä vielä vähän.

Pian olin jäniksenloikan päässä siitä. Ponnistin maasta takajaloillani, ja hyökkäsin hiiren kimppuun. Tassuni onnistuivat raapaista hiirta pahasti, mutta se ei jäänyt kiinni. Hiiri yritti juosta karkuun, mutta se oli haavoittunut vakavasti, joten puolessamatkassaan se kaatui maahan kuolleena. Kurnumaha pujahti takaani puskasta.

Se meni hienosti, mutta yritäpä ensikerralla pitää paino molemmilla puolilla, koska nyt nojasit hieman liikaa oikealle.” Kurnumaha naukaisi kehräten.

Jooh..” Mumisin hiiri suussani. Lähdimme takaisin kohti leiriä. Hiiri painoi jonkinverran, mutta kyllä minä sen ainakin kantaa jaksoin.

 

Pian saavuimmekin jo leiriin. Leirissä kävi kova hulske ja hälske, kun Usvajalka määräsi kissoja partioon. Monikin oli innokas lähtemään mukaan. Lopulta Usvajalka määräsi mukaansa, Varjoturkin, Raskasjalan, ja Myrskytassun.

Säntäsin nopeasti Tuoresaaliskasalle. Laskin hiiren kasaan, ja lähdin kävelemään oppilaspesälle. Maa oli kosteaa, aamuisen sateen jälkeen.

Astelin sisälle pesään. Kielotassu ja Sulkatassu juttelivat keskenään, ja kesti hetkenaikaa, ennen kuin nuo huomasivat minut.

Hei Kirjotassu!” Sulkatassu sanoi. Hän haukotteli puheensa päätökseksi.

Hei vaan” Mutisin takaisin ja kävelin peremmälle.

Missä sinä olit?” Kielotassu ihmetteli, ja katsoi minua kysyvästi. Istahdin ystävieni viereen.

Olin saalistamassa Kurnumahan kanssa.” Kerroin heille.

Hehee, Minä olen laiskotellut kokopäivän, koska Usvajalka on ollut niin kiireinen.” Sulkatassu kikatti.

Jep, minä taas jouduin vaihtamaan klaaninvanhimpien makuusammaleet Liekkitassun kanssa!” Kauhisteli Kielotassu ja nyrpisti nemäänsä.

Onnea vaan sinulle..” Sanoin myötätuntoisena. Sulkatassu kietoi häntänsä siististi tassujensa ympärille.

Kuka se Liekkitassu muuten on..?” Ihmettelin.

Kielotassu kohotti kulmiaan. Sitten naaras pudisteli päätään väliinpitämättömänä.

Yksi sellainen ärsyttävä oppilas..” Hän mutisi.

Niin, se ärsyttää oiken tahallaan!” Sulkatassu puuttui myös puheeseen.

Selvä se, ei haittaa vaikken olisi edes nähnyt. ” Supatin.

Niin, mennäänkö hakemaan tuoresaalista?” Kysyi Sulkatassu. Minä ja Kielotassu nyökkäsimme molemmat. Nousin seisomaan, ja lähdin Kielotassun ja Sulkatassun perässä ulos pesästä. Onneksi olin saanut heidät ystävikseni.

Kävelimme suoraan tuoresaaliskasalle. Kielotassu otti kasasta oravan, Sulkatassu taas jäniksen, ja minä nappasin vesimyyrän. Sitten menimme ainoan leirissä sijaitsevan puun juurelle syömään. Pian tulisi varmaan Lehtisateenaika, sillä puista putoilikin jo hieman kuihtuneita lehtiä. Maassakin oli kasoittain jo lehtiä.

Oletteko miettineet, että mitä tekisitte isoina?” Kysyin yllättäen. Sulkatassu pudisti päätään.

En oikeastaan tiedä..” Hän sanoi mietteliäänä.

Olisi mahtavaa olla joskus päälikkö!” Kielotassu intoili.

Jep, minä ehkä ryhtyisin joskus myös Kuningattareksi.” Naukaisin pohtivasti.

Pennut ovat niin suloisia” Lisäsin nauraen.

No, jooh” Sulkatassu supatti. Keskustelimme vielä hetken, kunnes Myrskytassukin ilmaantui paikalle. Hänen harmaa turkkinsa pörrötti.

Tuuliklaanin oli metsästänyt reviirillämme!”Hän sähähti.

Taasko!” Sulkatassu kauhistui.

Miten niin taas?” Kysyin. Olin ollut vasta pari päivää oppilas, joten en oikein tiennyt noista jutuista. Kielotassu kääntyi minuun päin.

Niin, he olivat muutamia päiviä sitten huomattukin reviirillämme itse teossa!” Kielotassu naukaisi halvelksuvasti.

Hiirenaivot eivät tyydy reviirillään kuhiseviin jäniksiinkään enään!” Sähähdin.

Varastelevat vain toisilta!” Lisäsi Myrskytassu. Muut nyökkäilivät. Venyttelin hiukan syötyäni vesimyyrän loppuun. Ystävänikin olivat hiljentyneet hetkeksi, ja keskittyivät syömään ruokansa loppuun. Minä taas tarkkailin katseellani leiriä. Kaksi kolli oppilasta istuskelivat leirinraunalla, varjoisassa paikassa. Toinen oli oranssiraidallinen, ja toinen taas oli mustanharmaa.

Keitä nuo sitten ovat?” Kysyin rikkoen hiljaisuuden.

Ai he vai!?” Ihmetteli Myrskytassu. Nyökkäsin.

No tuossa on se Liekkitassu ystävineen” Mutisi Kielotassu.

Musta on Ukkostassu ja oranssi Liekkitassu. -Oikeita kiusankappaleita!” Sulkatassu lisäsi.

Siltä ne näyttävätkin” Sanoin. Muut jatkoivat heistä puhumista, kun taas minä jumituin katsomaan heidän touhujansa. Liekkitassu oli varmaan ollut sama kissa johon melkein törmäsin ensimmäisenä päivänä. Ukkostassu ja Liekkitassu näyttivätkin hieman omituisilta. Jäin vain tuijottamaan heitä epäuskoisena. Näin vivahduksen Ukkostassun toisesta puoliskosta naamaa, ja huomasin tuon sinisten silmien välissä menevät arvet.

Mistä ihmeestä hän nekin oli mahtanut saada.

Liekkitassu käänsi katseensa minnuun, ja oli varmasti älynnyt, että tuijotin heitä. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Sitten tajusin että tuijotimme toisiamme hiekan äkäisinä. Lopulta käänsin katseeni takaisin muihin. Kaikki olivat syöneet, ja oli aika mennä nukkumaan.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com