Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 11 -Välien selvittelyä:

 

Aamulla heräsin tavallista myöhemmin omituiseen ääneen. Minua väsytti aivan hirveästi. Pesässä ei näkynyt yhtään ketään muuta! Ei edes Minttulehteä, joka aina oli herännyt minun jälkeeni.

Ulkoa kuului paljon puhetta, pentujen riemunkiljaisuja, ja valitusta. Korvani värähtivät. Jotain oli meneillään.

Avasin silmäni, ja tarkkailin hetken ympärilleni. Tihkuviiksi oli jo herännyt, ja kadonnut viereltäni. Eilen olin selvittänyt välini Minttulehden kanssa.

Nokiturkille en ollut vielä jutellut eilisiltana. Tihkuviiksi oli suhtautunut mykkäkouluuni jo lähes huolettomasti, joten hänen kanssaan ei tullut ongelmia.

Nousin hitaasti pystyyn. Venyttelin jäseniäni, ja tunsin kylmän viiman turkissani. Värähdin. Tassuttelin uteliaana ulos, ja huomasin astuvani johonkin valkoiseen.

Suuni loksahti auki. Koko leiri oli täynnä lunta! Pennut telmivät innoissaan lumen keskellä, ja Saniaistähti katseli hermostuneena ympärilleen, ja jutteli kokeneempien soturien kanssa. Tomuturkki määräsi partioon lähtevät kissat.

Tassuttelin pois soturien pesän luota. Heiluttelin tassullani pehmeää valkoista ainetta.

Minttulehti säntäsi luokseni kuin päätön kana.

Hän pysähtyi niin äkisti, että lunta pöllysi naamalleni.

Kääks!” Kiljaisin huitoen ilmaa ja ravistin lumet päältäni.

Ensilumi on tullut!” Minttulehti maukui innostuneena. Hän vilkuili ympärilleen silmät sädehtien. Jokapuolella tuntui olevan valkoista.

Ääh.. Mitä hienoa siinä on?” Mumisin. Olihan lumi hienon näköistä, mutta nyt oli kamalan kylmää ja riista oli harvassa.

En tiedä.” Minttulehti julisti.

En minäkään. Tuletko mukaani, ajattelin viedä Aamutassun harjoittelemaan saalistusta.” Virnistin.

Minttulehti näytti hetken siltä että väittäisi vastaan, mutta tyytyi nyökkäämään. Tänään olisi kyllä muutakin puuhaa, mutta aikaa riitti. Ensinäkin täytyi mennä tapaamaan Stormia. Ja jutella Nokiturkille.

Missä Aamutassu edes on?” Minttulehti töksäytti. Vilkaisin häntä.

Ei aavistustakaan.” Myönsin. Päätimme ensin tarkistaa oppilaidenpesän, mutta sieltä Aamutassua emme löytäneet.Tuntui hyvältä olla taas Minttulehden seurassa.

Minne ihmeeseen Aamutassu oli kadonnut. Häntä ei löytynyt klaaninvanhimpienkaanpesästä kuuntelemasta tarinoita.

Onkohan Aamutassu pentutarhassa?” Minttulehti kysyi. Kohautin lapojani.

Tarkistetaan..” Sanoin suunnaten pentutarhalle. Matkalla ohitimme Sadekukan pentuineen, ja tunkeuduimme sisään lämpimään pesään. Täällä kelpaisi nukkua lehtikadonaikana. Yllätyksekseni Aamutassu tosiaan löytyi pentutarhalta. Kirjava naaras istui Lehväpilven vierellä, katsomassa Koivupentua.

Pieni ruskea kolli nukkui emonsa vieressä. Aamutassu ei näyttänyt huomaavan minua ja Minttulehteä. Aamutassu vain tuijotti Koivupentua kehräten.

Tökkäsin naarasta lapaan, ja sain tuon säpsähtämään rajusti. Oppilas vilkaisi närkästyneenä taakseen.

Tule jo.” Hoputin. Aamutassun suulle levisi innostunut ilme.

Mitä tehdään tänään?” Hän kysyi kuiskien.

Saalistamme. Saat oppia sen meiltä- kahdelta mestarisaalistajalta!” Minttulehti virnisti ilkikurisena. Hymähdin. Aamutassu naukui vielä hyvästit Lehväpilvelle, ennen kuin lähdimme matkaan.

 

Pysähdyimme nelipuun lähistöllä. Vanhan tammen oksat kohoilivat korkealla, ohuen lumikerroksen maatessa niiden päällä. Nelipuu näytti hienolta lumisena.

Luminen maa täyttyi tassunjäljistä meidän kävellessämme sen ylitse.

Tärisin hiukan kylmyyden vuoksi.

Miksen minäkin omista tuollaista paksua turkkia kuten sinulla..” Valitin Minttulehdelle.

No et kyllä tahtoisi turkkiani kesäksi!” Hän virnisti.

Aamutassu ei puhunut juuri mitään, vaan säntäsi sinne tänne tutkimaan joka nurkan tarkasti. Pienikokoinen oppilas näytti aivan kaistapäiseltä rynnätessään Nelipuun luo.

Seurasimme Minttulehden kanssa huvittuneina Aamutassun menoa.

Haistelin raikasta ilmaa. Täällä ei tuntunut löytyvän riistan tuoksua. Huokaisin turhautuneena.

 

Samassa kuului kiljaisu. Minttulehti havahtui samantien, ja pinkaisimme vaistomaisina nelipuun suuntaan, jonne Aamutassu oli juuri mennyt. Lumi pöllysi juostessamme. Säntäsimme nelipuun sisään. Aamutassua ei näkynyt siellä. Vaihdoimme Minttulehden kanssa katseita. Jatkoimme matkaa kävellen valpastuneena. Annoin katseeni kiertää ympäriinsä. Aamutassun tuoksun sekaan ilmassaleijui vahva Tuuliklaanin haju.

Nelipuun toisella puolen Tuuliklaanin varapäälikkö, Katajahäntä oli painanut Aamutassun maata vasten. Nuori oppilas näytti kauhistuneelta.

Katajahännän kynnet olivat aivan Aamutassun kurkulla.

Aloin sähistä täyttä kurkkua. Katajahännän, ja muiden partiossa olleiden kissojen katseet kääntyivät meidän suuntaamme. Katajahäntä näytti hetken yllättyneeltä huomatessaan minut.

Päästä irtii!!” Aamutassu kiljui ja yritti rimpuilla. Katajahännän ärtynyt katse vaiensi kuitenkin Aamutassun nopeasti.

Lisää vakoojia!” Oravahäntä huudahti korvat luimussa.

Emme me ole mitään vakoojia!” Minttulehti puolustautui.

Olemme vain harmittomia sotureita ja yliutelias oppilas joka ei tiedä vielä klaaninrajoja..” Jatkoin. Tosiasiassa olin näyttänyt Aamutassulle jo klaaninrajat, mutta se tieto ei meitä auttaisi. Katajahäntä vilkaisi Aamutassuun miettivänä. Partiossa olleet soturit, Oravahäntä ja Sädetuli mulkoilivat meitä epäuskoisina.

Oppilas katsoi varapäälikköä nielaisten kuuluvasti.

Katajahäntä ei irrottanut otettaan, vaan katsoi taas minuun ja Minttulehteen.

Riista alkaa muutenkin olla vähissä, joten emme kaipaa kissoja varastamaan sitä enään enemäpää! Tällä kertaa pääsette pälkähästä, mutta muistakaa, että jos Myrskyklaanin kissosta näkyy viiksikarvaakaan reviirillämme, niin siitä ei hyvää seuraa.” Katajahäntä sähisi, päästäen Aamutassun otteestaan. Oppilas pinkaisi salamana luoksemme, helpottuneen oloisena. Minttulehti nyökkäsi varapäälikölle.

Tämä ei tule toistumaan..”

Parasta olisi.” Varapäälikkö maukui ja lähti partionsa kanssa matkoihinsa.

 

Lähdimme laahustamaan omalle reviirillemme.

Minttulehti päästi suustaan syvän, helpottuneen huokaisun. Aamutassu näytti nolostuneelta. Mulkaisin oppilastani.

Se oli täpärällä.” Sanoin kireästi. Aamutassu katsoi tassujaan.

Mutta en minä muistanut rajoja kunnolla..” Hän sepitti.

Parasta olisi muistaa. Tuuliklaani ei epäröi hyökätä, nyt kun välit ovat muutenkin kireällä.” Mau'uin. Minttulehti nyöäkkäsi vakavana.

Meillä oli onnea. Katajahäntä ei varmasti olisi pääsytänyt meitä noin helpolla ellei Taivastuuli olisi hänen oma pentunsa.” Minttulehti puuskahti. Aamutassu katsoi minua silmät pyöreinä.

Oletko sinä TUULIKLAANILAINEN?” Hän ihmetteli.

En, mutta emoni on.” Sanoin. Aamutassu näytti ällikältä lyödyltä.

Tunsin oloni hieman vaivautuneeksi, joten päätin vaihtaa puheenaihetta.

Jateketaan vaan sitä saalistusta. Minttulehti kuolee varmasti nälkään jos ei saa pian ruokaa.” Sanoin ilkikurisena. Minttulehti näytti närkästyneeltä.

Ei minulla ole nälkä..” Hän väitti vastaan nyrpeänä. Virnistin.

Kerta se on ensimmäinenkin.”

 

Mistään ei tuntunut löytyvän syötävää. Olimme kiertäneet jo Pöllöpuun ohitse, aina Aurinkokiviltä Korkeamännyille. Tuhahdin epätoivoisena.

Pitäisi sittenkin varmaan harjoitella taistelua Aamutassun kanssa. Saisin varmaan itsekin harjoitusta, koska taistelu ei ollut vahvuuteni, vaikka kyllä sekin sujui.

Minttulehti pysähtyi hiekkakuopan kohdalle häntäänsä heiluttaen.

Eihän täältä löydy kerrassaan MITÄÄN!” Hän huudahti masentuneena.

Ei ristinsieluakaan. Pian syön sinut aamiaiseksi..” Jupisin. Aamutassu käveli pää painuksissa tylsistyneen näköisenä.

Miksei minusta voinut tulla oppilas Hiirenkorvanaikana.. Silloin olisin oppinut saalistamaan nopeammin. Riistaa olisi paljon.” Hän maukui. Kohautin lapojani.

Älä muuta sano..” Haukottelin. Jatkoimme vielä tovin etsimistä lähistöltä, kunnes luovutimme. Ei sitten yhtikäs mitään. Ei koko metsän riista voinut ilmaan kadota. Vastahan lehtikadonaika oli aluillaan, ja jos tätä rataa jatkuisi, niin millainen lopputulos olisi? Myrskyklaani varmaan nääntyisi elävältä.

Harjoitellaan taistelua.” Sanoin Aamutassulle.

Okei.” Oppilas piristyi. Minttulehti katsahti leiriin johtavaa polkua.

Minä etsin jonkun muun etsimään riistaa. Jotain on tänään löydettävä.” Minttulehti maukui.

Mene Tihkuviiksen kanssa.” Sanoin ilkikurinen pilke silmäkulmassa.

Minttulehti heilautti tassullaan lisää lunta naamalleni.

Niin menenkin.” Hän virnisti lähtien juosten leiriin. Hymyilin yksinäni, samalla kun ravistin lumet naamaltani.

Sitten katsoin taas Aamutassuun, ja tallustelimme hiekkakuopalle.

Mietin kuumeisesti miten taistelua voisi harjoitella oppilaan kanssa. Se tuntui vain niin kummalliselta. Vastahan hetki oli kulunut siitäkin, kun minusta itsestäni oli tullut soturi. Nyt en ollut se joka harjoitteli asioita, täytyi olla se ketä opettaa niitä. Harvinaisen vaikeaa tämä oli..

Aamutassu katsoi minuun odottavana, tai oikeastaan kyllästyneenä.

Hmmm..” Mumisin.

Aloitetaan jostain helposta. Kuten vaikka....” Taas täytyi ruveta miettimään.

Keksin. Näytä ensin miten hyökkäisit ilman neuvoja. Siten on helpompi havaita virheet, ja neuvoa.” Sanoin. Kaikkein mieluiten olisin syönyt pulskan vesimyyrän ja käpertynyt lämpimille sammalille nukkumaan, vaikka yleensä energinen olinkin. Tänään olin ollut siltin poikkeuksillisen väsynyt.

Aamutassu näytti mietteliäältä. Tarkkailin oppilaan jokaista liikettä. Aamutassu katsoi hetken minua silmiin, ja syöksähti eteenpäin. Kierähdin ympäri painaen oppilaan maahan, ja itrrotin otteeni. Aamutassu näytti harmistuneelta.

Hyökkäyksesi oli muuten ihan hyvä, mutta sinun on opeteltava hyökkäämään nopeasti ja odottamattomasti. Jos viivyttelet liian kauan, vastustaja saa itse tilaisuuden repiä sinut kappaleiksi. Sinusta voi vielä kehittyä hyväkin taistelia jos treenaat kovasti. Et ainakaan tehnyt sitä virhettä, että katsot paikkaan johon isket.” Kehräsin nuolaisten tassuani. Aamutassu nyökkäsi.

Kokeillaan uudelleen.”

Aamutassu peruutti lumiselta maalta kauemmas, ja asettui hyökkäysasentoon.

Painaudu hieman alemmas, niin saat ponnistettua paremmin.” Neuvoin.

Oppilas teki työtä käskettyä. Hän valmistautui uudelleen, ja hyökkäsi uudelleen.

 

Leiriin tullessamme nälkä oli yltynyt valtavaksi, ja tuoresaaliskasa taas suorastaan huokui tyhjyyttään. Ei edes yhtä ainoaa hiirtä maannut kasassa. Jäljellä oli vain lumeton alue.

Voihkaisin äänekkäästi. Kuolisin varmaan pian ellen saisi ruokaa.

Lähdin laahustamaan soturien pesälle. Aamutassu oli sännännyt suoraan oppilaidenpesään lämmittelemään, pitkän harjoittelutuokion jälkeen.

Jäseniä kolotti.

Suureksi ihmeekseni pesässä oli ainoastaan yksi kissa. Muut olivat varmaan etsimässä riistaa. Jähmetyin paikoilleni. Katsoin Nokiturkkia silmiin. Mykistyin täysin.

Täytyi sanoa jotain! Mutta mitä?

Nokiturkki nousi seisomaan, ja lähti kävelemään ulos pesästä. Hän katsoi minuun kylmän etäisesti, kävelellessään ohitseni.

Nokiturkki odota!” Maukaisin. Nokiturkki pysähtyi pesän oviaukolle, ja vilkaisi taakseen. Hän kääntyi, ja seisahti siihen paikoilleen, tuijottaen minua odottavana.

Mitä?” Hän kysyi ilmeettömänä. Katsoin hetken maahan.

Anteeksi.” Maukaisin. Kolli huokaisi.

Anteeksi mistä?” Hän maukaisi ikäänkuin esittäen tietämätöntä. Avasin suuni, puhuakseni, kunnes pesään asteli Ratamohäntä tervehtien meitä iloisena. Loin soturiin niin ärtyneen mulkaisun, että hän näki luultavasti parhaaksi lähteä, ja jättää meidät kahden. Ratamohännän mentyä, katsoin taas Nokiturkkia.

No kun.. Silloin välttelin teitä.”

Nokiturkki kohotti kulmiaan, ja mittaili minua painostavalla katseellaan. Oloni oli hermostunut. En löytänyt oikeita sanoja.

Luulin, että sinulla ja Minttulehdellä oli joku salasuhde..!” Lipsautin vaivautuneena. Nokiturkki näytti pöllähtäneeltä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Nokiturkki alkoi nauraa hysteerisenä, silmissään silti yhä terävä katse.

MEILLÄKÖ?” Hän näytti huvittuneelta.

Älä huoli, Minttulehti selitti kyllä kaiken.” Sanoin nopeasti. Seurasi hetken hiljaisuus.

Hyvä kai sitten..” Nokiturkki jupisi. Jännittyneisyyteni tuntui pikkuhiljaa haihtuvan.

Niin. Saanko anteeksi?” Jatkoin heti perään.

Et.”

Sana kaikui korvissani. En? MIKSEN? Nokiturkin ilme oli taas huomattavasti vakavoitunut. Räpäytin epäuskoisena silmiäni, ja tunsin itseni loukkaantuneeksi. Suupieleni valuivat alaspäin. Vaaleanharmaaturkkinen Nokiturkki virnisti.

Sinä uskot kyllä kaiken mitä sinulle sanoo..” Hän maukui. Närkästyin.

Ääh... Senkin typerä karvakasa.” Ärähdin yrittäen huitaista Nokiturkin kumoon, epäonnistuen kuitenkin yrityksessäni. Nokiturkin sijaan onnistuin lyömään tassullani kiveä, ja siihen tuli haava. Voihkaisin turhautuneena katsoen tassua.

Tohelo.” Nokiturkki pudisteli päätään kuitenkin virnistellen yksikseen.

Nuija.”

Hiirenaivo!”

Kahjo.”, yritin epätoivoisena keksiä jotain. ”RÄJÄHTÄNYT KANA TURKKI NOEN PEITOSSA!”

 

Nokiturkki katsoi minua keltaisilla silmillään miettien varmaan nauraisiko vai jatkaisiko nimittelyä. Mutta hän ei tehnyt kumpaakaan.

Tiedätkös. Kanoilla on sulkia eikä turkki.” Hän viisasteli kulmiaan kohottaen. Heitin häntä sammaleella naamaan. Mokoma kaikkitietävä.

Ihan sama.” Mumisin. Toinen etutassuistani sattui. Siitä tuli jopa hiukan vertakin.

Kiveen osuneessa kohdassa oli pieni naarmu. Täytyisi varmaan mennä näyttämään sitä Tammilehdelle vielä tänään.

No ollaanko tasoissa?” Kysyin Nokiturkilta. Hän kohautti lapojaan.

Eiköhän. Toistaiseksi.” Hän vastasi.

 

Astelin jälleen ulos soturienpesästä. Olin jo meinannut uhohtaa, että maassa oli lunta.

Aurinko näkyi vain himmeästi tummien pilvien takaa.

Katseeni osui taas tyhjään tuoresaaliskasaan. Eivätkö metsästyspartiot olleet vieläkäänlöytäneet mitään? Kyllähän lehtikadonaikana oli aina riistapula, mutta tämä näytti vakavalta..

Suuntasin Tammilehden pesälle. Sisällä ei ollut ketään. Huokaisin ja istahdin odottamaan Tammilehteä. Ei hän kaukana varmastikaan olisi.

Aika kului ja aloin jo kyllästyä odottamiseen. Häntäni heilui hitaasti puolelta toiselle.

Samassa säpsähdin, kun pesään tuli kissa.

Tammilehti!” Huudahdin. ”olen odottanut sinua jo IKUISUUDEN.”

Isoveljeni kohotti kulmiaan ja katsoi minuun kummaksuen.

Olin juttelemassa Saniaistähdelle.” Hän vastasi vaisusti. Kaikki ei ollut nyt kohdallaan.

Miksi?” Utelin. Tammilehti vilkuili hermostuneena ympärilleen, ja istahti sammalille.

Ei puhuta siitä.” Tammilehti maukaisi välttelevästi.

Mutta kun-”

Oliko sinulla jotain asiaa?” Hän puhui päälleni. Minua alkoi ärsyttää Tammilehden salailu.

Tassuni. Siinä on pieni haava ja päätin tulla näyttämään sitä.” Sanoin.

Nostin tassua näytille. Tammilehti alkoi häärätä yrttiensä ääressä, ja sitoi hämähäkinseittiä etutassuuni.

Hyvä että tulit näyttämään sitä. Haava olisi voinut tulehtua.” Tammilehti sanoi katsomatta edes minua. Jokin todellakin oli pielessä. Normaalisti Tammilehti olisi tivannut mistä haava oli peräisin, ja sen jälkeen valittanut kuinka tyhmä olin. Päätin siltin antaa asian olla ainakin toistaiseksi, sillä veljeni ei näyttänyt olevan kovinkaan puheliaalla päällä.

 

Seuraavana aamuna vatsani suorastaan huusi ruokaa. En ollut eilisenä päivänä syönyt MITÄÄN. Kuolisin varmasti pian nälkään. Ensimmäisenä mielessä kävi, että Minttulehti olisi ahminut koko tuoresaaliskasan.

Sillä se oli edelleen tyhjä..... En vaivautunut lähtemään Aamutassun kanssa harjoittelemaan, sillä olin aivan liian nälissäni.

Pian syön Tihkuviiksen jos muuta ei löydy.” Valitin. Tihkuviiksi nyökkäsi.

Älä syö, saat vatsanpuruja..” Hän huomautti. Minttulehti ei sanonut mitään vaan makasi kyljellään lumessa ja tuijottituoresaaliskasaa ja näytti odottavan, että siihen ilmestyisi ruokaa ajatuksen voimalla.

Tuleeko joku saalistamaan?” Nokiturkki kysyi.

En ainakaan minä. Metsästyspartio lähti tunti sitten ja kukaan ei ole palannut.” huokaisin. Nokiturkki voihkaisi.

Ääh.. Minulla on nälkääh..”

 

Iltahämärän saapuessa metsästyspartio palasi viimein, ja saimme ruokaa. Söimme vähäisen aterian hetkessä.

Syötyäni nousin pystyyn Nokiturkin viereltä, ja ravistin lumet turkistani.

Käyn vielä metsällä.” Sanoin. Tahdoin varmistaa, että Stormilla oli kaikki kunnossa.

Minttulehti kohotti kulmiaan.

Miksi?” Hän ihmetteli. Myös Tihkuviiksi ja Nokiturkki näyttivät kysyviltä.

Ja juuri et tahtonut saalistamaan.” Nokiturkki sanoi happamasti. Hymyilin vaivaantuneena. En voisi ottaa heitä mukaan Stormin luokse.

Mietin hetkisen mitä tekisin.

No en tahtonut saalistaa silloin koska minulla oli niin kova nälkä. Mutta nyt käyn äkkiä.” Sepitin. Lähdin tassuttelemaan poispäin. Tiesin kuinka paljon tämä muistutti aikaisempia häipymisiäni, mutta minun oli aivan pakko nähdä Storm!

Taakseni katsomatta katosen leiriaukosta ulos metsään.

 

Kävelin lumisessa metsässä. Olin pian paikassa jossa olin tavannut Stormin jo monta kertaa aikaisemmin. Nyt en nähnyt jälkeäkään hänestä. Tutkin hetken ympäristöä, mutta mitään ei näkynyt. Käveltyäni syvemmälle metsään, aloin erottaa tassunjälkiä. Lähdin seuraamaan niitä.

Paikka jonne saavuin, oli kahden kivenlohkareen välissä sijaitseva aukko. Storm olisi luultavasti siellä. Ahtauduin aukosta sisään pimeään tunneliin.

Ja olin arvannut oikein. Storm nukkui sikeästi sammalien keskellä.

Kävelin lähemmäs, ja aloin töniä ruskehtavaa kollia tassullani. Storm värähti, ja tuon oranssit silmät avautuivat. Storm ponkaisi itsensä pystyyn taisteluvalmiina.

Hän ei selvästi pimeämmässä tunnistanut minua, ja loikkasi kimppuuni, kaataen minut selälleen maahan.

STORM! Se olen vain minä!” Kiljuin. Stom katsoi tarkemmin ja tunnisti minut.

Ai.. Anteeksi. ” Hän jupisi nolostuneena, maaten yhä päälläni.

Voisitko nousta. Olen pian pannukakkua täällä alapuolella.” Nauroin. Storm virnisti, ja kapusimme pystyyn. Storm näytti ilahtuneen tulostani.

Hetken minulla kesti tajuta kissa joka seisoi luolan suuaukolla. Minttulehti katsoi meitä tyrmistyneenä. Suuni loksahti auki.

Kuka hitto tuo on?” Storm ihmetteli paikoilleen jähmettyneenä..

Öääh.. Storm, tässä on Minttulehti, paras ystäväni.” Kerroin hiljaa. Minttulehti katsoi minua ja Stormia vuoronperään.

NYT tiedän miksi olit niin usein metsällä. Taivastuuli.. kuka ihme tuo on?” Minttulehti kysyi hämmentyneenä. Vihreissä silmissä oli siltin kiusoitteleva pilke. Mietin heti, miltä äskeinen välikohtaus oli sivullisen silmissä mahtanut näyttää ja punastuin jo ajatuksestakin.

Hän on Storm..” Mumisin niskakarvat edelleen pystyssä. Oliko Minttulehti seurannut minua tänne asti? Luolaan laskeutui hiljaisuus.

Mikset kertonut meille hänestä. Entä Nokiturkki- Mitä hän ajattelee?” Minttulehti huudahti.

Nokiturkkiko? Miksi..? E-EI muille saa kertoa. Muuten Storm ajetaan pois!” Parkaisin korvat luimistuen. Stormin ilme muuttui äkkiä vaivautuneeksi, ja hän huokaisi ensin syvään. Katsoin kummissani kollia. Hänen ilmeensä näytti jopa hieman anteeksipyytävältä. Nielaisin odottaen, mitä sanottavaa Stormilla olisi.

Itseasiassa, minun piti juuri kertoa sinulle, että olen lähdössä..”

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com