Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 7 -Yllättävä uutinen:

 

Noniin, harjoittelemme vielä muutamaa juttua. Ensiksi täytyy treenata vielä taistelu tekniikoita. Saalistus sujuun sinulta jo, joten taistelua harjoittelemme kaksinkertaisesti.” Tuliturkki kehräsi.

Katsoin mestariani kyllästyneen näköisenä.

TAAS? Olenko niin surkea taistelija.” Mutisin. Tuliturkki hymähti ilkikurisena.

Parempi, että osaat senkin taidon paremmin. Emme varmaan harjoittele tätä enempää tänään.” Tuliturkki maukaisi. Nyökkäsin tyytyväisenä. Olimme harjoitelleet taistelua pari päivää, ja pettymyksekseni olin saanut tietää, että se 'suuri päivä' olikin vain sellainen, jossa pääsin kokoontumiseen. Oli sekin hienoa, mutta olin niin innolla odottanut, että pääsisin soturiksi.

Noniin. Näytä mitä olet oppinut, vai olenko ollut ihan tomppeli mestari.” Tuliturkki virnisti. Hymyilin.

 

Taivastassu!” Minttutassun hiljainen ääni tavoitti minut. Käännyin sammalvuoteellani. Yö paistoi ulkona, ja Minttutassu seisoi oppilaiden pesän suulla, salaperäinen ilme kasvoillaan. Tuijotin näkyä hetken kummastuneena.

Muut oppilaat tuhisivat vuoteillaan, makeassa unessa. Nousin varovasti ylös, ettei vieressäni nukkuva Nokitassu heräisi. Hiippailin ulos pesästä Minttutassun perässä.

Katso tuonne!” Minttutassu maukui osoittaen taivaalle. Suuni loksahti auki ihastuksesta. Tähdenlentoja kulki taivaalla miljoonittain.

Kaunista.” Hihkaisin. Minttutassu kehräsi.

Äänähdyskin niin et näe tuota taivasta enään.” kuului uhkaava ääni takaani. Niskakarvani nousivat pystyyn, kun harmaa kolli hyppäsi eteeni. Neljä kissaa piirittivät minut ja Minttutassun. Yksi kissoista suuntasi parantajanpesälle, ja pian Tammilehtikin raahttiin paikalle. Katsoin silmät ammolla kissoja. TUULIKLAANILAISIA, ja mikä oudompaa, ERAKKOJA MYÖS?

 

Kissat kuljettivat meitä metsään. Niiden aikeita oli vaikeaa tietää, sillä kissat eivät puhuneet mitään. Pari kertaa ne mainitsivat jotain toisilleen, mutta kuiskaten. Minttutassun katkonainen, säikähtänyt hengitys erottui korvieni juuressa. Myös Tammilehden pelon pystyi haistamaan ilmassa. Mitä nämä tomppelit meistä tahtoivat!?

Kaksi viatonta soturioppilasta, sekä parantaja. Mitä hyötyä meistä oli?

Vaihtia!” Yksi kissoista hoputti. ”Ei meillä koko päivää aikaa ole.”

Samassa pysähdyin kiukkuisena paikoilleni, ja istuin maahan temperamenttinen ilme kasvoillani.

En hievahtanutkaan vaalean kissan yrittäessä töniä minua.

Älä koske minuun! En liiku minnekkään!” Kiljuin raapaisten yhtäkkiä kollia kasvoille. Kissa rääkäisi, kun tuon silmän ylitse kulki kolme verta vuotavaa arpea.

Paljastin kynteni, ja loikkasin kissan kimppuun.

Senkin haiseva karvapallo!” Kiljuin kissan kimpussa. Vaalea kissa yritti potkia minua irti, mutta se ei tehonnut. Lopulta irrotauduin toisen kissan tarttuessa minua niska nahkaan, ja vetäisten minut kovakouraisesti pois.

Rauhoitu hiirenaivo! Pienempää meteliä!” Tummanharmaa kissa sähisi. Mulkaisin tuota.

EN OLE HILJAA!” Sihahdin. Myös Minttutassu loikkasi rinnalleni, ja tuijotimme kollia mulkoilevasti. Tammilehti päästi kurkustaan matalaa murinaa.

Aloillasi!” Valkoinen naaras painoi minut maata vasten, ja ympärilläni alkoi kuulua raivokkaita taisteluääniä. Myös Minttutassu ja Tammilehti olivat siis käyneet toisten kimppuun. Raastoin kynsilläni valkoisen naaraan vatsaa.

Kissa ulvaisi. Potkaisin tuon pois päältäni vahvoilla jaloillani, lennättäen tuon ylöspäin.

Naaras oli kuitenkin minua ovelampi, ja teki kiepin ilmassa, syöksyen sitten suoraan minua päin. Kaikki tapahtui äkkiä.

 

Naaras raastoi otsaani syvät kynnenjäljet, ja en voinut kuin ulvoa tuskasta. Kipu oli sietämätöntä. Kaksi syvää arpea otsassani pulppusivat verta, jota oli mennä silmiinikin.

Siinä vaiheessa vasta sain idean. Esitin kaatuvani maahan.

Suljin silmäni, ikäänkuin olisin menettänyt tajuntani.

Kuoliko se?” Joku kysyi.

Hän pyörtyi..” Valkoinen naaras sanoi kylmästi. Kuulin Minttutassun kauhistuneen henkäisyn.

Senkin saastat!” Tammilehti sähisi urheasti kaksi kertaa vahvemmille sotureille. Kissat murahtivat vastauksen veljelleni. ”Naama umpeen tai tinttaamme sinutkin tajuttomaksi.”

Pääsisimme helpommalla. Olisi itse lähtenyt hakemaan Myrskyklaanilaiset. Mitä me siitä hyödymme.” Kolli valitti. Valkoinen naaras tuhahti.

Tiedät varsin hyvin. Seuratkaa, olemme pian perillä. Pysykää hiljaa tai joudutte katumaan. Teille ei tehdä mitään pahaa.” Kuului rauhoittava naaraskissan ääni. Ääni ei kuulunut valkoiselle kissalle, sillä tuo oli paljon tiukempi. Tammilehti ja Minttutassu vaikenivat.

Keskityin itse nyt hengittämään tavallista raskaammin, ja pitämään silmäni kiinni ja ylimmääräiset sähinät kurissa.

 

Toitte heidät!” uusi ääni tavoitti korvani. Paikka jossa olimme, oli jotaki hiekkaista. Lähellä täytyi olla myös vettä, sillä veden solina kaikui paikassa.

Äsken puhuvan kissan ääni oli jotenkin tuttu, ja voisin vaikka vannoa kuulleeni sen ennenkin. Samassa Tammilehti huusi jotain erittäin yllättyneellä äänellä.

KATAJAHÄNTÄ!?” Kolli kiljaisi. Silmäni revähtivät auki, ja loikkasin pystyyn.

Hiirenpapanat sentään! Tuuliklaanin varapäälikkö kidnappasi meidät!” Minttutassu huusi. Loikin ystävieni viereen.

Taivastassu, oletko kunnossa?” Tammilehti huudahti. Nyökkäsin hitaasti. Päätin kuitenkin jättää mainitsematta että kunnossa olin kokoajan ollutkin.

Katsoin Katajahäntää siniset silmät ammollaan. Mitä TUULIKLAANIN varapäälikkö meistä hyötyisi? Katajahäntä katsoi minua kirkkaansinisillä silmillä merkittävästi. Viluväreet kulkivat selkäpiissäni.

 

Pahoittelen vastaanottoa. Taivastassu, mitä sinun otsallesi kävi?” Varapäälikkö kysyi ystävällisesti. Katsoin Katajahäntää nyrpeänä.

Pikku ystäväsi vaan..” Mulkaisin valkoista naarasta. Katajahäntä hiljeni hetkeksi.

Miksi toitte jonkun ylimmääräisenkin, kuka hän on?” Naaras kysyi vilkaisten Minttutassua. Minttutassu maukui äkkiä nimensä.

Mustanharmaa kolli kohautti lapojaan Minttutassua katsoen.

Hän sattui olemaan tuon toisen seurassa, ja hän olisi herättänyt muuten koko klaanin. Yksinkertaisempaa oli ottaa hänet mukaan.”

Katajahäntä nyökkäsi silmät viiruina. Hermoni alkoivat jo mennä.

Kävelin hitaasti aivan varapäälikön nenäneteen.

Mitä tahdot meistä!” Sähisin. Katajahännän ilme haikeni. Uteliaisuuteni heräsi. Valkoruskea naaras katsoi tassujaan.

Minun pitää kertoa teille yksi asia. Se on tärkeää..” Varapäälikkö naukui hiljaa.

Siristin silmiäni. Myös Tammilehti ja Minttutassu astelivat luokseni. Katajahäntä veti syvään henkeä, ja katsoi minua suoraan silmiin murtunut katse silmissään.

Olen pahoillani..” Naaras kuiskasi. Korvani olivat luimussa.

Kakista ulos!” Tammilehti sihisi. Katajahäntä avasi suunsa puhuakseen:

Te kaksi.” Naaras osoitti minua ja Tammilehteä. ”Te olette minun pentujani..”

 

ETTÄ MITÄ!” Tammilehti kiljui. Joka ikinen karvani oli noussut pystyyn.

..Me..kö..” Toistin sanat hitaasti ja kysyvästi. Katajahäntä nyökkäsi.

Juuri te..” Katajahäntä toisti huokaisten syvään. Silmäni olivat niin ammollaan, että ihme kun eivät vielä tipahtaneet. Vaihdoin katseita säikähtäneen näköisen Minttutassun kanssa. Katajahäntä vilkaisi joukkoa joka meidät oli napannut.

He ovat ystäviäni. Korppitassu, Valkohäntä, Tummakuono ja Mustasiipi.”

Kissat tuijottivat meitä hiljaa. Vilkaisin huojentuneena EMOANI.

E-Entä kuka on isämme..?” Kysyin hiljaa. Katajahäntä tuijotti taivaalle jossa tähdet hohtivat. Hän huokaisi.

Isänne ei koskaan saanut tietää teistä. Hän oli päälikkö.. Myrskyklaanissa. Tapasin hänet nuorena, joskus kun meistä oli tullut sotureita. Tapailimme jonkinaikaa. Sitten hänestä tuli varapäälikkö.. Hän löysi Myrskyklaanista uuden kumppanin, Kaislakäpälän, joka sai hänen kolme pentuaan. Mutta samoihinaikoihin hänet nimitettiin pääliköksi, ja siinä vaiheessa te kaksi synnyitte..Kun olitte pentuja, vein teidät ystäväni Hallaturkin luokse, ja hän lupasi hoitaa teitä. Tapasimme metsässä ja jätin teidän Hallaturkin luo, joka kertoi Myrskyklaanille löytäneensä teidät metsästä.”

 

Kuuntelin tarinaa jännittyneenä. Samaan aikaan raivo suorastaan kohisi sisälläni, niinkuin myrsky olisi raivoamassa sisälläni. Kyyneleet valuivat odottamattani silmistäni.

Miten saatoit! Miten saatoit hylätä meidät! Olet sentään emomme!” Huusin varapäälikölle. Katajahäntä näytti myös surulliselta. Tammilehti oli hiljentynyt järkytyksestä.

Mitä hyödyit jättäessäsi meidät metsään. Jos et edes kertonut Koivutähdelle asiasta..” Tammilehti maukui terävästi emollemme. Minttutassu oli mykistynyt.

Minä.. Tapasin uuden kollin. Rakastuimme. Mutta silloin tiesin teidän kahden syntyvän.. En ollut hänen kanssaan tarpeeksi kauan, jotta pystyisin odottamaan hänen pentujansa. Niinpä minä vein teidät Myrskyklaaniin. Oletin Hallaturkin ajanmyötä kertovan Koivutähdelle, mutta sitä päivää ei tullut koskaan. Sitten Koivutähti olikin jo poissa..” Katajahäntä maukui.

Kyynel kimmelsi naaraan poskella, ja valui sitten hitaasti alas, ja tippui hiekalle. Minulla ei ollut aavistustakaan missä olimme, muttemme kaukana kotoa. Katajahännästä näki sen, miten naaras oli joskus rakastanut Koivutähteä, mutta tuo olikin löytänyt uuden naaraan.

 

Lopulta toinenkin ihastukseni kuoli.. Hän jäi hirviön alle.” Katajahäntä sanoi maata tuijottaen. Nielaisin. Emoni oli Tuulikaanissa, Tuuliklaanin varapäälikkö. Isäni taas Myrskyklaanin entinen päälikkö, ja sain kuulla siitä vasta nyt! Tiesin kuitenkin hyvin, että myös Koivutähden kumppani, Kaislakäpälä ja tuon kolme pentua olivat menehtyneet Varjoklaanin hyökkäyksessä. Koivutähden mialiala oli silloin hyvin matala. Mutta se, että TAMMILEHTI JA MINÄ olimme Koivutähden pentuja, ei tuntunut hirveän todelliselta. En ollut koskaan kunnolla ehtinyt tutustua edes päälikköömme, jota nyt kaduin syvästi.

Olisimpa aina tiennyt, vanhemmistani. Luulin aina olleeni jonkun typerän kotikisun pentu, mutta minussa virtasikin klaanikissojen verta. Päälikön verta!

Vaikkei syntyperääni tiedetty aiemmin- paitsi Hallaturkki, minua ei koskaan syrjitty. Olin aina joukkoon hakeutuva, ja siinä samassa sainkin kaksi ystävää. Nokitassu ja Tihkuviiksi eivät tässä ajatellen KOSKAAN hylänneet minua. Molemmat olivat valmiita juoksemaan liekehtivään metsään pelkästään etsimään minua! Sellaisia olivat tosiystävät! Nyt minulla oli niitä jo kolme kappaletta, ja se yltyi jo perheeni ylle. Heistä en takuula luopuisi koskaan.. En tekisi samaa virhettä kuin Katajahäntä meidän suhteemme.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com