Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 6 -Ristiriitaiset tunteet:

 

Väitätkö tosiaan, että jätit OMAN VELJESI liekehtivään metsään. Oletko aivan sekaisin! KUINKA HIIRENAIVOISEKSIKO OLET TULLUT!” Karjuin Tihkuviikselle karvat pystyssä. Tihkuviiksen korvat luimistuivat ja tuo puolustautui samassa.

Ei se minun vikani ollut! En minä käskenyt meidän hajaantua! Kuule.. Palataan leiriin tarkistamaan onko Nokitassu siellä.” Tihkuviiksi yritti rauhoitella.

Eikä palata!” Kiljuin hurjistuneena. Tihkuviiksi vilkaisi metsään takanamme. Kolli loi minuun järkeilevän katseen. ”Juoksetko ennemmin varmaan kuolemaan liekehtivään metsään? Palaisit elävältä, hulluko olet?” Tuo tuhahti. Katsoin kollia uhmaavasti, ja en vastannut.

Olisit kiitollinen. Jos en olisi tullut auttamaan sinua, niin olisit voinutkin kuolla!”

Loin Tihkuviikseen ärsyyntyneen katseen. ”Ja nytkö olen sinulle velkaa henkeni? Senkin vatipää..”

Kolli virnisti hieman. Käänsin katseeni topakasti maahan. Tähtiklaani sentään, että toivoin Nokitassun olevan kunnossa.

 

Katsoin liekkejä vielä hetken silmät ammollaan, kunnes käänsin topakasti pääni, ja lähdin loikkimaan joelle. Tihkuviiksi seurasi miua puhuatta lainkaan.

Miten Tihkuviiksi oli saattanutkaan käyttäytyä niin tyhmästi!

Hän oli sentään Nokitassun VELI. Entä jos Nokitassu olisi kuollut? Kurkkuani kuivasi, ja en ollut itkusta kaukana. Hän olisi kuollut vain sen takia että olin ollut niin idiootti ja kääntynyt tahallani eri suuntaan.

Raivosta kihisevänä ylitin kivet keveillä loikilla.

Joki oli sinänsä aika leveä. Se ei kuitenkaan haitannut. Ainakaan ennen kun tapahtui jotain yllättävää. Tihkuviiksen ote kivestä lipesi. Kollin rääkäisy sai jokaisen karvani pystyyn. Kaikki tapahtui niin nopeasti etten edes ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Samassa huomasin Tihkuviiksen joutuvan joen pyörteeseen. Panikoituneena vilkuilin ympärilleni.

Tihkuviiksi alkoi erkaantua minusta virran viemänä.(Nyt ei ole kyse virranviemää leffasta jossa ne huuhtoutuu vessanpyttyyn XD)

Loikkasin Myrskyklaanin puolelle joesta, ja yritin hätäisesti keksiä jotain. Tihkuviiksen pää painui väliaikaisesti vedenalle. Kaiken tämän keskellä en voinut kuvitellakaan hyppääväni veteen. Olin niin uupunut, että hyvä kun jaloillani pysyin.

Siltin Tihkuviiksen vajotessa kauemmas ja kauemmas paniikkini kasvoi, ja pakottauduin tekemään jotain. Juoksin jokea kohti, ja loikkasin hyytävän kylmään veteen niin että vesi roiskui. Virta oli vielä odotettuakin voimakkaampi, ja täytyi sinnietellä pysyäkseen pinnalla. Tassuni eivät yltäneet pohjaan, ja syljin vettä suustani.

Oli myös pimeää. Niin piemeää, että musta vesi näytti nielevän Tihkuviiksen sisäänsä.!Vesi kuohui korvissani asti. Aloin vaistomaisena kauhoa taukoamatta tassuillani vettä. Aloin saavuttaa Tihkuviikseä.

Apuaah!” Tihkuviiksi yritti huutaa tuon pään painuessa taas veden alle.

Tarrasin etutassuillani Tihkuviiksen tassuun, ja kiskoin tuon pinnalle kaikin voimin. Kuinka paljon nyt sain toivoa olevani jokiklaanilainen..

Silmiäni kirveli sekä vedestä, että savusta. Tihkuviiksi ja minä onnistuimme pääsemään joen laidalle. Tartuin kynsilläni maahan niin lujasti, että tassujani sattui. Kaikinvoimin yritin kiskoa meitä ylös, ja lopulta onnistuinkin. Siihen sitten jäimmekin. Makasimme turkit märkinä aurinkokivien läheisyydessä, tumman tähtitaivaan alla. Oloni oli suorastaan hirveä. Nokitassu sattaisi olla kuollut, silmäni sattuivat, vuosin verta oksien ja muiden kasvien aiheuttamista haavoista, ja minua yksinkertaisesti vain väsytti. Haukoin henkeä. Mitä seuraavaksi..

 

Silmäni revähvivät auki. Missä ihmeessä oikein olin? Vilkuilin nopeasti ympärilleni, kunnes tutut paikat alkoivat erottua. Parantajanpesä! Ajantajuntani oli hieman jäljessä. Siltin oloni tuntui PALJON paremmalta.

Kapusin hiljalleen seisomaan, ja lähdin kävelemään ulos pesästä. Vilkuilin ympärilleni. Kissoja oli syömässä ja vaihtamassa kieliä. Nyt näytti olevan aamupäivä. Muutama kissoista keskeytti ruokailunsa ja heidän katseensa jähmettyivät minuun.

Taivastassu!” Tuliturkki huudahti ja juoksi luokseni silmät suurina.

Olet herännyt!” Joku oppilaista huusi ja tunnistin äänen vasta hetken oppilaana olleeksi Minttutassuksi. Minttutassu hyöri ja pyöri siinä hetken kunnes lähti etsimään Tammilehteä leiristä.

Pian kaksikko tassutteli luokseni. Hölmistyneenä seisoin siinä.

Oletko kunnossa?” Tammilehti varmisti. Kohautin lapojani.

Jep..” Mau'uin. Minttutassu katsoi minuun silmät pyöreinä.

Olit tajuton ainakin vuoden! Tai.. ei nyt ihan vuotta.” Minttutassu maukui.

Katsoin ystävääni kummastuneena.

Kauanko?”

Minttutassu oli jo aikessa vastata, mutta Tammilehti ehti ensin. ”Kaksi vuorokautta.” Veljeni maukui. Karvani nousivat pystyyn. Minttutassu virnisti.

Ainakin sait nukkua.” Hän totesi. Kehräsin huvittuneena.

Entäs Nokitassu ja Tihkuviiksi..” Kysyin hiljaa. Tuliturkki viittoi hännällään kohti leiriaukkoa.

Metsästämässä.” Mestarini maukaisi. Huokaisin helpottuneena. He olivat molemmat kunnossa. Katsoin Minttutassua.

Mennään mekin metsälle.” Ehdotin. Minttutassu nyökkäsi silmät säteillen.

Lähdetään!” Minttutassu huudahti.

Kunhan tulette ennen iltaa. Huomenna on tärkeä päivä.” Tuliturkki sanoi vilkaisten minua salaperäisenä. Uteliaisuus paistoi silmistäni, mutten sanonut mitään. Lähdin loikkimaan metsää kohti Minttutassun kintereillä.

 

UAARGHT!” Minttutassun huuto kaikui metsässä.

WÄÄH!” Kiljuin silmät pyöreinä tuntien törmäyksen kyljessäni. Lensin suoraan rähmälleni maahan Minttutassun kanssa.

Ooh, kuononi meni varmaan ihan lyttyyn.” Minttutassu jupisi. Repesin nauruun mielikuvasta. Juostessamme metsässä, Minttutassu oli kompastunut puunjuureen, ja vahingossa lentänyt minuakin päin. Ja tässä oli lopputulos, makasimme TAAS rähmältemme maassa. Nauroimme hysteerisinä.

Kipusin pystyyn, ja Minttutassu teki samoin. Minttutassu ravisti tomuista turkkiaan.

Heh, mitä Tuliturkki mahtoi tarkoittaa sillä mikälie 'suurella päivällä'?” Minttutassu ihmetteli. Kohautin lapojani.

Ehkä huomenna on kotikisujen läskeys paraati kaksijalkalassa.” Ehdotin.

Tai sitten kotikisujen käymälä uinti paraati.” Minttutassu nauroi. Kohotin kulmiani.

Ai sellainen jossa ne käymälät uivat.” Nauroin. Minttutassu katsoi minuun ilkikurinen virne kasvoillaan.

Säälin Jokiklaanilaisia. Ne sentään syövät kaloja.” Hän hymyili.

Ja uivat.” Kehräsin huvittuneena. Pusikosta kuului rapinaa, ja meidän molempien päät kääntyivät puskaa kohti. Sieltä loikkasi vaaleanharmaa otus, ei siis kotikisujen käymälä. Hihkaisin ilahtuneena.

NOKITASSU!” Huudahdin. Nokitassu näytti hölmistyneeltä, kun syöksyin halaamaan tuota kaataen kollin maahan kömpelösti. Minttutassu vaan nauroi hysteerisenä vieressä.

Äh, murrat kylkiluuni.” Nokitassu ähki. Kapusimme jaloillemme.

Et kuollutkaan!!” Kiljuin. Nokitassu näytti kummastuneelta.

Miten niin?” Minttutassu ihmetteli. Nokitassu vilkaisi joelle vievää polkua.

Palasin leiriin hakemaan apua.” Nokitassu sanoi. Katsahdin Minttutassuun.

Haistelin ilmaa. Lintu?

Kaksi ystävääni katseli tekemisiäni, kun lähdin hiippailemaan hajua kohti.

Tahdoin koittaa lintujen saalistusta. Pian näin varpusen. Sekin taisi nähdä minut.

En aluksi tajunnut sen aikeita lentoon lähtemisestä. Hetken tuijotin näkyä valpastuneena, ja loikkasin litua kohti. Sain sen viimetipassa kynsiini, ja painoin sen maata vasten ja tapoin sen.

SAIN LINNUN!” Huusin. Nokitassu ja Minttutassu hyppelehtivät paikalle.

Minulle tuli nälkä.” Minttutassu ilmoitti.

Senkin mokoma syöppö.” Sanoin ilkikurisesti. Nokitassu haukotteli.

Mennään leiriin sitten syömään. Minullakin on aika nälkä. En ole syönyt ikuisuuteen.”

Lähdetään.”

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com