Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 3 -Salaisella kuutamokävelyllä kaverien kesken:

 

Seuraavana yönä oli kokoontuminen nelipuulla. Klaani oltiin juuri kutsuttu koolle Koivutähden kutsusta.

Tassuttelin aukiolle, Tihkutassun ja Nokitassun kintereillä.

Kävelimme suurkiven juurelle, jossa kissat jupisivat jotain kokoontumisesta.

Istahdimme eturiviin. Nokitassu istui toisella puolellani, ja Tihkutassu toisella.

Pääsen aivan varmasti mukaan!” Kuiski Tihkutassu täpinöissään.

Nokitassu nyökkäsi.

Minä ainakin olen harjoitellut ahkerasti päästäkseni mukaan!” Nokitassu lisäsi veljensä puheeseen. Itse tiesin etten pääsisi mukaan. Olinhan ollut oppilas vasta kaksi neljännesosakuuta. Koivutähti seisoi suurivellä odottavasti.

Hän oli hiljaa, kunnes viimeisetkin kissat kapusivat pentutarhalta aukiolle.

Myrskyklaanilaiset hiljenivät vaistonaisina.

 

Tuijotimme päälikköä odottavasti. Nokitassun ja Tihkutassun jännityksen kykeni jopa haistamaan. Lisäksi kollien kehot olivat aivan jäykkiä.

Tänään on kokoontuminen nelipuulla, kuten varmaan tiedätte. Jätämme nyt hieman enemmän sotureita klaaniin, sillä eilinen ja tämänpäiväinen partio haistoi Tuuliklaanin tuoksua reviirillämme. He saattavat juonia jotain.” Koivutähti maukui. Kissat vaihtoivat katseita. Päälikkö oli hetken hiljaa kunnes jatkoi puhettaan.

Otan mukaani tällä kertaa.” Koivutähti piti ikäänkuin taukoa puheessaan. ”Saniaiskäpälä, Ratamotassu, Tuliturkki, Varjokukka, Hiiriturkki, Pilvihäntä ja Aamutassu!” Päälikkö kuulutti.

Nokitassun ja Tihkutassun katseet synkkenivät.

Kaksikko oli varmasti kateellinen, sillä heidän siskonsa Ratamotassu oli päässyt kokoontumiseen mukaan, vaikka he itse olivat sinne kaikkein eniten halunneet.

Kokoontumiseen lähtevät kissat keräänyivät suureksi joukoksi.

Muut palasivat pesiinsä. Meidän lisäksemme leiriä ei vartioinut vielä yhtään kissaa.

Katselimme hiljaa kuinka Koivutähden johtama kissajoukko katosi piikkihernetunnelista metsään.

 

Nokitassu huokaisi turhautuneena.

En jaksa olla täällä!” Kolli jupisi.

Miksi juuri ME jouduimme jäämään tänne?” Tihkutassu nurisi. Molemmat käänsivät katseensa minuun, joka istui vain hiljaa paikoillaan.

...” Olin hiljaa. Hymyilin heikosti, mutta silmistäni näkyi pettymys. Kokoontuminen olisi varmasti hieno tilaisuus. Tihkutassu hymähti voitonriemuisesti. Hänen silmissään oli salaperäinen pilkahdus.

Tulkaa, sain idean.” Hän kuiskasi viitoten meitä hännällään seuraamaan.

Vaihdoimme Nokitassun kanssa katseita, mutta lähdimme lopulta seuraamaan Tihkutassua. Mitäköhän hänellä oli mielessään. Kostea maa sai tassuni kastumaan. Aamulla oli satanut kaatumalla, joten ilma ei ollut mikään kovin mukava vaikka taivas olikin nyt pilvetön.

Tihkutassu johdatti meidät leiriaukosta ulos. Kävelimme leirin läheisen saniaistiheikön keskelle.

Mikä se ideasi oli?” Kysyin hiljaa. Tihkutassu vilkuili hetken sivuilleen, ikäänkuin varmistaakseen ettei kukaan ollut kuuntelemassa.

Seurataan Myrskyklaanin joukon tuoksua nelipuulle, niin pystymme osallistumaan salaa kokoontumiseen.” Kolli sanoi hilpeästi. Nokitassun ilme muuttui epäluuloiseksi.

Tarkoitatko että menisimme kokoontumiseen tuosta vain? Eikö meidät huomattaisi?” Nokitassu huomautti.

Emme menisi nelipuun 'sisään', vaan jäisimme vakoilemaan asioita.” Tihkutassu sanoi vilkaisten minua. Hymähdin hieman. Nokitassu kohautti lapojaan.

Mennään sitten nyt heti, että ehdimme paikalle ennen alkua.” Hän sanoi.

 

Hiippailimme juoksuaskelin metsän reunalla. Tähdet kimmelsivät hopeahännällä, juostessamme metsää pitkin kohti nelipuuta. Jännittynyt tunne oli saanut minut valtaansa. Haistelin metsän tuoksuja. Kissat olivat luultavasti jo nelipuulla.

Mitäköhän Koivutähti sanoisi jos saisi tietää? Siltin kasvoillani pilkehti salaperäinen hymy. Olihan minulla mukanani kaksi parasta ystävääni, ja tämä oli hauskaa, vaikka rikkoikin ehkä hiukan sourilakia.

Kuu sai harmaat turkkimme näyttämään hopeisilta. Henkäisin ihastuneena, nähdessäni puiden yllä paistavan täysikuun. Pian olisimme perillä.

Nokitassun häntä nytkähteli hermostuneesti.

Yhtäkkiä Tihkutassu teki äkilliden pysähdyksen, ja koska hän oli joukon etummaisina, niin minä ja Nokitassu törmäsime suoraan Tihkutassuun. Kiljaisin lentäessäni voltin ilmassa, suoraan Tihkutassun kylkeä päin. Ilmat menivät pihalle. Räpäytin kummastuneena silmiäni, ja pompahdin pystyyn maasta. Nokitassu sylki sammalta suustaan ja katsahti veljeään närkästyneesti. Vaaleanharmaa kolli nousi seisomaan ravistaen loput sammalista turkistaan.

Miksi sinä tuon teit?” Hän vimmastui. Tihkutassu kapusi pystyyn.

Kollin katse oli tietävä. Hän heilautti tummanharmaata häntäänsä.

Hiljempaa!” Hän sihahti.

Ja miksi?” Ihmettelin vilkaisten vuorotellen Nokitassua ja Tihkutassua. Tihkutassu vilkaisi vikkelästi ympärilleen.

Koska olemme pian perillä, ja emme voi rynnätä sinne kuin kotikisut ruokakupille.” Tihkutassu maukui. En olisi osannut odottaa Nelipuun olevan näin lähellä.

Upotin kynteni kärsimättömästi maahan.

Miksi me sitten emme kiirehdi jo?” Maukaisin taivaalle katsahtaen. Hopeahäntä loisti kirkkaana taivaalla. Olikohan minunkin vanhempani siellä?

 

Täysikuu oli suurempi kuin yksikään tähti. Se kuvasti varmastikin muinaisten klaanejen, Leijonaklaanin, Tiikeriklaanin ja Leopardiklaanin esi-isiä. Nokitassu tönäisi minua lapaan.

Lakkaan haaveksimasta niin pääsemmekin lähtemään.” Kolli huomautti terävästi.

Äh, jooh. Mennään.” Mumisin. Jatkoimme matkaa.

Olimme kuitenkin hiljentäneet vauhtia sen verran, että askeliamme ei pystyttäisi kuulemaan.

Pian pääsimme nelipuun laaksoon. Hiivimme kissajoukon ohelta, puun viereisen karhunvatukkapuskan sekaan.

Sieltä oli suora näkyvyys kissajoukkoon, joka vaihtoi kieliä toistensa kanssa.

Iloinen supina kuului nelipuulla. En ollut uskoa silmiäni. Miten kissat jotka taistelivat päivästä toiseen reviireistä, saattoivat olla noin hyvissä väleissä.

Katselimme jännittyneinä, kun Tuuliklaanin päälikkö aloitti kokoontumisen.

Pitkätähti loikkasi puhujankivelle notkeasti. Mustavalkoisesta kollista huomasi, että tämä oli vanhin pääliköistä.

Hän loi terävän katseen Koivutähteen.

Tervetuloa kaikkien klaanien kissoille. ”

Minulla olisi myös huomautettavaa. Olemme partioideni kanssa haistaneet epätavallisen paljon Myrskyklaanin kissoja reviirillämme! Koivutähti, mistä tässä on kyse?” Kolli sanoi kylmästi. Koivutähti näytti hurjistuneelta.

Yksikään klaanini kissa ei ole käynyt reviirillänne!” Koivutähti sähisi takaisin.

Pitkätähti näytti omahyväiseltä.

Sehän nähdään. Jos löydämme yhden karvankin reviiriltämme, niin teille ei käy hyvin. Siinä kaikki minulta.” Pitkätähti maukui ärtyisänä, loikaten puhujankiveltä alas.

Nokitassu tönäisi minua hieman kylkeen. Käänsin kysyvästä päätäni.

Luuletko että Myrskyklaanin kissat ovat oikeasti käyneet Tuuliklaanin reviirillä saalistamassa?” Nokitassu kuiski keltaiset silmät pyöreinä. Kohautin lapojani.

En tiedä, voi olla.” Totesin epäröiden.

 

Seuraavana päivänä olin lähtenyt Tuliturkin kanssa metsästämään.

Kävelimme parhaillaan Aurinkokivien lähellä. Haukottelin.

Olin himan tavallista väsyneempi. Hymyilin itsekseni hieman.

Olimme eilen Nokitassun ja Tihkutassun kanssa lähtenyt vakoilemaan kokoontumista.

Lakkaa haaveilemasta Taivastassu. Kävelet niin äänekkäästi, että Varjoklaanikin kuulee sinut.” Tuliturkki huomautti ilkikurisena.

Vilkaisin liekehtivänoranssiin mestariini. Tuliturkki näytti pirteältä, vaikka oli ollut eilen itsekin kokoontumisessa.

Enhän minä haaveile..” Mumisin vastaukseksi. Tuliturkki naurahti.

No et ainakaan keskity saalistamiseenkaan.”

Aloin nuuskia ilmaa hieman. Kuonooni kantautui monia tuoksuja, lähellä olevan Jokiklaanin reviirin tuoksut, kaksijalat, jänis, ja varpunen. Kehräsin.

Haistan jäniksen ja varpusen!” Huudahdin vaaleansiniset silmät suurina. Tuliturkki tunki tassunsa suuni eteen, niin äkisti ja voimakkaasti että kaaduime molemmat selällemme maahan. Pompahdin pystyyn sillä sekunnilla karvat pystyssä.

Äh, pienempää ääntä urvelo.” Tuliturkki naukui sammalia suustaan sylkien.

Aloin nauraa hysteerisenä. Tuliturkin otsakarvat olivat nousseet aivan pystyyn kaatumisen jäljiltä.

Ähhähähääh...” Nauroin kippurassa. Tuliturkki katseli ihmeissään ympärilleen.

Näkisit itsesi.” Maukaisin yrittäen hillitä nauruani. Nousin hymyillen pystyyn. Naurua oli vaikea pidättää, mutta sain itseni lopulta kuriin.

Tuliturkilla kesti hetken tajuta mistä oli kyse. Kolli nosti käpäläänsä ja laski sillä oransseja karvoja tasaisemmaksi.

Ääh. Säikytit kaiken riistan.” Hän maukaisi närkästyneenä. Katsoin nolostuneena mestariani. Tuliturkki haukotteli syvään.

Olemme etsineet riistaa jo ikuisuuden!” Hän puuskahti ympärilleen vilkuillen.

Eikun vain jatkamaan!” Huudahdin ylipirteänä. Tuliturkki nyökkäsi myöntyvänä.

 

Seuraavaksi jatkoimme korkeamäntyjä kohti. Lukuisat oravien tuoksut tavoittivat minut. Myös nälkä kurni vatsassani suorastaan huutavana.

Lähdin seuraamaan oravan tuoksua, ja pian pullea riistaeläin tuli näkökenttääni. Kyyristin selkääni, ja lähdin hiipimään sitä kohti.

Loikkasin sen kimppuun. Ensin orava meinasi päästä karkuun, mutta sain sen viimehetkellä puraistua kuolleeksi.

Puuskahdin tyytyväisen. Tuliturkki hyppelehti luokseni.

Taas laskit painoasi liikaa oikealle. Saalistusta pitää siis treenata lisää. Nyt voisimme vaikka jatkaa taisteluhar-” Tuliturkki ei saanut lausettaan loppuun, kun kuului jo juoksuaskelia. Puskasta säntäsi esiin Ratamotassu silmät sädehtien.

Hän näytti helpottuneelta ja riemastuneelta.

Siinähän te olette! Etsin teitä kaikkialta!” Naaras kiljui hyppelehtien sinne tänne.

Ratamotassun keltaiset silmät olivat pyöreät, ja tuo sai vihdoin rauhoituttua hieman.

Tuliturkki!” Hän hihkaisi. Mestarini korvat värähtivät uteliana.

Ratamotassu henkäisi.

Varjokukan pennut syntyvät!” Hän julisti. Tuliturkki näytti alkusi äimistyneeltä. Kollin suu loksahti auki, ja kesti hetken ennen kun hän tajusi kuulemansa.

Älä vain seiso siinä!” Huudahdin töyttäisten mestariani kylkeen. Tuliturkki näytti ryhdistäytyvän pikaisesti, ja säntäsi juoksuun.

 

Kiidätimme piikkihernetunnelista sisään. Tuliturkki syöksyi suorastaan kohti pentutarhaa. Hidastin puuskuttaen vauhtia. Kehräsin huvittuneena Tuliturkin kadotessa pentutarhan sisäänkäynti aukosta sisään.

Nokitassu ja Tihkutassu juoksivat minun ja Rataotassun luokse.

Huh, olen juossut aivan liikaa putkeen.” Ratamotassu läähätti lösähtäen uupuneena maahan. Tihkutassu haukotteli.

Minä taas kävin tänään jo kahdessa partiossa, ja sen lisäksi minut ja Nokitassu passitettiin vielä saalistamaan!” Kolli huudahti. Nokitassu nyökkäsi.

Nokitassu alkoi selittää itsekin jotain päivästään, mutta minulle asiat menivät ikäänkuin toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.

Vilkuilin pentutarhaa kohti uteliaana. Olivatkohan pennut jo syntyneet?

Haloo, kuunteletko mitään?” Nokitassu närkästyi. En irrottanut katsettani pentutarhasta. Mumisin jotain vastaukseksi.

Palaa maanpäälle Taivastassu! Lähdet nyt veljesi mukaan etsimään kissanminttua.” Joku sanoi. Havahduin äkkiä, ja siirsin päätäni sivummalle, ja näin varapäälikkömme Saniaiskäpälän.

Ai, joo.. Menen.” Mutisin harmistuneena. Naukaisin hyvästit ystävilleni, ja lähdin loikkimaan parantajanpesää kohden. Astelin sisään. Tammitassu touhusi yrttien seassa.

Kolli nosti päätänsä, ja katsoi minua kysyvästi.

Saniaiskäpälä käski meidät hakemaan kissanminttua..” Mau'uin.

Tammitassu kohotti kulmiaan ihmeissään.

Kissanminttua on meillä tusinoittain. Miksi juuri sitä?” Tammitassu kysyi. Kohautin lapojani. Eikö ollut parantajan homma etsiä yrttejä. Mihin minua siihen tarvittiin?

Lähdetään sitten.” Tammitassu huokaisi. Nyökkäsin.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com