Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Luku 21- Uusia klaanilaisia:

 

 

Tuuli pörrötti turkkiani. Seisoin odottamassa Nokiturkkia. Me olimme lähdössä varmistamaan, että keitä kaksijalkalan lähellä pyörivät kissat olivat. He eivät olleet toisesta klaanista, mutta partio oli törmännyt suurempaan kissajoukkoon jo useamman kerran, mutta ne olivat aina luikkineet karkuun, joten ei tiedetty olivatko ne kulkukissoja vai kotikisuja.

Sen vuoksi Vatukkatähti lähetti sinne kaksi kissaa päivässä tarkkailemaan. Parit hän myöskin määräsi. Olin onneksi päässyt Nokiturkin kanssa.

Taivas oli pilvinen ja illemmalla varmaankin sataisi.

Tylsää. Miksei Vatukkatähti määrännyt meitä vaikka partioon. Olemmehan sotureita!” Aamukaste valitti kauempaa. Pihkasilmä kohautti lapojaan. Vaikka nimittämisestä olikin jo aikaa, siltin he jaksoivat intoilla sillä vieläkin.

Kolmikon uusiksi nimiksi olivat paljastuneet Aamukaste, Karpalokynsi ja Pihkasilmä.

Luultavasti sitten kun erotat hiiren rotasta.” Karpalotassu maukaisi. Aamutassu mulkaisi kollia.

Se tapahtui VAIN KERRAN.” Hän sanoi. Muistin hyvin Aamutassun ylpeän ilmeen hänen napattuaan 'ison hiiren'.

Nokiturkki tepasteli ulos leveä virne naamallaan.

Mennään.” Hän sanoi.

No sitä olen odottanut tässä jo ikuisuuden.” Maukaisin häntää heilauttaen.

 

Kaksijalkalassa ei näkynyt mitään epätavallista. Ei näkynyt jälkeäkään isommasta kissajoukosta. Olihan sekin mahdollista, että he olivat vaihtaneet maisemaa.

Kävelimme varuillamme kaksijalkojen pesien ja ukkospolun välissä kulkevaa nurmikkoa pisin. Jossain kauempana haukkui koira, ja kaksijalat pitivät meteliä puutarhoissaan.

Menimme vaistomaisina kauemmas ukkospolusta, aina kun hirviö lähti pesältä.

Kaksijalkojen puutarha-aidat olivat melko matalia, joten niiden päälle olisi helppo loikata.

Etsitään kotikisuja. He varmaan tietävät jos tapahtuu jotain erikoista.” Tuumin.

Elleivät luiki karkuun sitä ennen.” Nokiturkki mumisi.

Hypähdin ensimmäiselle tiili-aidalle. Nokiturkki päätti mennä toiselle puolelle ukkospolkua.

Astelin aitaa pisin, ja katsoin kaksijalkojen puutarhoja. Täällä tuoksui kukkasilta, mutta niiden hajun pilasi kaksijalkojen ja hirviöiden löyhkä. Onneksi paikka vaikutti ainakin toistaiseksi rauhallisemmalta nyt.

Säikähdin yhden pesän kohdalla, kun aidan takana olikin koira. Onneksi se oli ruma kuin rotta, ja taisi olla jopa pienempi kuin minä. Se haukkui kimakasti ja sen kaulapanta oli pinkki ja siinä oli jonkinlaisia koristetimantteja. Selvästi naaraskaksijalkojen mieleen..

Hyppelehdin nopeasti ruman koiran luota pois, ja katselin toisia puutarhoja. Nokiturkki keskittyi kissojen löytämiseen toisella puolella katua.

Kun katsoin toisaalle, yksi uroskaksijalka tuli ulos pesästä lähestyen minua. Hän heilautti kättä pari kertaa ja sanoi jotain vammaisen kuuloisella kaksijalka-äänellään, ajaakseen minut kauemmas. Säikähtäneenä kipitin vikkelästi edemmäs, toiselle aidalle. Kaksijalka jäi taakseni.

Nokiturkki tuntui huomaavan jotain ukkospolun toissapuolen.

Taivastuuli!” Hän kutsui. Loikkasin sulavasti alas aidalta. Tassuja vähän kirpaisi maahan osuessa, sillä laskeuduin sattumoisin viemärinkannen päälle. Säntäsin Nokiturkin luo.

Löysitkö kissoja?” Kysäisin hypätessäni hänen vierelleen.

Tuolla on yksi. Mutten ole varma onko se kotikisu vai kulkukissa” Hän viittoi hännällään kahden puutarhan päähän. Siellä makasi mustavalkoinen kolli ruohikolla kaksijalkojen uima-altaan vieressä.

Tule sitten- mutta varovasti. Se saattaa säikähtää.” Sanoin. Nokiturkki vastasi nyökkäyksellä. Hiippailimme lähemmäs, ja laskeuduimme aidalta puutarhaan.

Kollin silmät avautuivat.

Sen katse viipyi meissä tarkkaavaisena. Valppaana hidastimme Nokiturkin kanssa.

Älä lähesty jos tahdot elää.” Nokiturkki uhmasi. Kissa katsoi meitä huvittuneena, ja odotimme jo hetken hänen syöksyvän kimppuumme kuin pahinkin villikissa. Sen sijaan kissa pompahti pirteänä pystyyn.

Keitä te olette? En ole nähnyt teitä ennen. Olen Papu, hauska tutustua. Taidatte olla uusia vai?” Hän kysyi ystävällisenä. Hän katsoi minua.

No tuota varsinaisesti emme..-” Nokiturkki aloitti, mutta Papu puhui hänen päälleen.

Jaa. Oletteko te metsäkissoja? Niistä klaaneista. Muunnoin minun ja siskoni Viirun ystävä Minttulehti kertoi teistä. Nyt hän on matkalla. Joko hän on palannut? Tai edes tunnetteko häntä?” Papu kysyi uteliaana ja puhua palpatti kuin.... Papupata.

Hetken minulla meni ennen kun älysin kaiken Papun sanoman. Kurtistin kulmiani.

Hetkinen! Sanoitko Minttulehti?” Kysyin innoissani. Papu nyökkäsi.

Jo vain. Hän on tosi mukava. Tunnetteko te hyvinkin?” Kolli kysyi hymyillen.

Virnistin.

Hän on paras ystäväni.” Kehräsin. Papu siristi silmiään.

Taivastuuli? Hän on puhunut sen nimisestä kissasta paljon. Entä tuo toinen taliaivo- kuka hän on?” Papu maukui.

Nokiturkki. Ja tiedoksesi, en ole taliaivo.” Nokiturkki murahti. Papu ei välittänyt hänestä. Hän katsoi minua silmät tuikkien. Oloni tuntui kiusalliselta. Ja minusta tuntui, että Nokiturkkia häiritsi enemmän hänen tuijotuksensa, kun minua.

Tiesitkö, että sinulla on nätit silmät?” Papu kehräsi. Valahdin tulipunaiseksi, ja niskakarvani nousivat hitusen.

Öääh, tuota. Kiitos..” Sopersin yrittäen olal kohtelias. Nokiturkki loi Papuun viileän silmäyksen.

Papun ilme pysyi peruslukemilla, lukuunottamatta pientä hymyä. Jännittyneenä palautin ilmeeni normaaliksi. Nokiturkki yskäisi äänekkäästi, rikkoen kiusallisen ja painostavan hiljaisuuden.

Hänen silmänsä ovat aina olleet nätit, ja hän tietää sen varmasti jo.” Nokiturkki selitti. Siitä seurasi vielä kiusallisempi hiljaisuus. Tönäisin Nokiturkkia Papun huomaamatta lapaan rajusti, jotta tuo pitäisi turpansa kiinni, etten olisi tomaatin värinen.

Kröhömm. Joo, asia ymmärretty. Meillä taitaa olla kiire klaaniin pian, joten hoidetaan tämä nopeasti.” Supatin nopeasti. Papu näki myös parhaaksi vaihtaa puheenaihetta toistaiseksi.

No tuota sitten.. Oliko teillä jotain syytä vaellella kaksijalkalassa? Täällä ei yleensä vaeltele tuntemattomia. Tai no, viimeaikoina on muutamia. Varmaan klaanikissoja taas.” Papu maukui.

Miltä kissat näyttivät? Entä paljonko heitä oli, tai kuika usein heitä on näkynyt?” Nokiturkki kysyi vakavana. Tiesimme molemmat, etteivät myrskyklaanilaiset olleet tulleet näin syvälle kaksijalkalaan, raporttiensa mukaan.

Papu mietti hetken, ennen kun vastasi.

No, kissat olivat aika resuisen näköisiä. Eivät ainakaan kotikisuilta näyttänyt- paitsi kahdella on panta. Kissoja on kerralla noin neljä tai kolme. Ja aina samat kissat vuorotellen. He tallustelevat täällä ainakin joka kolmas päivä, ja kulkevat ohi nopeasti. He eivät jää juttelemaan. Enkä usko heidän haluavankaan. Kotikisut pelkäävät heitä, mutten ole vielä saanut selville syytä.” Papu maukui huolestuneena.

Hän vilkuili meitä kahta vuorotellen, odottaen jotain vastausta.

.....Vai.. niin. Otamme asiasta selvää, ja voimme raportoida myös kotikisuille, jos vaaraa on. Mutta nyt meidän on mentävä ja kerrottava asiasta päälikölle.” Nokiturkki sanoi. Minä pysyin hiljaa, ja yritin olla kiusaantumatta Papun seurasta niin paljoa.

Hyvästi sitten.” Papu näytti vähän harmistuneelta.

Hyvästi...” Sanoin.

Nähdään.” Papu huikkasi meidän loikatessamme aidalle, ja siitä alas.

Päästessäme kuuloetäisyyden päähän, Nokiturkki sanoi minulle hiljaisella äänellä:

Haha, toivottavasti emme..”

 

 

Muutaman päivän päästä tallustelin metsällä, jonne Vatukkatähti minut oli määrännyt Kuunkajo seuranani.

Haistatko jotain omituista?” Kysyin Kuunkajolta. Pysähdyimme haistelemaan. Kuunkajon silmät kierisivät ympäristössä. Mustavalkoinen kolli havahtui.

Joku liikkui tuollapäin.” Hän viittoi hännällään taaksemme. Olimme saalistamassa, ja juuri kulkeneet käärmekivien ohitse.

Mennään katsomaan.” Sanoin. Lähdimme ääntä kohti hiljaa.

Lähestyimme käärmekiviä, kunnes panikoitunut oppilas juoksi meitä kohden, tehden äkkipysähdyksen kohdallamme.

Tarvitsemme apua!” Harmaa naaras huudahti hengästyneenä. Hänen silmänsä olivat kauhusta suuret.

Hetkonen! Olet Varjoklaanilainen?” Kuunkajo maukaisi hämmentyneenä.

Mikä hätänä?” Kysyin samantien. Harmaa pienikokoinen naaras tasasi hengitystään.

Tarvitsemme äkkiä parantajaa! Yhtä pentua puri käärme ja-ja..” Hän panikoi. Mietin hetken. Vilkaisin pikaisesti Kuunkajoa.

Hae sinä Tammilehteä ja käske hänet tänne ja pian! Minä yritän auttaa pentua.” Sanoin. Kuunkajo nyökkäsi ja pinkaisi juoksuun leiriä kohden.

Sillävälin minä lähdin oppilaan perässä käärmekiville. Oikeasti en varmaan osaisi auttaa, mutta veljeni oli parantaja, niin jos vaikka mieleeni utulisi jotain....

Mikä nimesi on?” Kysyin.

Olen Norppatassu.” Hän kertoi juostessamme.

Selvä, minä olen Taivastuuli. Kerro nyt montako teitä on ja mitä oikein aiotte?” Kysyin.

Norppatassu kiihdytti vauhtiaan.

Viisi. Toinen oppilas on ystäväni Hunajatassu. Ja sitten on Mustikkapentu jota käärme puri, ja hänen veljensä Ohrapentu. Mukanamme matkaa myös yksi soturi.” Hän maukui hengästyneenä. Nyökkäsin vastaukseksi, koska ei ollut aikaa rupatella. Saavuimme käärmekiville. Kauemmas kivistä oli raahattu pieni valkoinen, mustaläikikäs-pentu jonka tassusta tuli verta. Se piti kimeää miukunaa. Kellertävä raidallinen naaras- varmaan Hunajatassu nuoli pennun turkkia säikähtäneenä, vierellään panikoitunut kollipentu. Missä heidän kanssaan matkannut soturi mahtoi olla?

Käärme, se tuli ihan yhtäkkiä!” Kissa maukaisi jatkaen nuolemista. Menin lähemmäs ja tönäisin naarasta kauemmas.

Älä nuole pentua! Jopa minä tiedän, että käärmeen pureman kohdalta ei saa nuolla, ettei saa myrkkyä elimistöönsä.” Sanoin tiukasti.

Ai..” Naaras perääntyi pari askelta pennusta ja sylki maahan varmuudeksi. Kissa näytti jotenkin ulkonäöltään kovin tutulta, mutten ollut nähnyt häntä kyllä aikaisemmin. Enkä ehtinyt ajatella vanhoja tuttavuuksia kun pentu saattaisi kuolla.

Parantajamme on tulossa aivan kohta. Toivotaan, että se selviää.” Sanoin katsoen Mustikkapentua. Sen silmät olivat vetiset ja se kiemrteli kivustaan.

 

Onneksi Tammilehti kiidätti nopeasti paikalle. Hänen suussaan oli jotain yrttejä. Samoin Kuunkajolla, ja Kirkassydämellä jotka juoksivat perässä.

Tammilehti ei puhunut mitään, vaan asettui pennun viereen, ja alkoi levittää jotain puremakohtaan. Hän syötti vastustelevalle Mustikkapennulle. Kirkassydän ja Kuunkajo katsoivat parantajan touhuja tarkkaavaisina.

Voimmeko auttaa jotenkin?” Kirkassydän kysyi huolestuneena. Tammilehti ei vastannut sätätessään jotakin pennun äärellä.

Lopulta pennun vinkuna loppui, ja Tammilehti huokaisi helpottuneena.

Valmista. Onneksi otin maustekirveliä mukaan. Pentu on kunnossa ainakin toistaiseksi, mutta se tarvitsee paljon lepoa.” Hän kertoi vakavana.

Tähtiklaani kiitos hän on kunnossa!” Hunajatassu huudahti mennen lähemmäs.

Norppatassu katsoi helpottuneena Tammilehteä.

Kiitos tuhannesti. Ilman parantajaa hän ei olisi selvinnyt.” Norppatassu sanoi.

Tuo on totta. Mitä te teette ylipäätään täällä? En usko kahden oppilaan ja kahden pennun olevan vakoojia, mutta miksi Varjoklaanin kissat tulivat Myrskyklaanin reviirille?” Tammilehti vaati saada tietää.

No tuota.. Me tavallaan lähdimme.” Norppatassu irvisti. Tammilehti kohautti kulmiaan.

Lähditte?”

Joo. Varjoklaanissa ei ole enään turvallista. Veritähti on sokea vallastaan, ja pennuista tehdään oppilaita neljäkuukautisina, koska Veritähti haluaa paljon sotureita näyttääkseen muille klaaneille kuinka mahtava Varjoklaani on. Me olemme Norppatassun kanssa jo vanhempia oppilaita, ja meistä oli tulossa jo pian sotureita, vaikka koulutuksemme oli täysin kesken. Klaanimme kuningatar, Kirsikkakäpälä kuoli aamulla viheryskään, ja hän sai selville, että aioimme lähteä, joten hän pyysi meitä viemään pennut parempaan paikkaan, ja tässä sitä ollaan.” Hunajatassu kertoi. Tammilehti näytti huolestuvan. Eikä ainoastaan sen vuoksi, että neljä kissaa joutui lepäämään Myrskyklaaniin, vaan koska Keltaturkki ja heidän pentunsa- jotka olivat kylläkin jo sotureita, olivat siellä myös.

Tämä pentu ainakin tarvitsee paljon lepoa. Se on vietävä klaaniin lepäämään. Vatukatähdelle se käy varmasti hyvin.” Tammilehti maukui pilke silmäkulmassa. Olin ainoa ketä tajusi Tammilehden salaperäisyyden, sillä varjoklaanilaiset lähtivät kiitellen Myrskyklaanin kissojen kanssa leiriä kohti.

Päästessämme matkaan, takaamme juoksi musta kolli. Muistin nähneeni hänet aikaisemmin.

Korppikatse?” Tammilehden kurkusta pääsi kysyvä huudahdus. Hän näytti hämmästyneeltä. Korppikatse hidasti vauhtiaan päästyään meidän kohdalle.

Lisää Varjoklaanilaisia?” Kirkassydän kysyi korviaan luimistaen. Hän ei erityisesti pitänyt kyseisestä klaanista..

Hän on meidän kanssamme.” Norppatassuvastatsi tylysti. Kirkassydän huokaisi.

Korppikatse ja Tammilehti tervehtivät toisiaan tuttavallisesti.

Kukaan ei epäillyt mitään, sillä Tammilehden uskollisuutta ei kukaan kyseenalaistanut, ja he varmaan olettivat kaksikon tavanneen kokoontumisessa.

 

Seurasin veljeni perässä muuta joukkoa hiljaa. Tammilehti ja Korppikatse vaihtoivat kuulumisia joukon etuosassa.

Suuren vuorivaahteran tullessa näkökenttäämme, kaikki kiihdyttivät hieman vauhtia.

Tammilehti kantoi hanpaissaan Mustikkapentua, ja Kirkassydän oli saanut Ohrapennun vastuulleensa. Tungimme kaikki leiriaukosta sisään mahdollisimman nopeasti.

Kaikki olivat kerääntyneet suurkiven lähelle. Monikaan ei kiinittänyt meihin huomiota, ennen kun haistoivat Varjoklaanin. Kissojen katseet nauliutuivat samantien meihin. Saniaisturkki mumisi Okakynnelle jotain ärtyneenä, varjoklaanilaisia vilkuillen.

Onko pentu kunnossa?” Lehväpilvi kysyi ensimmäisenä astellen meidän luoksemme. Hiekkapentu tallusteli hänen vierellään uteliaana.

Tammilehti laski Mustikkapennun maahan.

Hän voi toistaiseksi hyvin. Tarvitsemme kuitenkin sijaisemon huolehtimaan pennuista.” Tammilehti kertoi. Lehväpilvi näytti harmistuneelta.

Olen pahoillani, mutta Hiekkapentu on jo liian vanha, joten maidontuloni on loppunut jo.” Lehväpilvi maukaisi. Hiekkapentu pörhisti rintaansa.

Olen jo melkein tarpeeksi valmis oppilaaksi.” Hän miukui.

Entä Ratamohäntä?” Kuunkajo puuttui puheeseen.

Totta tosiaan. Melkein unohdin hänen saavan pentuja. Riennänkin nyt heti puhumaan hänelle. Taivastuuli, näytä heille parantajanpesä. He voivat odottaa siellä, että vien heidät puhumaan Vatukkatähdelle. Hän on nyt vähän kiireinen.- ainiin, ja jos olisit niin ystävällinen, että odottaisit minua heidän seuranaan.” Tammilehti maukui osoittaen hännällään Varjoklaanin kissoja., Sitten hän lähti Pentutarhaa kohti Lehväpilvi ja Kuunkajo kintereillään, odottamatta edes mitä vastaisin.

Ähkäisin. Miksi aina minä?

Noniin, tulkaahan.” Huokaisin. Tähän menisi taas koko päivä.

Korppikatse, Hunajatassu ja Norppatassu seurasivat minua, kun johdatin heidät saniaistiheikön lävitse parantajanpesälle.

 

Istuimme pesässä varmasti kauemmin kuin ikuisuuden. Minä makasin tylsistyneenä sammalilla, ja aikani kuluksi raavin sammalta kynsilläni. Korppikatse huokaisi. Hunajatassu näytti kärsimättömältä. Kaikki olivat hiljaa.

Norppatassu katsoi kiinostuneena ympärilleen yrittäen selvästi keksiä jotain

puheenaihetta.

Teiltähän löytyy paljon yrttejä. Varjoklaanissa ne ovat vaikeasti saatavia.” Naaras sanoi lopulta.

Me asummekin metsässä.” Vastasin ilottomasti.

Sen jälkeen kukaan ei enään puhunut taaskaan ikuisuuteen. Lopulta nousin vetelästi ylös, ja ravistin turkistani sammalia.

Käyn katsomassa mikä Vatukkatähdellä kestää.” Sanoin kyllästyneenä. Muut vain nyökkäilivät tylyinä.

Loikin leirin reunilta päälikön pesän luo muiden huomaamatta.

Tassuttelin pesään sisälle. Vatukkatähden pää kääntyi nopeasti minua kohti. Hänen edessään istui kuusi täysin tuntematonta kissaa. He eivät olleet klaanikissoja.

Taivastuuli. Eikö kukaan kertonut sinulle, että minua ei saa häiritä?” Vatukkatähti kysyi ivaa äänessään. En vastannut kysymykseen.

Keitä he ovat?” Kysyin mulkoillen kissalaumaa. Vatukkatähti kohautti lapojaan.

Vanhoja ystäviäni.” Hän sanoi. ”He liittyvät Myrskyklaaniin.”

MITÄH?” Huudahdin. ”Miksi?” Ihmettelin. Vatukkatähti heilutteli häntäänsä.

Sattumoisin minulla ei olisi mitään velvollisuutta vastata tuohon, mutta kerron kuitenkin. Tuossa on Valkotäplä.- Vatukkatähti viittoi noin samaan ikäluokkaan kanssani kuuluvaan mustaan, valkopilkkuiseen naaraaseen. Nyökkäsin.

Hän on heidän johtajansa, ja kissa joka oli minun ja siskoni ystävä, kun olimme oppilaita. Hän ystävineen asui ennen Varjoklaanin reviirin takaisessa kaupungissa. Sen kuitenkin valtasi eräs kissa, ja sinne on levinnyt paljon tauteja. He päättivät lähteä, mutta saivat kierrellä monessa paikassa pääsemättä kuitenkaan asettumaan aloilleen. Lopulta Valkotäplä tuli tänne ja päätti kysyä saisivatko he jäädä tänne.” Vatukkatähti kertoi. Kohotin kulmia.

Mutta eikö se ole huono idea. Lehtisateenaika on tulossa ja sitten lehtikato ja pakkaset. Viime vuoden perusteella meillä ei ole varaa ruokkia ylimääräisiä suita.” Vastustelin. Vatukkatähti huokaisi.

Niin minäkin ensin ajattelin. Mutta jos et muista, Jäkälä laumoineen tappoi valtavasti kissoja. Lisäksi klaanissa ei ole Hiekkapennun lisäksi yhtään pentua, ja hänestäkin tule oppilas piahkoin. Lopulta koko klaani on pian sukua toisilleen...” Vatukkatähti huomautti. Se oli kyllä totta..

Ainoat pennut klaanissa olisivat Ratamohännän ja Kuunkajon pennut. Kukaan muu ei ollut edes aikeissa hankkia pentuja pitkiin aikoihin. Mutta jos klaani saisi uusia jäseniä, ehkä saisimme aloittaa alusta. Ja olihan klaaniin liittymässä varjoklaanilaisetkin..

No joo... Kestääkö juttelussanne kauankin? Tammilehdellä olisi vähän asiaa. Se koskee Varjoklaania.” Maukaisin. Kulkukissat näyttivät uteliailta. Myös Vatukkatähden kiinostus heräsi.

Käske hänet tänne. Tule itsekin mukaan jos tiedät jotain asiasta.” Hän käski lyhyesti.

 

Lähdin taakseni vilkuillen hakemaan Tammilehteä. Hän oli pentutarhassa. Ratamohäntä lämmitti kehollaan kahta pientä pentua iloisen näköisenä.

Näytät pitävän niistä. Toivottavasti ne saavat jäädä klaaniin.” Tammilehti kehräsi. Ratamohäntä hymyili.

Älä muuta sano. Kohtelen heitä kuin omiani.” Ratamohäntä sanoi. Kuunkajo virnisti.

Olet varmasti paras mahdollinen emo niille.” Hän kehräsi.

KRÖHHHÖM.” Yskäisin, että muut saisivat silmänsä irti pennuista ja huomaisivat minut.

Kas, Taivastuuli. Eikös sinun pitänyt odottaa Varjoklaanilaisten kanssa?” Tammilehti sanoi pisteliäästi.

Eei. Tulin kertomaan, että Vatukkatähti tahtoo sinut pesäänsä. Ja varjoklaanilaiset. Ehkä. En tainnut mainita heitä........” Pohdin.

Olenko koskaan kertonut kuinka idiootti olet?” Tammilehti hymyili leveästi.

Hmm. Et ole tainut muistaa koska olet ollut kissanmintuissasi aina.” Sanoin.

Tammilehti näytti kieltä. Hän loikki pesästä pois hyvästellen Ratamohännän ja Kuunkajon.

Seurasin häntä parantajanpesälle, josta haimme varjoklaanilaiset, ja sitten päälikön pesälle. Kulkukissat olivat ryhmittäytyneet suurkiven taakse muiden huomaamatta, odottaen Vatukkatähden puhuvan ensin klaanille.

Menimme pesäaukosta sisään.

Vatukkatähti näytti yllättyneeltä nähdessään varjoklaanilaiset.

Sanoit kyllä, että asia koskee Varjoklaania, muttet kertonut mukanasi olevan niitä!” Vatukkatähti maukaisi. Kohautin lapojani.

Hmph. Ajattelin sinun hoksaavan. Mutta oletkin vähän vajaampi..” Sanoin. Vatukkatähti mulkaisi minua kiukuisesti. Sitten hän kiinitti huomionsa varjoklaanilaisiin.

Mitä te täällä teette?” Hän kysyi siristäen silmiään.

Korppikatse selitti koko tarinan alusta, kun kukaan muukaan ei näyttänyt sitä kertovan. ”- ja sitten ajattelimme, että voimmeko jäädä tänne.” Hän sanoi. Vatukkatähti ei näyttänyt vakuuttuneelta. Oli siinäkin päälikkö.

Hyväksyi tuosta vaan klaaniin kulkukissoja, muttei kahta pentua, oppilaita ja soturia.

Tahdon tietää yhden jutun. Miksi juuri Myrskyklaani? Metsässä on sattumoisin kolme klaania Varjoklaanin lisäksi, joten miksi me?” Vatukkatähti tahtoi tietää.

Meillä on suhteita.” Hunajatassu puuttui puheeseen. Vatukkatähden korvat hörähtivät.

Hän katsoi oppilasta uteliaana.

Jos et satu tietämään, siskosi on emoni...” Korppikatse sanoi tylysti. Vatukkatähti näytti ensin hämmentyneeltä, sitten nolostuneelta.

Kappas vain. Olen pahoillani. Siitä on kauan aikaa kun näin sinut viimeksi. Tottakai saatte jäädä sitten. Onhan Keltaturkki kunnossa?” Vatukkatähti sopersi. Myös Tammilehti katsoi odottavana poikaansa. Hänkin halusi tietää Keltaturkin kuulimiset.

Hän on kunnossa. Mutta Varjoklaanissa on aika kaaosta siltin.” Korppikatse maukui.

Niin on. Veritähti on ihan sekaisin. Siksi lähdimmekin. Emoni tahtoi minut kauas isästäni. Onneksi minulla on kuulemma kaksi siskoa täällä.” Hunajatassu sanoi.

Siinä vaiheessa kaikkien kiinostus heräsi.

Hunajatassu näytti hämilliseltä kaikkien katsoessa häntä odottavana.

Ai.. Tarkoitin kyllä siskopuolia mutta aivan sama. Hän sanoi heidän olevan hiukan vanhempia, ja että tunnistaisin heidät ulkonäöltä. Olemme kuulemma kaikki kovasti emomme näköisiä.” Hän kertoi. Vatukkatähden silmät suurenivat hetkellisesti.

Hemmetti soikoon!” Huudahdin niskakarvojeni noustessa. ”Miksei Minttulehti kertonut toisestakin siskosta?” Sekosin. Katsoessani oppilasta tarkemmin, en tarvinnut lisätietoa, kuka olisi varjoklaanista kotoisin ja emonsa näköinen.

Ahaa! Minttulehti oli siis toinen heistä. Onko hän täällä? Saanko tavata hänet? HETI?” Hunajatassu innostui.

Hän on matkoilla.. Mutta Aamukaste on täällä. Tahdotko, että vien sinut tapaamaan häntä?” Kysyin hitaasti. Tiesiköhän kumpikaan heistä, siskopuolesta. Mutta miksi Kermasulalla olisi suhteita Veritähteen?

Todellakin!” Hunajatassu maukaisi kikseissä.

 

Onko Minttulehdellä toinenkin sisko?” Tihkuviiksi ihmetteli istuessamme suurkiven juurella. Hunajatassu ja Norppatassu olivat juttelemassa Aamukasteelle leirin laidassa. Aamukaste oli vähän hämillään, mutta iloinen tavatessaan sisarpuolensa. Odotimme juuri Vatukkatähden kutsuvan klaanin koolle. Tihkuviiksi oli palannut saalistamasta, ja Nokiturkki oli parhaillaan käväisemässä Ratamohännän luona.

Siskopuoli. Jokatapauksessa se on outoa. Klaaniin tulee paljon uusia jäseniä. Myrskyklaanilla on muutenkin paljon totuttelemista, muista klaaneista puhumatta! Arvaa vain saavatko he sätkyn..” Maukaisin.

Tihkuviiksi katsoi kulkukissoja. Samassa Tammilehti ja Korppikatse poistuivat pesästä, Vatukkatähti perässään. Korppikatse istui Tammilehden vierelle, ja Vatukkatähti loikkasi suurkivelle.

Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon suurkivelle klaanikokoukseen!” Päälikkö kajautti tavalliseen tapaan.

Kissat tulivat aukiolle pentutarhasta, oppilaiden-, soturien-, ja klaaninvanhimpienpesästä. Harva näytti iloiselta. Kaikki ainoastaan mulkoilivat vieraita kissoja.

Hiiriturkki kuiskasi jotain Lehväpilvelle, ja molemmat pudistelivat päätänsä.

Myrskyklaanin kissat.” Vatukkatähti aloitti. ”Kuten varmaan olette huomanneet, olen jutellut tänään usean vieraan kissan kanssa. Nämä kissat ovat tulevia klaanitovereitanne. Heidän oma kotinsa tuhoutui, joten vanhana ystävänä toivotin heidät tervetulleeksi klaaniimme. Asiasta oltaisiin keskusteltu enemän, ellei Myrskyklaanin tilanne olisi heikko. Tarvitsemme uutta verta klaaniin, ja nyt on loistava tilaisuus. Muilla klaaneilla on huomattava määrä enemmän jäseniä. Toivon teidän ottavan heidät lämpimästi vastaan. Tiedätte itsekin varmasti miltä tuntuu menettää joku tärkeä. Nämä kissat ovat menettäneet koko perheensä. Heillä ei ole turvaa, ei paikkaa minne mennä. Te olette heidän uusi perheenne.” Vatukkatä maukaisi. Hän teki tilaa suurkivelle, Valkotäplälle.

Naaras hypähti kivelle ja astui pari askelta eteenpäin.

Olen Valkotäplä. Tahdon esitellä uudet klaanitoverit, heidän uusien nimiensä kanssa.” Naaras maukui. Vuoronperään, yksi kissa loikkasi suurkivelle.

Oranssi, mustaraidallinen kolli on Tiikerimieli, punaruskea naaras on Riekkoturkki, musta, ruskeajalkainen kolli on Ruskajalka, valkoinen punapilkkuinen naaras on Vadelmakuono, ja ruskea oppilas on Havutassu.

Kun heidät oltiin esitelty, Vatukkatähti ilmoitti vielä varjoklaanilaisten jäävän Myrskyklaaniin. Hän kertoi Hunajatassun ja Korppikatseen sukujuurista, ja sen sellaisesta.

Havutassun mestariksi nimitettiin Tuliturkki.

 

Parin päivän kuluttua klaani oli vähän jo tottunut uusiin kissoihin. Oikeastaan uusilla kissoilla oli vaikeampaa sopeutua Myrskyklaaniin, ja klaanien tapoihin. Pikkuhiljaa hekin oppivat. Valkotäplä vaikutti ihan mukavalta, ja muut eivät olleet paljoa vielä muille puhuneetkaan. Korppikatse viihtyi enimmäkseen Riekkoturkin seurassa, sillä he olivat molemmat samassa tilanteessa- uusia.

Makasin leirin laidalla katsellen lintujen lentoa taivaalla. Maa oli kostea sateen jälkeen. Tihkuviiksi karjui juuri muita laiskoja kissoja partioon. Olin tarkoituksellisesti vetäytynyt syrjään, etten joutuisi päiväpartioon, sillä olin ollut jo aamupartiossa.

Vaaleanharmaa hahmo lähestyi minua.

Taivastuuli, näytät tylsistyneeltä.” Nokiturkki tuli luokseni virnistäen.

Kohotin päätäni kollin keskeytettyä ajatukseni.

Mmh. Niin olenkin.” Sanoin. Nokiturkki katsoi minua haukotellen.

Sitten voisimme mennä saalistamaan.” Hän ehdotti. Olin juuri noussut seisomaan, kunnes Tihkuviiksi karjaisi:

Nokiturkki johtaa partiota!”

Nokiturkin naama vääntyi irveeseen.

Äh. Mennäänkö illalla?” Hän kysyi. Nyökkäsin.

Sopii. Ellen ole mukana iltapartiossa.” Virnistin. Nokiturkki hymähti.

Ei se muuta vaadi kun Tihkuviiksen vältelemistä. Älä murehdi, se ei ole vaikeaa. Olenhan tehnyt sitä syntymästä asti.”

Haha, menehän nyt ennen kun veljesi raivostuu. Muutenkin kaikki on sekaisin.” Patistin. Nokiturkki ähkäisi ja kävi puskemassa minua.

Hyvä on. Rakastan sinua.” Hän kehräsi. Hui kauhistus. En meinannut osata vastata, sillä se tuli yllätyksenä. Ja nopeasti. Ja näin NORMAALISSA tilanteessa. Se oli outoa.

Öä.. Minäkin sinua.” Sopersin. Nokiturkki hymähti minulle vielä ennen kun loikki Tihkuviiksen, ja odottavan partion luokse. Nielaisin.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com