Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Luku 20 – Korkokivillä jälleen:

 

 

Ukkospolkua pisin kiiti suuri punainen hirviö, meidän seistessämme Myrskyklaanin rajan reunalla. Iljettävä tuoksu sai minut nyrpistämään kuonoani.

Varjoklaanista ei ole ainakaan havaintoja. Se on kyllä hyvä ottaen huomioon välimme Jokiklaanin kanssa.” Pilvihäntä maukaisi.

Totta, on vain ajankysymys, milloin he hyökkäävät.” Sanoin kääntyessämme poispäin ukkospolulta. Olimme parhaillaan päättelemässä partiokierrosta Ratamohännän, Okakynnen, Pilvihännän ja Pakkastassun kanssa.

Olin mennyt vapaaehtoisesti partioon, sillä heräsin taas kauan ennen muita. Partion jälkeen lähtisin Vatukkatähden, Nokiturkin, sekä Aamutassun, Karpalotassun ja Pihkatassun kanssa korkokiville.

Tihkuviiksi jäisi vahtimaan leiriä meidän ollessa matkalla.

Miksi Saniaistähti edes mahtoi liittäytyä yhteen sen murhaajan kanssa? Mitään riitaa ei olisi edes tullut sillon. Miksi Jokiklaani meitä syyttää päälikkömme tekemisistä...” Okakynsi huokaisi . Pilvihäntä vilkaisi tuota myötätuntoisena samalla kun kävelimme leiriä kohti.

En tosiaankaan tiedä. Jos Saniastähti oli vain vallanhimoinen?” Kolli arveli.

Mutta mitä Jäkälä metsässä näki. Lehtikadonaikana ei ainakaan riistaasta voinut olla puutetta.” Ratamohäntä sanoi. Oikeastaan en ollut edes ajatellut asiaa aikaisemmin..

Ehkä hän tahtoi valmiiksi metsän hiirenkorvan aikaa varten?” Pakkastassu ehdotti.

Katsoimme kaikki oppilasta.

Voi olla. Olimme helposti kukistettavia lehtikadonaikana, nimenomaan riistapuutteen takia. On hyvin mahdollista, että hän käytti tilaisuutta hyväksi.” Maukaisin.

Mutta se ei täsmäisi Saniaistähden osuuteen!” Okakynsi intti.

Emme luultavasti saa koskaan tietääkään. Sadekukkakin on jo varmasti kaukana poissa, eikä palaa jos haluaa pysyä hengissä. Hänellä olisi varmasti ollut vastauksia..” Ratamohäntä totesi lapojaan kohauttaen.

Ohitimme suuren vuorivaahteran, jonka luona Kuunkajo istui odottamassa meitä.

Lähteekö joku saalistamaan. Muita ei ole hereillä korkokiville lähtijöiden lisäksi.” Hän maukui.

MINÄ!” Ratamotassu maukaisi nopeasti. Hän nyt meni aina Kuunkajon mukaan, joten se ei yllättänyt ketään. Ratamohäntä oli aikaisemmin partiossa kertonut meille odottavansa pentuja. Hänen elämänsä oli kuin ruusuilla tanssimista verrattuna omaani. Milloin RATAMOHÄNNÄLLÄ oli ollut jotain murheita elämässään? Sitä minäkin, ei nimittäin koskaan... Olihan se siltin hyvä, kun Lehväpilvikin saisi pian taas seuraa pentutarhaan.

Minä voin tulla Pakkastassun kanssa.” Okakynsi ilmoitti. Pakkastassu näytti innostuneelta.

Jes!” Hän maukui iloisena. Pilvihäntä näytti mietteliäältä.

Minä en tule vielä. Menen myöhemmin päivällä Kirkassydämen kanssa.” Hän sanoi. Kuunkajo nyökkäsi.

Nähdään sitten illemmalla.” Hän sanoi. Maukaisimme hyvästit heille Pilvihännän kanssa.

He lähtivät metsää kohden, meidän jatkaessamme leirille.

 

Tullessamme leiriin, Pilvihäntä meni raportoimaan Vatukkatähdelle, ja minä suunnistin oppilaidenpesälle herättämään Aamutassua.

Aamutassu ylös siitä senkin laiska karvapallo!” Karjaisin oppilaan korvaan. Nyt kun Minttulehti oli poissa, en ollut päässyt huutamaan pitkäänaikaan kenenkään korvaan. Masentavaa, tiedän.

Kirjava naaras pomppasi säikähtäneenä pystyyn. Hän katsoi hädissään ympärilleen, kunnes rauhoittui tajutessaan ettei vaaraa ollut sittenkään.

Oletko sekaisin? Olisin voinut saada sydänkohtauksen..” Aamutassu maukaisi totisena.

Haha niin varmaan. Takamus ylös ja parantajanpesään.” Lähdin pesästä vikkelää tahtia kävellen. Aamutassu säntäsi perääni.

Mitä ihmettä me parantajanpesässä oikein teemme?” Naaras nurisi.

No näet sitten..” Murahdin. Aamutassu kulki perässäni kärsimättömänä, kun astelin sisään pesään. Pesässä olivat jo Nokiturkki, Pihkatassu ja Vatukkatähti.

Lentävät vesimyyrät sentään! Tuleeko minusta soturi!” Aamutassu hehkutti huomatessaan matkayrtit maassa.

No miltä näyttää.” Huokaisin. Vatukkatähti istui ryhdikkäästi, häntä tassujen ympäri kiedottuna ja katsoi tarkkaavaisena minua. En kiinittänyt häneen huomiota, vaan menin istumaan Nokiturkin vierelle.

Joko nyt hypit riemusta, kun pääset Pihkatassusta eroon?” Kuiskasin. Nokiturkki virnisti sanomatta kuitenkaan mitään.

Pihkatassu ja Aamutassu rupattelivat innoissaan ja odottivat Vatukkatähden kertovan jotain matkasta. Päälikkö ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan katsoi ärtyneenä pesäaukkoa. Hänen ilmeensä kirkastui hetkeksi jonkun tullessa sisään, mutta muuttui jälleen kärsimättömäksi, kun tunnisti tulijan vain Tuulitassuksi.

Eikö täällä ole vähän ahdasta?” Tuulitassu kysyi varovasti.

Ei koska olisimme jo lähdössä jos joku ei nukkuisi pommiin. Joku saa nyt luvan käydä herättämässä Karpalotassun, tai katkaisen hänen niskansa jos hän ei ole pian täällä..” Vatukkatähti murisi. Kappas.

En edes ollut huomannut hänen puuttumistaan.

Minä menen!” Ilmoittauduin ja lähdin loikkimaan leirin halki, oppilaiden pesälle. Karpalotassua ei kuitenkaan näkynyt siellä.

Hän ei ollut myöskään soturien pesässä tai klaaninvanhimpia luona. Yksi vaihtehto oli pentutarha, mutta en nähnyt mitään syytä, mitä hän siellä tekisi. Ja arvelujeni mukaan, pesässä ei ollut muita, kuin Lehväpilvi ja Hiekkapentu nukkumassa.

Huokaisin ja palasin parantajanpesälle.

En löytänyt häntä. Hän on varmaan lähtenyt aikaisin saalistamaan.” Sanoin. Aamutassu ja Pihkatassu näyttivät variksenruokaa nielleiltä.

Mutta he ehtivät jo syödä matkayrtit.” Nokiturkki ähkäisi.

Ehkä voimme matkata joskus myöhemmin hänen kanssaan sinne. Matkayrtit eivät vakuta tarpeeksi kauan, että kuluttaisimme ne täällä istuskelemiseen.” Vatukkatähti totesi nousten seisomaan.

Mutta olisi epäreilua häntä kohtaan, jos aioimme järjestää tämän yllätyksenä, ja nyt hän ei saakkaan osallistua.” Intin asettuen Vatukkatähden eteen.

No onko sinulla parempaa ideaa?” Hän tuhahti.

Mietin hetken.

Voin lähteä etsimään häntä. Tulemme perässä. Älä huoli, olen kyllä nopea, ja Karpalotassu saa luvan pysyä perässä jos haluaa mukaan.” Vakuutin päälikölle. Vatukkatähti epäröi hetken, mutta lopulta hän nyökkäsi. Luulisin hänen olevan iloinen kun ei joudukaan matkaamaan minun kanssani. Mutta löisin vaikka vetoa, että olin itse iloisempi kun ei tarvitse katsoa hänen naamatauluaan.

Lähde sitten heti. Ei meillä ole kokopäivää aikaa.” Vatukkatähti mumisi ja lähti tallustamaan metsää päin, nelipuuta kohti.

Nokiturkki heilautti häntäänsä hyvästiksi, ja lähti oppilaiden ja Vatukkatähden perään.

 

Loikkasin suuren kivenlohkareen ylitse, viilettäessessäni metsässä. Olin menossa jokea kohti, sillä sieltä löytyi parhaiten riistaa, ja hän saattaisi olla tapaamassa Kimallekorvaa. Aikaisemmin olin käynyt katsomassa jo Käärmekivet, ja sen jälkeen korkeamännyt. Päivä alkoi sarastaa auringon porottaessa pilvettömällä taivaalla.

Hidastin tahtia aurinkokivien lähellä. Haistoin lähellä kissantuoksua.

Karpalotassuuu?” Kutsuin. Ei vastausta.

Jatkoin matkaani joelle. Siellä kissantuoksu voimistui. Kauempana taisi vilahtaa jotain. Valpastuneena lähennyin sitä.

Kurkistin saniaistiheikön joukosta varovasti. Parin ketunmitan päässä seisoi kaksi kissaa odottavana. Toinen oli aivan tummanharmaa, ja toinen lähes valkoinen, lukuunottamatta puoliksi oranssia korvaa.

He molemmat olivat minuun kohti selkäpäin.

Kissojen seisoskellessa siinä hetken, tuli näkyviin kolmaskin kissa. Hän oli molempia suurempi, selvästi kolli. Hänen silmänsä olivat jäänsiniset, ja turkki tummansiniharmaa raidallinen. Naaraat kääntyivät kollia kohti ja sanoivat jotain toisilleen, mutta he puhuivat niin hiljaa, etten kuullut mitään.

Päätin häätää mokomat kotikisut pois reviiriltämme, ja lähdin vaanimaan heitä kohti. Ollessani tarpeeksi lähellä, melkein sain loikattua toisen naaraan niskaan.

Wheat varo!” Kolli huitaisi tassullaan nopeasti minua kohti, ja paiskasi minut maata vasten. Tummanharmaa naaras hypähti taaemmas, ja katsoi minua yllättyneenä. Nousin pystyyn, ja yritin toista hyökkäystä, tälläkertaa oranssikorvaisen kimppuun. Tällä kertaa kolli ei ollutkaan se, ketä minut tyrmäsi. Naaras oli nopea, ja teki väistöliikkeen, joten en osunut. Hämmästyksekseni, he eivät yrittäneet iskeä uudestaan, vaan juoksivat karkuun.

HAHA, Juoskaa vain pelkurit!” Huusin voitonriemuisena. Taas kuulin rapinaa saniaistiheikön luota, ja tällä kertaa olin valmistautunut, ja loikkasin kissan kimppuun. Sain paiskattua tuon puuta päin.

AUH! Taivastuli oletko ihan seonnut!?” Karpalotassu ähki.

KARPALOTASSU?” Huudahdin yllättyneenä.

No näytänkö joltain toiselta...” Kolli jupisi ja nousi ylös ravistaen turkkiansa.

Näitkö nuo kulkukissat?” Kysyin.

Joo.. Vakoilin niitä kunnes sinä menit kaistapäisenä hyökkäämään niiden- ja minun kimppuuni.” Oppilas maukui närkästyneenä.

Äh, anteeksi. Ne näyttivät epäilyttäviltä.” Sanoin. Vilkaisin Karpalotassua.

Tunnetko ne?” Kysyin silmiä siristäen. Oppilas pudisti päätään.

Mistä niin päättelet?” Hän kysyi. Katsoin häntä pitkään.

Sillä ei ole nyt väliä. Puhutaan siitä myöhemmin.” Maukaisin. Karpalotassu katsoi minua kummaksuen.

Ja miksi viettäisin arvokasta vapaa-aikaani SINUN seurassasi?” Hän kysyi ivallisena.

Koska jos tahdot soturiksi huomenna, saat luvan totella ja viettää aikaa MINUN seurassani, tai jäät oppilaaksi niin kauaksi, kun Minttulehti on matkalla.” Sanoin yhtä ivalliseen sävyyn, kuin oppilaskin.

Karpalotassu näytti hämmästyneeltä.

Minusta tulee soturi.” Hän tuuletti. ”Joko olemme lähdössä? Aamutassu ja Pihkatassu tappavat minut kun en ole vielä siellä!” Karpalotassu maukui.

Vatukkatähti ennemminkin sinut tappaa, sillä he lähtivät jo. Ja jos haluat päästä sinne ennen kuunnousua, parasta olisi että panisimme vauhtia!” Sanoin. Hetken Karpalotassu näytti pettyneeltä siitä, ettei päässyt matkalle ystäviensä kanssa, mutta oli hetkessä taas pirteä ja pinkaisi juoksuun.

 

 

Huh, olen ihan puhki, joko hidastetaan?” Karpalotassu valitti nelipuulle juostuamme. Vilkaisin häntä virnistäen.

Itsepähän et halunnut hakea matkayrttejä leiristä.” Jatkoin juoksua.

Mutta siinä olisi mennyt ihan liian kauan!” Hän intti. Kohautin lapojani.

Ainakin olisit jaksanut paremmin.” Huomautin.

Mmmh.” Kolli mumisi. Ohittaessamme nelipuuta, päätin lopultakin hidastaa vauhtia.

Karpalotasu näytti helpottuneelta päästessään lepuuttamaan tassujaan.

Valppaana tarkkailin ympäristöä Tuuliklaanin reviirille tullessamme. Nummilla ei olisi helppo piiloutua partiolta.

Oli jo iltapäivä, ja matka oli juoksustamme huolimatta kestänyt kauan.

Suurimman osan ajasta olimme olleet hiljaa. Vähän väliä katseeni osui Karpalotassun silmiin. En ollut maininnut sanallakaan aikaisemmin, että tiesin hänen sukujuuristaan.

Joko Kimallekorva tietää teistä?” Kysyin rikkoen hiljaisuuden.

Mitä tietämistä meissä muka on?” Hän kysyi, mutta ulkoapäin näkyi, että hän oli hermostunut.

Älä viitsi. Tiedän, että veljeilit vihollisen kanssa.” Sanoin terävänä.

M-Minä en tiedä mistä puhut.” Karpalotassu sanoi nopeasti, varoen katsettani.

Tuhahdin.

Jäkälä ei ole ainoastaan murhaaja. Hän on myös isä.” Sanoin vihjaten. Karpalotassun karvat nousivat. Hän katsoi minua sekä yllättyneenä, että suuttuneena.

Mitä sinä tiedät asiasta?” Hän kysyi siristäen silmiään.

Tiedän, että taistelussa jonka kävimme, et ollut meidän puolellamme.” Sanoin värähtämättä. Todellisuudessa tiesin hänen kääntyneen isäänsä vastaan ainakin toistaiseksi, sillä Jäkälä oli hyökännyt hänen ja Pihkatassun kimppuun.

En siltin luottanut häneen.

Se ei ole sinun asiasi.” Karpalotassu maukaisi nopentaen kävelytahtia.

Se on koko klaanin asia! Tajuatko, että isäsi murhasi kymmeniä kissoja klaanien keskeltä, ja sinä olit vielä osallisena siihen!” Sähähdin.

Karpalotassu ei vastannut, vaan käveli katse tiukasti edessäpäin.

Hän tappoi PENTUJA! Kuvittele mikä hirviö tappaa jonkun niin puolustuskyvyttömän!” Sanoin karvat pystyssä.

Niin, HÄN tappoi, en MINÄ!” Karpalotassu sihisi.

Mutta olit siltin HÄNEN joukoissaan. Kannatit murhaajaa. Petit klaanisi, ystäväsi, kaikki!” Sanoin kylmästi.

Se on mennyttä...” Hän vastasi ilmeettömänä. En jaksanut väitellä hänen kanssaan. Olkoot mitä oli. Tähtiklaanin kiitos Jäkälä oli kuollut.

 

Onneksi osasin suunnistaa Tuuliklaanin reviirillä, vaikka olin käynyt täällä vain kerran, sillon kun olin itse oppilas. Tiesin, että pian olisimme ukkospolulla. Karpalotassu piti minuun pientä välimatkaa. Hän ei puhunut mitään. Seurasi vain väliinpitämättömänä.

Nummimaisemaa oli tuntunut kestävän jo ikuisuuden. Kauempaa näin kolme kissanhahmoa.

Matalaksi!” Sihahdin Karpalotassulle. Laskeuduimme aivan maata vasten, mutta kissat lähestyivät meitä. He olivat selvästi jo huomanneet meidät.

Karpalotassu paljasti kyntensä heidän lähstyessä.

Älä, olemme heidän reviirillään syystä.” Kuiskasin. Oppilas totteli ja piilotti kyntensä.

Tuuliklaanin kaksi kollia, ja yksi naaras piirittivät meidät.

Vakoojia!” Ruskea kolli sähähti. Tunnistin hänet viimekokoontumisen perustella Mäntykuonoksi.

Myrskyklaanilaisia?” Varissulka kysyi uteliaana. Katsoin valppaana jokaista tuuliklaanilaista vuorotellen. He pyörivät hyökkäysasennossa ympärillämme.

Olen Taivastuuli. Tässä on Karpalotassu.” Esittäydyin(en tosin kovinkaan ystävälliseen sävyyn..). Jostain syystä sanottua nimeni, kissat pysähtyivät.

Tahdotko jutella Katajahännälle?” Varissulka kysyi.

Miksi ihmeessä?” Kysyin nielaisten. Eivätkai he tietäneet sukulaisuudestamme?

Hän on sanonut, että sinä ja pari muuta kissaa saavat kulkea reviirin lävitse vapaasti puhumaan hänelle.” Mäntykuono sanoi.

En tiedä mitä teillä on meneillään, mutta kuulemma jotain salaista.” Hopeanharmaa naaras maukaisi. Hopeahohto!

Todella salaista.” Sanoin nopeasti. ”Mutta tälläkertaa olen täällä toisesta syystä. Matkaamme Kuukivelle päälikön perässä.” Sanoin.

Siinätapauksessa Hopeahohto varmistaa, että myöskin pääsette korkokiville muitta mutkitta.” Mäntykuono sanoi. Hän varmaan johti partiota. Hopeahohto nyökkäsi ja lähti matkaamme. Löin vaikka vetoa, että hänet lähetettiin mukaan vain epäluottamuksen perusteella.

Varissulka ja Mäntykuono lähtivät jatkamaan partiointia.

 

Pahoittelut Mäntykuonosta. Hän ei luota helposti vieraisiin.” Hopeahohto maukaisi. Kohautin lapojani.

Mitä turhia. Kyllä itsekin olisin epävarma jos näkisin muun klaanin kissoja reviirillämme, vaikka asia olisikin tärkeä.” Mau'uin.

Tassuttelimme ripeästi ukkospolulle asti. Olin juuri sanomassa hyvästit tuuliklaanin naaraalle, kun tämä tuli vähän lähemmäs totinen ilme kasvoillaan.

Veljesihän on parantaja eikö vain?” Hän varmisti. Nyökkäsin kysyvänä.

Mitä ajat takaa?” Kysyin uteliiana. Hopeahohto katsoi ympärilleen varmistaen, ettei kukaan kuulisi.

No luottamuksellisesti tahtoisin saada vastauksia kysymyksiini. Katsos, aikaisemmin Kaarnakasvo sai ennustuksen, jossa puhutaan sodasta verestä, tulesta, raivosta ja tuskasta., sekä valosta joka pelastaa klaanin. Sitä ennen hänen ennustuksessaan kerrottiin suuriarvoisten kissojen rikkomuksista, ja klaanien rankaisemisesta. Sitten viimeisenä Yöhämärän unessa kerrottiin viisaudesta, rohkeudesta, rehellisyydestä ja vahvuudesta..” Hopeahohto selitti. ”Mutta me emme ole saaneet noihin mitään vastauksia koko aikana. Veikkaisin ensimmäisen ennustuksen viittaavan Jäkälään, mutta onko teillä tietoa?” Hopeahohto kysyi huolestuneena.

Ensimmäisenä mielessäni liikkui, mistä Hopeahohto tuon kaiken tiesi? Ehkä hän oli myös läheinen parantajan kanssa..?

Olen oikeasti pahoillani, mutta myöskään me emme ole löytäneet vastauksia..” Sanoin.

Hopeahohto huokaisi.

Kaikki selviää aikanaan.” Sanoin lohduttavasti. Hän katsoi minuun ja hymyili ilottomasti.

Toivottavasti...”

 

Hopeahohdon mentyä, oli aika ylittää ukkospolku. Odotimme ensin parin hirviön ohimenoa. Sitten kun annoin merkin, pinkaisimme ylitse tuhatta ja sataa.

Pysähdyimme vasta päästyämme kauas ukkospolusta.

Viimein perillä.” Sanoin uupuneena, kun korkokivet avautuivat maisemaan.

Vaau!” Karpalotassu sanoi ihaillen ja juoksi ystäviensä luokse.

Tulitte sittenkin ajoissa.” Nokiturkki huomautti. Nyökkäsin.

Pakotin hänet juoksemaan puolet matkasta.” Virnistin.

Vatukkatähti tuli pian paikalle tuoresaalista suussaan kantaen. Hän laski ne oppilaiden eteen.

Syökää. Saatte jäädä vahtimaan emonsuulle.” Vatukkatähti maukaisi oppilaille.

Muttaaah tahdon nähdä kuukiven!” Aamutassu harmisteli.

Näet sen varmasti vielä elämäsi aikana.. Kun sinulla on oppilas.” Vatukkatähti sanoi. Hän kohdisti katseensa minuun ja Nokiturkkiin.

Te ette saa syödä mitään, sillä tulette kuukivelle.” Vatukkatähti sanoi. Hänen mennessään makaamaan pensaan varjoon, minä ja Nokiturkki vaihdoimme innostuneina katseita.

Kuukivelle!” sihahdin riemuissani. Nokiturkki nyökkäsi.

Me emme myöskään olleet oppilaina päässeet kuukivelle. Sen sijaan keskellä yötä karhu hyökkäsi leiriin ja siinä menikin matkan kaikki ilo..

 

Kuun noustessa, olimme jo kyllästyneet odottamiseen, ja makasimme Nokiturkin kanssa tylsistyneinä emonsuun vierellä. Pihkatassu, Karpalotassu ja Aamutassu juttelivat keskenään kauempana, ja Vatukkatähti istui odottavana, kunnes nousi ylös, ja tassutteli luoksemme.

Nyt on aika.” Hän kuulutti. Nousimme ylös Nokiturkin kanssa. Oppilaat säntäsivät emonsuulle innoissaan.

Pysykää sitten täällä. Emme tiedä mitä korkokivien takana voi olla, joten varokaa.” Vatukkatähti sanoi.

Varmasti.” Aamutassu vakuutti. Kollit nyökkäsivät. Vatukkatähti hymyili hyväksyvästi.

 

Vatukkatähti meni edeltä tunneliin, minä seurasin, ja Nokiturkki seurasi minua.

Tunnelissa oli pimeää. Se kävi ahtaammaksi joka askeleelta.

Inhoan ahtaita paikkoja.” Jupisin. Nokiturkki vastasi jotain, mutten saanut selvää. Säpsähdin turkkini koskettaessa tunnelin kosteita reunoja. Viimein alkoi näkyä hohtavaa valoa. Suuni loksahti auki. Nokiturkki henkäisi ihastuksesta.

Pääsimme tilavampaan paikkaan, jossa Vatukkatähti käpertyi kuukiven vierelle.

Yrittäkää nukkua.” Hän sanoi sulkien silmänsä.

Käperryimme vierekkäin kuukiven lähelle. Tunsin Nokiturkin vaipuvat syvään uneen, mutta itse en voinut olla katselematta kuukiveä. Se oli suuri ja kaunis, ja hohti oudosti. Lopulta olin katsonut sitä jo pitkään, ja silmiäni alkoi jo sattumaan, joten suljin ne vaipuen uneen.

 

Seisoin oudossa paikassa. Se oli rauhallinen metsäaukio, ja keskellä kulki joki. Taivas oli vaaleanpunainen auringon noustessa, ja hieman usvaa leijui ympärilläni. Oli varhainen aamu. Tassuttelin kostean nurmen yli joen vierelle. Vaikka paikka olikin rauhallinen, jotenkin hiljaisuus oli karmivaa.

Olen odottanut sinua.” Lempeä naaraan ääni sanoi. Tunsin lämpöä turkissani. Joku oli vierelläni. Käännyin varovasti. Vierelläni seisoi kaunis kullanruskea naaras. Hänellä oli ystävälliset vihreät silmät.

Kuka olet?” Kysyin. ”En ole nähnyt sinua aikaisemmissa unissani.”

Nimeni on Peuranaskel. Emosi on minun tyttäreni.” Hän maukaisi. Katsoin häntä tovin. Katajahäntä näytti aika paljon emoltaan.

Saanko kysyä jotain?” Kysyin. Peuranaskel nyökkäsi.

Mutta nopeasti, meillä ei ole kauaa aikaa.” Hän sanoi katsellen ympärilleen.

Miksi unissani vierailee Tähtiklaanin kissoja, miten minä voin nähdä kuolleita kissoja unissani ollessani tavallinen soturi?” Vaadin tietää. Peuranaskel hymyili salaperäisesti.

Sinä et ole tavallinen, nuori Taivastuuli. Olet kaikkea muuta.” Hän sanoi. Olin väittämässä vastaan, sillä tahdoin tietoa, mutta Peuranaskel jatkoi puhettaan:
”Seuraa minua. Minun on johdatettava sinut erään kissan luokse. Naaras lähti matkaan. Hänen aslekeensa olivat kevyitä ja nopeita, siitä varmaan nimikin oli tullut.

Juoksin hänen peräänsä. Ylitimme ensin joen kahlaamalla, ja juoksimme sitten niityn 'halki. Lopulta kauempana erottui jotain kirkasta. Räpyttelin silmiäni nähdäkseni paremmin.

Edessäpäin seisoi hohtava muuri. Sen toiselle puolelle ei näkynyt.

Mikä ihme tuo oikein on? Näyttää hiukan karmivalta..” Henkäisin ihmeissäni. Peuranaskel ei vastannnut, ennen kun pääsimme muurin viereen. Siellä seisoikin lumenvalkea naaraskissa. Hänen silmänsä olivat keltaiset, ja hohtivat epätavallisesti.

Jätän sinut hänen käpäliinsä. Hän olkoon oppaasi tulevaisuudessa.” Peuranaskel maukaisi lempeästi. Säikähdin hänen haihtuessaan ilmaan kuin tuhka. Tosin kuin tuhkasta, hänestä ei jäänyt jälkeäkään. Ja miten niin opas?

Epäluuloisesti kiinitin huomioni valkoiseen kissaan.

 

Kuka sinä sitten olet? Et näytä isovanhempien ikäiseltä.” Maukaisin kysyvästi. Naaras katsoi minua jännittyneenä.

Minä olen Valonliekki. Olen Koivutähden ja Kaislakäpälän vanhin tytär.” Hän esittäytyi kumartaen. Hämmentyneenä nyökkäsin sisarpuolelleni.

Olen Tai-”

Tiedän kyllä. On harvinaista, että sinulla on noin tarkka yhteys Tähtiklaaniin, vaikka oletkin nuori. Sellaista tapahtuu vain harvoin, mutta et ole ainoa. Kissat pystyvät näkemään joissain tapauksessa myös muutakin kuin Tähtiklaanin kissoja..” Valonliekki maukaisi. Jähmetyin. Olinko Tähtiklaanissa? Ensiksi mielessäni kävi, olisinko kuollut, kunnest muistin että makasin parhaillani nukkumassa Nokiturkin kyljessä.

Mitä tarkoitat muilla?” Kysyin varovaisesti.

Näytän sinulle. Tule.” Valonliekki sanoi pilke silmäkulmassa.

Mitä, minne?” Huudahdin.

Hän kääntyi muuria kohti vastaamatta, ja käveli sen läpi. Epäröin hetken, mutta lopulta seurasin.

Kun astuin muurin lävitse, tunsin jäätävän kylmän valtaavan koko kehoni. Valo sokaisi minut. Tuntui kuin olisin muuttunut jääksi, joka juuri pirstoutui tuhansiksi palasiksi. Se tuli niin yllätyksenä, että olisin kiljaissut jos olisin pystynyt. Sen sijaan en saanut kurkustani ääntäkään.

 

Kaaduin eteenpäin ja värisin. Kylmyys oli kadonnut kuin salamaniskusta. Ympärilläni ei näkynyt enään valoa. Hengitin raskaasti ja katkonaisesti.

Valon sijasta paikka oli kuihtunut ja musta. Lämpö ja iloisuus olivat kaikonneet paikasta. Täällä oli viileä ja puut olivat mustia ja korkeita. Kun viimein uskallauduin katsomaan tarkemmin ympärilleni, oli Valonliekki tullut vierelläni. Hän autti minut jaloilleni.

MITÄ TUO OLI?” Sähähdin.

Hiljempaa! Muurin vaikutus saattaa olla aluksi voimakas. Se heikkenee myöhemmin, ja paremmassa tapauksessa pystyt vielä ilmaantumaan tänne ilman tulematta muurista. Yleensä vain harvat parantajat pystyvät siihen, mutta sinulla on kykyjä.” Valonliekki sanoi. Naaras ei tuntunut sopivan ympäristöön tippaakaan valkean turkkinsa kanssa. Katsoin häntä tuimasti.

Joko siis minullekin voitaisiin kertoa mitä näytätte minulle?” Murahdin. Valonliekki katsoi ympärilleen varmistaen, ettei kukaan ollut kuulemassa.

Olemme pimeyden metsässä. Jos kehityt tarpeeksi, pystyt löytämään täältä ihan kenet pahan kissan vain haluat. Kissat täällä ovat kadoksissa. Eksyksissä. He vaeltavat etsimässä itseään. He ovat oman mielensä vankeja. Elävät loppunsa pimeydesssä ja synkkyydessä. Siksi heidän löytämisensä voi olla vaikeaa.” Valonliekki sanoi. Suuni loksahti auki punnitessa asiaa mielessäni.

Siis pystyinkö minä etsimään pahan kissan PIMEYDEN METSÄSTÄ? Ja mitä hemmettiä minä siellä tein? Kylmät väreet kulkivat lävitseni.

Eikö Pimeyden metsään kuuluisi olla mahdotonta päästä, sillä kukaan ei pääse käymään Tähtiklaanissakaan..?” Kysyin varovasti.

Ei. Pimeyden metsään pystyy ottamaan kontaktia, jos osaa hallita uniaan tarpeeksi hyvin. Se vaatii paljon harjoitusta tavalliselta kissalta. Mutta pimeyden metsässä kissat ovat yhtä eläviä, kuin todellisuudessakin. He pystyvät hyökkäämään kimppuusi, ja jos saisit vammoja, ne ovat sinulla herätessäsikin. Jos kuolet täällä, sinä et muuta kuin herää parin haavan kera, mutta jos Tähtiklaanin kissa kuolee tänne, ei ole paluuta.” Hän maukaisi.

Minä siis pystyn kommunikoimaan pahojen kuolleiden kissojen kanssa.. Ja sinä olet suuremmassa vaarassa tullessani tänne.. Mutta en vieläkään tajunnut miksi tulimme tänne, ja mitä hyötyä tästä on...” Sanoin puoliksi itselleni. Kaikki oli niin outoa ja sekavaa.

Etkö tajua? Voit saada vastauksia, tietoa- tietoa ennustuksia varten. Se on vaan vähän vaarallisempaa.” Valonliekki maukui.

Mieleeni tuli samantien Saniaistähti. Jos löytäisin hänet niin-.

Kuulin kaikuna äänen. Valonliekki katsoi automaattisesti ympärilleen. Ääni kaikui uudestaan. Se kutsui minua nimeltä. Uudestaan. Ja taas.

Taivastuuli, aikamme loppuu. Sinun on palattava muurin toiselle puolelle, jotta pääset vahingoittumatta takaisin.” Valonliekki sanoi. Katsoin häntä ja muuria vuorotellen kauhistuneena.

En pysty siihen. Entä jos se kamala tunne toistuu!” Kauhistelin. Valonliekki astui lähemmäs ja tönäisi minua selästä lähemmäs muuria. Tarrasin kynsilläni elottomaan maahan.

Sinun on pakko. Ensimmäisellä kerralla voit joutua kadotukseen jos et hallitse mieltäsi kunnolla. Tapaan sinut unessa vielä joskus.” Valonliekki maukui tyynesti. ”Anteeksi.” Hän ehti sanoa, kunnes tönäisi minua lujemmin, ja kaaduin suoraan muuria kohti. Taas tunsin kehoni jäätyvän, ja en nähnyt muuta kuin hehkuvaa valoa jokapuolella. Mutta tälläkertaa kaikki oli ohi ennen kun ehdin ajatella tarkemmin.

 

No johan sinäkin heräsit! Minäkun luulin sinua aamuvirkuksi, mutta nukut sikeämmin kuin Minttulehti!” Nokiturkki huudahti. Katsoin kasvoja pääni yläpuolella hölmistyneenä, vähän hämilläni.

Ai.. Joooo......” Sanoin hitaasti. Kapusin pystyyn ja ravistelin tomua turkistani.

Näitkö jotain unta?” Nokiturkki kysyi Vatukkatähdeltä. Päälikkö pudisti päätään.

En mitään ennustusta.” Hän sanoi vähän pettyneenä.

Se voi olla hyväkin asia. Tähtiklaani olisi voinut varoittaa sinua myös Jokiklaanista. Se ei varmaan olisi ollut hyvä juttu tämän kaiken jälkeen.” Sanoin. Ajatukseni pyörivät omassa unessani. Minäkin tunnuin näkevän enemmän enne-unia kuin Vatukkatähti.

Jep, mutta palataan ylös.” Päälikkö sanoi. Lähdimme taas ahtaaseen tunneliin, mutta tällä kertaa päätin jättäytyä viimeiseksi. Tassuttelin Nokiturkin ja Vatukkakynnen perässä ripeästi ylös, ja vedin keuhkoihin raikasta ilmaa päästessämme ulos emonsuulta. Ulkona istuivat tylsistyneet oppilaat. Karpalotassu söi parhaillaan jänistä.

Joko lähdetään?” Aamutassu uteli. Vatukatähti nyökkäsi.

Kyllä. Matkaan menee jokatapauksessa aikaa, joten jos haluatte nukkua ennen nimitysmenoja, niin vauhtia käpäliin.” Vatukkatähti sanoi. Pihkatassu säntäsi Vatukkatähden perään kävelemään.

 

Tuijotin hitaasti virtaavaa vettä keskittyneenä. Veden pinnasta heijastui oranssi taivas. Hattaramaiset pilvet koristivat sitä. Tutuamme leiriin, olimme päättäneet lähteä vielä metsälle ennen iltaa. Aurinko oli jo vähän laskemassa. Nokiturkki istui vieressäni. Hänen huomionsa oli kiinittynyt kalaan, joka ui lähellä joen pintaa. Hänen keltaiset silmänsä seurasivat sitä tarkkoina. Katselin hänen toimintaansa.

Nokiturkki kohotti käpäläänsä hiljaisesti, ja upotti sen nopeasti veteen. Hän kiskaisi esiin pienen kalan. Nokiturkin kasvoilla kävi voitonriemuinen ilme. Kala alkoi kuitenkin livetä hänen tassuistansa, ja hän alkui huitoa vimmatusti tassuillaan kalaa, saadakseen sen takaisin otteeseensa. Kala valui kollin otteesta kohti vettä, ja Nokiturkin yrityksestä huolimatta se tipahti veteen. Muttei yksin.

Tasapainonsa menettäneenä Nokiturkki tipahti veteen. Vesipisarat roiskuivat ympäriinsä kastellen minutkin.

NOKITURKKI! Oletko kunnossa?” Huudahdin. Vaaleanharmaa kolli räpiköi vedessä.

Elossa ollaan..” Hän jupisi sylkien vettä suustaan. Nolostuneena hän lopetti turhan heilumisen, ja keskittyi rannalle uimiseen.

Aloin nauraa hysteerisenä, kun Nokiturkki tul lähemmäs litimärkänä. Hän näytti uitetulta rotalta.
”Mikä noin naurattaa?” Hän kysyi närkästyneenä päästessään rantaveteen, jossa tassut ylsivät pohjaan.

Naamasi. Heh.. Eikö sinulle opetettu, että kalastus on Jokiklaanilaisia varten.” Hekotin. ”Näkisit itsesi.. Näytät ihan karvaiselta lahnalta.” Kiusoittelin nauruni keskeltä.

Haha, kiusaat väärää henkilöä.” Hän sanoi haastavasti, kuitenkin leikkisä pilke silmäkulmassa. Ennen, kuin ehdin varoa, hän loikkasi minua kohden, vetäisten minut veteen. Vesipisarat roiskuivat. Kiljaisin tuntiessäni uppoavani kylmään veteen. Räpiköin pinnalle. Verenhimoisesti etsin katseellani Nokiturkkia.

WÄÄH! Tämä kostetaan!” Huusin nauraen. Nokiturkki virnisti. Loikkasin häntä kohti painaen hänet vedenpinnalle. Kollin noustessa taas pinnalle, hän heilautti tassuaan vedessä, ruiskien minua naamaan.

Tästä saat!” Hän nauroi ruiskien lisää vettä päälleni. Ryhdyin vastaiskuun samalla mitalla. Jos joku olisi ollut näkemässä, meitä oltaisiin varmaan katsottu sekopäisiksi oppilaiksi.

Yskin suuhuni mennyttä vettä, ja yskiminen oli vaikeaa nauraessani niin paljon.

Jos et olisi säikäyttänyt kaikkia joen kaloja pois, pelaisimme ensikerralla kalasotaa!” Huudahdin pärskiessämme vedessä.

Tunkisin suuhusi kolme haukea, jotta olisit joskus edes hiljaa.” Nokiturkki virnuili.

Väitätkö minua äänekkääksi?” Kailotin mahdollisimman lujaa. Nokiturkki heitti minua vedestä löytyneellä levällä.

Hui!” Kiljuin sukeltaen itsekin hankkimaan levää taisteluamme varten.

 

Minusta tuntuu kuin olisin hyytelöä.” Valitin Nokiturkille, kun olimme läpimärkiä, ja viimeinkin lopettaneet vesisodan. Makasimme selällämme aurinkokivillä. Normaalisti kivi olisi tuntunut kovalta, mutta nyt väsyneenä, jopa se oli hyvä paikka maata.

Voisin nukkua juuri tässä näin.” Nokiturkki sanoi viereltäni uupuneena. Haukottelin.

Minä myös...” Mumisin.

Katselin pilviä. Kumpikaan ei puhunut mitään. Hiljaisuus tuntui pitkältä ja painostavalta. Vähitellen silmäni alkoivat väkisinkin sulkeutua, vaikka kauan sinnittelinkin pysyäkseni hereillä.

 

Tällä kertaa herätessäni, oli aamuyö. Nyt en ollut nähnyt mitään unta. Paikkani olivat kipeät, koska makuualustana oli toiminut kivi. Hetken hämmentyneenä nousin ylös ja vilkuilin ympärilleni. Olin yhä aurinkokivillä. Ja Nokiturkki makasi levollisena kivellä.

Minun oli mietittävä hetki, mitä oli tapahtunut.

Olimme tainneet nukahtaa kivelle. Ja nukkua kauan. Ja..-

NOKITURKKI!” Huudahdin karvat pystyssä. Kolli loikkasi pystyyn ja katsoi hyökkäysvalmiina ympärilleen. Lopulta hän hoksasi missä olemme ja rauhoittui.

Missä palaa?” Hän haukotteli.

Nyt on aamuyö.” Sanoin irvistäen. Hän katsoi minua kysyvänä.

Ai miten niin?” Hän ihmetteli.

Meidän olisi pitänyt palata leiriin monta tuntia sitten! Oppilaistamme tuli sotureita! Emme edes tiedä heidän soturinimiään!” Parkaisin. Nokiturkin niskakarvat nousivat.

Pirskatti! Olemmeko niin idiootteja..!?” Hän maukui hitaasti, purren hammasta.

Näköjään..” Vastasin. ”Olisi varmaan hyvä palata leiriin.” Sanoin irvistäen.

Nokiturkki huokasi. ”Varmaankin.” Hän maukui.

Suurinpiirtein juoksimme leiriin. Siellä vilkaisimme toisiamme varovaisesti.

Yritetään olla hiljaisia, ja yrittää olla herättämättä ketään.” Nokiturkki sanoi.

Joo.” Kuiskasin. Hiippailimme saniaistunnelista sisään. Suurkiven vieressä istuivat kolme oppilasta vartiossa.

Heidän tuimat katseensa porautuivat meihin. Kiitin onneani, etteivät he voineet puhua ennen aamua. Silloin saisimme kuulla kunniamme sekä Vatukkatähdeltä, että oppilailtamme. Vikkelästi kuljimme heidän ohitsensa, ja astelimme hiljaisesti soturien pesään. Kissat nukkuivat leveästi, ja meinasin astua Kuunkajon hännälle.

Tihkuviiksi nukkui kippurassa pedillään.

Nokiturkki pujotteli pesän nurkkaan paikalleen, ja vilkaisin Mintulehden tyhjää sammalvuodetta, ja sitten Nokiturkkia. Nokiturkki hymyili minulle lämpimästi, minun asettuessani hänen vierellensä. Sammalvuode tuoksui Minttulehdeltä, ja minun tuli heti ikävä ystävääni. Hän saisi luvan palata pian. Tarvitsin jonkun, kelle jutella.

Öitä.” Nokiturkki maukaisi minulle.

Mmh..” Mumisin vastaukseksi uupuneena. Tunsin kollin kehon lämmön omaani vasten, ja kehräsin hiljaa, ennen kun vaivuin uneen.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com