Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Luku 19- Sekasortoa:

 

 

Taas ehti kulua viikko, kaksi ja kolmaskin. Minttulehden pennut olivat kasvaneet jo hurjaa vauhtia, ja kauaa ei kestäisi kun heistä jo tulisi oppilaita. Veimme heidät usein metsään ihastelemaan ympäristöä. Tuulipentu oli innostunut kasveista ja marjoista. Tammilehti olikin ilahtuneena ilmoittanut ottavansa naaraan mielellään oppilaakseen tulevaisuudessa.

Minttulehti ja Tihkuviiksi olivat hyvissä väleissä, mutta jotain heidän suhteestaan puuttu. Minusta tuntui, että Tihkuviiksi ei kyennyt rakastamaan Minttulehteä kunnolla kaiken jälkeen. Heidän suhteessaan tulisi aina olemaan rako luottamuksen kohdalla. Toivoin siltin heidän olevan onnellisia.

 

Aurinko paistoi kuumana turkkiani vasten, kun tarkkailin jokaista Aamutassun liikettä.

AUTS!!” ääni kiljaisi närkästyneenä. Se kuului puiden takaa hiekkakuopalta. Aamutassu kirosi äänen aiheuttajaa, sillä se oli säikäyttänyt hänen juuri vaanimansa hiiren takaisin kivenkoloon.

Mitä tuolla on meneillään?” Kummastelin. Aamutassu kohautti lapojaan.

En tiedä, luultavasti taisteluharjoitukset.” Aamutassu tuumasi ravistaen turkistaan neulasia. Oli vasta aamu, ja aurinko pilkisteli pilvien takaa. Metsä tuoksui raikkaalta.

Mennään katsomaan.” Viitoin hännälläni Aamutassua seuraamaan. Lähdin loikkimaan kohti hiekkakuoppaa.

Oppilas seurasi perässä. Olimme olleet jo pari tuntia saalistamassa, ja saaneetkin jo paljon tuoresaalista leiriin vietäväksi.

Hiekkakuopalle päästyämme, näin Pihkatassun voitonriemuisen virneen. Nokiturkki sen sijaan ei ollut kovin iloisen näköinen.

Minähän sanoin, että ÄLÄ KÄYTÄ KYNSIÄ TOLLO!” Hän huudahti oppilaalleen. Pihkatassu kehräsi ja hymyili ivallisesti.

Anteeksi kamalasti. Olen NIIIN pahoillani.” Hän sanoi sarkastisesti. Nokiturkki tuhahti.

Kumpikaan heistä ei ollut huomannut meitä vielä.

Vaihdoimme Aamutassun kanssa katseita.

Jos hän voitti sinut, eikö hän ole silloin osoittanut olevansa taitava taistelija?” Aamutassu kysyi viattomasti. Molempien päät kääntyivät meitä kohden.

Pihkatassu mittaili meitä katseellaan.

Minä OLEN, taitava taistelija!” Pihkatassu puolustautui ja lähti loikkimaan omahyväisenä leiriä kohti.

Eääh, en minä niin väittänytkään..!” Aamutassu juoksi ystävänsä perään niin vikkelästi, että törmäsi puuhun ja kellahti kumoon.

Aamutassun pompatessa pystyyn ja katsoen meitä nolostuneena, yritin pitää ilmeen huvittuneisuuden sijaan peruslukemilla.

Heh...” Aamutassu loikki nopeasti kasvillisuuden sekaan.

Oppilaan mentyä, virnistin Nokiturkille. Kolli ei kuitenkaan näyttänyt kovinkaan huvittuneelta, vaan heilutti häntäänsä ärtyneenä ympäriinsä.

Huoh.. En kertakaikkiaan kestä häntä...” Hän valitti.

No mikset sano Vatukkatähdelle, että hän on valmis soturiksi, niinkuin aikaisemmin puhuimmekin?” Kysyin.

Saattaisi olla hyvä idea. En vain tahtoisi hänen jatkavan tuolla asenteella, se on raivostuttavaa.” Nokiturkki maukaisi.

Totta. Mutta eipä sitä noin vain muuteta.. Se veisi vielä seuraavan puolivuotta, jos aikoisit tuosta kissasa saada kurinalaisen. Ihan sekopää..” Sanon.

Mmmh..” Nokiturkki mumisi.

Minulla on nälkä.. Tuletko hakemaan Aamutassun kanssa saalistamani riistan?” Kysäisin vaihtaen puheenaihetta.

Nokiturkin ilme kirkastui ja hän nyökkäsi.

Joo.. En jaksa mennä nimittäin partioon. Tihkuviiksi laittaisi minut varmasti vähintään kahteen. En vieläkään ymmärrä mitä hänellä on, mitä mnulla ei. Hän pääsi soturiksi varmaan kuukauden aikaisemmin, ja nyt hän on varapäälikkö!” Hän valitti.

Vieläkö te jaksatte kilpailla?” Huokaisin.

Taivastuuli rakas- aina.”

HUI!!! Jähmetyin rakas- sanan kohdalla liikkumattomaksi. Tiesin tasantarkkaan, ettei tuon lauseen kanssa ollut mitään tekemistä sen sanan kanssa- se oli vain sanonta. Mutta siltin..

Nokiturkki näytti huomaavan hermostuneisuuteni- pelkästään siitä, että karvani sojottivat pystyssä. Salamannopeasti palautin kasvot yllätyneenhermostuneenhysteerisen-sekaisesta, normaaliksi. Hän ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta, kun tuijotin häntä kiusallisessa hiljaisuudessa.

Mietin nopeasti jonkun ovelan juonen, ja aloin yskiä järkyttävästi.

Päästin kurkustani outoja ja todella idioottimaiselta kuulostavia äänähdyksiä. Lopulta yskittyäni tarpeeksi osoitin hännällä kurkkuani.

Eh, karvapallo.........” Sanoin ja irvistin. Nokiturkki ei näyttänyt vieläkään vakuuttuneelta- ehkä jopa vähemmän kuin viimeksi, muttei sanonut mitään.

...Mennään...” Hän sanoi hitaasti ja lähti syvemmälle metsään. Seurasin perässä ja kirosin idioottimaisuuttani. Ei edes ollut kulunut kauaa aikaa siitä, kun olin ollut korviani myöden ihastunut Nokiturkkiin. Mitä kaikelle sille oli tapahtunut? Silloin en ollut osannut näyttää sitä, ja nyt tunsin itseni vaivaantuneeksi siitä, että tiesin Nokiturkin tykkäävän minusta yhä.

En ollut viimeaikoina edes ajatellut asiaa. Oli tapahtunut liikaa kaikkea. Ensin kaikki ennustukset, Stormin lähtö, Jäkälä, Minttulehden ja Tihkuviiksen välienselvittely, Uudet pääliköt ja riidat Jokiklaanin kanssa, sekä liikaa kuolemia.

Kuljimme rinnakkain Nokiturkin kanssa. Metsässä oli viileämpää kuin muualla, sillä tänne ei paistanut kunnolla aurinko puiden suojatessa meitä.

Ensin haimme Korkeamännyiltä jäniksen ja oravan, sitten aurunkokiviltä kaksi vesimyyrää jotka Aamutassu oli napannut.

Mhiätf snmminä thgeert llemga?” Nokiturkki kysyi kaksi vesimyyrää hampaissaan. Laskin jäniksen maahan.

HÄH?” ihmettelin. Hänkin laski saaliin, ja pörhisti turkkiaan.

Mitä teet illalla?” Hän kysyi. Katsoin häntä kysyvänä.

Kuinka niin?” Ihmettelin. Taas tajusin vasta kun olin puhunut.

Eikun siis en mitään. Kai..” Lisäsin pikaisesti. Nokiturkki hymähti.

Hyvä, tahdon viedä sinut yhteen paikkaan jonka löysin.” Hän maukaisi salaperäisenä. Heitin häntä kävyllä.

Näytit jo kukkaniityn kun olimme oppilaita.” Kiusoittelin.

Ei olekaan kyse siitä, vaan yksi toinen paikka.” Hän sanoi hymyillen.

No hyvä on. Tulen mukaasi.” Maukaisin.

Nokiturkki puski minua ilahtuneena, ja siinä samassa Tihkuviiksi kutsui hänet luoksensa kauempaa. Hänen mukanaan partiossa olivat Tuliturkki ja Lukkitassu. Nokiturkki sanoi hyvästit ja juoksi veljensä luo.

Itse nappasin jäniksen selkäni päälle, sillä Nokiturkki lähti partion mukaan, ja se tarkoitti sitä, että sain raahata kaiken yksin loppumatkan.

Onneksi leiriin ei ollut pitkä matka. Kuljin hiekkakuopan ohitse, samalla kun tasapainolin saaliiden kanssa. Hiekkakuopalla olivat parhaillaan Vatukkatähti ja Karpalotassu. Hän koulutti oppilasta väliaikaisesti silloin, kun Minttulehti hoiti pentuja.

He tervehivät minua, ja olin vastaamassa tervehdykseen, kunnes tiputin vahingossa yhden vesimyyrän. Kumartuessani nostamaan sitä, myös jänis ja toinen vesimyyrä tippuivat maahan.

ÄÄH!!” Murisin ja aloin nostella saaliita, ja tiesin katsomattakin, että Vatukkatähti nauroi minulle. Lähtiessäni paikalta, mulkaisin päälikköä ärtyneesti.

 

 

Illalla päätin käydä katsomassa Minttulehteä ennen kun lähtisin Nokiturkin kanssa jonnekin.

Minttulehti?” Kutsuin. Kermanvaalea naaras kohotti päätään ja nousi pystyyn. Nokkospentu kiusasi parhaillaan Pakkaspentua.

Tuulipentu taas istui sammalilla jutellen Hiekkapennulle, Lehväpilven ja Tomuturkin nuorimmalle pennulle.

Hänen sisaruksistaan jäljellä oli vain Lukkitassu. Tomuturkkikin oli kuollut, joten Lehväpilvellä oli paljon surtavaa.

Mitä nyt?” Minttulehti kysyi ja haukotteli. Hän näytti uupuneelta.

Ajattelin vain kysyä neuvoa. Yhdessä jutussa..” Maukaisin.

Minulta? Mikä on sellainen asia, jossa tarvitset minun neuvojani?” Minttulehti näytti ilkikuriselta, mutta kuulosti ainakin ihan oikeasti kiinostuneelta. Lösähdin ystäväni eteen sammalille.

No tuota..” Purin hermostuneena hammasta. ”Miten minun pitäisi käyttäytyä jos Nokiturkki näyttää minulle kauniin paikan ja öö se on mielestäni mahtava. Pitääkö minun hyppiä hysteerisesti kiljuen, kehrätä ja puskea hymyillen Nokiturkkia, tuulettaa ympäriinsä, kertoa kuinka ihana hän on vai mitä, vai öää lähestyä sillä pelottavalla tavalla... Tiedäthän?” Äimistelin .

Me molemmat tiesimme, etten ollut mikään tunne-asiantuntija, ja kun oli Nokiturkista kysymys, en sanoisi mitään hänen 'ihanuudestaan'.

Kuulostaisi kai liian tyttömäiseltä. Tai jotain.. ENKÄ lähestyisi mistään hinnasta sillä tavalla. Jotain rajaa sentään..

Minttulehti yskäisi kun yritti olla nauramatta minulle. Närkästynenä luimistin korviani.

Enkö minä ole sinulle mitään opettanut... Ole oma itsesi. Sinustahan hän pitää, eikä mistään feikkipirteästä hienostelevasta sekopäästä.” Minttulehti kehräsi, ja katsoi minua merkitsevästi.

Hän ajatteli varmasti sitä, kun aikaisemmin Nokiturkki oli kysynyt mten saisi minut ihastumaan itseensä.

En edes halunnut tietää, mitä Minttulehti oli silloin sanonut......

Muttah!!-”

Ei muttia, kaikki menee hyvin jos et hermoile.” Minttulehti vinkkasi silmää.

Ehkä sinun maailmassasi. Minun tuurillani kävelen jo heti ensialkuun puuta päin.” Jupisin. Minttulehti vain virnisti.

Tassuttelin ulos pesästä, ja olin törmätä Nokiturkkiin, joka selvästi oli etsimässä minua.

Äh, ei ole kuutakaan, jolloin en lentäisi jotain päin.” Mumisin.

Huomattu.” Nokiturkki virnuili.

 

Kuu loisti taivaalla kirkkaana, meidän kävellessämme kaksijalkalaa kohti. Eikai Nokiturkki tosissaan minua sinne ollut viemässä?

Hermostuneena katsahdin taakseni.

Olimme kahestaan, mutta minulla oli vahva tunne siitä, että joku oli lähettyvillä. Kiersimme oudon paikan läpi kaksijalkalassa, ja saavuimme ensin kukkaniityn reunalle. Sinne missä kävimme oppilaina. Nokiturkki pysähtyi, ja pysähdyin hänen peräänsä. Kolli kääntyi minua kohden.

Sulje silmäsi. Tahdon paikan olevan yllätys.” Hän maukaisi. Kohotin kulmiani.

Juuri kun toivoin, etten kävelisi tänään päin puuta.” Sanoin harmistuneena, tosin todella sarkastisesti.

Ohjaan sinua kyllä vatipää. Tule.” Hän maukui. Huokaisin turhautuneena, ja suljin silmäni. Tunsin itseni tyhmäksi, mutta tyydyin olemaan valittamatta tämän kerran, Nokiturkin iloksi.

Nokiturkki johdatti minua ensin kukkaniityn halki, sitten jonnekin metsään ja siellä kävelimmekin varmaan ikuisuuden. Minusta tuntui, että emme olleet kovinkaan lähellä Myrskyklaanin reviiriä..

 

Kunnes vihdoin ja viimein Nokiturkki käski minun pysähtyä, olivat tassuni jo kipeät kävelemisestä. Nokiturkin tuntien en ihmettelisi, jos puolet matkasta olisimme kulkeneet ympyrää.

Noniin, avaa silmäsi.” Nokiturkki sanoi. Raotin silmäluomiani, ja oletin näkevän jotain hämmästyttävän hienoa. Sen sijaan jähmetyin paikalleni ja tuijotin näkyä äimistyneenä. Ristiriitaiset tunteet kuohuivat sisälläni.

Eikö ole mahtava. Luolahan on täydellinen.” Nokiturkki hehkutti huomaamatta järkyttyneisyyttäni. Minä taas nielaisin ja purskahdin itkuun.

Olimme Stormin luolalla. Tämä paikka oli minun ja STORMIN. Tuntui kuin olisin pettänyt h¨änen luottamuksensa tuodessani Nokiturkin tänne..-tai hänhän minut tänne toi mutta aivan sama.....

Nokiturkki hätääntyi.

Taivastuuli mikä sinun on? Oletko kunnossa?” Hän kyseli hypähtäen huolestuneena eteeni. Käänsin päätäni ja yritinpiilotella itkuani.

Silloin tajusin, että vähiten mitä juuri nyt halusin, oli kertoa Stormista Nokiturkille.

Yritin koota ajatukseni, ja vääntelin päässäni taas ovelaa salajuonta.

Eäääh.. Tuota,.. Kaislakäpälä ja sisarpuoleni kuolivat täällä..” Maukaisin hiljaa. Nielaisin. Kaislakäpälä oli ollut Koivutähden kumppani, sekä sisarpuolteni emo. Todellisuudessa en tiennyt hänestä paljon muuta kuin sen, että hän oli kuollut. Minulla oli hämärä muistikuva siitä, että hänet ja pennut olisi tappanut mäyrä, mutten ollut varma.

Voi ei. Olen todella pahoillani, en tiennyt!” Nokiturkki maukui hädissään.

Mmh, ei se mitään. Ei se ole sinun vikasi.” Sanoin kohauttaen lapojani. Koko kehoni on jännittynyt.

Tule, mennään pois täältä.” Nokiturkki maukaisee painaen päänsä lavalleni. Nyökkään hitaasti ja lähden tulosuuntaamme Nokiturkin kyljessä kiinni. Vilkaisen taakseni ennen kuin katoamme metsään.

 

Seuraavana päivänä asia pyörii mielessäni. Toivon todella esitykseni menneen läpi. Toivon, että Nokiturkki ei mene sinne enään koskaan. IKINÄ. Jos vaikka Storm ilmaantuisi. Heitä kahta en haluaisi esitellä toisilleen...

Ja Tuulitassu, sinun mestarisi on Tammilehti. Sinusta tulee varmasti loistava parantaja tulevaisuudessa!” Vatukkatähti julisti suurkiveltä. Puolet hänen puheestaan oli mennyt minulta aivan sivu suun.

Minttulehden tytär näytti innostuneelta, Tammilehden loikatessa kivelle. Hymyilin.

Tammilehtikin näytti olevan iloinen saadessaan oppilaan. Oppilas ja mestari koskettivat toistensa kuonoja, ja laskeutuivat kiveltä onnittelijoiden keskelle. Nokkostassun mestariksi oli tullut Komeettasielu, ja Pakkastassun oli Okakynsi.

Hyppelehdin kissajoukon keskeltä muiden luokse.

Onnea.” Maukaisin, mutta kukaan ei tuntunut kuulevan liiallisten onnittelujen keskeltä. Vedin ilmaa keuhkoihini ja karjaisin:

ONNEAAAAHHH!!”

Muut hiljenivät, ja katsoivat minua kummaksuen. Vatukkatähti tönäisi minua lapaan hiljenemisen käskyksi, mutta osoitin mieltäni vain ivallisella vilkaisulla päälikköä kohden. Muiden tuijotellessa minua, loihdin kasvoilleni tyytyväisen hymyn ja kävin puskemassa Tammilehteä. Sitten käännyin Tuulitassun puoleen.

Vaikka Tammilehti onkin loistava parantaja, sano hänelle suoraan jos hänen juttunsa eivät kiinosta sinua.” Kehräsin. Tuulitassu katsoi minua hetken hämmentyneenä, mutta nyökkäsi lopulta. Iskin silmää ja päätin etsiä Minttulehden kissojen joukosta.

Hän oli juuri poistumassa soturien pesää kohden, kunnes sain hänet kiinni. Hyppäsin häntä kohden ja tönäisin häntä niskaan, saaden hänet kaatumaan naamalleen.

HUIIHH!” Minttulehti pomppasi pystyyn. Hekotin vieressä.

Minne matka?” Kysyin kiinostuneena.

Olin itseasiassa etsimässä sinua.” Hän maukaisi. Kohotin kulmiani kysyvästi.

Ai miksi?” Ihmettelin. Minttulehti viittoi hännällään metsää kohti.

Nyt kun olen soturi taas, tahdon jutella kanssasi hetken.” Hän sanoi ja lähti tarpomaan metsään. Menin perässä, ihmetellen miksei hän olisi muka kuningattarena puhua?

Minttulehti pysähtyi vasta käärmekivillä. Istahdimme ruohikolle.

Naaras kääntyi minua kohti hilpeä ilme kasvoillansa.

Mikä nyt?” Utelin kiinostuneena. Minttulehti avasi suunsa hetken empien.

Aion lähteä seikkailemaan.” Hän maukaisi innoissaan.

Aijaa. Milloin lähdetään?” Pompahdin pystyyn. Minttulehti puri huultansa.

Ei, en tarkoita meitä.” Hän sanoi vähän vaivautuneena.

No mitä sitten? Aiotko vain häipyä? Milloin? Miksi? MINNE?” Kyselin sekavana. Todellisuudessa olin oikeastaan kauhistunut. Minua ei sinänsä haitannut jos hän olisi poissa pari päivää. Itseänikin varmaan olisi virkistänyt reviirin ulkopuolella käyminen.

No tuotanoin.. Ajattelin lähteä kiertämään maailmalle. Sain jo Vatukkatähdeltä luvan. Minusta vain tuntuu, että tarvitsen vähän omaa aikaa..” Hän sanoi hitaasti.

Mutta milloin?” Kysyin nielaisten. Minttulehti irvisti.

Tänäiltana.” Hän sanoi. Karvani nousivat pystyyn.

TÄNÄÄN? Mutta vastahan pääsit pois pentutarhasta!” Huudahdin. ”Emmehän me ole edes ehtineet käydä saalistamassa yhdessä! Ja nytkö aioit jo lähteä? Sano nyt vielä, että hyppelehdit vieraissa puskissa kolme kuuta!” Kiljuin.

Kyllä, itseasiassa ajattelin olla kuukauden tai pari.” Minttulehti maukaisi.

Suuni loksahti auki.

M-mutta entä mitä minä silloin teen? Entä Karpalotassu, hänen koulutuksensa on venynyt muutenkin, kun olet ollut kuningattarena! Entä Tihkuviiksi? -tai pentusi?!” Luettelin kauhuissani. Aikoiko hän jättää minut todella noin kauaksi?

Äh, Karpalotassu pärjää kyllä Vatukkatähden kanssa, Tihkuviikseä harmittaa, mutta hän kyllä pärjää- ja eihän hän minua voi määräillä. Pennut ovat muutenkin innoissaan oppilaiksi tulosta ja uusista mestareista. He eivät edes kunnolla huomaa poissaoloani. Sinulla on aina Nokiturkki ja Tihkuviiksi, ja uskon sinun kyllä selviävän heidänkin seurassaan. Sinä pärjäät aina, olet selviytyjä.” Hän kehräsi. Minttulehti näytti hieman surulliselta joutuessaan jättämään ystävänsä, mutta hymyili siltin yhä.

Nieleskelin itkua.

En minä ole vahva..” Mumisin.

Kyllä olet. Saat supervoimia tuoresaaliista, koska sitä kyllä riittää.” Minttulehti nauroi.

Ainakin tusinoittain nyt kun lähdet.” Yritin kuulostaa töykeältä, mutta aloin hihittää Minttulehden mukana.

Noniin, palataan leiriin. Minun täytyy hyvästellä vielä muut.” Minttulehti hymähti.

Okei..” Puskin Minttulehteä. ”Mutta ketään ei ikävöi sinua yhtä paljon kuin minä!” Vannoin. Minttulehti naurahti.

Minunkin tulee ikävä.” Hän kehräsi. Hymähdin.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com