Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 2 -Kahjoa porukkaa kerrakseen:

 

Istuin aamun sarastaessa oppilaiden pesässä. Harva kissa oli vielä edes herännyt, ja muut oppilaat nukkuivat sammalpedeillään väsyneinä.

Hiippailin pois pesästä, ja kävelin suurkivelle. Loikkasin sen päälle. Suurkiven päältä leiri näytti olevan paljon alempana. Tuijotin taivasta hymyillen. Suuni avautui haukotukseen. Kumarruin katsomaan suurkiven reunalta alas.

Hetken ehdin kuulla askelia, kunnes tunsin tassut selässäni. Ne tönäisivät minua takaapäin, ja sen seurauksena lensin kiljaisten alas suoraan rähmälleni. Närkästyneenä pomppasin pystyyn. Katsahdin vikkelästi suurkiven päälle, jossa vaaleanharmaa kolli nauroi hysteerisenä.

Oletko täys kahjo? Olisin voinut.... ömm... LOUKKAANTUA!” Huudahdin vihaisena. Kolli nousi kunnolla seisomaan, ja loikkasi kiveltä alas notkeasti, laskeutuen suoraan eteeni. Nokitassu väänsi kasvoilleen kömpelön hymyn.

Älä nyt ole noin tosikko.” Hän naukui.

Älä itse!” Nau'uin loukkaantuneena murahtaen. Nokitassu pyöritti silmiään.

Oppilaiden pesältä kuului vaimea äänähdys. Tihkutassu loikki luoksemme uteliaana.

Mitä ihmettä te täällä meluatte?” Hän haukotteli kysyvä katse silmissään. Nuolaisin käpälääni, ja viitoin hännälläni Nokitassua kohti.

Tuon hiirenaivon tähden vaan.” Mumisin Tihkutassulle. Tihkutassu kohotti kulmiaan.

Anna olla.” Kolli puuskahti kärsimättömästi. Läimäisin Nokitassua tassullani naamaan.

Kolli murahti kaatuen kömpelösti selällen.

Siitäs saat senkin lurjus.” Kiljuin kykenemättä pidättelemään naurua.

Kosto elää!” Nokitassu julisti loikaten äkisti kimppuuni kynnet piilossa. Kolli painoi minut maata vasten, mutta potkaisin tuota leikkisästi takajaloillani, ja sen seurauksena lähdimme vierimään kuperkeikkojen ja volttien sekaisena ryteikkönä.

Nauroin hyväntuulisena kierähtäessämme suurkiveä päin.

Auh, pääni..” Nokitassu jupisi kolauttaessaan päänsä suurkiveen. Tihkutassu seurasi kamppailuamme sivusta.

Tästä saat hiirenaivo!” Nokitassu huudahti läimäisten minua otsaan harmaalla tassullansa. Suuhuni meni hiekkaa, ja syljeskelin sitä hetken, kunnes ponkaisin tassuni pystyyn lennättäen Nokitassun pienen matkan päähän rähmälleen.

Eikö äitisi opettanut ettei tyttöjä saa lyödä?” Kiljaisin juosten Nokitassun luo hypäten tuon kimppuun uudelleen, mutta tällä kertaa Nokitassu ehti ensin, ja kumautti minua taas päähän.

Hmh, ei tainnut mainita.” Kolli kiusoitteli. Näytin hänelle kieltä ja ravistin tomuista turkkiani. Hengästyneenä lopetimme kappailun siihen, kun soturien pesästä tassutteli esiin Saniaiskäpälä, Tuliturkki sekä Varjokukka.

Vilkaisimme Nokitassun kanssa nolostuneina toisiamme.

Mitä te täällä meluatte?” Tuliturkki kysyi.

Koko leiri herää..” Saniaiskäpälä mumisi väsyneenä. Varjokukka nyökkäsi.

Minääh en ollut osallinen.” Tihkutassu sanoi lipevästi. Irvistin tönäisten ystävääni lapaan. Soturit vaihtoivat katseita.

Mitä sinä sitten siinä puuhaat. Mene herättämään mestarisi ennen kun patistan sinut vaihtamaan klaaninvanhimpien sammalia.” Saniaiskäpälä haukotteli. Tihkutassu kipitti vikkelästi takaisin oppilaiden pesää kohti, ja saatoin vain erottaa kollin helpottuneen huokaisun.

Te kaksi saatte mennä Tuliturkin ja Varjokukan kanssa partioon.” Saniaiskäpälä sanoi minulle ja Nokitassulle. Nokitassu puuskahti turhautuneena.

Nyökkäsimme molemmat. Jos se oli rangaistus, niin taisin meluta useamminkin.

Tuliturkki vilkaisi varapäälikköön, ja sitten Varjokukkaan. Mestarini viittoi meitä seuraamaan hännällään.

Lähdimme leiristä neljästään. Ensin menisimme suunnan perusteella Varjoklaanin rajaa kohti. Tuliturkki ja Varjokukka kävelivät jutellen äänekkäästi edessämme. Minä ja Nokitassu jättäydyimme hieman jälkeen.

Äh, juuri kun olisin saanut vapaapäivän Okakynnen kipeän tassun vuoksi.” Kolli puuskahti. Hymyilin omahyväisenä.

Oikein sinulle kun olet tuollainen äänekäs tomppeli.” Kehräsin. Nokitassu näytti närkästyneeltä mutta pysyi hiljaa. Metsän tuoksut saivat minut piristyneeksi. Nokitassu tarkkaili tuttua metsää katseellaan.

Varjokukka ja Tuliturkki olivat ehtineet kävellä jo kymmenen metrin etumatkan päähän meistä. Katsoin maata mietteliäänä. Millaista mahtaisi olla Varjoklaanissa, Tuuliklaanissa tai Jokiklaanissa. Kaikilla niillä oli oma vahvuutensa, Jokiklaanilla uintitaito, Tuuliklaanilla nopeus, Varjoklaanilla voimakkuus, mutta entäpä Myrskyklaanilla? Miettiessäni kuumeisetsi Myrskyklaanin vahvuutta, Nokitassukin ehti kävellä minun edelleni muutaman metrin päähän.

Taivastassu. Lakkaa uneksimasta siellä ja palaa tähän maailmaan!” Tuliturkki huusi joukon edeltä. Silmäni suurenivat huomatessani kuinka kauas muut olivat ehtineet.

Pinkaisin juoksuun, ja juoksin toiset kiinni.

Sitten voikin jo erottaa ukkospolun äänet, ja sen kitkerän tuoksun.

Ukkospolku haisee kamalalta.” Naukaisin. Tuliturkki nylkkäsi vilkaisten minua.

Haisee ja pitää kamalaa meteliä. Kaksijalat voisivat harkita kävelyä, ettei ukkospolkuja tarvittaisi pilaamaan tätäkin paikkaa.” Tuliturkki jupisi.

Samaa mieltä.” Varjokukka julisti. Seurasimme ukkospolun kitkerää tuoksua, kunnes harmaa sileä pinta tuli näkyviin kasvillisuuden seasta. Varjoklaani ei ollut ainakaan ylittänyt rajaa..

 

Palasimme leiriin uupuneina. Yksikään klaani ei ollut käynyt reviirillämme. Satuimme tosin tapaamaan Tuuliklaanin partion. Jalkojani särki.

Vietkö minut nyt saalistamaan tai taistelemaan?” Kysyin Tuliturkilta. Kolli vilkaisi taivaalle jonka pilvet olivat ehtineet peittää.

Odota tunti. Hoidan pari juttua.” Hän sanoi. Puuskahdin epätoivoisena.

Kai sitten pitää keksiä jotakin tekemistä..” Mumisin. Tuliturkki nyökkäsi tassutellen pois. Katsoin vielä hänen peräänsä, kunnes käännyin pikaisesti, tuntien kovat kolauksen päässäni, kun se osui toisen kissan päähän.

Äh.. Katso eteesi.” Tihkutassu maukui päätään hieroen. Virnistin.

Olet melkoinen puupää. Pääsi on yhtä kova kun ….” Yritin pikaisesti keksiä jotain.

Kuin tuo kivi tuossa..!” Jupisin osoittaen suurkiveä. Tihkutassu irvisti.

Selvä.” Hän maukaisi väliinpitämättömänä. Kollin silmissä oli kuitenkin leikkisä pilke.

Samassa Tammitassu tassutteli paikalle yrttitukko suussaan. Hän laski sen Tihkutassun eteen.

Tässä nämä. Et muistanut jäädä odottamaan niitä parantajanpesälle.” Tammitassu maukui. Vilkaisin ruskeaturkkista veljeäni.

Hän on vähän toheloa sorttia.” Ilmoitin kehräten. Tammitassu naurahti.

Pian palasimme kaikki oppialiden pesälle- tai heti sen jälkeen kun Tihkutassu oli vienyt yrtit klaaninvanhimpien pesään Pikkukorvan vatsakipuihin.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com