Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 1 -Ensimmäinen oppilaspäivä:

 

Mikä IHME tuo on?” Huudahdin. Minusta oltiin tehty muutama päivä sitten Myrskyklaanin oppilas, ja mestareksini olin saanut Myrskyklaanin soturin, Tuliturkin. Hänellä oli nimensä mukaan silmiinpistävä oranssi turkki, ja ainoastaan toisen korvan päässä oli hieman mustaa. Tuliturkki tassutteli luokseni. Olimme harjoittelemassa saalistusta. Iljettävä haju tunkeutui kuonooni.

Tuijotin silmät pyöreinä maassa makaavaa otusta. Sen turkki oli takussa, ja kuivunut veri sai karvani nousemaan pystyyn. Tuliturkin silmät suurenivat.

En tiedä.” Hän totesi. Tuijotimme veristä, pientä otusta ihmetellen. Kissa se ei ainakaan ollut. Pienen tovin jälkeen päätin koskea sitä. Törkkäsin otusta tassullani, ja käänsin sen. Irvistin ällötyksestä.

Joku- tai jokin on syönyt aika sottaisesti..” Mumisi Tuliturkki. Oravan piirteet erottuivat heikosti, verisestä nyytistä.

Toivottavasti täällä ei liiku mäyriä.” Maukaisin vilkuillen ympärilleni epäilevästi.

Kerrotaan Koivutähdelle kun palaamme. Nyt opetan sinulle sitä saalistusta.” Tuliturkki sanoi. Hymyilin säteilevästi.

Hautasimme syödyn oravan maahan, ja lähdimme kohti aurinkokiviä. Siellä oli kuulemma paljon riistaa. Aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla. Kävelimme lehtien peitossa olevaa maata pitkin. Lehtisateen aika oli aluillaan, ja sen huomasi sekä putoilevista lehdistä, että puiden lehtien ruskastumisesta.

Tuliturkki jatkoi kävelyä nopeampaan tahtiin, ja kiidätti edelleni.

Olemme pian perillä.” Hän ilmoitti vilkaisten minuun pirteänä.

Into kuvastui silmistäni.

 

Tuliturkki johdatti minut aukiolle, jonka keskellä oli lujaa virtaava joki, joka heijasti päivänvaloa. Henkäisin ihastuneena.

Säntäsin Joen vierelle, ja olin lentää rähmälleni kompastuessani. Oli tipalla ettei kuononi koskettanut vettä.

Rauhoitu nyt vähän!” Tuliturkki nauroi. Kapusin nolostuneena pystyyn turkkia ravistaen. Tuliturkki käveli vierelleni.

Opetatko minut kalastamaan?” Kysyin uteliaana. Tuliturkki pudisti päätään.

En ikipäivänä. Jätetään se Jokiklaanille. No ihan ensiksi sinun on keskityttävä haistelemaan ilmaa.” Tuliturkki maukui. Katsoin mestariini nyökäten.

Aloin etsiä ilmasta edes jonkin näköistä riistaeläimen tuoksua. Aluksi en haistanut muuta kuin Tuliturkin ja Jokiklaanilaisten tuoksua, joka johtui vahvasti siitä, että Joen toisella puolella sattui olemaan Jokiklaani.

Katselin epätoivoisena ympärilleni. Sitten kuin pelastavana enkelinä vesimyyrän makea tuoksu tavoitti minut.

 

Vesimyyrä! Haistan vesimyyrän!” Huudahdin. Tuliturkki näytti rohkaisevalta.

Ole hiljempaa ettei se karkaa.” Tuliturkki sanoi. ”Missä päin haistat sen?”, Hän lisäsi.

Pyöritin silmiäni.

Etkö sitten itse haista sitä?” Tuhahdin. Miksi mestarit kyselivät typeriä jos he itse haistoivat riistaeläimet. Tuliturkki näytti närkästyneeltä.

Koska mestarien tehtävä on TESTATA oppilaidensa taitoja.” Hän virnisti.

Kohautin lapojani. Haistelin ilmaa lisää, ja katsahdin kysyvästi Tuliturkkiin.

Tuolla?” Ehdotin osoittaen hännälläni pusikkoon aurinkokivien takana.

Tuliturkki nuuskaisi itse ilmaa, ja nyökkäsi.

Muista vaanimisasento. Selkäsi täytyy olla kyyryssä, ja pitää olla tuulen alapuolella ettei saalis haista itse sinua. Kokeilehan.” Tuliturkki opasti.

Lähdin seuraamaan riistan hajua, ja hiivin saniaisten lävitse, kunnes näin vesimyyrän. Loikkasin sulavasti sitä kohden, ja raastoin kynsilläni sen kylkiä.

Puraisin vesimyyrän lopuksi kuoliaaksi. Tuliturkki kipitti luokseni.

Hienoa Taivastassu. Voimme palata nyt leiriin. Vie saalis sitten klaaninvanhimmille.” Tuliturkki sanoi ylpeänä. Hymähdin nostaen vesimyyrän hampaisiini.

 

Palatessamme leiriin, aurinko oli ehtinyt laskea hieman, ja taivas oli värjäytynyt oranssihtavaksi. Katsahdin mestariini, laskien saaliin hetkeksi maahan.

Menen kertomaan oravasta Koivutähdelle. Vie sinä vesimyyrä klaaninvanhimmille. He ovat ärtyisiä jos eivät saa tarpeeksi ruokaa päivässä.” Tuliturkki maukui vilkaisten pikaisesti klaaninvanhimpien pesään.

Selväh, menemmekö sitten saalistamaan lisää?” Utelin.

Emme varmaan ehdi. Huomenna opetan taistelutekniikoita.” Tuliturkki sanoi.

Mahtavaa!” Huudahdin nostaen vesimyyrän takaisin suuhuni, ja viiletin klaaninvanhimpien pesälle. Astelin sisään ryhdikkään näköisenä, ja hiivin Pikkukorvan luokse, sillä muut nukkuivat jo.

Toin ruokaa.” Kuiskasin laskien vesimyyrän kollin eteen. Pikkukorva näytti nyrpeältä.

Kylläpä kesti.” Hän nurisi hotkaisten palasen vesimyyrästä.

Normaaliin aikaan sinä sen sait!” Mau'uin topakasti, ja käänsin selkäni. Ja minäkun olin luullut klaaninvanhimpia lempeimmiksi, ajattelin.

Kävelin pesäaukolle, ja olin juuri menossa ulos, kunnes tunsin törmääväni. Kaaduin kissan päälle, ja vierin voltin ja kierähdin kyljelteni maahan.

Ääh, varo vähän.” Kapusin pystyyn sylkien hiekkaa suustani. Minuun törmännyt kissa oli veljeni. Tammitassu virnisti.

Olin vain viemässä Pilkkuhännälle yrttejä.” Veljeni tokaisi. Kohautin lapoja.

Ainakin sain tietää kuinka kova pää sinulla on. Minulle tulee varmasti valtava kuhmu!!” Huudahdin. Tammitassu nauroi.

Sitten voit tulla minun hoitooni.” Hän kiusoitteli.

Ei kiitos.” Jupisin nuolaisten tomuista turkkiani. Palasin oppilaiden pesään väsyneenä, ja naukausin tervehdyksen Aamutassulle. Sitten käperryin pedilleni nukkumaan..

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com