Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 18- Riidoissa:

 

 

Istuin suurkiven päällä heilutellen hermostuneena häntääni ympäriinsä. Aurinko lämmittää minua, muuten viileänä aamuna. Leirissä on hiljaista ja veikkaan olevani taas vaihteeksi ainut hereillä oleva kissa.

Läheisen puun oksalta tipahtelee silloin tällöin vesipisaroita sulaneesta lumesta, ja aina pisaran osuessa minuun säpsähdän. Lumi on sulanut viimein, ja joka paikka on kostea.

Odotan jonkun heräämistä. Minttulehti nukkuu pentutarhassa- ei siis sillä että odottaisin hänen heräävän ennen keskipäivää.

Noin viikko sitten hänen pentunsa syntyivät. Niistä kaksi oli naaraita, ja yksi kolli. Pentujen nimet olivat Nokkospentu, Pakkaspentu ja Tuulipentu.

Kohtapuolin kuulin jonkun liikkuvan. Kurkotin päätäni kiven reunalta alas ja huomasin Vatukkatähden tassuttelevan minua kohti. Päälikkö ei ensin huomannut minua venytellessään, mutta havahtuessaan hän sai sätkyn.

Mitä sinä tähänaikaan teet hereillä?” Hän ihmetteli. Loikkaan alas kiveltä laskeutuen kostealle nurmikolle. Siristän silmiäni sarkastisesti.

En vain saanut unta.. Istun täällä usein.” Maukaisin. Vatukkatähti ei välitänyt pahemmin tylystä äänensävystäni.

Onko Minttulehti jo herännyt?” Hän vaihtoi puheenaihetta.

No ei todellakaan. Hän nukkuu kauemmin kuin karhut talviunta.” Mumisin.

Vatukkakynsi huokaisi.

Tarvitsee sitten kai odotella. En tahdo herättää häntä.” Vatukkakynsi maukui. Mikäkin paukapää.. Muka niin prinssi-jalomielinen.

Joo.. Niinhän sinä tahdot olla aina hänelle ihana ja rakas, mutta sen olisit voinut tehdä toisellakin tavalla.” Murahdin ärtyneesti.

Jos hän ei olisi ollut päälikköni olisin haukkunut hänet lyttyyn ja motannut häntä naamaan niin että hänen kuononsa uppoaisi syvälle hänen tyhjään päähänsä. -tekisinkin niin ellen olisi joutunut siivoamaan klaaninvanhimpien sammalia viimeksi kun sanoin häntä hiirenaivoiseksi kananugetiksi.

Vatukkakynsi mulkaisi minua ärtyisästi. Kohautin lapojani ja tallustelin vikkelästi soturien pesään.

Katsoin nukkuvia kissoja. Nokiturkki nukkui oudossa asennossa pesän nurkalla.

Hänen vieressään oli yhä tyhjillään oleva paikka jossa Minttulehti oli aikaisemmin nukkunut. Oli outoa, että emme olleet aikaisemmin vaihtaneet paikkoja. Nyt siitä oli kuitenkin hyötyä. Minttulehti kun ei sattunut puhumaan Tihkuviikselle.

Ratamohäntä nukkui Kuunkajon vieressä. He olivat tulleet jo alussa läheisiksi.

Päätin yrittää jatkaa nukkumista, sillä oli sekin parempi vaihtoehto kuin olla hereillä VATUKKATÄHDEN seurassa.

Hiivin kissajoukon läpi ja käperryin Tihkuviiksen vierelle. Suljin silmäni ja yritin nukkua.

 

Tuntui kuin olisin saanut nukkua vain viisi minuuttia, kunnes joku töni minut hereille.

Äääh... Onko pakko nousta...” Mumisin silmät puoliummessa. Nokiturkki ja Tihkuviiksi seisoivat yläpuolellani- tai oikeastaan vierelläni mutta koska olin makuuasennossa niin he näyttivät olevan yläpuolellani.

On. Tulet metsästyspartioon.” Tihkuviiksi sanoi. Kohotin kulmiani. Oli vieläkin tosi kummallista, kun Tihkuviiksi määräsi meitä partioon. Hän hoiti varapäälikön roolinsa hyvin, vaikka ei tullutkaan pahemmin toimeen päälikkönsä kanssa.

Kapusin hitaasti ylös ja venyttelin jäseniäni.

Mutta kun minun piti mennä katsomaan Minttulehteä.” Sanoin. Tihkuviiksen korvat värähtivät. ”Ainiin.. Sori.” Lisäsin vikkelästi. Tihkuviiksi ei vastannut ja piti surumasennuksensa piilossa.

Ja hän on Vatukkatähden seurassa, joten tuskin kaipaat häntä metsästämässä.” Nokiturkki sanoi. Esitin oksentavani.

No olisit heti sanonut..”

Lähdin kaksikon perässä soturien pesästä. Katseeni osui samantien Vatukkatähteen joka istui Minttulehden vieressä pentutarhan vierustalla. Pennut hyppivät toistensa kimpussa leikkien. Näky olisi ollut suloinen ilman Vatukkatähden pärstää. Mikä kamalinta, Minttulehti näytti onnelliselta katsoessaan Vatukkatähteä. YÖK..

Taivastuuli maailma kutsuu sinua.” Nokiturkki maukui. Huomasin samassa, että melkein kävelin päin piikkihernepensasta, joten pysähdyin. Käänsin päätäni kollia kohden seuraten tuota leiriaukolle.

Ai.. Joo. Okei.” Sönkkäsin vilkuillen taakseni Minttulehteä kohti.

 

HUI!” Nokiturkki säikähti jotain pitkää joka luikerteli ohitsemme ja katosi kivenkoloon.

Käärmeitä?” Tihkuviiksi ihmetteli niskakarvat pystyssä. Katsoimme koloa jonne käärme oli kadonnut. Näky ei ollut sinänsä mikään ihmeellinen juttu, sillä olimme lähellä käärmekiviä.

Ne ovat aika aikaisin liikkeellä. Yleensä ne heräävät paljon myöhemmin talviunesta..” Tihkuviiksi maukui. Nyökkäsin.

Pitää varoittaa seuraavaa partiota.” Sanoin.

Ja kokoontumiseen lähteviä kissoja.” Lisäsi Nokiturkki. Muistin ensimmäisen kokoontumiseni, jonne lähdimme vakoilemaan Tihkuviiksen ja Nokiturkin kanssa. Se oli ollut hieno reissu.

 

Palattuamme leiriin, laskin kaksi jänistä tuoresaaliskasaan. Loput omista saaliistani hakisin myöhemmin. Nyt kuitenkin Vatukkatähti näytti juttelevan Tuliturkin kanssa pesänsä luona nauttien samalla tuoresaalista.

Hän ei siis olisi Minttulehden seurassa.

Hyppelehdin pentutarhalle. Tervehdin Lehväpilveä ohittaessani hänet pesäaukolla.

Minttulehtiiih!” Kutsuin. Kermanvaalea naaras pomppasi pystyyn nähdessään minut.

Vihdoin! Odotin sinua koko aamun- tai päivän, ihan sama..” Hän maukui.

Olin metsästyspartiossa, ja sinulla näytti olevan seuraa.” Sanoin pisteliäästi.

Minttulehti kohautti lapojaan.

Samassa joku pieni ja karvainen olio loikkasi selkääni kaataen minut sammalille.

UAARGHT! Nokkostähti on kaatanut vastustajansa!” Nokkospentu kiljui.

Hurraa!” Tuulipentu hurrasi siskolleen. Makasin sammalten seassa pöllähtäneenä, Minttulehden hihittäessä yksinään vierelläni. Hänen vieressään istui Pakkaspentu tuijottaen oudoksuen siskojaan.

Olenko oikeasti sukua noille...” Hän mumisi heilauttaen häntäänsä.

Aivan varmasti! Haluatko lisätietoa miten tulitte maailmaan?” Minttulehti maukui sarkastisesti ja virnisi.

WÄÄÄ!” Pakkaspentu loikki äkkiä karkuun Lehväpilven luo.

Parempi vaan kun ei tiedä.” Virnuilin.

Niin. Mahdatko itse tietää?” Minttulehti kiusoitteli. Sain yskäkohtauksen. Tosin tarkoituksella-ja omasta tahdostani.

Tiedän aivan tarpeeksi, ja vannon etten halua tietää enempää!” Maukaisin.

No.. Tiedät sitten kun se tapahtuu.” Minttulehti jatkoi kiusaamista. Pompahdin pystyyn.

MINTTULEHTI! Saan traumoja jos jatkat tuota! Ja he kaksi vielä enemmän!” Peitin Tuulipennun ja Nokkospennun korvat. Mintttulehti nauroi.

Täh?” Tuulipentu ihmetteli.

Älä multa kysy..” Nokkospentu kohautti lapojaan tietämättömänä.

 

Oli ilta. Kissat olivat kerääntyneet suurkiven luokse. Oppilaat kuiskivat jännittyneinä siitä, kuka pääsisi kokoontumiseen.

Minulla ei ollut niinkään väliä, pääsisinkö itse mukaan. Siellä joutuisin kuuntelemaan ennen kaikkea Vatukkatähteä, sekä myös näkemään Pimeätähden (Tiedän, todella traumatisoivaa). Olimme Jokiklaanin tulilinjalla varmasti kärjessä.

Vatukkatähti loikkasi suurkivelle.Tammilehti istuskeli kiven vierellä tuijottaen keskittyneesti kuuta.

Minulta meni puolet Vatukkatähden puheesta ohi katsellessani leirin laidalla olevan puun lehdistä tipahtelevia vesipisaroita.

Havahduin vasta, kun kerrottiin kokoontumiseen lähtevät kissat.

Mukaan lähtee tänään Tihkuviiksi, Tammilehti, Ratamohäntä, Komeettasielu, Tuliturkki, Kuunkajo, Taivastuuli, Pihkatassu ja Karpalotassu.” Vatukkatähti loikkasi alas kiveltä ja kokosi kasaan kokoontumiseen lähtevät kissat.

Nähdään aamulla.” Maukaisin Nokiturkille, jonka vieressä istuin. Hän nyökkäsi vastaukseksi.

Huokaisin lähtiessäni kissajoukkiota kohden. Mukaan ei lähtenyt yhtään hyvää ystävääni. No, tulihan Tihkuviiksi, mutta hänellä oli varapäälkön velvollisuutensa.

Olin aivan varma siitä, että Vatukkatähti juonitteli minua vastaan- sen vahvisti hänen vahingoniloinen vilkaisunsa minuun. Tuhahdin yksikseni.

 

Lähdimme leiristä vikkelää tahtia, sillä olimme jo valmiiksi myöhässä Vatukkatähden kiireidem vuoksi.

Yö oli kostea ja viileä. Kuu hohti taivaalla luoden metsään tummia varjoja.

Kukaan ei oikeastaan puhunut mitään. Ainoa ääni olivat juoksuaskelten rummutus maata vasten.

Äkisti edessäni juokseva Tammilehti pysähtyi ja olisin törmännyt häneen jos olisin pysähtynyt sekunninkin myöhemmin.

Hän katsoi taivasta keskittyneesti. Ei kai se nyt niin ihmeellinen ollut..

Tammilehti?”

Hän ei vastannut. Muut jatkoivat juoksua, huomaamatta meidän pysähtyneen. Katsahdin ylös tähtiin. Kaikki tapahtui nopeasti.

Tajusin mitä Tammilehti näki.

Tähdistä alkoi muodostua ikäänkuin polkua meitä kohden. Kolme hopeanhohtoista hahmoa asteli alaspäin.

Suuni loksahti auki. Astuin pari askelta taaemmas.

Hopeiset kissat lähestyivät ja kurkottautuivat meitä kohden. Niiden tassujen osuessa maahan, ei kuulunut ääntä. Askeleet olivat kevyte ja tanssahtelevat.

Karvani sojottivat pystyssä.

Mitä ihmettä...” Maukaisin hämmästyneenä. Kissat alkoivat kierstämään kehää ympärillämme. Olin jähmettynyt paikoilleni.

Meillä ei ole kauan aikaa.” Yksi kissa maukaisi. ”Koko metsä on vaarassa.”

He tuntuivat puhuvan Tammilehdelle.

Klaanien on yhdistettävä voimansa, loppu lähestyy. Tulee päivä jolloin veripisarat vuotavat joko kynsistäsi tai kaulastasi.” Tuuli ujelsi puiden latvoissa, jolloin kolmas kissa kuiskasi:

Viisas voi löytää valoa jopa tummimmasta pimeydestä, Rehellisyys voi selvitä pitkälle pelkän luottamuksen kautta, Vahva voi kaataa kymmenen kissaa katumatta, Rohkea voi hypätä noiden kaikkien ylitse ainoastaan tahdon ja uskon avulla, mutta jos nuo voimat yhdistetään, syntyy oikeus ja kunnia.”

 

Silmänräpäyksessä kissat olivat poissa. Katsoin varovasti ympärilleni.

Mitä tuo äskeinen oli?” Sanoin kummastuneena Tammilehdelle. Hän käänsi katseensa minuun.

Näitkö SINÄ sen?!” Hän huudahti epäuskoisena.

Näin, mutta kysymys kuuluu, mitä se tarkoitti!” Sanoin. Tammilehti toljotti minua kuin hullua.

En tiedä, mutta jotain pahaa on tulossa.. Mutta oikeasti kysymys kuuluu, miten hemmetissä sinä näkemään Tähtiklaanin?” Tammilehti sanoi,

Onko siinä sitten jotain ihmeellistäkin, olen nähnyt Tähtiklaania usein aikaisemminkin.” Sanoin väliinpitämättömästi. Purin huultani. Mitä vielä? Juurihan vasta pääsimme eroon Jäkälästä.

Niin, mutta se liittyi Jäkälään! Tuo ei!” Tammilehti intti.

Tiedän kyllä! Mutta sanoinko jossain vaiheessa, että kaikki viestit Tähtiklaanilta liittyivät Jäkälään...” Mau'uin. Tammilehti näytti siltä, että joku olisi lyönyt häntä puupalikalla suoraan päin älvättiä.

Eikä mielessäsikään käväissyt kertoa tuosta klaanin parantajalle?” Tammilehti huokaisi.

Eipä oikeastaan.” Hymyilin maireasti. Kauankohan aikaa äskeinen välikohtaus oli vienyt?

KÄÄK!! KOKOONTUMINEN!!” Tammilehti huudahti, niinkuin olisi arvannut mitä ajattelin. Niimpä tosiaan. Meillä taisi olla kiire..?

 

Vaihdoimme nopeasti katseita, ennen kuin hiivimme selkä kyyryssä nelipuulla muiden kissojen joukkoon. Yritin hymyillä niinkuin olisin ollut kokoajan paikalla. Kissojen päät kääntyivät meitä kohden kummastuneina. Aikaa ei ollut näköjään kulunut paljoakaan, sillä Varjoklaani ei ollut vielä paikalla.

Myrskyklaanilaiset olivat levittäytyneet ympäriinsä. Suurinosa joukoista oli Tuuliklaanin kanssa juttelemassa. Toiset taas keskittyivät mulkoilemaan pahantuulisesti Jokiklaania.

Silloin minä ja Hopeahohto loikkasimme mäyrän niskaan ja se ei osannut aavistaa mitään! Kaadoimme sen ihan kahdestaan!” Joku Tuuliklaanilainen ylpeili. Hänen vieressään istui hopeanharmaa naaras jonka turkissa lainehtivia tummanharmaita raitoja.

Älä viitsi Meriturkki.” Hopeahohdoksi paljastunut kissa maukui. ”Se mäyrä oli jo melkein kuollut..” Hän jupisi.

Niinkuin suurin osa meistäkin.” Joku kullanruskea kolli murahti.

Niinkö huonoja olette puolustamaan reviiriänne? Onneksi en ole Tuuliklaanissa. Ne ovat säikympiä ja huonompia taistelijoita kuin hiiret.” Koppava ääni maukui. Paikalle oli saapunut valkoinen naaras. Jokiklaanista. Hänen kintereillä saapui myös Kimalletassu ja Vesikynsi. Kukaan ei näyttänyt kovin ystävälliseltä.

Turpa kiinni.” Hopeahohto maukaisi, ja astui pari askelta lähemmäs Joutsensulkaa, niin että heidän kuononsa melkein koskettivat toisiaan.

Joutsensulan kasvoilla oli uhmaava ja omahyväinen virne.

Sinäkö määräilet minua?” Hän sanoi vähättelevästi ja naurahti.

Jätä meidät rauhaan hiirenaivo. Kukaan ei kaipaa rumaa naamaasi tänne.” Puutuin puheeseen astuen Tuuliklaanin soturin vierelle. Siristin silmiäni.

Vai tahdotko saada uudestaan turpaasi?” Virnuilin. Joutsensulka heilautti ärtyneenä häntäänsä ja vilkaisi taakseen. Kumpikaan Jokiklaanin kissoista ei puuttunut puheeseen. He ainoastaan katsoivat meitä halveksuen.

Hmph. En tiedä mistä puhut.” Joutsensulka sanoi ja lähti diivamaisesti kävellen pois paikalta. Hymyilin tyytyväisenä.

Oletteko nyt kunnossa?” Kysyi Tammiturkki huolestuneena, kun Jokiklaanilaiset olivat lähteneet.

Luulisin niin. Tämä on ollut kaikille klaaneille rankkaa aikaa.” Tuuliklaanin kolli sanoi.

Paitsi Varjoklaanille. Se on vahvillaan.” Meriturkki sanoi.

Samassa paikalle ilmestyi joukko hyväkuntoisia, vahvannäköisiä kissoja. Varjoklaani.

Siinä paha missä mainitaan.” Totesin. Muut nyökkäilivät.

Katsokaa nyt niiden joukkojen määrää. Varmaan yhtä paljon kuin kahdessa muussa klaanissa tällä hetkellä yhteensä.” Tammilehti sanoi hermostuneena.

Ja vain koska he eivät joutuneet kärsimään mistään. Varjoklaani selvisi sekä kulkutaudista että Jäkälästä.” Hopeahohto sanoi huokaisten surullisesti.

Mutta vain koska he eivät auttaneet karvanvertaakaan kummankaan jutun kanssa.” Komeettasielu maukaisi.

Vaikka hän oli samassa klaanissa ja vieläpä aika samaa ikäluokkaa, en ollut jutellut hänelle juuri yhtään. Pari sanaa olin joskus vaihtanut.

Varjoklaanilaiset asettuivat ylimielisinä istumaan puhujankiven lähelle, Veritähden loikatessa ylväänä paikalleen.

Keltaturkki kävi tervehtimässä ensin veljeään Vatukkatähteä, ja onnitteli häntä pääliköksi pääsystä. Sitten muiden kerääntyessä kiven juurelle, naaras tuli tervehtimään Tammilehteä.

Etsin katseellani Katajahäntää. Hän katsoi tarkkaavaisena puhujankiveä ja tuntui olevan täydessa iskuvalmiudessa. Tassuttelin äänettömästi hänen luokseen ja istuin hänen vierellensä.

Katajahäntä siirsi katseensa minuun.

Kuinka teillä menee?” Kysyin. Tuuliklaanin soturit olivat juuri puhuneet tilanteesta, mutta tahdin varmistua asiasta.

Ei hyvin, muttei myöskään niin huonosti kuin olisin olettanut.” Hän kuiskasi melko etäisesti. Pääliköt olivat aloittaneet puheensa suurkivellä. Ensimmäisenä vuorossa oli Veritähti, joten tulossa ei olisi muuta kuin mahtailua.

Mitä tarkoitat? Teidänhän puolet sotureistanne menehtyivät..?” Maukaisin.

Se on totta. Hyväksyimme klaaniin muutaman kulkukissan- mutta vasta kun he olivat vannoneet täysin uskollisuutensa.” Katajahäntä sanoi. Jouduin pinnistelemään kovasti, etten olisi hypännyt emoni kimppuun ja ravistanut häntä karjuen kuinka hiirenaivoinen hän oikein oli. Sen sijaan tyydyin vaan katsoen häntä epäuskoisena. Hän ei tosin tuntunut kiinittävän siihen erityisemmin huomiota.

Tämä kokoontuminen ei pääty rauhanoloisin elein. Katso heidän liikkeitään tarkasti.” Katajahäntä sanoi osoittaen hännällään Pimeätähteä ja Vatukkatähteä.

He istuivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Tämä oli ensimmäinen kokoontuminen taistelun jälkeen. Tieisimme siltin paljon Jokiklaanin tilanteesta, sillä he olivat tulleet usella rajapartiolla vastaan.

Suosittelen palaamaan omien klaanilaistesi luokse, ennen kun Veritähti lopettaa puheensa. Muilta klaaneilta kun ei satu tulemaan hyviä uutisia. Lisäksi näytämme epäilyttäviltä jos juttelemme hiljaa kaikkien muiden keskellä.” Katajahäntä sihisi. Hän vaikutti hermostuneelta.

 

Palasin äkkiä Myrskyklaanilaisten luo. Ratamohäntä kuiskasi Kuunkajolle jotain minusta. Puheenvuoron otti tällä kertaa Tuuliklaanin päälikkö, Pajutähti.

Tuuliklaanin tilanne on kunnossa. Klaanistamme menehtyi suuri osa kissoja, mutta olemme myös saaneet uusia sotureita. Kulkutauti on lähtenyt kokonaan klaanista. Ikäväkyllä mentimme myös Kaarnakasvon. Tahdon myös esitellä klaanin uuden parantajan, Yöhämärän.” Pajutähti puhui lyhyesti, ja lopuksi kaikki katsoivat tummaa naarasta. Hän hymyili ujosti.

Muutama kissa toivotti onnea. Muuten tunnelma oli synkkää.

Pajutähti astui pari askelta taaksepäin ja nyökkäsi Pimeävirralle merkiksi siitä, että oli hänen puheenvuoronsa.

Kuten kaikki tietävät, Usvatähti jatkaa partiointa Tähtiklaanin tassuissa. Hän oli kunniakas päälikkö, joka kuitenkin sai surmansa. Myöhemmin meille selvisi, että hän ei ollut saanut päälikön yhdeksää elämää! Syy johtuu Apilatähden elossa olemisesta. Joten hän teki jotain järkyttävää. Ainoastaan sen vuoksi, että uusi päälikkö- siis minä, saisi henget hän hyppäsi rotkoon. Kuin itsemurhana..” Pimeätähden ääni hiipui kauhistuneisiin henkäyksiin. Välittämättä kuiskimisesta Pimeätähti jatkoi:

Uudeksi varapäälikökseni nimitin Usvatähden edeltäjän, Apilatähden pojan, Tuiskutuulen. Klaani sai myös uuden soturin. Kimalletassusta on nimitetty soturi, Kimallekorva.” Puheen välissä kissat onnittelivat molempia. Kun he olivat hiljentyneet, Pimeävirta jatkoi puhettaan:

Klaanimme on monen kissan menetyksen jälkeen toipunut Jäkälästä. Hän sai tietojen mukaan surmansa taistelussa. Usvatähden kuolinsyyksi paljastui jotain järkyttävää. Omin silmin katsoin, kuinka Myrskyklaanin päälikkö Saniaistähti repi päälikön kurkun auki juoniteltuaan ensin koko hyökkäyksen itse Jäkälän kanssa! Myrskyklaanilaiset pettivät meidät ja juonittelivat meidät turhaan taisteluun kuolemaan psykopaattista kissajoukkoa vastaan! Emme voi luottaa heihin!” Pimeätähti sähähti niskakarvat pystyssä. Vatukkatähti loi murhaavan katseen Jokiklaanin päälikköön ja murahti kovaäänisesti, loikaten Pimeävirran eteen kynnet paljaina.

VALETTA!” Vatukkatähti sähisi.

Valetta on ainoastaan ennustus josta lähetitte kissoja varoittamaan muita! Houkuttelitte meitä vain ja ainoastaan tuhoon! Kuolemaan!” Pimeätähti sähisi.

Vatukkatähti astui askeleen lähemmäs Pimeätähteä silmät loimuten.

Turpa kiinni!” Vatukkatähti karjui karvat pystyssä. Pimeätähti katsoi häntä halveksivasti.

Tai mitä?” Hän kysyi silmiään siristäen.

Revin kurkkusi auki valehteleva saastainen hiirenaivo!” Vatukkakynsi sähisi. Pimeävirta nauroi vahingoniloisesti, tuijottaen Vatukkatähteä haastavasti.

Puoliverinen!” Hän sanoi halveksuen.

 

Silloin Vatukkatähti lankesi Pimeätähden ansaan, ja hyökkäsi kynnet ojossa häntä kohden. Pimeävirta ei ehtnyt väistää, ja molemmat sinkoutuivat alas kiveltä ja paiskautuivat maahan. Kuului raivokasta sähinää karjuntaa kun he kilpaa yrittivät saada toiselle haavoja. Verta lennähti ilmaan, mutta kaikki oli yhtä sekamelskaa, joten en ollut varma kumpaan osui. Osa jähmettyi katsomaan taistelua.

Säntäsin kaksikon luo, ja tarrasin Vatukkatähteä niskaan hampaillani. Päälikkö ärähti jotain ja yritti huitaista minua kynsillään.

Väistin viimetipassa. Tihkuviiksi ja pari Jokiklaanilaista ryntäsi apuuni, ja kiskoimme pääliköt pois toistensa kimpusta. He mulkoilivat toisiaan hurjistuneina.

Tämä ei jää tähän!” Vatukkatähti sähähti.

Hän kääntyi Myrskyklaanilaisia kohti hengitti raskaasti. Hänen otsastaan valui verta joka tipahti pieninä pisaroina maahan.

Lähdetään takaisin kotiin...” Päälikkö maukaisi ärtyneesti. Kaikki olivat hiljaa. Kissat alkoivat tiuhaa tahtia kaikota nelipuulta.

Kuu oli peittynyt pilvillä ja siinä samassa alkoi sataa vettä kaatamalla.

Pari kissaa lähti juoksemaan kohti leiriä. Kylmät vesipisarat kastelivat turkkini. Kirosin mielessäni Vatukkakynttä. Jos hän ei olisi ollut niin yllytysherkkä, mitään tuollaista ei olisi tapahtunut.

Jokiklaani ei jättäisi asiaa rauhaan. Saisimme tapella heidän kanssaan niin kauan kunnes pääliköt pystyivät edes katsomaan toisiaan silmiin kiehumatta kiukusta.

 

Puolimatkassa jokin sinertävä vilahti taivaalla. Jäin tujottamaan sitä hetkeksi, kunnes hyppäsin metrin ilmaan kun ukkosen jyrinä kuului taivaalta.

Olin eristäytynyt muista jättäytyen joukon hännille jo alkumatkassa. Nyt muut olivat varmasti kaukana. Sade piiskasi vasten kasvojani, ja turkkini oli liimautunut ihoa vasten.

Tassuni upposivat aina välillä märkiin sammaliin. Taivaalla välähti uudestaan salama, ja sade vain yltyi.

Tähtiklaani sentään näytän varmaan kuolleelta varikselta joka nousi haudasta.” Mumisin ja päätin sittenkin muiden välttelemisen sijaan juosta loppumatkan.

 

 

 

Ja pari päivää sitten luulin itseni olevan hyvä syrjäytymään, mutta lähipäivinä Tihkuviiksikin osoitti omaavansa sen taidon.

Hän kyllä hoiti tehtäväänsä varapäälikkönä aktiivisesti, mutta hänen silmissään ei näkynyt iloa.

Ratamohäntä partioon siitä!” Hän huusi sisarelleen joka nauroi juuri Kuunkajolle, joka oli säikähtänyt raksahtavaa oksaa.

Äääh...” Hän oli väittämässä vastaan, mutta Kuunkajo keskeytti hänet.

Tihkuviiksi! Voinko mennä mukaan?” Hän huudahti. Tihkuviiksi nyökkäsi.

Ilman muuta.”

Ratamohännän ilme kirkastui. Hän ja Kuunkajo lähtivät muiden mukaan iloisesti rupatellen. He muistuttivat Tihkuviikseä ja Minttulehteä aikoinaan. Oli vieläkin outoa nähdä heidät niin etäisinä.

Lähdin tassuttelemaan Tihkuviikseä kohti häntä pystyssä.

Hei Taivastuuli.. Tahdotko sinäkin partioon? Muut soturit lähtivät, mutta saat heidät varmasti kiinni.” Hän sanoi. Jokin kollin äänensävyssä ärsytti minua.

En. Ei se ole sitä, tahdon puhua.” Maukaisin. Tihkuviiksi näytti epäilevältä.

No hyvä on. Kerro asiasi.” Hän maukaisi katsoen minua asiallisesti ja arvostelevasti.

Älä käyttäydy noin teennäisesti.” Ärähdin. ”En ole oppilas, etkä sinä myöskään mestarini tai päälikköni.” Mau'uin.

En olekaan. Olen varapäälikkösi.” Hän jupisi silmiä räpäyttämättä.

Ja minä ystäväsi. Joten pidät pääsi kiinni jos tahdon jutella.” Murahdin ja tönin Tihkuviiksen liikkeelle. Hän pyöritteli silmiään, mutta tuli kanssani hieman syrjemmälle.

No puhu.” Hän mutisi. Vilkaisin pentutarhaa kohti.

Sinun on juteltava Minttulehdelle.” Sanoin lyhyesti. Tihkuviiksen korvat luimistuivat.

Meillä ei ole mitään puhuttavaa. Hän rakastaa Vatukkatähteä, enkä halua olla heidän suhteessaan tiellä.” Tihkuviiksi maukui katkerana.

Olet väärässä. Teillä on paljon puhuttavaa. Usko pois.” Siristin silmiäni.

Et tainut ymmärtää mitä juuri sanoin.” Tihkuviiksi sihahti.

Tihkuviiksi.” Maukaisin hitaasti. ”Nyt se turpa kiinni ja kuuntelet.” jatkoin ärtynenä.

Minttulehti ei rakasta Vatukkatähteä. Heillä EI ollut suhdetta selkäsi takana. Minttulehti EI halunnut pentuja VATUKKATÄHDEN kanssa, vaan sinun. Muistatko kun olimme pyytämässä muiden klaanien apua Jäkälää vastaan?” Kysyn. Tihkuviiksi nyökkäsi hämmentyneenä, muttei sanonut mitään.

No, Minttulehdelle tapahtui jotain silloin.. Vatukkatähti teki hänelle jotain.” Kuiskasin varmuudeksi, etteivät muut kissat kuulisi mitään asiasta. Silloin syntyisi sekasorto.

Tihkuviiksen niskakarvat olivat nousseet pystyyn.

Tarkoitatko että...” Tihkuviiksi aloitti epäuskoisena.

Kyllä, mutta älä mene mottaamaan Vatukkatähteä kaikkien muiden nähden. Olen jo hoitanut sen osuuden.” Maukaisin.

Se hiirenaivoinen ketunraato..” Tihkuviiksi kihisi kiukkuisena, ja lähti vikkelästi kohti pentutarhaa. Huokaisin helpotuksesta ja kiitin Tähtiklaania siitä, että Tihkuviiksi oli porukan aivot, eikä käynyt raivopäisenä Vatukkatähden kimppuun. Hän osasi hoitaa asiat puhumallakin.

 

Joskus asiat eivät mene niinkuin pitäisi, mutta ne myös järjestyvät- tosin pienellä avustuksella, tappelulla, puhumisella, itkupotkuraivarilla, onnenkyynelillä ja ilolla.

Niin tapahtui myös Minttulehden ja Tihkuviiksen kanssa lopulta.

Loppujen lopuksi Vatukkatähtikin sai kuulla kunniansa Tihkuviikseltä, mutta he saivat välinsä korjatuksi. Tai miten sen nyt ottaa... Puhua he kyllävoivat tappelematta enään. Minttulehti kertoi Vatukkatähdelle rakastavansa Tihkuviikseä aina ja ikuisesti, mutta rakastavansa Vatukkatähteä siltin aina ystävänä, ja pentujen isänä.

Vatukkatähti oli asiasta vastahakoinen, mutta tajusi lopulta ettei voinut tehdä enään mitään, ja asia oli hyväksyttävä tuollaisenaan.

Tämä on mahtavaa.” Nokiturkki sanoi suu täynnä ruokaa. Makasimme nokkospensaan lähellä syömässä. Aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla, ja lämmitti turkkejamme.

Tiedän! En ole syönyt näin hyvää jänistä pitkään aikaan! Aivan loistavaa!” Minttulehti intoili syöden kuin viimeistä päivää. Nokiturkki huokaisi syvään.

En puhu ruuasta tolvana. Vaan meistä. On hienoa, että olemme taas koko porukka koossa.” Nokiturkki maukui.

Minttulehti aina yhtä terävänä.” Kehräsin. Minttulehti nyrpisti kuonoaan.

Olen saanut tarpeeksi draamaa tältä kuulta.” Tihkuviiksi ilmoitti heittäytyen pitkäksi tuoreelle nurmikolle.

Niinhän me kaikki.” Sanoin venytellen.

Mmmm.” Minttulehti mumisi taas suu täynnä ruokaa. Nokiturkki heitti häntä kävyllä.

Minttulehti on draaman lisäksi saanut jo yliannostuksen ruokaa tänään.” Hän virnuili.

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com