Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Oli kaunis aamu hiirenkorvan aikana. Lumi oli pieninä kasoina ympäriinsä ja pieniä vesipuroja luikerteli aluskasvillisuudessa kin käärmeitä. Aurinko paistoi ja sulatti maata. Linnut lauloivat ja kaikkialla kuului pikkuisten eläinten rapinaa.
Näin itseni kumartuvan juomaan eräästä purosta. Vaikka kaikkialla oli niin kaunista ja aurinkoista, minun päälläni seurasi musta pilvi.
Mietin hämmentyneenä mitä tuo tarkoitti. Minulla oli kaikki hyvin nyt kun jäkälä oli voitettu ja klaani oli saanut uuden päällikön. Siis miksi musta pilvi?
Yhtäkkiä pensaasta hyppäsi lila jänis joka huusi nimeäni.
 
Havahduin hereille. Se ei ollut lila jänis vaan Taivastuuli. Tottakai, miten muuten?
- olen jo hereillä, sanoin Taivastuulen karjunnan lomaan ja nousin istumaan, -Miksi huudat?
- Vatukkatähti nimittää Tihkuviiksen varapäälliköksi! Haluat varmsti olla paikalla?
Hyppäsin salamana seisomaan samalla kun suin hätääntyneenä pörreää turkkiani. Minult lähti tukottain vaaleaa karvaa. Jaha. Turkki vaihtuu ohuempaan ja surkeempaan. Höh.
- VALMIS!!! kiljahdin innoissani ja juoksin ulos.
- Olet kuin oppilas, Taivastuuli sanoi hilpeänä.
 
Kaikki olivat kokoontuneet suurkiven luokse. Me ängimme Taivastuulen kanna eturiviin Nokiturkin ja oppilaidemme luokse. Katsahdin Vatukkatähteen joka tuijotti minua. Painauduin vaivautuneena Taivastuulta vasten.
- Hän katselee, mumisin ahdistuneena.
Taivastuuli kohotti katseensa ja huomasi saman.
- On hänellä pokkaa... Koko klaaninsa edessä... Tihkuviiksi vielä vieressään, Taivastuuli sihisi korvaani ja nyökkäsin.
- Huomenta kaikille, Vatukkatähti aloitti hyvin epäpäällikömäisesti, - On aika nimittää uusi varapäällikkö. 
Melu hiljeni. Kaikki katsoivat ihailevasti Vatukkatähteä ja Tihkuviistä. Tähtiklani oli heidät valinnut ja antanut anteeksi sen, että varapäällikköä ei nimitetty ajallaan.
 
Pian Tihkuviiksi hyppäsi alas Suurkiveltä tuoreena varapäällikkönä. Kaikki ryntäsivät hänen luokseen onnittelemaan. Minä jäin odottaaan, että häly vähentyisi ja menin viimeisenä Thkuviiksen luo.
- Onnea, rakas, maukaisin tuon korvaan ja puskin hieman tuota.
- Kiitos, Tihkuviiksi sanoi hiljaa ja katsoi minua nauravilla silmillään.
Seisoimme siinä hetken ja tarkkailimme toisiamme.
- Okei nyt on pakko mennä metsästämään ja sinun tekemään omia hommiasi, sanoin hymyillen.
- Okei äiti, Tihkuviiksi sanoi ja läppäsin häntä tassulla hellästi poskeen, -okei okei et ole äiti.
- Hyvä. Heihei sitten, sanoin ja loikin piikkihernetunnelille.
 
Päivä oli mitä paras metsästykselle; Riistaa oli paljon ja oli mahtva ilma. Olin saanut jo paljon saalista kun yhtäkkiä tunsin mahassani hyvin oudon tunteen. Tiputin oravan maahan ja kävelin hetken paikallani. En kai tullut sairaaksi?
Tunne meni kuitenkin pian ohi j keärsin saaliit maasta.
Lähdin kohti leiriä ja katselin metsää. Lunta oli enään vähän siellä sun täällä ja kaikki alkoi elämään. Aluskasvillisuus virkosi ja lehdet alkoivat puhjeta puihin.
Kaikessa tässä ihanuudessa jouduin epä ihanasti heittämään saaliit mäkeen ja antamaan ylen johonkin pusikkoon.
- Olen oikeasti tulossa sairaaksi... mumisin ällöttävä maku suussani.
Menin nopeasti juomaan pikkuruisen puron luokse. Minulle tuli mieleen uneni ja se musta pilvi. Olikohan se varoittanut sairastumisesta?
Otin saaliini ja juoksin nopeasti leiriin. Heitin hiiret ja oravat tuoresaalis kasaan ja kävelin leirin poikki Tammilehden pesälle. Hän se osaisi sanoa mikä minun oli.
 
- Minttulehti! Tule peremmälle, Tammilehti intoili.
Astelin tuon luokse ja katselin mitä tuo puuhaili. Parantaja järjesteli erilaisia yrttejä paikoilleen.
- Mikäs sinun on? Tammilehti kysyi hyvän tuulisena.
- No tuota epäilen olevani sairas... Oksensin metsään ja on ollut vähän heikko olo.
Tammilehti katsoi minua huolestuneena ja heilautti häntäänsä merkiksi, että istuutuisin. Ja niin minä tein. Tammilehti kyseli minulta outoja kysymyksiä, mutta ei sen kummemmin tutkinut minua.
- Tuota Minttulehti, en usko että olisit sairas, Tammilehti sanoi hieman levottomasti.
- Hienoa! Eikai se sitten voi olla vakavaa? kysyin innostuneena.
- No se on. Todella vakavaa. Todennäköisesti odotat pentuja.
 
Istuin hiljaa sotureiden pesässä ja tuijotin vuorotellen lattiaa, tassujani ja sitten mahaani. Pentuja... Minun ja Tihkuviiksen, niinhän? Mutta ei se ole mahdollista... Ne ovat minun ja Vatukkatähden.
Nousin seisomaan ja kiersin hiljaa ympyrää. Miksi tässä kävi näin? Ei ei ei eiii! En voisi koskaan sanoa Tihkuviikselle, että pentuni on Vatukkatähden. Rakastn Tihkuviistä... Olisi väärin valehdella, mutta myös murta hänen sydämmensä.
Pelästyin kun Taivastuuli tuli luokseni. Hän höpötti jotin metsästys retkestä Aamutassun kanssa. Minä katsoin häntä todella hdistuneena.
- Mikä on, muru, hän kysyi ja istahti eteeni.
Minäkin yskin ja nieleskelin.
- Odotan pentuja. Todennäköisesti Vatukkatähden.
 
Varmaan ensimmäinen yö jolloin en saanut unta. Pyörin sammalpedillä ja kuuntelin kissojen hengitystä. Lopulta nousin ylös ja herätin Tihkuviiksen.
- tule, kuiskasin ja lähdin ulos.
Tihkuviiksi seurasi minua aukiolle joka oli valoisa. Taivaalla hohti hopeahäntä ja kuu.
- Kuule Tihkuviiksi... aloitin ja kiertelin tuon katsetta.
- Niin...? hän kysyi ja haukotteli.
- Odotan pentuja, vikisin hiljaa.
Tihkuviiksi oli äkkiä aivan hereillä ja vilkaisin hänen innokkaisiin silmiin.
- Upeaa! Ihanaa! hän sanoi.
- Mmm, mumisin.
- Eikö olekkin...? hän katsoi minuun ja tavoitteli katsettani. Kun hän huomasi että välttelin hänen katsettaan hän avasi suunsa epäuskoisena, - Lu-luulin, että sinäkin rakastaisit minua ja olisit kumppanini, ja että pennut olisi mei-, hän ei saanut sanottua loppuun.
- Voi kyllä minä sinua rakastan! huudahdin, -mutta...
- MUTTA MITÄ?! Et niin paljon kuin jotain muuta?! kuka hän on? KUKA?!, Tihkuviiksi huusi ja minu pelotti hieman.
- Vatukkatähti, huokaisin, -Vatukkatähti.
- Ei... Et ole tosissasi... Tihkuviiksi sanoi ja pudisteli päätään.
- Minä-, aloitin mutta Tihkuviiksi lähti takaisin Sotureidenpesään.
 
Jäin istumaan aukiolle ja katsoin taivasta hiljaa. Yö oli lämmin ja maa oli märkää. Mitä väliä vaikka vilustuisin? Olin menettänyt Tihkuviiksen. Hän ei tulisi antamaan anteeksi... Ikinä.
Kuuli pian askelia takaani ja haistoin Vatukkatähden tuoksun.
- Minttulehti palellut täällä, kultaseni, hän sanoi maireasti ja istahti viereeni.
- Kuule, sanoin, katsahdin tuohon ja sanoin varmaan sadatta kertaa tänään: - odotan pentuja. SInun pentujasi.
Vatukkatähti näytti tyytyväiseltä ja nuolaisi poskeani, - sepä hienoa, hän sirkutti.
Hienoa? Joo niin varmaan! Hiirenaivot soikoon sinä tämän aiheutit, minun teki mieli huutaa mutta hymyilin vin päällikölleni hieman.
- Kai saan kertoa huomenna muillekkin? Vatukkatähti kysyi innoissaan, - ja sinun pitää muuttaa pentutarhaan.
- Kerro toki... Tee mitä tahdot, sanoin ja nousin. - Minä menen nukkumaan.
 
Aamulla kun heräsin Aurinko oli noussut taivaalle. Nousin ylös ja joka niveltä särki. Sitä se tuottaa kun istut ulkona kylmässä. 
Lahustin ulos ja monet kissat katsoivat minua oudosti. Otin ruokaa ja aloin syömään. Laahustin hiljaa jonkun puskan varjoon ja huokaisin hiljaa. Kaikki oli mennyt pileen. 
- Minttulehti! Hiiriturkki huudahti ja juoksi luokseni,- hei!
- Terve, sanoin masentuneena ja katsoin maata.
- Kuulin pennuista ja no, onnea! hän huudahti iloisesti ja lähti.
- no kiitos vain tyhjästä, mumisin yksinäni.
Kuinka ollakkaan Tihkuviiksi vältteli minua. Ei puhunut sanaakaan. Taivastuuli oli jossain Nokiturkin kanssa, heistäkään ei ollut seuraa.
Lopulta kun olin istunut yksinäni puolipäivää Vatukkatähti tuli luokseni.
- Hei! hän sanoi.
- Päivää, mumisin.
- Tule. Mennään Pentutarhaan! Lehväpilvi odottaa seuraasi.
- Mennään sitten, naukaisin ja nousin.
Katsahdin vielä äkkiä ympärilleni ja kohtasin Tihkuviiksen katseen. Käännyin katsomaan heti Vatukkatähteen ja koitin hieman hymyillä. Kuljimme Pentutarhaan vierekkään ja turkkimme hipaisivat toisiaann. Se ällötti minua mutta en väistynyt.
- Täällä tulet viettämään nyt hetken aikaa! Vatukkatähti julistui ja herärri Lehväpilven.
- Ai hei Minttulehti! Tervetuloa, hän toivotti ja astelin pehmeälle sammal mättäälle.
- Kiitos kiitos, sanoin ja katsahdin Vatukkatähteen, -sinä voit mennä.
jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com