Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Viittä päivää myöhemmin kun olimme saapuneet Jokiklaaniin oli päivä mitä kaunein. Valkoinen maa oli täynnä kissojen tassunjäkiä. Taivastuulen ja minun päivät sujuivat kivasti, parantajaa auttaessa ja metsästäessä. Kerroimme kaikki tietomme Jäkälästä sotureille, muttemme sitä, että meidät oli karkoitettu. Päivä siis näytti meille aivan tavalliselta, mutta sitä se ei ollut.
Saalistimme Taivastuulen ja Kimalletassun kanssa aivan joen vieressä. Sieltä löytyi tänään hyvin saalista ja ilma oli täynnä riistan tuoksuja. 
- Minäpäs sain ooraavaaan! lällättelin Taivastuulelle joka kantoi pientä, vaivaista, tylsää, hiirtä suussaan.
- Ole hiljaa matopää, Taivastuuli tuhahti ja hänen häntänsä heilui ärtyneenä.
- No voi kun pikku Taivastuuli, vai pitäisikö sanoa Taivastassu? nauroin.
Taivastuuli tipautti saaliinsa ja loikkasi kimppuuni kynnet piilossa. Hän läimi tassuillaan naamaani ja loikki häntäni päällä.
- Aijaiajaijai!! Lopeta hulluuuuuh! nauroin katketakseni.
Kimalletassu huokaisi ja katsoi vieressä minun ja Taivastuulen sekoilua. Lopulta hän ei jaksanut vaan loikkasi väliimme ja alkoi mouruta sydäntä raastavasti.
- Luulin sun olevan naaras! minä kiljahdin nauraen ja loikin kauemmas.
- Samat sanat, Kimalletassu naukaisi ja pyöritteli silmiään.
- HEEEEIII!!! kuului äkkiä tuttu ääni vastarannalla.
Me kaikki käännyimme katsomaa, tosin minä ja Taivastuuli haukoimme henkeämme. Mietinkin mikä täällä haisi...
- NOKITURKKIIII!!!!! kiljaisimme Taivastuulen kanssa yhtäaikaa. 
Toisinkuin minä ja Taivastuuli, Nokiturkki ei näyttänyt hirveän iloiselta. Hänen ilmänsä kiiluivat pakokauhusta ja tajusin että jotain oli tapahtunut. Jotain todella kamalaa. Menimme lähemmäs jokea ja odotimme Nokiturkin uutiset.
- Jäkälä on hyökkännyt! Jo eilen! Hän toi joukkonsa mukanaan mutta réi alkanut taistelemaan vaan hallitsee leiriä Saniaistähden kanssa. Hän tappoi juuri Pitkähännän... Nokiturkki huusi meille todella surullisena.
Haukoin henkeäni mutta pystin jotenkin huojuvilla askelillani seurata Taivastuulta joen yli Nokiturkin luokse.
- Niin... Olemme vankina leirissä. Minä pääsin karkaamaan muiden avulla ja olin tulossa hakemaan teitä taisteluun... Se alkaa kun saavumme takaisin leiriin.
- Kimalletassu! naukaisin toiselle puolelle jokea, - Mene sanomaan klaanille että on aika taistella ja tulkaa sitten Myrskyklaanin reiliin auttamaan! Ole kiltti!
- Tottakai Minttulehti! Menkää me tullemme pian perässä! Kimalletassu huusi ja lähti laukkaamaan leiriä kohti niin että lumi pöllysi.
- Okei nyt mennään! Nokiturkki naukui ja lähti juoksemaan kohti leiriä.
 
Tuntui oudolta juosta Myrskyklaanin reviirillä kahden parhaan ystäväni kanssa. Etenkin kun klaaniin oli hyökännyt hullu kissa todella ison laumansa kanssa. 
En huomannut edes kyylmyyttä tai lunta matkallamme.  Unohdin kaiken muun paitsi päämäärämme ja sen että klaani on vaarassa.
- Jäkälällä ei ole niin suurta joukkoa mukanaan kuin oletimme... Nokiturkki naukui juostessaan.
- Kuinka paljon sitten? kysyin ja jalkani takoivat nopeammin maata.
- Paljon vähemmän... Mutta he ovat valtavia ja vajvoja.. Hirviömäisiä. 
Minulla oli todella huono olo siinä juosessamme. Pitkähäntä oli siis kuollut. Klaanimme kokeneimpia sotureita. Hän ei ollut ehkä kiltein kissa jonka tunsin, mutta kuitenkin... Klaanilaisemme. Ja nyt hän oli poissa. Katselemassa meitä taivaalla Harmaaraidan kanssa.
 
Matka oli liian lyhyt. Olimme nimittäin saapuneet piikkihernetunnelille. Aivan tunnelin suun vieressä makasi ruumis... Se oli Pitkähäntä.
- Hyvästi ystävä, kuiskasin maassa makaavan soturin korvaan, - suojele meitä Tähtiklaanissa.
Taivastuulikin kuiskasi hyvästit ja puski Pitkähännän lapaa. 
- Okei... Nyt on aika. Leirissä kaikki on järjestetty niin että taistelu alkaa heti kun saavumme... Eli hyökätkää heti... Tähtiklaani olkoon kansanne, Nokiturkki kuiski.
Puskin molempia ystäviäni kyyneleiden sumentaen näköni. 
- Onnea... Taivastuuli sanoi vakavana ja kääntyi tunnelia kohti.
- Nyt... Nokiturkki sanoi, - NYT!
Lähdimme rynnimään leiriin. Kolme nopeaa askelta tuntui ikuisuudelta tunnelin läpi. 
 
Askel kohti taistelua.
 
Askel kohti tuhoa.
 
Askel kohti kuolemaa.
 
Aukio oli hiljainen. Kuoleman hiljainen. Ja sen reunoilla istui tuntemattomia isoja kissoja. Suurkiven päällä seisoi suuri musta kissa jonka silmät olivat kuin liekit.
Jäkälä, ajattelin, se on Jäkälä.
Nokiturkki rääkäisi ilmoille vertahyytävän sota huudon ja uskollin klaanimme työntyi ulos eri pesistä. Kaikkien silmistä äkyi yksi yhteinen asia: Viha.
Kaarsin suoraan oikealla kohti suurkiveä. Jalkani takoivat kovaa tallattua maata ja kuulin uusia taistelu huutoja. Vilkaisin taakseni ja taistelu oli käynissä; Kaikkialla verta ja karvatolloja. Kissat kieriskelivät toisissaan kiinni kynsin ja hampain. Myrskyklaanilaisia oli vähemmän... Olimme alakynnessä.
Katsoin taas Suurkiveä jota lähestyin nopein juoksu askelin. Jäkälä katseli ilmeettömänä taisteua. 
Kuulin vieressäni askelia ja haiston Aamutassun turvallisen tuoksun. 
- Onnea sisko, hän maukui hiljaa.
- Onnea... vastasin ja loikkasin.
Loikkasin pisimmän loikan kun koskaan ennen. Tömähdin Jäkälän viereen ja kierähdin pystyyn. Meripihka silmät nauliintuivat minuun ja minä vilkaisin mustaa kissaa. Hän ei kuitenkaan ollut päämääräni. Loikkasin toiselle puolelle suurkiveä ja käännyin kohti päällikön pesää. 
- SANIAISTÄHTI! PETTURI! TULE ULOS! Huusin kurkkusuorana pesään.
Saniaistähteä ei tarvnnut kahdesti käskeä. Hän työntyi ulos pesästä kasvoillaan julma ilme.
- Ai hei luopio, Saniaistähti sanoi ja hyökkäsi minua kohti.
En osannut odottaa nyökkäystä ja kaaduin maahan päällikön painon alla.
- Hoidetaas roskat nopeasti pois, Saniaistähti maukaisi ja painoi kyntensä kurkulleni.
Tähtiklaani auta, ajattelin hätäisesti ja tunsin kun kollin kynnet porautuivat nahkaani.
- TOMUTURKKI ON KUOLLUT! kuului Hiiriturkin huuto jostain kaukaa.
Pian nähdään Tomuturkki... ajattelin ja painoin silmäni kiinni. Hyvästi kaikki...
Mutta Saniaistähden paino siirtyikin päältäni ja kuulin hänen rääkäisevän. Avasin silmäni ja Tammilehti huohotti edessäni. Valahdin punaiseksi.
- Tuota kiitos... maukaisin ja loikkasin pystyyn.
Näytän varmaan toivottomalta taistelialta... Mutta onneksi se oli vain Tammilehti.
- Olkoo hyvät, Tammilehti sanoi.
Juoksin takaisin suurkiven oikealle puolelle. Näin Tomuturkin ruumiin keskellä aukeaa. Lepää rauhassa ystävä...
Kuului taas yksi muiden äänien yli ylettyvä huuto... JOKIKLAANI!
Kissoja alkoi vyörymään leiriin ja Jokiklaanin soturit hyökkäsivät sotureidemme avuksi. 
- SORATASSU ON KUOLLUT! kuului nyt Taivastuulen ääni ja juoksin hänen luokseen.
- Mitä tapahtui...? kysyin mutta suuri kellertävä kissa loikkasi kimppuuni.
Kynnet viilsivät lapaani ja rääkäisin kivusta. Pureuduin keltaisen kissan kurkkuun ja kierimme hetken maassa. Hän potki minua takajaloillaan ja korvissani kohisi veri.
- Ananas! kuului karhea ääni jostain takaamme, - Tule tänne! 
Kissa loikkasin kimpustani pois ja juoksi mustan kissan luokse. Ahaa Jäkälä-setähän se siinä. Ananas seisoi Jäkälän edessä ja odotti mitä tuolla oli sanomista. Lähdin juoksemaan kissaa kohti, mutta Okakynsi oli nopeampi.
- Tajusithan..? Näemme pian, kuulin Jäkälän sanovan ja kaatuvan maahan Okakynnen painon alle.
En nähnyt mitä tapahtui, kun Ananas-niminen kissa seisoi edessäni, mutta se mitä Okakynsi pian huusi sai minut järkyttymään.
- JÄKÄLÄ ON KAATUNUT! 
 
Koko leiri hiljeni ja tuijotti kohti Okakynttä.
Näemme pian... Näemme pian...
Mitä hän tarkoitti?
Näemme pian...
Ajatukseni keskeytti rääkäisy ja taas kaikki kääntyi katsomaan robottimaisesti kohti Suurkiveä.
Sen päällä makasi Saniaistähti... Tuliturkki hänen luonaan.
- Paha... On... Voitettu! Tuliturkki maukui kuuluvasti ja tiputti ruumiin alas kiveltä.
 
Illan tullen oli moni selvää: Paha oli voitettu. Moni oli saanut surmansa; Jäkälä, Saniaistähti, Pitkähäntä, Tomuturkki, Saarniturkki, Soratassu, Usvatähti, Kurnumaha, Kaislakynsi ja Kermakäpälä, Jokiklaani ei muistellut meitä hyvällä.
Moni asia oli myös selvitämättä.
Mutta Hopeahäntään katsoessani tiesin että siellä on mota tähteä lisää tarkailemassa meitä.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com