Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Luku 16- Edestakas Jokiklaaniin:

 

Usvatähti näytti vastahakoiselta. Istuimme paranajanpesässä, jonne minut oltiin kuljetettu Pimeävirran lyödessä minulta vintin pimeäksi.

Apilaloimu oli hiljaa ja katsoi minua mietteliään näköisenä.

Pitäisikö minun luottaa sinuun niin paljon, että jättäisin sinut kahdestaan klaaninvanhimman tai parantajan kanssa?” Usvatähti murahti korvat luimussa.

Hmm.. Jos tietoa haluat saada.” Jupisin. Päätin jättää mainitsematta Usvatähdelle minun olevan molemmille sukua. Se ei varmasti helpottaisi asiaa. Ja uskoisiko Usvatähti muka sitä?

Apilatähdelle voisin taas kertoa emoni olevan Kaislakäpälä, ettei kukaan saisi tietää Katajahännän saaneen pentuja Myrskyklaanilaisen kanssa.

Molemmat ovat lähes taistelukyvyttömiä.” Päälikkö maukui. Apilaloimun häntäkarvat pörhistyivät.

Kyllä minä taistella osaan!” Hän sähähti pääliköllensä. ”Mutaturkki opetti minut taistelemaan ja saalistamaan samanveroisesti kuin soturitkin.” Apilaloimu jatkoi hiukan haikean oloisena Mutaturkin maitsemisesta. Katsoin Usvatähteen pisteliäästi.

Ja en epäilisi ihan tuosta vain ettei entinen päälikkösi osaisi taistella vaikka sokea onkin.” Sanoin.

Usvatähti kohautti väliinpitämättömästi lapojaan ja ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Apilaloimu astui lähemmäs minua.

Minusta meidän pitäisi puhua heti. Jos metsää todella uhkaa jokin, miksi hylätä vaihtoehto kuuntelemiseen. Emmehän me siitä mitään hyödy että Myrskyklaanilainen istua kököttää leirissämme vankina.” Apilaloimun sanat kuulostivat järkeviltä. Tosin kuin Tammilehden jutut yleensä, vaikka hänkin oli parantaja..

Katsahdin kiitollisena parantajaa. Eipä ollut minullekkaan suuri houkutus täällä istuskeliminen.

No selvä.. Kilju jos tuo tekee jotain.” Usvatähti sanoi luoden myrkyllisen katseen minuun. Sitten tummanharmaa naaras katosi pesäaukosta ulos kermanvaalea soturi perässään.

Mietin kuumeisesti mistä pitäisi aloittaa tai mitä pitäisi ylipäätään kertoa.

Huokaisin syvään ja kiedoin häntäni tassujen ympärille.

Meitä on kolme. Minä, parantajamme Tammilehti sekä soturi nimeltä Minttulehti. Olemme nähneet unta kissasta joka tappaa ja valtaa klaanit. Myrskyklaaniin on myöskin lähetetty kaksi lähettiä kertomaan kissasta nimeltä Jäkälä. Tammilehti on saanut ennustuksen, ja tahtoo tietää ovatko mut parantajat tai pääliköt nähneet unia.” Sanoin.

Usvatähti ei ole nähnyt mitään lähiaikoina. Minä taas olen nähnyt yhden ennustuksen pari viikkoa sitten. Se meni näin: Sota on saapumassa.. Tulee veri, tuli, raivo ja tuska. Tuhkan alta paljastuu kauan sitten ennustettu valo, joka pelastaa klaanimme.” Apilaloimu sanoi mietiskellen.

En tiedä mitä se merkitsee, ja ketä se koskee, mutta tuli ollaan ainakin koettu..” Hän jatkoi. Karvani pörhistyivät.

Hiirenpapanat! Tammilehti sai saman ennustuksen kun olimme oppilaita!” Huudahdin.

Selitin koko jutun juurineen Apilaloimulle.

Parantaja kuunteli tarkkaavaisena minua.

Jätin kuitenkin mainitsematta sen, ettemme kertoneet Saniaistähdelle lähdöstämme, ja ettähän puuhasi jotain epäilyttävää tai sen että Karpalotassu ja Kimalletassu olisivat sukua Jäkälälle.

Apilaloimu alkoi hermostuneena kiertää kehää pienessä pesässä.

Uskon sinua. Aivan toinen asia on se, että uskooko kukaan muu.” Apilaloimu maukaisi.

Kiitos... No, kannattaa edes yrittää.” Sanoin kohauttaen lapoja.

Saan kyllä puhuttua Usvatähden ympäri. Mutta aivan toinen asia on se, että mikset suostunut puhumaan Usvatähdelle itse? Onko minussa tai Apilakukassa jotain erikoista?” Parantaja siristi uteliaana silmiään. Hymyilin ystävällisesti.

Olemme sukua. Isäni on Koivutähti, Apilakukan veli.” Kerroin. Apilaloimu näytti yllättyneeltä.

 

Lopulta illankoitteessa pääsin lähtemään. Hämmästyksekseni Apilaloimu sai kun saikin puhuttua Usvatähden ympäri.

Usvatähti oli kyllä vannonut kynivän minut riekaleiksi omin kynsineen jos valehtelisin. Ehkä huonoin juttu siinä oli se, ettei Jäkälän olemassa olosta oltu vieläkään sataprosenttisen varmoja..

Hyppelehdin varovasti kiviä pisin takaisin Myrskyklaanin reviirille. Tällä kertaa en jäänyt epäröimään kivelle, vaan loikin niiden yli mahdollisimman nopeasti.

Helpottuneena laskeuduin vihdoin ja viimein takaisin omalle tutulle reviirille. Harmikseni en ollut päässyt tapaamaan Kimalletassua ollessani Jokiklaanissa, mutta kyllä sekin aika vielä koittaisi.

Turkkiani kihelmöi joka askeleelta. Minua jännitti ja kauhistutti samaanaikaan se, miten muille olisi käynyt.

Aurinko oli laskeutumassa. Nopeutin askeliani ehtiäkseni ennen pimeää leiriin.

Tassuni olivat kipeät kävelystä, ja minulla oli suuri hinku käpertyä nukkumaan lumihankeen.

Säpsähdin jonkun ison linnun lennähtäessä läheisen oksiston suojista ilmaan, suoraan naamani edestä.

WÄÄÄ!!” Kiljaisin karvat pystyssä sen lentäessä ylitseni. Valkoinen lintu liihotti taivaalle sulavasti. Katsoin sitä hetken ajan kulmat kurtussa. Ihan kuin olisin nähnyt saman linnun aikaisemminkin.

Pudistelin päätäni ja muistutin itselleni samalla että montako samanlaista varpustakin olin nähnyt ja napannut. Eikai kaikkia lintuja voinut muistaa..

Silloin hoksasin. Se oli niitä harvinaisia kertoja jolloin jopa minulla välähti!

Olin näet joskus yrittänyt saalistaa tuollaista lintua. Mutta tassuni oli kulkeutunut sen lävitse.

Jatkoin kävelyä vähän hitaammin ja aloin miettiä vaihtoehtoja. Ne olivat tälläiset: Olin syönyt vahingossa kissanminttua aikaisemmalla kerralla ja kuvitellut koko asian.

Tai näin jotakin hemmetin lluuusioita... Tai sitten se oli joku uni. Joku merkki? Tai yksi vaihtoehto oli myös että olisin tulossa hulluksi.

Kaikki kuulostivat yhtä todennäköisiltä, viimeinen varsinkin. Eikä minulla ollut nyt aikaa tälläisen ajattelemiseen. Yksi läski lentävä kana ei saisi häiritä minua, sillä oli tärkeämpääkin miettimistä vielä. Koskien tapausta nimeltä Jäkälä.

Mokoma kalkkuna.” Mutisin itsekseni.

 

Ja VIHDOIN JA VIIMEIN olin leiriaukon kohdalla. Kipitin leiriin sisälle mahdollisimman viattoman ja normaalin näköisenä. Onnekseni Saniaistähteä tai Sadekukkaa ei näkynyt vielä missään.

Muutama kissa kääntyi katsomaan minua, mutta paljoa huomiota minuun ei onneksi kiinitetty. Tuliturkki tervehti ainoastaan, johtaessaan metsästyspartion ohitseni.

Ensimmäiseksi otin suunnaksi parantajanpesän. Vikkelästi ryntäsin sisään.

Tammilehti makasi silmät auki sammalilla, mutta veljeni pompahti salamana pystyyn huomatessaan tuloni.

Kuinka kävi? Joko muut ovat palanneet?” Kysyin varovasti. Osasin jo varautua pahimpaan. Tammilehti irvisti.

Olet viimeinen. Muut ovat nukkumassa. Minulla on paljon selitettävää! Ensinäkin Tuuliklaanissa on kulkutauti, ja lähes puolenklaania on sen riivaama. Heiltä ei siis saatu apua, mutta kovin pahoillaan he olivat. Varjoklaani ei uskonut Minttulehden puheita, ja vannoutui ettei ikimaailmassa auttaisi Myrskyklaania. Ja entäpä Nokiturkki ja Tihkuviiksi, he saivat selville vaikka mitä-” Tammilehti ei ehtinyt puhua loppuun.

Pesään asteli Saniaistähti karvat pörhistyneenä ja silmissä uhkaava tuike.

Hän katsoi minuun raivostuneena, ja se aiheutti kylmiä väreitä minulle.

Mitä minä taas olen tehnyt..?” Yritin kuulostaa kysyvältä, joka kuitenkaan ei tuottanut tulosta. Saniaistähti asteli lähemmäs hitaasti ja vaarallisen näköisenä. Olin jo aivan varma, että päälikkö viiltäisi kaulani auki, mutta onnekseni niin ei kuitenkaan käynyt.

Sinä siinä!” Saniaistähti puhui selvästikin minulle. Katsoin päälikköä silmät ammollaan ja niskakarvat pystyssä sojottaen.

Sinulla ja ystävälläsi ei ole enään mitään asiaa Myrskyklaaniin.-”

Ai kuka heistä? Minulla on näet paljonkin ystäviä.” Visersin väliin, joka suututti Saniaistähteä entistä enemmän.

No arvaa idiootti! Te olette KARKOITETTU! Jos häntäkarvannekaan on keskiyön jälkeen vielä reviirilläni, revin teidät itse omin kynsin kappaleiksi! Niin kauan kun minä hallitsen tätä metsää, te ette asti tassullanne Myrskyklaanin reviirille!” Saniaistähti huusi. Sanat alkoivat vihdoin hahmottua päässäni.

MITÄ?!?? Et sinä meitä noin vain voi karkoittaa! OLETKO HULLU!” Kiljuin miettimättä erityisemmin mitä suustani päästin.

Tammilehden suu oli loksahtanut auki.

Minulla on monta syytä karkoittaa teidät! Rikotte soturilakia enemmän kuin paljon! Nyt, HÄIVY!” Saniaistähti karjui. Vilkaisin Tammilehteä kauhistuneena, puskin pikaisesti veljeäni ja juosta kiidätin ulos pesästä.

Nyt Saniaistähti oli mennyt liian pitkälle juonissaan!

Säntäsin soturienpesään sisään, suoraan Minttulehden sammalvuoteen luokse. Kermanvaalea naaras näytti olevan syvässä unessa.

En edes viitsinyt yrittää rauhallisempia herätyskeinoja.

MINTTULEHTIIIIH! MAA KUTSUU!” Karjuin tuon korvaan ja pompin hänen häntänsä päällä.

Ai täh...???” Minttulehti kysyi ihan pihalla. Hän näytti kysyvältä.

Ylös! Meidän on lähdettävä heti!” Sanoin hädissäni. Myös Nokiturkki ja Tihkuviiksi olivat heränneet.

Minne? Juurihan vasta palasit?” Tihkuviiksi maukui väliin kummastuneena.

Pois! Ette ehkä tahdo uskoa, mutta minut ja Minttulehti on karkoitettu Myrskyklaanista! Saniaistähti on saanut selville meidän vakoilleen häntä!”

Ääneni oli murtua lopussa. Pakokauhu oli vallannut minut.

Miten meille nyt kävisi? Entä minne menisimme?

Nokiturkin ja Tihkuviiksen ilmeet olivat näkemisen arvoiset.

Kuulinko oikein? KARKOITETTU?” Minttulehti hyppäsi pystyyn.

Jeps. Meidän on häivyttävä tai käy kalpaten.” Sanoin hiljaa.

Päälikkömme on järjiltään! Minne te sitten menette?” Nokiturkki kysyi järkyttyneenä.

Minttulehti kohautti lapojaan. Hän näytti pakokauhuisen lisäksi mietteliäältä.

Hän käänsi katseensa minuun.

Suostuiko Jokiklaani auttamaan?” Minttulehti kysyi pikaisesti. Nyökkäsin.

Menemme sinne! Voimme kertoa tulleemme sinne siksi aikaa kun hyökkäys tulee. Silloin Jokiklaani ehtisi valmistautua ja saisi lisätietoa Jäkälästä.” Minttulehti sanoi.

MINÄ TULEN MUKAAN!” Nokiturkki huudahti.

Ja meitsi kans.” Tihkuviiksi maukaisi.

Ei se käy. Te kaksi jäätte tänne! Tavataan keskiyöllä joella tänään. Sanokaa Tammilehdelle, että myös Apilaloimu on saanut ennustus numero 1:sen. Hän tietää mitä tarkoitan.” Sanoin hermostuneena.

Selvä..” Tihkuviiksi sanoi. Minttulehti puski Tihkuviikseä hyvästiksi.

Minä sen sijaan vaihdin kiusallisen katseen Nokiturkin kanssa, ennen kun tallustelimme pois leiristä. Luopioina.

 

Miten luulet heidän suhtautuvan siihen, että tulemme sinne keskellä yötä?” Pohdiskelin ääneen, tarkoittaen Jokiklaania. Olimme hetki sitten ylittäneet joen kiviä pitkin ja tallustelimme parhaillaan Jokiklaanin reviirin puolella.

Minttulehti ei vastannut vaan käveli hiljaa eteenpäin. Hän näytti jotenkin poissaolevalta.

Onko kaikki kunnossa?” Kysyin huolestuneena. Varjoklaani ei ollut suostunut auttamaan, sekä meidät oltiin juuri karkoitettu klaanista. Mutta Minttulehteä näytti vaivaan aivan jokin toinen asia.

Hän kohotti hiukan päätään ja katsoi minua surkeana.

Jotain tapahtui silloin kuin tulin Varjoklaanista..” Hän aloitti. Pysähdyimme.

Minttulehti jatkoi tarinaansa, ja minä kuuntelin hiljaa loppuun asti. Juttu oli totta, Minttulehdelle oli tapahtunut jotain kamalaa.

Olen tosi pahoillani.” Maukaisin ja painoin pääni lohsuttavana ystäväni lapaan.

Tiedän. Mutta se ei minua pelasta. Entä jos niin tapahtuu? En ole vielä valmis tähän kaikkeen. Rakastan Tihkuviikseä, ja en tahdo loukata häntä.”Hän parkaisi. Pompahdin kiihtyneenä pystyyn.

Kuristan Vatukkakynnen seuraavasi kun näen hänet!” Murisin.

Jos ylipäätään näemme. Emme voi tietää palaammeko koskaan Myrskyklaaniin..” Minttulehti mumisi hiljaa. Huokaisin syvään.

Saa nähdä. Mutta Jäkälän tuloa en kyllä aio missata.” Minttulehti sanoi jo vähän piristyneemmin.

En minäkään. Hän saa turpaansa kun tapaamme.” Hymyilin.

 

jos luet tän oot homo XD
©2017 WarriorStories - suntuubi.com