Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Tarina 11:

 

 

Makasin yksin pesässä. Minun lisäkseni pesässä oli vain yksi ainut soturi.

Hän oli Ruskakarva, klaanin uusin soturi.

Kolli nukkui sikeästi sammalvuoteellansa. Aurinkokarvan kuolema pyöri päässäni. Naaras oli taistellut Myrskyklaanin rinnalla, vaikka Tulisydän olikin haukkunut naarasta saastaksi.. Huokaisin itsekseni, ja nousin pystyyn. Ei olisi aikaa jäädä murehtimaan menneitä- vaikka en kyllä koskaan unohtaisi Aurinkokarvaa. Täytyisi jatkaa elämää normaalisti, ja kehittyä soturiksi, josta koko klaani voisi olla ylpeä.

Entäpä pennut.. Niistä ainakin muistaisin Aurinkokarvan aina.

Oikeastaan en todellakaan tahtonut unohtaa häntä.

Katsoin hetken maahan mietteliäänä. Kävisin katsomassa pentuja, olivathan ne sentään minun.. Minulla oli vain niin tyhjä nolo, etei huvittanut tehdä mitään. Sisältäni puuttui palanen.

Lähdin tassuttelemaan ulos. Auringonvalo sokaisi minut hetkeksi. Vaikka aurinko paistoi, ilma ei tuntunut lämpimältä. Tuuli puhalsi kylmästi, ja sai jopa minunkin lyhyen turkkini hulmuamaan. Ruohokin oli kuihtunutta jo, ja puissa harvasen lehteä. Maassa sitten taas lojui paljon ruskeita, oranssia ja keltaisia lehtiä.

Lehtisateenaika oli lopullaan, ja pian tulisi Lehtikadonaika.

Riista harvenisi silloin. Nyt täytyisi vain kerätä sitä paljon. Matkallani kohti pentutarhaa, Hiiriturkki ja Pitkähäntä vain mulkaisivat minua. Minä taas esitin etten olisi edes huomannut heitä.

Kävelin hieman haikean oloisena sisään. Huomasin pennut, jotka makasivat nukkuen vierekkäin. Pajuturkki oli syömässä, joten saiain olla yksin pentujeni seurassa.

Kävelin hieman lähemmäs. Pennut olivat vieläkin vain pieniä, karvamyyttejä. Kuulemma Täpläpentu oli ainut kolli, ja Aurinkopentu ja Simpukkapentu olivat naaraita.

Aurinkopennulle annoin nimen tuon emon mukaan, josta hän ei luultavasti saisi tietää ennen kuin oppilaana. Simpukkapentu oli saanut nimensä urhean oppilaan Simpukkatassun kautta.

Täpläpennun vain nimesin normaalisti.

Tarkkailin pentuja hetken, kunnes käännyin ympäri, ja kävelin pois pesästä. Lähdin kohti piikkiherne tunnelia. Pujahdin sieltä ulos.

En viitsinyt juosta, vaan tyydyin kävelemään.

Kyljessäni oli yhä suden raapaisujäljet. Ne olivat kuitenkin vain pari npientä naarmua, jotka tulivatr eilisessä taistelussa.

Mukaani en ollut viitsinyt pyytää ketään. Tarvitsin ainakin toistaiseksi omaa rauhaa.

 

Saavuin Aurinkokiville. Kävelin suoraanpäätä joelle. Tuijotin veteen, jossa näin oman peilikuvani. Sitten istahdin maahan, ja haistelin ilmaa. Haistoin hiiren.

Käännähdin nopeasti ympäri, ja huomasin hiiren. Lähdin tassuttelemaan sitä kohti.

Hiivin sen takana, ja hyppäsin hiiren kimppuun. Tapoin sen yhdellä puraisulla.

Nuolin hiiren veren pois tassuistani, ja nappasin sen suuhuni. Sitten lähdin kohti leiriä.

 

Matkalla nappasin vielä kaksi jänistä, ja oli oikea ongelma raahata niitä leiriin.

Onneksi satuin törmäämään Kirkassilmään ja Punasydämeen, jotka palasivat partiosta. He auttoivat minua kantamaan saaliit leiriin. Kun olimme palanneet, menimme vaihtamaan kuulumisia vielä muiden sotureiden kanssa. Sitten olinkin jo niin väsynyt, että päätin mennä nukkumaan.

 

 

jos luet tän oot homo XD
©2018 WarriorStories - suntuubi.com